tiistai 7. marraskuuta 2017

Toinen savolainen


Tiistaiaamuisin hartauksien teemana on musiikki.
pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki
Virsi 927 alkaa sanoin: "Erämaassa jyvä hiekan", säv. Egil Hovland, sov. Mikko Iivanainen, san. Britt G. Hallqvist, suom. Anna-Mari Kaskinen, es. Laulyhtye Viisveisaa, jousiyhtye, Ville Myllykoski (piano), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (basso), Sami Koskela (congat), Pekka Nyman (lyömäsoittimet)

Aamuhartaus


Kuka minä olen?

Tätä hartautta ei kannata kuunnella. On nimittäin aivan yksi ja sama, mitä minä sanon, sillä minä olen kapinapappi, anarkisti, Raamatusta luopunut kirkon hajottaja ja liberaaliteologi, jolle käy mikä vaan. Ai niin, lisäksi minä olen myös savolainen.
Mukava, että et sulkenut vielä radiota, sillä oivalsit aivan oikein minun provosoivan ihan tahallani. Ei tuo lista pidä paikkaansa. En minä ole kapinoitsija, enkä anarkisti. En pyri hajottamaan, vaan rakentamaan kirkkoa. No, se kyllä pitää paikkansa, että olen savolainen – ja ylpeä siitä!
Mutta meillä savolaisilla on joskus tapana hämmentää asioita. Niinpä väitän nyt, että koko tuo alun lista oli kuitenkin totta.
Se oli totta siinä mielessä, että siinä oli nimityksiä, joita jotkut muut ovat minusta käyttäneet. Vaikken itseäni niistä tunnistakaan, niin monet ihmiset ajattelevat minun olevan tuollainen. Tarkoitus lienee kaikilla sama: minun sanomisistani ei pidä välittää, koska olen jo lähtökohtaisesti pielessä. Jos nuo ihmiset ovat oikeassa, niin silloin tätä hartautta ei kannata kuunnella.
Valehtelisin, jos väittäisin, että nuo leimat eivät tuntuisi missään. Kyllä ne tuntuvat, kyllä minä mietin usein, mitä muut minusta ajattelevat. Joskus mietin myös sitä, mitä Jumala minusta ajattelee. Näkeekö hänkin vain kapinoitsijan ja hajottajan, monella tapaa epäonnistuneen ihmisen, itsekkään ja syntisen?
Minua lohduttaa se, että Jeesuskin kysyi aikoinaan opetuslapsiltaan: ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” (Matt. 16:15) Vaikuttaa siltä, että ihmiseksi tullut Jumala Jeesus Nasaretilainen pohti samaa kuin useat toiset ihmiset: Millaisena muut näkevät minut? Tuntevatko edes kaikkein lähimpäni minut?
Tuskinpa Jeesuskaan tunnisti itseään kaikista niistä leimoista, joita hänen aikansa uskonnollinen eliitti häneen löi. Hän sai kuulla olevansa syömäri ja juomari, kapinallinen ja rettelöitsijä ja ties mitä. Minua suorastaan huvittaa se perustelu, jonka ylipapit ja fariseukset antoivat sille, että Jeesus ei voi olla Messias: hän on väärästä maakunnasta. ”Ei kai Messias Galileasta tule.” (Joh. 7:41)
Joskus, kun malttaa luopua ennakkoluuloista ja kuuntelee toista, voi löytää jotakin uutta. Kyllä Galileasta tuli profeetta, jota kannatti kuunnella. Hän ei antanut pilkkanimitysten ja vähättelyn estää kutsumuksensa toteuttamista. Leimaamisen sijasta hän kehotti rakastamaan vihamiehiä ja rukoilemaan vainoojien puolesta – ja itse hän myös toteutti sitä. Ristiltä ei kuultu pilkkaa ja arvostelua, vaan sanat: ”Isä, anna heille anteeksi.” (Luuk 23:34)
Jos Jeesus oli valmis rakastamaan ja antamaan anteeksi ristiinnaulitsijoilleen, eikö hän näkisi myös meidät samalla tavalla, rakkauden ja anteeksiannon silmin? Kunpa me vaan oppisimme siihen, että peiliin katsoessamme emme näkisi vain muiden iskemiä leimoja tai omasta mielestämme nousevia kielteisiä ajatuksia. Kunpa me osaisimme nähdä peilistä Jumalan kuvan, Kristuksen rakkauden kohteen. Sillä sitä me olemme, ystävä, sinä ja minä, Jumalan silmissä kauniita, suuresti rakastettuja.
Virsikirjan lisävihkossa on virsi, joka kertoo siitä, kuinka me usein tunnemme olevamme täällä maailmassa vain kuin hiekanjyvä erämaassa tai pisara ulapalla. Kun ihmisiä on miljoonia, kuinka Jumala voisi löytää yhden, minut? Itseäni koskettaa tuossa virressä se, ettei siinä lähdetä selittämään. Ei sanota, että koska minä olen sitä taikka tätä, ja nuo muut taas ovat jotain muuta, niin kyllähän Jumala minut huomaa. Virressä ei vastata kysymykseen, joka siinä kyllä esitetään: ”Kuinka jaksat, suuri Luoja, yhden tiestä välittää?” Säkeistö jatkuu yksinkertaisesti: ”Silti teet sen, kiitos, teet sen. Salaisuus vain jää.”
Ei siis välitetä muiden määritelmistä, eikä olla itsellemme liian ankaria. Jumala näkee ja tuntee meidät, se riittää. Salaisuus vain jää.

Ei kommentteja: