Viime aikoina olen kuunnellut radiota tavan vuoksi jo kuudesta lähtien. Kirkon tiedotuskeskus on julkaissut hartauksia viiveellä. Ajantasalla pitäminen olisi kuitenkin tärkeätä. Vai onko niin, että kirkon saavuutettavuusohjelma ei saavuta kaikkia. Ymmärrän sen, ettei kaikkien osallistuminen toimintaan olisi mahdollista.
Osoitteenmuutos aiheuttaa seurakunnan vaihtumisen. Tunnenkin olevani hernepussin heittokisassa niin seurakunnassa kuin kunnassakin. Yhteistyö on takkuillut ja minulle on annettu uusia osoitteita, joihin pitäisi tutustua. Kirkon ja kunnan työntekijät ovat olleet turhautuneimpia joukossa, jossa on tehty ryhmätyötä. Heiltä on mennyt työn ilo liikaa lastattuina tai epätietoisina, vieläkö he saavat jatkaa työssään irtisanomisten aikakautena.
Aamuhartaus ke 18.03.2015
Jukka Sariola, yrittäjä, Helsinki
Kirkon saavutettavuusohjelmassa – saavu – on paljon käytännön
asioita, mihin kirkossa ja seurakunnissa kannattaa kiinnittää huomiota.
Näillä toimenpiteillä varmistetaan, että kaikkien seurakuntalaisten
osallistuminen toimintaan olisi mahdollista. Ohjelman perustana on
kristillinen ihmiskäsitys. On erittäin hyvä, että se on esitetty ensin.
Se auttaa ymmärtämään, miten syvistä asioista saavutettavuuden perusteet
nousevat. Ihminen on luotu, pelastettu ja yhteyteen kutsuttu.
Mitä kaikkea pitääkään sisällään, kun uskomme, että Jumala on meidät
luonut? Selkokielellä kirjoitettu Usko ja elämä -kirja tuo luomisen
esille näin:
Jumala on jokaisen ihmisen taivaallinen Isä.
Jumala on luonut kaiken.
Hän on antanut meille elämän.
Hän pitää kaikesta huolta.
Silti elämässä voi olla hätää ja kärsimystä.
Vaikeuksienkin keskellä voimme
turvata Jumalaan.
Itse saavutettavuusohjelma alkuteksteissään tuo hyvin esille, mikä on Jumalan ja ihmisen suhde.
Ihminen on Jumalasta lähtöisin.
Jumala loi ja luo ihmisen,
jokaisen ja kaikenlaiset.
Jumala puhaltaa ihmiseen elämän hengen.
Sen jälkeen ihminen on Ihminen.
Ihmisen elämä on Jumalan lahja.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen.
Jumalan silmissä kaikki ovat yhtä arvokkaita.
Jokaisella on lupa iloita olemassaolostaan
ja olla ylpeä itsestään.
Yhdessä, erilaisina, olemme Jumalan kuva.
Onko tämä totta kaikkien kohdalla, että elämä on Jumalan lahja? Että
Jumalan silmissä kaikki ovat yhtä arvokkaita? Mitä kun olen
vaikeavammainen? Hengitykseni on riippuvainen hengityskoneesta ja
tarvitsen lähes kaikessa toisten apua. Onko se minunkin kohdalla totta?
Niin. Mitä minä uskon, kun uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan?
Voinko ajatella, että mikään ei ole ollut sattumaa? Syntymäni ihmiseksi,
jolla on paljon rajoitteita tuova lihassairaus, on Jumalan suunnitelma.
Olen yksi Jumalan kuva.
Kun tarvitsee toisten apua, tuntee itsensä helposti vialliseksi. En ole
yhtä arvokas kuin toiset, jotka tulevat toimeen enemmän omillaan. Kun
uskon ja tajuan, että olen Kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelma, se tuo
arvokkuuden. Minä en ole Jumalan virhe. Minä olen hänen harkittu
valintansa. Kun Jumala on tietoisesti halunnut minut luoda tällaiseksi,
miten voisin olla jotenkin vähemmän arvokas?
Terve omanarvontunto lisääntyy, kun tiedän, että Jumalalla on
suunnitelmia varalleni. Usein ne käyvät kuitenkin yli ymmärrykseni.
Niihin suunnitelmiin liittyvät vaikeudet olisi mukava jättää väliin.
Mutta silloin hänen varaamansa rikkaudetkin jäisivät ehkä kokematta.
Elämässä on aika ajoin mahdottomilta tuntuvia tilanteita. Tällaisiin
hetkiin tuo lohtua ja voimia, kun saa uskoa, että Jumala tietää syyt.
Hän näkee elämämme kokonaisuuden. Tähän turvautuminen auttaa kestämään
elämän myllerryksissä.
Rukoilemme:
Rakas taivaan Isä
Kiitos, että olet luonut minut juuri tällaiseksi.
Vahvista luottamusta Sinun suunnitelmiisi.
Tätä pyydämme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.
Virsi: 511:1,2,5-7
"Tie valmis on" liittyy omaan kulkemaani tiehen. Saavutettavuusohjelmassa on tullut vastaan esteitä, ettei sellaista tietä kukaan itselleen toivoisi. Julistetaan sota Tiekartta Länsirannalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti