Hartaudet: Aamuhartaus 2.6.2015 rovasti Tapio Aaltonen
Rovasti Tapio Aaltonen, Vihti.
Virsi 462 alkaa sanoin: "Soi kunniaksi Luojan".
Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht.), Harri Viitanen (urut).
"Hän säät ja ilmat säätää / ja aallot tainnuttaa / ja hyisen hallan häätää / ja viljan vartuttaa." Tämä säkeistö puhutteli minua toistamiseen yhteislauluna häissä. Elinkeinorakenne oli kammettu pois raiteiltaan. Se alkoi peltojen paketoimisella. Tarkastaja tulee käynnille mittailemaan perunapellon suuruutta.
Sen muisti isäni tarkkaan katsoessaan kasvukaverinsa poikaa, joka oli päässyt kunnan maataloustarkastajaksi. Tarkastajan äidinäiti oli piikonut isossa talossa. Isäntä käytti etuoikeutta piikalikkoihinsa ja sen seurauksena syntyi tyttö. Isovanhemmista tuli hänen hoitajansa ja isä sai kasvukaverin. Istuivat pöydän päässä penkillä, johon kaksi mahtui.
Mikä olisi ollut vastasyntyneen kohtalo, jos mäkitupalainen August Tirkkonen ei olisi ottanut tyttärensä tyttöä hoiviinsa? Ajan kuluttua tarkastajan rooliin edennyt mies oli roolinsa mittainen.
- Perunamaa on ehdottomasti liian suuri kolmelle hengelle. Hän ei nähnyt, mihinkä ylimääräiset perunat hävisivät. Sen ajan köyhäinhoitoa oli sijoittaa suuret perheet saariin kunnan mökkeihin. Sinne kunta ruokki Pitkänsaaren ja Eteissaaren asukkaat pienoisilla ruokakuormilla, joita lapset kävivät tilaamassa puhelimella Jokelan kaupalta. Autolla kuorma tuotiin tienvarteen, ja siitä hevosella umpihankea saareen.
Päivän mietelause: Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen
Tiesin 5 -kymppiseksi, mistä olin kotoisin. Tämä mutu vaati lähtemään synnyinkuntaan hoitamaan vanhemmat kotonaan kirkonkylässä palvelujen lähellä mukavuuksilla varustetussa aravaosakkeessa. Taloyhtiön hallitus ryhtyi rahastamaan ja käyttämään valtaa. Joulusta 1990 pääsiäiseen 2000 kesti aika, jota en tiennyt vastatessani isälle.
- Minä tulen.
Siitä kertyi 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta.
Kun aika oli täysi muutin kiireesti pois, mutta juuret jäivät sinne perinnön myötä. Kaikki oli siirtynyt www-sivujen taakse. Osoitteenmuutos viskasi minut vastaperustettuun paikalliseen Omaishoitajayhdistykseen. Kiltisti maksoin jäsenmaksun, yhteisvastuukeräyspinssit ja monta muuta rahanreikää. Yhdistys sai Sairaan hyville -yhteisvastuurahat. Kuuluin johtokuntaan ja olin etuoikeutettu kutsuttuna rahan luovutustilaisuuteen. Kirkonedustaja kohdisti sanansa minulle kristittynä.
- Omaishoitaja saa kaiken tukensa potilasjärjestöltä. Mene sinne, jos ole jotakin vailla.
Tein työtä käskettyä ja selasin läpi potilasjärjestöön kuuluvia yhdistyksiä. Lahden savolaiset pysähdytti minut ajattelemaan. Savolaisuus on minun syntymävammani. Sen jälkeen on ollut helpompi hengittää.
Kirkko ei huolinut mukaan vertaistukitoimintaan, joten vaihdoin seurakunnan osoitetta. Piispakokelas riemastui ja pahoitteli kirkosta luopumista. Annoin palautteen.
- Minua loukkaa teidän pahoittelunne enhän luopunut lapsenuskosta. Tämä on yhtä vakava asia kuin Hautalan joutuminen Mustalle listalle.
Kävin eilen ruokakaupassa ostamassa kalaa. Kyselin onkimismahdollisuutta Mäntsäläjoesta. Siellä ei ole muuta kuin jokeen heitettyjä polkupyöriä ja ostoskärryjä. Näin on maailma muuttunut, eskoseni.
Nyt on aika muodistaa vaatteita, kasvistoa ja valokuvia. Näille kaikille sain kimmokkeen kevään ylioppilasluettelosta, Yhteishyvän kansikuvassa olevasta Anna Rukosta ja Kosketus luontoon -artikkelista.
Eläkeläinen Sirkka-Liisa Hänninen, 71, avaa mustiin kansiin sidotun kasvionsa naruja. Lähes 60 vuotta vanhat sivut ovat jo kellastuneet, mutta melkein kaikki 130 kasvista on yhä kunnossa ja osassa väritkin vielä tallessa.
"Tein kasviota isäni kanssa, ja puuha lähensi meitä toisiimme. Kasvion ansiosta ihastuin luontoon", Hänninen kertoo.
"Me teemme perinteistä kasvioita, jotta kosketus luontoon säilyy", kertoo tyttöjen biologia opettaja Jukka-Pekka Anttinen.
Oma kasvioni joutui varkauden kohteeksi. Nyt on valkovuokko prässättynä odottamassa kiinnitystä, eihän minun lapsuudessa vuokkoja kasvanut meidän korkeudella. Se oli pettymys, kun lauloin "silmänsä vuokko jo aukaisee" enkä löytänyt kuin suo-orvokkeja. Biologian opettaja neuvoi, kuinka kuninkaalliset suvut tervehtyvät. Otin neuvosta vaarin ja heittäydyin satamajätkäseikkailuun kuninkaallisena.
Rovasti Tapio Aaltonen, Vihti.
Virsi 462 alkaa sanoin: "Soi kunniaksi Luojan".
Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht.), Harri Viitanen (urut).
"Hän säät ja ilmat säätää / ja aallot tainnuttaa / ja hyisen hallan häätää / ja viljan vartuttaa." Tämä säkeistö puhutteli minua toistamiseen yhteislauluna häissä. Elinkeinorakenne oli kammettu pois raiteiltaan. Se alkoi peltojen paketoimisella. Tarkastaja tulee käynnille mittailemaan perunapellon suuruutta.
Sen muisti isäni tarkkaan katsoessaan kasvukaverinsa poikaa, joka oli päässyt kunnan maataloustarkastajaksi. Tarkastajan äidinäiti oli piikonut isossa talossa. Isäntä käytti etuoikeutta piikalikkoihinsa ja sen seurauksena syntyi tyttö. Isovanhemmista tuli hänen hoitajansa ja isä sai kasvukaverin. Istuivat pöydän päässä penkillä, johon kaksi mahtui.
Mikä olisi ollut vastasyntyneen kohtalo, jos mäkitupalainen August Tirkkonen ei olisi ottanut tyttärensä tyttöä hoiviinsa? Ajan kuluttua tarkastajan rooliin edennyt mies oli roolinsa mittainen.
- Perunamaa on ehdottomasti liian suuri kolmelle hengelle. Hän ei nähnyt, mihinkä ylimääräiset perunat hävisivät. Sen ajan köyhäinhoitoa oli sijoittaa suuret perheet saariin kunnan mökkeihin. Sinne kunta ruokki Pitkänsaaren ja Eteissaaren asukkaat pienoisilla ruokakuormilla, joita lapset kävivät tilaamassa puhelimella Jokelan kaupalta. Autolla kuorma tuotiin tienvarteen, ja siitä hevosella umpihankea saareen.
Päivän mietelause: Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen
Tiesin 5 -kymppiseksi, mistä olin kotoisin. Tämä mutu vaati lähtemään synnyinkuntaan hoitamaan vanhemmat kotonaan kirkonkylässä palvelujen lähellä mukavuuksilla varustetussa aravaosakkeessa. Taloyhtiön hallitus ryhtyi rahastamaan ja käyttämään valtaa. Joulusta 1990 pääsiäiseen 2000 kesti aika, jota en tiennyt vastatessani isälle.
- Minä tulen.
Siitä kertyi 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta.
Kun aika oli täysi muutin kiireesti pois, mutta juuret jäivät sinne perinnön myötä. Kaikki oli siirtynyt www-sivujen taakse. Osoitteenmuutos viskasi minut vastaperustettuun paikalliseen Omaishoitajayhdistykseen. Kiltisti maksoin jäsenmaksun, yhteisvastuukeräyspinssit ja monta muuta rahanreikää. Yhdistys sai Sairaan hyville -yhteisvastuurahat. Kuuluin johtokuntaan ja olin etuoikeutettu kutsuttuna rahan luovutustilaisuuteen. Kirkonedustaja kohdisti sanansa minulle kristittynä.
- Omaishoitaja saa kaiken tukensa potilasjärjestöltä. Mene sinne, jos ole jotakin vailla.
Tein työtä käskettyä ja selasin läpi potilasjärjestöön kuuluvia yhdistyksiä. Lahden savolaiset pysähdytti minut ajattelemaan. Savolaisuus on minun syntymävammani. Sen jälkeen on ollut helpompi hengittää.
Kirkko ei huolinut mukaan vertaistukitoimintaan, joten vaihdoin seurakunnan osoitetta. Piispakokelas riemastui ja pahoitteli kirkosta luopumista. Annoin palautteen.
- Minua loukkaa teidän pahoittelunne enhän luopunut lapsenuskosta. Tämä on yhtä vakava asia kuin Hautalan joutuminen Mustalle listalle.
Kävin eilen ruokakaupassa ostamassa kalaa. Kyselin onkimismahdollisuutta Mäntsäläjoesta. Siellä ei ole muuta kuin jokeen heitettyjä polkupyöriä ja ostoskärryjä. Näin on maailma muuttunut, eskoseni.
Nyt on aika muodistaa vaatteita, kasvistoa ja valokuvia. Näille kaikille sain kimmokkeen kevään ylioppilasluettelosta, Yhteishyvän kansikuvassa olevasta Anna Rukosta ja Kosketus luontoon -artikkelista.
Eläkeläinen Sirkka-Liisa Hänninen, 71, avaa mustiin kansiin sidotun kasvionsa naruja. Lähes 60 vuotta vanhat sivut ovat jo kellastuneet, mutta melkein kaikki 130 kasvista on yhä kunnossa ja osassa väritkin vielä tallessa.
"Tein kasviota isäni kanssa, ja puuha lähensi meitä toisiimme. Kasvion ansiosta ihastuin luontoon", Hänninen kertoo.
"Me teemme perinteistä kasvioita, jotta kosketus luontoon säilyy", kertoo tyttöjen biologia opettaja Jukka-Pekka Anttinen.
Oma kasvioni joutui varkauden kohteeksi. Nyt on valkovuokko prässättynä odottamassa kiinnitystä, eihän minun lapsuudessa vuokkoja kasvanut meidän korkeudella. Se oli pettymys, kun lauloin "silmänsä vuokko jo aukaisee" enkä löytänyt kuin suo-orvokkeja. Biologian opettaja neuvoi, kuinka kuninkaalliset suvut tervehtyvät. Otin neuvosta vaarin ja heittäydyin satamajätkäseikkailuun kuninkaallisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti