Lyttäyksen syy on Lapin kesässä

Kuva: Nettipaja

Pipariksi meni koko maailma

6.8.2014 fb:n kartta

The Myth of Russian Aggression

Myytti Venäjän Agression

Myytti Venäjän Aggression

 

Myytti Venäjän Aggressio

Myytti Venäjän Aggressio

Ryssävihasta olen saanut osani syntyperäni mukaan. Sitä ovat pitäneet yllä sisällissodan voittajat lupaamalla kuoltua havuseppeleen haudalle sotaan osallistuneelle isälle.
- Ehtiihän tuon sittenkin, sai isä sanotuksi liikuttuneena kuultuaan talollisen lupauksen.
- Pitäisikö minun se vielä pyytää? En pyytänyt, järjestin isän hautajaiset ilmoittamatta hautaustoimistolle, joka odotti työtilaisuutta itselleen.

Villen kanssa tein matkoja Venäjälle kielivähemmistöiksi jääneiden kielisukulaisten luokse. Saman kohtalon jaamme rajan tällä puolen. En jaksa lukea Myyttiä Ryssäagressiosta edes konekielisenä käännöksenä. Kuoleman jälkeen iho irtoaa alustastaan. On yksi merkki kuolemasta. Olisiko myytti ryssäagressiosta tuo irronnut kuolonmerkki.

Venäläishakkerit veivät yli miljardi salasanaa - Asiantuntija: Iskivät myös suomalaisiin(6.8.2014 9:05)

Yhdysvaltojen tiedustelu etsii uutta tietovuotajaa (6.8.2014 9:37) 

Nopeat syövät hitaat. Hitler sai parkkipaikan hiljaista hetkeä varten. Kuoleman edessä
Muisto elää. Millaisena toivot sinua muistettavan kuolemasi jälkeen? Anders Lund Madsen käy romanihautajaisissa ja tapaa amerikkalaisen hautausurakoitsijan, joka palsamoi vainajat heidän toivomustensa mukaan. HD  Kuoleman edessä ei tarvitse olla reipas

1962: Nelson Mandela joutui vankilaan. Hän pääsi vapaaksi vasta vuonna 1990.

Obama lyttäsi Venäjän: 

Obama lyttäsi Venäjän: ”Siellä ei valmisteta mitään, miehet kuolevat 60-vuotiaina... Obaman mielestä Venäjä kykenee aiheuttamaan vahinkoa muille vain lyhyellä aikavälillä, kun taas sen ratkaisut aiheuttavat maalle itselleen vahinkoa pitkällä aikavälillä.

 

Eino Leino, Lapin Kesä - Summer in Lapland, English lyrics 

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Fraasit
1.	pot calling the kettle black	idiomaattinen	US

Mielestäni on pata kattilaa soimaa -tilanne, kun he syyttävät toisiaan itsepäisiksi.

• I think it's a case of the pot calling the kettle black when they call each other obsessive.

En ole historioitsija, pois se minusta, mutta lyhyen elämäni aikana on kokemukseni kasvanut itänaapurista ja kaukaisesta länsivaikuttajasta. Meidän melankoliaa sanotaan slaavilaiseksi surumielisyydeksi. 

 Verkkokirjoittajan talo
Kompetenssi

Neljän hatun varhennettu vanhus
Olen muutos, jonka haluan nähdä

1961 Suonenjoen yhteislyseo

Omaishoitajat ja läheiset ry:n 10-vuotisjuhla

TÄSTÄ ALKAA TUNTEMATON METSÄ

1986-  prokura    –  sertifikaatti		Amerikkalainen unelmahattu
	YEAT 7-kymppinenkin voi vaihtaa työpaikkaa, kun tuotteesta ei ole tarvinnut luopua.

Kolumni via Hannu Linturi fb
(linkki ei suostu aukeamaan 
siksi koko teksti aamuhartaudeksi) 

Ihminen ei valitse aikaa johon hän syntyy

Voiko historiaa hyvittää, kysyy dosentti Jan Löfströmin toimittama artikkelikokoelma vuodelta 2012. Tutkijat pohtivat teoksessa, onko menneisyydessä tapahtunutta vääryyttä mahdollista pyytää anteeksi ja sillä keinoin sovittaa.
Kun arkkipiispa Kari Mäkinen Porin Suomi-areenan avajaistilaisuudessa pyysi anteeksi kirkon suhtautumista homoseksuaaleihin, kysymys hyvittämisestä nousi jälleen ajankohtaiseksi. Kyynikko saattaisi tulkita arkkipiispan kannanoton moderniksi tiedotusstrategiaksi: anteeksipyynnöistä on tullut 2000-luvulla yleinen toimintamalli niin kansanmurhiin, ympäristötuhoihin kuin poliitikkojen intiimiskandaaleihinkin liittyen.
Olen kuitenkin kuullut arkkipiispan puhuvan jo aiemmin samasta asiasta, eri sanoin. Silloin hän ei pyytänyt anteeksi vaan havahdutti keskiluokkaisen, valkoviinin äärellä rupatelleen yleisön kysymällä yksinkertaisesti: "Entä jos on niin, että Jumala armahtaa, vaikka yhteiskunta ei?" Yleisön joukkoon laskeutunut hiljaisuus kertoi yksilön huolesta kovuuden keskellä.
Kysymys armosta lävistää koko yhteiskunnan. Pyytäessään anteeksi homoseksuaalien kohtelua arkkipiispa kehotti keskustelijoita rehelliseen itsetarkasteluun, hirren huomaamiseen omassa silmässä.
Anteeksipyyntö ei hyvitä historian vääryyksiä. Mutta se antaa tilaa ajattelulle, tunteelle ja sanoille. Anteeksipyyntöä ei ole pakko ottaa vastaan, eikä vaikea asia ole sillä käsitelty. Kaltoin kohdellulla on moraalinen oikeus kaunaansa – se kertoo hänen itsetunnostaan. Yhteiskunnallisesti sovitus on kuitenkin parempi kuin viha ja anteeksiantamattomuus.
Armottomuus ja oman pahuuden sälyttäminen toisten kannettavaksi ovat historian kuluessa toistuneet ihmisyhteisöjen asenteissa syntipukkejaan kohtaan. Sama kovuus, joka vaatii kirkon konservatiiveja tuomitsemaan homoseksuaalisuuden syntinä ja luonnonvastaisuutena, ilmenee koko yhteiskunnassamme. Ei tule moittia seksuaalikonservatiiveja syrjinnästä, jos omassa silmässä törröttää hirsi: jos vaikenemalla hyväksyy sen, miten uusliberalismi rakentaa kokonaista syrjäyttämisen pilareille rakennettua valtiota.
Dosentti Juhani Ihanus toteaa Voiko historiaa hyvittää -teoksessa, että liberalistinen puhe yhtäläisistä mahdollisuuksista heikentää kykyä tunnistaa, selittää ja hyväksyä ihmisten ja ihmisryhmien välillä vallitsevia eriarvoisuuksia, mikä edelleen lisää eriarvoistumista. Menestyjän minäkuvaan ei sovi samastuminen negatiiviseen, koska kaikki sellainen on siirretty minän ulkopuolelle, toiseen, vihan kohteeksi.
Kun uusliberalisti puhuu perintöverosta kateusverona, hän nostaa esiin maailmankuvansa pahimman synnin, kateuden. Liberalistia ei sido ajatus tasoituksesta tasa-arvon mahdollistajana. Vääryyttä kärsineitä ei ole hänelle olemassakaan, on vain laiskoja ja kateellisia.
Olen itse nähnyt, kuinka politiikka ja sota voivat tuhota ihmisen ja kuinka tämä tuho voi jatkaa vaikutustaan kolmanteen polveen. "Kaikki samalle viivalle", vaaditaan. Mutta entä jos osalla on jo juoksutettu maraton ennen kuin kilpailu on päässyt alkamaankaan?
Ihminen voi kilvoitella pitkällekin heikoista lähtökohdista – mutta hän voi myös väsyä. Voipuneen turva on kanssakulkijoissa, jotka eivät jätä. Hänen turvansa on armossa, jota ihmiset osoittavat toisilleen. Armo nousee itsetuntemuksesta, oman varjon kylmyyden tunnistamisesta.
Ihminen ei valitse syntymistään sukuun tai aikaan. Ihminen ei myöskään valitse geenejään. Hän voi syntyä kantamaan sitä, mikä tekee hänestä toisen.
Kirjailija Joel Haahtela on romaanissaan Tähtikirkas, lumivalkea järkyttävästi kuvannut ihmisiä, jotka kantavat koko maailman surua ja joutuvat rationaalisuuden nimissä tuhotuiksi.
"Ei pidä vannoa, ettei koskaan joudu vankilaan tai kerjuulle", sanovat venäläiset. Sananparsi kuvastaa tietenkin vuosisataista epäluottamusta yhteiskuntaan. Mutta sen kääntöpuolella on suuri, hämärä viisaus, johon sanonta kehottaa. Auta kärsivää, sinä voisit olla hän. Sinä olet hän.
Sirpa Kähkönen hs.artikkeli@hs.fi
Kirjoittaja on kirjailija ja Suomen Penin puheenjohtaja.

Meillä on asiantuntijoita Amerikan koulun käyneitä, Kannuksen Kennedy, filosofi Himanen + Sininen kirja ja ihan kotikutoinen rauhanruhtinas - 12.5% norjalaisuutta. Hän antaa ohjeita Obamallekin menettelytavoista. Hän vahvistaa lain meille elinikäisille oppijoille. 

• Olet ehdottoman yli-ikäinen 61 vanhalaki 64 uusilaki -vuotiaana oppimaan verkkokirjoitustaidon. 
• Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana, omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa.

Tämän päivän maailmaan mahtuu vain ONE Ahtisaari, ONE Obama, ONE Putin. Suurin heistä on Ahtisaari, joka lyttää entiset ja tämän päivän suomalaiset sukupolvet. Hoivatkaa veteraaninne, vanhuksenne ja lapsenne, muistan hänen puheensa presidenttinä.

Dokumentti:
Docventures esittää: Talouden madonluvut

98 min Illan dokumentti on pysäyttävä ja pelottava Talouden madonluvut, joka väittää vapaan markkinatalouden tulleen tiensä päähän. 

Kirjoitin dokumentin tekstin sanasta sanaan enkä yhtään epäile, ettenkö olisi elänyt kaikki vaiheet läpi 73 vuoden ikään mennessä. Hallitus vaihtui juhannuksen tienoilla, Stubb minihallituksen muodostajana ilmaisi näyttävänsä niille, ettei markkinatalous ole vielä tullut tiensä päähän.

Eikö hänen pitäisi näyttää meille epäileville tuomaksille ne teot, joita kokeilemalla voisimme vakuuttua, että joku meidät pelastaa ja näyttää toisen tien.