torstai 16. helmikuuta 2017

Ankara ilo

Aamun ajatus
Kun kerrankin on kokenut
ilon maksaa paha hyvällä,
ei enää laske käsistään
tilaisuutta saada tätä iloa. -Leo Tolstoi


Hartaudet: Aamuhartaus 16.2.2017 Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä, Helsinki

Hartauden musiikkina Paavon virsi (Sinuhun turvaan Jumalani) oopperasta Viimeiset kiusaukset
Es. Jorma Hynninen, Esa Ruuttunen ja Sauli Tiilikainen, laulu, Kari Jerkku, urut 


Aamuhartaus 16.02.2017 Marianne Heikkilä
 
Sukupolvien ketju Olen siinä elämänvaiheessa, että lapseni ovat aivan hetken kuluttua lähdössä kotoa pois, muuttamassa omilleen, katsomassa miten omat siivet kantavat. Olen kiitollinen näistä lähes paristakymmenestä vuodesta, jota olen saanut olla heille äiti, mutta samalla syvä kaipaus, haikeus ja suru viiltää syvältä, tässäkö tämä kaikki oli? Osasinko antaa lapsille kaiken sen, mitä olin aikoinaan ajatellut heille antaa, perinnöksi sellaista henkistä pääomaa, että he voivat elää omaa, itsenäistä elämäänsä kun aika meistä vanhemmista jättää. En osannut arvata, että luopuminen tekee näin tiukkaa, en tiennyt, kuinka paljon heitä rakastan ja kuinka kiinni heissä olen. En osaa vain irrottaa otetta ja kuitata kaikkia vuosia, kiitos että olitte lapsiani, lahjaa, lahjaa ja lainaa vain.
Olen myös siinä elämänvaiheessa, jossa olen joutunut hoitamaan ikääntyneitä vanhempiani, joiden hauras keho murtuu, mutta pää toimii vielä kuin nuoren lapsen. Omien vanhempien tukeminen sekä taloudellisesti että henkisesti on uusi tilanne, jossa olen hämilläni. Nämä aikuiset ihmiset, jotka ovat minua ja veljeäni aikoinaan kannatelleet,, ovat tänään heikkoja ja hauraita, pyytävät ja tarvitsevat apua, jota pyrin parhaani mukaan tarjoamaan. Milloin heistä tuli kuin lapsia? Miten nämä vahvat ja menevät vanhempani elävät tänään elämänpiirin supistuessa arkea, jossa kaikki turhauttaa, pelottaa ja huolettaa. Kun olen heihin yhteydessä lähes päivittäin, saan hyvän muistutuksen siitä, mikä meitä kaikki odottaa. Kaikki tekomme, suorituksemme ja menestyksemme kalpenevat sen rinnalla, miten olemme toisiamme kohdelleet.
Isäni on tehnyt koko ikänsä töitä ja elänyt voimakkaasti yritysmaailman syövereissä. Nyt sairastuttuaan hän on kertonut, että Jumala on puhutellut häntä, kutsunut pyytämään anteeksi, solmimaan rauhan läheisten kanssa, antamaan hyväksyvän katseen kaikille, joita kohtaan hän on elämässään rikkonut. Isä on kuin Paavo Ruotsalainen Viimeisissä Kiusauksissa, hän kurkottaa jo portilla kun vaimo Riitta on jo mennyt toiselle puolelle. Riitta kutsuu miestään, tule jo kotiin.
Rakas Taivaallinen Isä, siunaa ja varjele meitä, sukupolvia, joiden ketjussa saamme olla. Anna meille viisautta ja ymmärrystä kaikista virheistämme ja loukkauksistamme huolimatta. Sinä Jumala olet tehnyt meistä ihmisiä – anna meille sinun rakkautesi ja siunauksesi.

Valkoista valoa: Minuja on monia 
Onko ihmisen minuus koko elämän ajan sama? Elääkö ihmisessä samaankin aikaan monta minää? Aihetta pohtii Valkoisessa valossa Johanna Korhonen. Cembalisti Joseph Payne soittaa Johann Sebastian Bachin Ranskalaisen sarjan d-molli ja kaksi inventiota. 

Ei kommentteja: