Kenellä on ja kuka haluaa vain olla

 17.2.2014

Rukoushetkessä:

Keskiajalla 700 vuotta sitten elänyt saksalainen Mestari Eckhard toi hengelliseen kielenkäyttöön uuden sanan ja käsitteen, jonka merkitys on saanut erityisen mystisen hohteen. Mystisyys on osittain perua siitä, että alkuperäinen saksankielinen sana ei suoraan ilmaise, mihin se ihmisen kokemusmaailmassa suoraan viittaa.

Mutta  tätäkin enemmän hämmennys liittyy siihen, miten Mestari Eckhard sijoittaa sen hyveistä kaikista korkeimmalle, jopa nöyryyden ja rakkauden yläpuolelle. Kyseinen käsite on mahdollista ilmaista suomeksi sanalla riippumattomuus. Mestari Eckhard kuvaa sen merkitystä seuraavasti.

Monet antavat rakkaudelle korkean aseman, mutta minä asetan riippumattomuuden rakkaudenkin edelle. Syynä on ensinnäkin se, että siinä missä rakkaus saa minut rakastamaan Jumalaa, riippumattomuus johdattaa Jumalan rakkauden  minun luokseni. Monet ylistävät myös nöyryyttä yli muiden hyveiden. Minä nostan riippumattomuuden nöyryydenkin yläpuolelle. Syy on siinä, että täydellinen nöyryys taipuu kaiken luodun alle ja silloin ihminen irtoaa sisimmästään kohti luotua. Riippumattomuus sen sijaan pysyy sisällä itsessään.
Itsestä irtautuminen tuskin lienee niin jaloa, etteikö sisimmässä pysyminen olisi jalompaa.

Täydellisessä riippumattomuudessa ei ole jälkeäkään luodun asettumisesta ylä- tai alapuolelle. Se vain haluaa olla siinä missä on. Ei ylempänä eikä alempana ei rakkauden eikä kärsimyksen tähden.
Se ei etsi samankaltaisuutta tai erilaisuutta minkään luodun kanssa eikä mitään muutakaan. Se haluaa vain olla.
Se ei kuitenkaan halua olla jotakin, sillä riippumattomuus ei halua olla mitään. Sen suhde asioihin on vilpitön.

Mestari Eckhardin  riippumattomuuskäsitteen merkitys jää helposti epäselväksi, vaikka lukija tai kuulija olisikin tottunut liikkumaan uskonnollisten käsitteiden parissa.
Ja totta onkin, että lopulta voimme esittää vain arvioita ja tulkintoja siitä, mitä Eckhard tarkoitti. Varmuudella tiedämme sen, että kyseisen käsitteen  taustalla on jo antiikin aikana tunnettu ajatus maailmaa ohjaavasta järjestä, joka on riippumaton kaikesta luodusta. Käsite sopii siis alunperin paremmin kuvaamaan Jumalaa kuin ihmistä.

Mestari Eckhard- asettaa kuitenkin riippumattomuuden myös ihmisen ihanteeksi, mutta juuri tällä kohtaa Eckhardin lukeminen saattaa vaikeutua, sillä ihmisen inhimillisessä elämässä eivät päde samat lähtökohdat kuin Jumalaa kuvattaessa. Joskus lähelle näkeminen onkin kaikkein vaikeinta. Merkittävä lähtötaso riippumattomuudelle ihmisen ihanteena löytyy ihmisestä itsestään. Tällöin ei puhuta kuitenkaan uskonnollisten käsitteiden kieltä, vaan joudumme kohtaamaan itsemme kuin arkipäivän psykologit.

Toisaalla Mestari Eckhard puhuu hengellisen köyhyyden ihanteesta ja määrittelee köyhyyden - ei tietämiseksi, - ei tahtomiseksi, - ei omistamiseksi.
Kun ajattelen näiden ihanteiden vastakohtia, kohtaan itsestäni suuren joukon erilaisia yllykkeitä, jotka pitävät minussa valtaa.
Ei ole esimerkiksi sellaista päivää, ettenkö ajattelesi tietäväni jotakin asiaa paremmin kuin muut. Silloin haluaisin asettaa oman näkemykseni toiminnan lähtökohdaksi. Pidän itseäni muita parempana. Tällaisessa vaikealta tuntuvassa tilanteessa minua auttaa asioiden suora kohtaaminen.
Sikäli kun löydän sisimmästäni  tällaisia motiiveja, voin pysähtyä ja ajatella suhdettani muihin ihmisiin ja omiin tekemisiini.

Uskon että Mestari Eckhardin riippumattomuuden ihanne sisältää pyrkimyksen tunnistaa ajattelulta kätkeytyvää inhimillistä sielunelämää. Haasteenamme on tuon tiedostamattoman tavoittaminen, sillä ajattelu hallitsee usein yksinvaltijaan tavoin ihmisen tietoisuutta. Tällainen tunnistamisen pyrkimys saattaa helpottaa elämää hyvinkin paljon, jos sen avulla opin paremmin tuntemaan itseäni tai löydän sisimmästäni haitallisesti vaikuttavia ylykkeitä.

Toisessa ääripäässä johon Mestari Eckhard enemmän viittaa, riippumattomuus saattaa olla hyvinkin mystinen käsite. Sikäli kuin se ammennetaan pohjiaan myöten, jäljelle jää ehkä vain tyhjä, luomaton ja syntymätön perusta.
Ihmisen tyhjyys on silloin Jumalan täyteyttä.
Mestari Eckhard kuvaa riippumattoman sydämen pohjalta syntynyttä rukousta näin.
Pelkistyneisyydessään riippumaton sydän ei voi edes rukoilla. Sikäli kun rukouksessa pyydetään jotakin Jumalalta tai halutaan, että Jumala ottasi jotakin pois.
Riippumaton sydän ei kaipaa mitään, eikä sillä liioin ole mitään, mistä se luopuisi.
Se on tyhjä kaikesta rukoilusta ja sen ainoa rukous halajaa yhdenmuotoisuutta Jumalan kanssa. Sen rukous täyttyy juuri siitä.
"Hyvä Jumala, siunatkoon tämän päivän matkan meille kaikille. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen."