Maailman mökötystä verkkokirjoitustaidottomana

Aamuhartaus to 12.06.2003
Raija Sollamo, Professori , Helsinki

JOONAN MÖKÖTYS

Joona on Vanhan testamentin Joonan kirjan päähenkilö. Kertomus Joonasta on kuvitteellinen ja opettavainen. Se on jännittävä juoninäytelmä, josta ei puutu hupaisia piirteitä. 
Ensimmäisessä näytöksessä Joona saa Jumalalta käskyn mennä julistamaan parannusta Niniven kaupungille. Käskynantoa kuvataan profeettakirjoissa usein esiintyvällä ilmaisulla: ”Herran sana tuli Joonalle ja se kuului näin…..” Tästä ilmaisutavasta päätellen Joona oli profeetta. Profeetat kokivat saavansa Jumalalta tehtäviä ja viestejä, jotka heidän oli välitettävä eteenpäin. Yleensä profeetat tottelivat ja täyttivät saamansa tehtävän. Jeremia tosin kipuili vaikean kutsumuksensa kanssa, mutta hänkään ei voinut taistella Jumalaansa vastaan, vaan taipui.
Joona on esimerkki vastahakoisesta profeetasta. Kun Joona sai käskyn lähteä itään Niniveen, sinne missä sijaitsee nykyinen Irak, hän lähtikin länteen Välimerelle ja nousi Tarsisiin menevään laivaan. Hän oli päättänyt paeta Jumalaansa  ja matkustaa meren yli päästäkseen pois Jumalan ulottuvilta. 
Merellä nousi kova myrsky. Merimiehet pelkäsivät ja rukoilivat omia jumaliaan. Joona nukkui, mutta kapteeni  herätti hänetkin rukoilemaan. Kun sekään ei auttanut, merimiehet heittivät arpaa siitä, kenen syytä myrsky oli. Arpa osui Joonaan. Silloin Joona kertoi, että hän pakeni Jumalaansa ja pyysi merimiehiä heittämään hänet yli laidan. Merimiehet olivat haluttomia heittämään häntä mereen, he yrittivät soutaa laivan maihin, mutta eivät onnistuneet. Myrskyn raivo vain yltyi. Lopulta Joona heitettiin mereen - ja heti myrsky tyyntyi. 
Toisessa näytöksessä suuri kala nielaisee Joonan. Kertomuksen kielellä sanotaan: Jumala pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Siellä hän rukoilee psalmin sanoin ja huutaa Jumalaa avukseen. Niin Jumala käskee kalan oksentaa hänet kuivalle maalle.
Kolmas näytös alkaa samoin kuin ensimmäinen. Joona saa uuden käskyn mennä Niniveen. Nyt hän tottelee. Ninive oli suunnattoman suuri kaupunki, kolme päivänmatkaa laidasta laitaan. Joona lähti kulkemaan kaupungissa ensimmäistä päivänmatkaa ja huusi: ”Enää neljäkymmentä päivää, sitten Ninive hävitetään!” Maailman lyhyimmällä parannussaarnalla oli yllättävän tehokas vaikutus. Sen kuultuaan Niniven asukkaat uskoivat Jumalaan ja paastosivat ja katuivat pahuuttaan. Kuningaskin pukeutui säkkivaatteeseen ja käski ihmisten ja eläinten paastota. Kaikkien oli rukoiltava Jumalaa ja käännyttävä pahoilta teiltään, jotta Jumala leppyisi Ninivelle ja armahtaisi sitä. Niin Jumala muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niniveläisiä. 
Joonan reaktio oli yllättävä. Olisi luullut, että hän olisi ilahtunut parannussaarnansa suurenmoisista vaikutuksista. Mutta ei. Joona mökötti. Omasta mielestään hän oli tehnyt turhaa työtä, kun Jumala kerran armahti Niniveä. ”Voi Herra! Enkö minä tätä sanonut?” Joona valitti. ”Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala. Sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. …Ota nyt minun henkeni. Parempi minun on kuolla kuin elää.” Jumala kysyy: ”Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?”
Joona kyhäsi itselleen oksista majan ja asettui Niniven itälaidalle odottelemaan nähdäkseen, miten kaupungille kävisi. Silloin Jumala antoi risiinikasvin kasvaa varjostamaan häntä ja helpottamaan hänen murheellista oloaan. Joona iloitsi risiinikasvista. Mutta seuraavana aamuna Jumala antoi madon purra kasvia ja se kuoli. Sitten hän pani kuuman itätuulen puhaltamaan ja aurinko paahtoi Joonaa, niin että hän oli nääntymäisillään. Joona olisi tahtonut kuolla. Mutta Jumala kysyi Joonalta: ”Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa risiinikasvin tähden?” ”Kyllä on, tahtoisin kuolla,” kiukutteli Joona. Jumala vastasi: ”Sinä suret yhtä risiinikasvia. Enkö minä säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia?”
Siihen Joonan kirjan kertomus loppuu. Emme saa tietää, miten Joonan mökötys päättyy. Kysymys jää elämään. Se kohdistuu meihin, lukijoihin ja kuulijoihin. Joonan kirja on kuin iso peili, joka nostetaan eteemme tänä aamuna. Uskallammeko katsoa itseämme peilistä? Mitä näemme? Mököttävän ihmisen, Jumalaa pakenevan ihmisen ja Jumalan hyvyydestä närkästyvän ihmisen, kun Jumalan armo ja laupeus kohdistuu kaikkiin muihinkin, vieläpä toisuskoisiin ja vierasmaalaisiin.  
Yhdymme rukoukseen.
Rakas taivaallinen Isä! Osoita meille oikea tie ja auta meitä lähtemään sille tielle. Paina mieleemme, ettemme voi paeta sinua ja antamiasi tehtäviä. Auta meitä iloitsemaan siitä, että muiden käy hyvin, että sinä olet hyvä, laupias ja armahtavainen kaikkia luotujasi kohtaan. Aamen. 

Dokumenttiprojekti: Matka minuksi
Kolmea nuorta naista yhdistävät omasta elämästä kertovat blogit sekä kamppailu itsen ja nyky-yhteiskunnan vaatimusten kanssa. Kuinka löytää tie kohti oman epätäydellisyyden hyväksymistä? O: Mina Laamo HD 

Toinen toistaan viehkeämpiä kuuluttajia toistaa ohjelmien näkymistä areenassa. Se on epätäydellinen foorumi sekoittamaan katsomista, jos vista on vanha ja väsynyt. Näyttö tai näytönohjain on rikki. Katsoin vanhoja tallessa olleita muistiinpanoja, jotka ovat unohtuneet. Mistä löytyisi tietokonetohtori, joka siirtäisi säilytettävät tiedot uudelle koneelle. Ihmisiä luvataan hoitaa jo uuden verkon kautta kotona ja sitä tehtiin 1991-2000 omaishoitoaikana. Silloin en ymmärtänyt mitään ilmoitetuista www-sivuista.

Sodan aikana syntyneiden kasvamisaika ajoittui 1950 -luvulle. Joku joutui suljetulle osastolle aina 5 -kymppiseksi asti. Palasin samoihin aikoihin syntymäkuntaani omaishoitajaksi. Kunta otti koulutoverini laitoksesta asumaan vanhustentalossa. Kieltämättä meitä kohdeltiin saman kaavan mukaan paikkallaan pysyneiden taholta. Itse kuitenkin olin vaikea omaisena ja työllistettävänä toimintakeskuksen pesulaan. 
Verkkokirjoitustaidon opittuani laki määritteli yli-ikäiseksi luuseriksi, jolle ei ollut kertynyt työhistoriaa yrittäjänä. Rauhannobelisti vahvisti sen allekirjoituksellaan presidentin mandaatilla. Näin meitä kasvatetaan minuiksi lain voimalla.

Viime aikoina olen tehnyt sovinnon itseni kanssa ajattelemalla.
- Minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet minulle. 
En odota edes anteeksipyyntöä maan mahtavilta. Unohtaessaan saa anteeksi ja tilaisuuden tullen riittää Suuret sanat palauttamaan mieleen, mitä on tullut tehtyä ja sanottua. Jatketaan matkaa pienen aasin askelissa kohti joulua.