Tiistaiaamun musiikkiaiheisessa aamuhartaudessa puhuu laulaja Mika Nuorva, Lievestuore. Hartauden
musiikki: Kaksoiselämää, Säv./ San. Juhani Leskinen, es. Juice Leskinen
Grand Slam.
Kehitämme uutta ohjelmaopasta. Kokeile ja anna palautetta »
Eksynyt kokonaan oon uuden ohjelmaoppaan kehittämisessä. Mitä vikaa lie ollut entisessä, selkokielellä toimitetussa yle.fi/uskonto. Onneksi löysin Saksalainen rukoussivusto. Sitä en lakkaa ihmettelemästä, kun osoitteen muutos antoi maistraatille oikeuden erottaa kirkosta ja liittää "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Kommentoija oli oikeassa kirjoittaessaan. "Kukapa näitä lukee tai kuuntelee, ovathan he jo kaikki kuolleet."
Maailmankirjat ovat sekaisin, itse heräsin tähän päivään kuuden kieppeillä aamuhartausaikaan. Halusin palata siihen yle.fi/uskonto -linkistä, mutta kaikki on muutettu.Tietokoneen muutoksilla on tietty tarkoitus, ettei kukaan enää löydä hakemaansa.
Muistin virkistämiseksi katson elokuvan - Kuudes käsky (Suomi 1947). O: Orvo Saarikivi. N: Tapio Rautavaara, Ghedi Lönnberg, Esko Vettenranta, Siiri Angerkoski, Aku Korhonen. Sota-aikaan sijoittuva draama, jossa rintamamiehen vaimo ja naapurin isäntä tekevät syntiä. Mv.
On ollut henkien taistelu elää käskyjen mukaan ja olla omaishoitaja. Käskyt uusiksi olisin merkinnyt muistiin teologien tulkitsemina, mutta jostakin syystä se pysähtyi neljänteen käskyyn. http://tuliukko.blogspot.fi/2012/06/kaskyt-uusiksi.html
Olen neljännen käskyn noudattajana lupauksen varassa, muut piäsnuatikat ovat 4. käskyn selitysosan varassa. Siitä tämä hulapalo; kuka sanoi, mitä sanoi tai teki, mitä teki. Meillä on lupa ääneen ihmetellä huonoja päätöksiä tai olla hiljaa, jos asiat etenevät niin kuin pitää.
Siitä tämä henkien taistelu elementtien välillä, onhan tuli metallia tuhova voima alkaen aviopuolison tuhoamisvimmasta. Se oli kirjoitettu karttaani ennen kuin olin oppinut käskyt. Se vaihe oli elettävä ja nyt sekoitetaan yle.fi/uskonto -sivut, kun juuri olin oppinut ne hakemaan. Ovatko tuliukot taas asialla vai mikä näitä kirkon tiedotuskeskuksen sivuja hämmentelee?
Palaan omaishoitoaikaan 1990 -luvulla. Kunnanjohtaja tökki sosiaalijohtajaa kylkeen, kun vaadin, että minulle maksetusta omaishoidontuesta peritään verot ja palvelumaksut päältä. Loppu maksetaan tililleni. Se saatiin näyttämään, että minulle maksettiin omaishoidontukea, kun isältä perittiin eri laskulla omaishoidontuki palvelumaksun nimellä takaisin. Se ei lisännyt meidän käyttörahaa pennin vertaa.
Silloin jäi vanha käytäntö voimaan, mutta hetken kuluttua tehtiin tietokonemuutos. Palkkanauha vaihdettiin pystystä vaakaan eikä sillä nauhalla voinut tehdä kyseistä laskutoimitusta.
Kanavauudistuksessa oltiin ottamassa aamuhartausaikaa poliitikoille aamusaarnaa varten. Tunnetila ei miksikään muutu. Palaute silloin oli. Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri änkee kotiini ja olen vielä sängyssä. Enkä ollut sopinut aikaa hänen kanssaan.
Eduskunta on ryhtynyt muuttamaan lakeja mieleisekseen. Pelkonen ei mene vihille ennen kuin sukupuolineutraali avioliittolaki on tullut voimaan kansalaisaloitteesta. Eipä tule ensimmäiseksi mieleen kysyä tuntemattomalta sukupuolista suuntautuneisuutta. Ihmissuhteen jatkumiseksi ei tarvita lakia. Uskonto kuuluu perusarvoihin kodin ja isänmaan lisäksi. Mikä on kotoa saatu, sitä pitäisi koulun vahvistaa.
Kouluko se onkin perinteen muuttaja? Ei yksi rauhannobelpalkinto muuta meidän jouluperinnettä, vaikka se olikin viimeinen allekirjoitus suomalaisuudelle. Sukupolvenvaihdosta ei tule, vaikka kuinka olisi halukkuutta.
Ilme peruslukemilla (tenavat terävinä)
Olimme tuttavien luona kylässä. Miesväki oli menossa saunaan, myös neljävuotias Aleksi. Riisuuduttuaan hän tokaisi olevansa poika, koska hänellä oli pippeli. Sitten Aleksi mietti, mikä tytöillä on. Vastasin hänelle. Poika mietti hetken aikaa ja kysyi:
- Onko sullakin?
Vastattuani myöntävästi, hän sanoi:
- No näytä!
Vastasin kieltävästi. Aleksi oli hetken aikaa totinen. Sitten hän väläytti hurmaavan pikkupojan hymyn ja yllytti:
- Näytä vaan, en minä naura! -Anne 43 v
Naapurin Manu, lähes isän ikäinen, pistäytyi meillä ahkerasti. Hän ei nähnyt isää, vaan aina hakeutui seuraani. Isä tuli mustasukkaiseksi, se paljastui riidan päätteeksi, kun en ollut paikalla äidin tarvitessa apua. Isä huusi epäilynsä julki.
- Luulin että olit naapurin Manun luona. Puolustauduin, ettei minulla ollut mitään asiaa naapuriin. Kerroin tämän myöhemmin Manulle ja Anjalle. Manu paljasti käyntiensä syyt.
- Minä olen sinua vanhempi. Sinun pitää totella minua. Eikä Manu ollut ainut vanha ukko, jolla oli suuret luulot itsestään.
Miksi saattohoito ei ole mahdollista kaikille. Vieraina saattohoitokodin johtaja Riikka Koivisto ja rovasti Hilkka Olkinuora.
Isä joutui laitokseen rankan elvytyksen jälkeen. Hänen piti kitumalla kuolla. Kävin joka päivä häntä katsomassa. Kysyin isän vointia hoitajilta.
- On hoidettu, tuli niskoja nakellen.
- Minulle ei riitä vastaukseksi "on hoidettu". Silloin apulaisosastonhoitaja otti puhutteluun.
- Minun onkin pitänyt puhua sinun kanssasi. Olet tyytymätön hoitoon. Keskeytin hänet.
- En anna hoito-ohjeita. Mutta ihmettelen, kun samalla suomenkielellä emme ymmärrä toisiamme. Olin varautunut jo isän kuolemaan ja vuokrannut asunnon Lahdesta muuttoa varten. Samoin työhuone oli odottamassa, olihan vielä muutama vuosi eläkeikään. Vaikka kuinka olin asiani järjestänyt, oli kaikilla jotakin urputtamista omaishoitoajasta.
Tytär oli muuttanut jo Ruotsiin ja siellä sairaanhoitajana teki työtänsä ruotsinkielellä. Kävi Norjassa tienaamassa osakerahat, tuli takaisin. Vaihtoi yötyön päivätyöhön suomenkielisessä vanhusten hoivakodissa, josta uutisissa näytettiin tyytyväistä asukasta. Hoitajana on tyytyväinen eikä ole palaamassa takaisin. Lähdön syy koulutuksen jälkeen oli pätkätyöt täällä.
Kaikki aiheet toistuvat sykleinä eikä mitään parannusta asioiden hoitoon ole näkyvissä. Tänään erikoisesti tunnustan lähes vuoden mittaisesta loppuunpalamisesta. Se alkoi kipukohtauksella huhtikuussa vuosi sitten. Lääkäri eikä toinenkaan ymmärrä minua enkä minä lääkäriä. Kieltäydyin psykiatriselle lähdöstä.
Kaaduin rajusti kotona ja siitä paikasta tilasin ajan yksityiseltä lääkäriasemalta radan varresta. Sieltä sain ymmärrystä uupumukseen ja kehoituksen unen rekisteröintiin. Sen seurauksena sain lähetteen Päksiin, josta sain CPAP-laitteen auttamaan hyvään uneen.
Nyt jaksan taas, kun unen puute on ollut kidutusta, jopa niin pitkälle, että otin jo kuolevalle tarkoitettuja huumejohdannaisia jaksaakseni. Lääkäri antoi vielä lisää lääkkeitä omalla reseptillä. Hyvää vauhtia olin jäämässä lääkekoukkuun, kunnes lopetin.
Tämäkö on yhteiskunnan tarkoitus hoidattaa vanhukset ilmaiseksi ja päästä eroon omaishoitajista? Näin ei voi jatkua. Jatkan kuolinsiivousta ja testaan kokemuksiani tämän päivän esille tulleisiin otsikoihin. Kierretään ympyrää oman navan ympärillä tuntematta häpeää, kuinka on jouduttu tähän tilanteeseen.
Kauan sitten annoin maksajalle palautteen, kun hän tivasi raporttia tehdystä hieronnasta maksun edellytyksenä.
- Minä häpeän meidän terveiden puolesta, mitä kaikkea vammaiset saavat kokea meidän kauttamme. HÄPEÄN EDELLEEN AINA KUOLEMAAN ASTI, katumatta sitä että olen elänyt.
Kehitämme uutta ohjelmaopasta. Kokeile ja anna palautetta »
Eksynyt kokonaan oon uuden ohjelmaoppaan kehittämisessä. Mitä vikaa lie ollut entisessä, selkokielellä toimitetussa yle.fi/uskonto. Onneksi löysin Saksalainen rukoussivusto. Sitä en lakkaa ihmettelemästä, kun osoitteen muutos antoi maistraatille oikeuden erottaa kirkosta ja liittää "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Kommentoija oli oikeassa kirjoittaessaan. "Kukapa näitä lukee tai kuuntelee, ovathan he jo kaikki kuolleet."
Maailmankirjat ovat sekaisin, itse heräsin tähän päivään kuuden kieppeillä aamuhartausaikaan. Halusin palata siihen yle.fi/uskonto -linkistä, mutta kaikki on muutettu.Tietokoneen muutoksilla on tietty tarkoitus, ettei kukaan enää löydä hakemaansa.
Muistin virkistämiseksi katson elokuvan - Kuudes käsky (Suomi 1947). O: Orvo Saarikivi. N: Tapio Rautavaara, Ghedi Lönnberg, Esko Vettenranta, Siiri Angerkoski, Aku Korhonen. Sota-aikaan sijoittuva draama, jossa rintamamiehen vaimo ja naapurin isäntä tekevät syntiä. Mv.
On ollut henkien taistelu elää käskyjen mukaan ja olla omaishoitaja. Käskyt uusiksi olisin merkinnyt muistiin teologien tulkitsemina, mutta jostakin syystä se pysähtyi neljänteen käskyyn. http://tuliukko.blogspot.fi/2012/06/kaskyt-uusiksi.html
Olen neljännen käskyn noudattajana lupauksen varassa, muut piäsnuatikat ovat 4. käskyn selitysosan varassa. Siitä tämä hulapalo; kuka sanoi, mitä sanoi tai teki, mitä teki. Meillä on lupa ääneen ihmetellä huonoja päätöksiä tai olla hiljaa, jos asiat etenevät niin kuin pitää.
Siitä tämä henkien taistelu elementtien välillä, onhan tuli metallia tuhova voima alkaen aviopuolison tuhoamisvimmasta. Se oli kirjoitettu karttaani ennen kuin olin oppinut käskyt. Se vaihe oli elettävä ja nyt sekoitetaan yle.fi/uskonto -sivut, kun juuri olin oppinut ne hakemaan. Ovatko tuliukot taas asialla vai mikä näitä kirkon tiedotuskeskuksen sivuja hämmentelee?
Palaan omaishoitoaikaan 1990 -luvulla. Kunnanjohtaja tökki sosiaalijohtajaa kylkeen, kun vaadin, että minulle maksetusta omaishoidontuesta peritään verot ja palvelumaksut päältä. Loppu maksetaan tililleni. Se saatiin näyttämään, että minulle maksettiin omaishoidontukea, kun isältä perittiin eri laskulla omaishoidontuki palvelumaksun nimellä takaisin. Se ei lisännyt meidän käyttörahaa pennin vertaa.
Silloin jäi vanha käytäntö voimaan, mutta hetken kuluttua tehtiin tietokonemuutos. Palkkanauha vaihdettiin pystystä vaakaan eikä sillä nauhalla voinut tehdä kyseistä laskutoimitusta.
Kanavauudistuksessa oltiin ottamassa aamuhartausaikaa poliitikoille aamusaarnaa varten. Tunnetila ei miksikään muutu. Palaute silloin oli. Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri änkee kotiini ja olen vielä sängyssä. Enkä ollut sopinut aikaa hänen kanssaan.
Eduskunta on ryhtynyt muuttamaan lakeja mieleisekseen. Pelkonen ei mene vihille ennen kuin sukupuolineutraali avioliittolaki on tullut voimaan kansalaisaloitteesta. Eipä tule ensimmäiseksi mieleen kysyä tuntemattomalta sukupuolista suuntautuneisuutta. Ihmissuhteen jatkumiseksi ei tarvita lakia. Uskonto kuuluu perusarvoihin kodin ja isänmaan lisäksi. Mikä on kotoa saatu, sitä pitäisi koulun vahvistaa.
Kouluko se onkin perinteen muuttaja? Ei yksi rauhannobelpalkinto muuta meidän jouluperinnettä, vaikka se olikin viimeinen allekirjoitus suomalaisuudelle. Sukupolvenvaihdosta ei tule, vaikka kuinka olisi halukkuutta.
Ilme peruslukemilla (tenavat terävinä)
Olimme tuttavien luona kylässä. Miesväki oli menossa saunaan, myös neljävuotias Aleksi. Riisuuduttuaan hän tokaisi olevansa poika, koska hänellä oli pippeli. Sitten Aleksi mietti, mikä tytöillä on. Vastasin hänelle. Poika mietti hetken aikaa ja kysyi:
- Onko sullakin?
Vastattuani myöntävästi, hän sanoi:
- No näytä!
Vastasin kieltävästi. Aleksi oli hetken aikaa totinen. Sitten hän väläytti hurmaavan pikkupojan hymyn ja yllytti:
- Näytä vaan, en minä naura! -Anne 43 v
Naapurin Manu, lähes isän ikäinen, pistäytyi meillä ahkerasti. Hän ei nähnyt isää, vaan aina hakeutui seuraani. Isä tuli mustasukkaiseksi, se paljastui riidan päätteeksi, kun en ollut paikalla äidin tarvitessa apua. Isä huusi epäilynsä julki.
- Luulin että olit naapurin Manun luona. Puolustauduin, ettei minulla ollut mitään asiaa naapuriin. Kerroin tämän myöhemmin Manulle ja Anjalle. Manu paljasti käyntiensä syyt.
- Minä olen sinua vanhempi. Sinun pitää totella minua. Eikä Manu ollut ainut vanha ukko, jolla oli suuret luulot itsestään.
Miksi saattohoito ei ole mahdollista kaikille. Vieraina saattohoitokodin johtaja Riikka Koivisto ja rovasti Hilkka Olkinuora.
Isä joutui laitokseen rankan elvytyksen jälkeen. Hänen piti kitumalla kuolla. Kävin joka päivä häntä katsomassa. Kysyin isän vointia hoitajilta.
- On hoidettu, tuli niskoja nakellen.
- Minulle ei riitä vastaukseksi "on hoidettu". Silloin apulaisosastonhoitaja otti puhutteluun.
- Minun onkin pitänyt puhua sinun kanssasi. Olet tyytymätön hoitoon. Keskeytin hänet.
- En anna hoito-ohjeita. Mutta ihmettelen, kun samalla suomenkielellä emme ymmärrä toisiamme. Olin varautunut jo isän kuolemaan ja vuokrannut asunnon Lahdesta muuttoa varten. Samoin työhuone oli odottamassa, olihan vielä muutama vuosi eläkeikään. Vaikka kuinka olin asiani järjestänyt, oli kaikilla jotakin urputtamista omaishoitoajasta.
Tytär oli muuttanut jo Ruotsiin ja siellä sairaanhoitajana teki työtänsä ruotsinkielellä. Kävi Norjassa tienaamassa osakerahat, tuli takaisin. Vaihtoi yötyön päivätyöhön suomenkielisessä vanhusten hoivakodissa, josta uutisissa näytettiin tyytyväistä asukasta. Hoitajana on tyytyväinen eikä ole palaamassa takaisin. Lähdön syy koulutuksen jälkeen oli pätkätyöt täällä.
Kaikki aiheet toistuvat sykleinä eikä mitään parannusta asioiden hoitoon ole näkyvissä. Tänään erikoisesti tunnustan lähes vuoden mittaisesta loppuunpalamisesta. Se alkoi kipukohtauksella huhtikuussa vuosi sitten. Lääkäri eikä toinenkaan ymmärrä minua enkä minä lääkäriä. Kieltäydyin psykiatriselle lähdöstä.
Kaaduin rajusti kotona ja siitä paikasta tilasin ajan yksityiseltä lääkäriasemalta radan varresta. Sieltä sain ymmärrystä uupumukseen ja kehoituksen unen rekisteröintiin. Sen seurauksena sain lähetteen Päksiin, josta sain CPAP-laitteen auttamaan hyvään uneen.
Nyt jaksan taas, kun unen puute on ollut kidutusta, jopa niin pitkälle, että otin jo kuolevalle tarkoitettuja huumejohdannaisia jaksaakseni. Lääkäri antoi vielä lisää lääkkeitä omalla reseptillä. Hyvää vauhtia olin jäämässä lääkekoukkuun, kunnes lopetin.
Tämäkö on yhteiskunnan tarkoitus hoidattaa vanhukset ilmaiseksi ja päästä eroon omaishoitajista? Näin ei voi jatkua. Jatkan kuolinsiivousta ja testaan kokemuksiani tämän päivän esille tulleisiin otsikoihin. Kierretään ympyrää oman navan ympärillä tuntematta häpeää, kuinka on jouduttu tähän tilanteeseen.
Kauan sitten annoin maksajalle palautteen, kun hän tivasi raporttia tehdystä hieronnasta maksun edellytyksenä.
- Minä häpeän meidän terveiden puolesta, mitä kaikkea vammaiset saavat kokea meidän kauttamme. HÄPEÄN EDELLEEN AINA KUOLEMAAN ASTI, katumatta sitä että olen elänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti