Hi

Hei Maire, löysimme Sinulle sopivan rahoitustarjoajan, liite Lainahakemus.

Aamun ajatus 3333
Onnistuja on kovin usein hän,
joka ryhtyy siihen, mihin me muut
emme ole koskaan tulleet ryhtyneeksi. 

Sähköpostiin tulleet joka-aamuiset ilmoitukset löydöistä kummastuttavat. Ketään en ole pyytänyt etsimään sopivia rahoitustarjoajia tämän päivän rahan tarpeeseen. Lähtiessäni omaishoitajaksi tein etukäteen kunnan kanssa sopimuksen minulle maksettavasta kunnallisesta kotihoidontuesta halvanntuneen äidin kotona hoitamiseksi. Samalla syöpäleikkauksesta toipunut isä saisi olla kotona. Hän ei kuulunut vielä 85 -vuotiaana avohoidon piiriin. 

Terveyskeskuksesta tuli lääkäri monen hoitajan kanssa kotikäynnille katsomaan, mitenkä hoidin hommani. Äitiä haastateltiin, isä katseli sivusta.
- Eikö isää edes tervehditä? kysyin virkaintoisten työskentelytapaa.
- Hän ei ole avohoidossa, siksi me viis veisaamme, mitenkä Arviitti voi.

Kaikki tiedämme tämän päivän omaishoitotilanteen, vanhusten heitteille jätön ja sote-solmut. Jokainen tulkitsee tilanteita omista lähtökohdista ottaen huomioon ensiksi oman etunsa, sitten tulee perheen etu ja ja viimeiseksi hovi, joka pitää yllä tätä mieletötä järjestelmää. Keväällä tein valituksen kiinteistöverosta koskien perimääni "lomakiinteistöä". Tätä päätöstä odottaessa menee terveys ja tulee ikää lisää. Sehän onkin "hovin" tarkoitus sijoittajana, että perintö siirtyisikin kunnan uusrikkaille sijoittajille. Näin ei käy vain minulle, vaan koko Suomi-neidon kohtalo on vaakakupissa. Itse en valinnut tekstin suurta kokoa, vaan blogger haluaa huutaa tänään korkealta ja kovaa.

Aamuhartaus 14.1.2015
Rovasti Kerttu Venäläinen, Kittilä. Virsi 215: 4, 6. Virsi alkaa sanoin: "Oi armon merta ihmeellistä". Virren neljäs säkeistö alkaa sanoin: "Elämän kirjaasi kun piirsit". Radion kamarikuoro, Tarja Viitanen (joht.), Pertti Eerola (urut). 



Aamuhartaus ke 14.01.2015
Kerttu Venäläinen

Olen kastevedellä pesty

Tänä aamuna olen sytyttänyt kastekynttilän. Sen valo on lempeä ja lämmin. Kynttilän pintaan on piirretty kuvia. Ylimpänä on kuva kastetoimituksesta. Sitten on kuva rukoilevasta enkelistä, seuraavana aapiskukko ja alimpana Pyhän Ehtoollisen ateria, rippiraamattu ja konfirmaatiokirkko.

Monta sataa kertaa olen oman seurakuntani kastetoimituksissa ojentanut tällaisen palavan kynttilän isän tai äidin tai jonkun perheenjäsenen käteen. Kastekynttilään liittyvät Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumista: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh 8:12)

Juhla kastemaljan ympärillä – olkoon se kotona tai kirkossa – on pysähdyttävä. Se on monella tavalla hyvin ainutkertainen. Juhlan tunnelmassa on sitä pyhyyden ja Jumalan rakkauden kosketusta, jonka voi kasteen vedessä kädellä tuntea. Jumala on tässä lähellä. Hän lupaa liittyä ihmisen elämän matkaseuraan.

Hän lahjoittaa siunauksensa, läsnäolonsa ja johdatuksensa elämän jokaiseen päivään. Taivas on avoinna ja sieltä kuuluu Jumalan ääni: Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun, olet minulle rakas! Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt! (Jes 49:16)

Kaunis, valkoinen kastemekko lapsen yllä ei ole vain vaate, joka pukee lapsen tähän juhlaan. Sen vertauskuvallisuudesta puhuvat apostoli Paavalin sanat: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” (Gal 3:27)

Kun tänä aamuna katselen tuota kastekynttilää, se kuljettaa ajatukseni myös kauas ajassa taaksepäin, omaan kastejuhlaani. Minulla ei ole siitä kuvaa enkä kovin paljon tiedä, millainen se oli ulkoisilta puitteiltaan. Mutta aavistan, että se oli ajan tavan mukaan vaatimaton tilaisuus. Tiedän suurin piirtein,

ketä siinä oli paikalla; äiti, isä ja sisarukset, ehkä isovanhemmat, tiedän myös kummini. Voin aistia jotakin niistä tunnoista, mitä heillä oli mielessään, kun pappi luki kasteen asetussanoja: minä olen teidän kanssanne kaikki päivät. Tai kun he liittyivät papin johtamaan rukoukseen: lähetä pyhät enkelisi varjelemaan häntä hänen elämänsä matkalla. Jumalan varjelusta ja johdatusta rukoiltiin noina sotien jälkeisinä, vaikeina ja työntäyteisinä vuosina paljon.

Tuossa hetkessä otsaani ja rintaani piirrettiin pyhä ristinmerkki todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu Jeesus Kristus on minut lunastanut ja kutsunut minut elämään opetuslapsenaan. Kastejuhlan sisältö ja Pyhän sakramentin salaisuus ovat kantaneet minua tähän päivään asti. Olen varma siitä, että minut on kastevedellä pesty. Ja joka aamu, kun siunaan itseni pyhällä ristinmerkillä, se liittää minut siihen siunaukseen, jonka Jumala lahjoitti minulle kasteen hetkellä. Saan elää siinä luottamuksessa, että kasteen armo kantaa myös tästä eteenpäin. Se kantaa vielä silloinkin, kun lopulta on kuljettava kuoleman rajan yli.

Kun tänä aamuna katselen kastekynttilän palavaa liekkiä, ajattelen samalla kaikkia kummilapsiani. Kaikkia heitä, joita olen ollut siunaamassa ja saattelemassa elämän matkalle. Rakas Jumala heitä yhä siunatkoon ja antakoon Pyhien enkelien varjella heidän elämänsä matkaa.

Pieni kirjanen, katekismus, on hyvä opas silloin kun haluan mietiskellä kasteen merkitystä. Siellä sanotaan mm. näin:
”Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä…

Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta.

Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta. Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla.”

Tänään olen kiitollinen kasteen armosta. Ja olen kiitollinen kirkosta, jonka voin tuntea kodikseni. Vaikka se ihmisten yhteisönä on monella tavalla vajaa ja ristiriitainen, se on Kristukseen uskovien maailmanlaajuinen yhteisö. Kaste liittää minut kaikkiin niihin sisariin ja veljiin, jotka eri puolilla maailmaa on kastettu Kristuksen omaksi.

Haluan myös luottaa siihen, että kirkon yhteinen usko kantaa minua ja
saan levätä sen katkeamattoman rukouksen sylissä. Siksi voin turvallisesti liittyä apostolin ajatukseen: Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastan?– ei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.

Taivas on yhä avoinna – maailman hädän ja epävarmuuden keskellä sieltä kuuluu
Jumalan ääni: sinä olet minulle rakas!

Rukoilemme:

Jumala, Isämme
Sinä annat meille elämän lahjaksi.
Kiitos sinulle siitä,
että jo elämäni alussa olet sulkenut minut hoivaasi ja suojelukseesi.
Valaise koko elämäni.
Kuule rukoukseni Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen

Virsi: 215

Aamuhartauspuhuja puhuu kastekynttilästä. Oman nimen sain sotakesänä 1941, jolloin isä tuli rintamalta viedäkseen vastasyntyneen kastettavaksi. Kastekynttilän sain 65 -vuotissyntymäpäiväjuhlassa muutettuani osoitetta seurakuntaan, johon minut on nimeltä kutsuttu. 
Maallistunut seurakunta näki yhden kirkollisveronmaksajan poistuneen luettelosta ja siksi antoi maistraatille tehtävän erottaa seurakunnasta, johon minut oli kasteessa liitetty, ja siirtää "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Minua loukkasi piispakokelaan pahoittelu kirkosta eroamisesta enhän luopunut lapsen uskosta.  

Viinanen jyrähtää: "Kulutamme hömppään" - Iltalehti

Kokenut kaikki tietää! 

Matti Vanhasen uusi rakas on rikkaan suvun perijätär 

Vaivainen kaikki kokee!

Torsti Lehtinen – Kainin merkki - Kirjat - Keskisuomalainen
Voi niitä aikoja "Taide ja taudit" sanataiteen lisäkurssi lääkäreille muistaen "mikä meidät tekee hulluksi?", kysyy ja vastaa radiopsykiatri.