Monenlaista sokeutta

1989: Wärtsilä Meriteollisuuden johto jätti konkurssihakemuksen Helsingin raastuvanoikeuteen. 

Kasvosokealle kaikki ovat  samannäköisiä. Akuutti

Miksi katsoa

Kasvosokeita on Suomessa arvioiden mukaan jopa satoja tuhansia, mutta kovinkaan moni ei kehtaa kertoa ongelmastaan. Yksi rohkeista on kirjailija Kaari Utrio, joka on tänä syksynä avautunut siitä, kuinka vaikea hänen on tunnistaa tuttujakaan kasvoja. Juuri siitä neuropsykologisessa häiriössä on kyse: kaikki näyttävät samalta eikä kukaan erotu erityisesti.

Täyttä "puuta heinää" Venäjän hallituksen äänitorvi Rossijskaja Gazeta on esittänyt mielikuvituksellisia väitteitä Laajasalon murhan motiivista. Keskiviikkona ilmestyvässä lehdessä väitetään muun muassa, että epäilty Jukka Romppainen, 28, on nationalisti, ja että 58-vuotiaan venäläisnaisen murha oli viharikos.  

Aamun ajatus
Tärkeää elämässä on nähdä se, mitä on jossakin kauempana,
mutta vieläkin tärkeämpää on tehdä se, mikä on suoraan edessä. 

Aamuhartaus 23.10.2014 perhetyön diakoni Terhi Lahdensalo

Perhetyön diakoni Terhi Lahdensalo, Helsinki. Virsi 503:1 alkaa sanoin: "Taivaan Isä suojan antaa". Oulaisten nuorisokuoro, Tapani Tirilä (joht.), Ilkka Virta (kitara). 

Katsoa kauas ja lähelle on tuottanut kasvosokeutta, jota en pidä omana neuropsykologisena häiriönä. Jo pelkkä kahden kuukauden aika vanhempien luona kesällä 1989 vei tilin miinukselle 20 000 mummonmarkkaa. Olin ottanut ommoo lommoo ansiotyöstä, noutanut halvaantuneen äidin kotiin laitoksesta. Poislähdön edellä isällä todettiin syöpä. Seurasi sairaalakierre, josta isä selvisi palaten tyhjään kotiin. Oli suurten päätösten aika, missä vanhempani viettäisivät viimeiset vuotensa. 

Tein omat ratkaisuni, olinhan vapaa lähtemään vanhempieni hoitajaksi. Hautaustoimisto menetti merkityksensä kuolleitten sielujen metsästäjänä, hoitaisinhan vanhempien talouden ja valtakirjalla yhtymän asiat.

Paikalliset virkansa puolesta pistivät kalikoita rattaisiin. Mutta saivat todeta, että puolustin oikeuttani olla  viimeiseen asti vanhempieni hoitaja. Poistuessani asioille valitsin reitin sen mukaan istuivatko naiset Tornitien puolella vai Kiertotien puolella rappusella tupakalla. Hekin huomasivat, että reitin valinnasta oli kyse.

- Sinua häiritsee, kun naiset istuvat tupakalla rappusellaan, soitti isännöitsijä naisten huomiosta.

- Minua ei häiritse, vetäkööt syöpäkääryleitä niin kauan kuin sielu sietää. 

Vuoden sitä kesti, kun naapurilla todettiin syöpä ja syksyllä hän jo kuoli. Tyttö jäi 12 -vuotiaana huolehtimaan itsestään.

- Kyllä hän selviää, luotti äiti tyttärensä tulevaisuuteen.

Tämä on yksi puolustautumisen keino nähdä kaikki vihapuheet, joita vanhempien hoitaminen sai aikaan. Kasvosokeudeksi se muuttui, kun näin heidät negatiivin ruskeina, läpinäkyvinä pallopäinä. Vaihtoivat kadun toiselle puolelle tai hävisivät pusikoihin, kun eivät halunneet kohdata minua sanomistensa jälkeen. En tuntenut sitä omana neurologisena sairautena, pikemminkin selvänäköisyytenä nähdä mihinkä ollaa menossa.  Taustalla oli yhteiskunnan rahanjako voittajille valkoisten veteraanien järjestön kautta. Punaisesta syntyperästä muistutettiin, siunattiin mestatut torpparit uudelleen sovinnon rakentamiseksi. Eikä mihinkään ole edetty, vaikka selvittiin lamasta. Rikkaat rikastuivat eikä omaishoitajalle suotu sukupolvenvaihdosta lapsuuskodissa. Kaikki oli varattu sijoittajille, mutta onneksi tuli toinen lama. 

Maksan lakisääteiset maksut, mutta aiheettomista valitan. Nyt on tullut sukupuoli, ammatti ja koulutus lyömäaseiksi.

Palatessani Lahteen kaikki ihmiset näyttivät kauniilta ja rohkeilta. Hierojien edunvalvoja kansanedustajana antoi periaatteen hierojan työlle "on hierottava kuka kysyy, kuka maksaa". Kavereille piti saada bisneksiin vetoapua ja hän oli lähettämässä 6 -kymppisen naisen katuhuoraksi EU:n naiskiintiöön. Näen kadulla jo kaukaa sanojan tulevan vastaan. Siirryn kadun reunaan, pysähdyn ja painan pään alas keisarin uusissa vaatteissa purjehtiessa ohi.