Aamuhartaus to 12.06.2003
Raija Sollamo, Professori , Helsinki
JOONAN MÖKÖTYS
Joona on Vanhan testamentin Joonan kirjan päähenkilö. Kertomus
Joonasta on kuvitteellinen ja opettavainen. Se on jännittävä
juoninäytelmä, josta ei puutu hupaisia piirteitä.
Ensimmäisessä näytöksessä Joona saa Jumalalta käskyn mennä julistamaan
parannusta Niniven kaupungille. Käskynantoa kuvataan profeettakirjoissa
usein esiintyvällä ilmaisulla: ”Herran sana tuli Joonalle ja se kuului
näin…..” Tästä ilmaisutavasta päätellen Joona oli profeetta. Profeetat
kokivat saavansa Jumalalta tehtäviä ja viestejä, jotka heidän oli
välitettävä eteenpäin. Yleensä profeetat tottelivat ja täyttivät
saamansa tehtävän. Jeremia tosin kipuili vaikean kutsumuksensa kanssa,
mutta hänkään ei voinut taistella Jumalaansa vastaan, vaan taipui.
Joona on esimerkki vastahakoisesta profeetasta. Kun Joona sai käskyn
lähteä itään Niniveen, sinne missä sijaitsee nykyinen Irak, hän lähtikin
länteen Välimerelle ja nousi Tarsisiin menevään laivaan. Hän oli
päättänyt paeta Jumalaansa ja matkustaa meren yli päästäkseen pois
Jumalan ulottuvilta.
Merellä nousi kova myrsky. Merimiehet pelkäsivät ja rukoilivat omia
jumaliaan. Joona nukkui, mutta kapteeni herätti hänetkin rukoilemaan.
Kun sekään ei auttanut, merimiehet heittivät arpaa siitä, kenen syytä
myrsky oli. Arpa osui Joonaan. Silloin Joona kertoi, että hän pakeni
Jumalaansa ja pyysi merimiehiä heittämään hänet yli laidan. Merimiehet
olivat haluttomia heittämään häntä mereen, he yrittivät soutaa laivan
maihin, mutta eivät onnistuneet. Myrskyn raivo vain yltyi. Lopulta Joona
heitettiin mereen - ja heti myrsky tyyntyi.
Toisessa näytöksessä suuri kala nielaisee Joonan. Kertomuksen kielellä
sanotaan: Jumala pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan
vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Siellä hän rukoilee psalmin sanoin
ja huutaa Jumalaa avukseen. Niin Jumala käskee kalan oksentaa hänet
kuivalle maalle.
Kolmas näytös alkaa samoin kuin ensimmäinen. Joona saa uuden käskyn
mennä Niniveen. Nyt hän tottelee. Ninive oli suunnattoman suuri
kaupunki, kolme päivänmatkaa laidasta laitaan. Joona lähti kulkemaan
kaupungissa ensimmäistä päivänmatkaa ja huusi: ”Enää neljäkymmentä
päivää, sitten Ninive hävitetään!” Maailman lyhyimmällä
parannussaarnalla oli yllättävän tehokas vaikutus. Sen kuultuaan Niniven
asukkaat uskoivat Jumalaan ja paastosivat ja katuivat pahuuttaan.
Kuningaskin pukeutui säkkivaatteeseen ja käski ihmisten ja eläinten
paastota. Kaikkien oli rukoiltava Jumalaa ja käännyttävä pahoilta
teiltään, jotta Jumala leppyisi Ninivelle ja armahtaisi sitä. Niin
Jumala muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata
niniveläisiä.
Joonan reaktio oli yllättävä. Olisi luullut, että hän olisi ilahtunut
parannussaarnansa suurenmoisista vaikutuksista. Mutta ei. Joona mökötti.
Omasta mielestään hän oli tehnyt turhaa työtä, kun Jumala kerran
armahti Niniveä. ”Voi Herra! Enkö minä tätä sanonut?” Joona valitti.
”Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala. Sinä olet
kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. …Ota nyt minun henkeni.
Parempi minun on kuolla kuin elää.” Jumala kysyy: ”Onko sinulla mitään
syytä olla suutuksissa?”
Joona kyhäsi itselleen oksista majan ja asettui Niniven itälaidalle
odottelemaan nähdäkseen, miten kaupungille kävisi. Silloin Jumala antoi
risiinikasvin kasvaa varjostamaan häntä ja helpottamaan hänen
murheellista oloaan. Joona iloitsi risiinikasvista. Mutta seuraavana
aamuna Jumala antoi madon purra kasvia ja se kuoli. Sitten hän pani
kuuman itätuulen puhaltamaan ja aurinko paahtoi Joonaa, niin että hän
oli nääntymäisillään. Joona olisi tahtonut kuolla. Mutta Jumala kysyi
Joonalta: ”Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa risiinikasvin
tähden?” ”Kyllä on, tahtoisin kuolla,” kiukutteli Joona. Jumala vastasi:
”Sinä suret yhtä risiinikasvia. Enkö minä säälisi Niniveä, tuota suurta
kaupunkia?”
Siihen Joonan kirjan kertomus loppuu. Emme saa tietää, miten Joonan
mökötys päättyy. Kysymys jää elämään. Se kohdistuu meihin, lukijoihin ja
kuulijoihin. Joonan kirja on kuin iso peili, joka nostetaan eteemme
tänä aamuna. Uskallammeko katsoa itseämme peilistä? Mitä näemme?
Mököttävän ihmisen, Jumalaa pakenevan ihmisen ja Jumalan hyvyydestä
närkästyvän ihmisen, kun Jumalan armo ja laupeus kohdistuu kaikkiin
muihinkin, vieläpä toisuskoisiin ja vierasmaalaisiin.
Yhdymme rukoukseen.
Rakas taivaallinen Isä! Osoita meille oikea tie ja auta meitä lähtemään
sille tielle. Paina mieleemme, ettemme voi paeta sinua ja antamiasi
tehtäviä. Auta meitä iloitsemaan siitä, että muiden käy hyvin, että sinä
olet hyvä, laupias ja armahtavainen kaikkia luotujasi kohtaan. Aamen.
Dokumenttiprojekti: Matka minuksi
Kolmea nuorta naista yhdistävät omasta elämästä kertovat blogit sekä
kamppailu itsen ja nyky-yhteiskunnan vaatimusten kanssa. Kuinka löytää
tie kohti oman epätäydellisyyden hyväksymistä? O: Mina Laamo HD
Toinen toistaan viehkeämpiä kuuluttajia toistaa ohjelmien näkymistä areenassa. Se on epätäydellinen foorumi sekoittamaan katsomista, jos vista on vanha ja väsynyt. Näyttö tai näytönohjain on rikki. Katsoin vanhoja tallessa olleita muistiinpanoja, jotka ovat unohtuneet. Mistä löytyisi tietokonetohtori, joka siirtäisi säilytettävät tiedot uudelle koneelle. Ihmisiä luvataan hoitaa jo uuden verkon kautta kotona ja sitä tehtiin 1991-2000 omaishoitoaikana. Silloin en ymmärtänyt mitään ilmoitetuista www-sivuista.
Sodan aikana syntyneiden kasvamisaika ajoittui 1950 -luvulle. Joku joutui suljetulle osastolle aina 5 -kymppiseksi asti. Palasin samoihin aikoihin syntymäkuntaani omaishoitajaksi. Kunta otti koulutoverini laitoksesta asumaan vanhustentalossa. Kieltämättä meitä kohdeltiin saman kaavan mukaan paikkallaan pysyneiden taholta. Itse kuitenkin olin vaikea omaisena ja työllistettävänä toimintakeskuksen pesulaan.
Verkkokirjoitustaidon opittuani laki määritteli yli-ikäiseksi luuseriksi, jolle ei ollut kertynyt työhistoriaa yrittäjänä. Rauhannobelisti vahvisti sen allekirjoituksellaan presidentin mandaatilla. Näin meitä kasvatetaan minuiksi lain voimalla.
Viime aikoina olen tehnyt sovinnon itseni kanssa ajattelemalla.
- Minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet minulle.
En odota edes anteeksipyyntöä maan mahtavilta. Unohtaessaan saa anteeksi ja tilaisuuden tullen riittää Suuret sanat palauttamaan mieleen, mitä on tullut tehtyä ja sanottua. Jatketaan matkaa pienen aasin askelissa kohti joulua.