Aamuhartaus 29.10.2014 rovasti Kerttu Venäläinen
Rovasti Kerttu Venäläinen, Kittilä. Virsi 318: 1-3. Virsi alkaa sanoin: "Jeesus, sä ainoa heikkojen auttaja". Soile Isokoski (sopraano), Marita Viitasalo (piano).
Aamuhartaus ke 29.10.2014
Kerttu Venäläinen, Rovasti, Kittilä (1.11.2014 Utsjoella aurinko nousee klo 8.40, laskuajan kerron uutisten jälkeen, lupasi juontaja. Aikamerkki klo 8.00 puskee päälle. Laskuaika jää kertomatta, mutta laskee kuitenkin ajallaan iltapäivällä. Uutiset vievät Välimerelle ja Burkina Fasoon. Eksynyt kokonaan oon, en löydä tietä kotiin.)
Sokeana syntyneen miehen äiti
Perheessä odotettiin lasta. Äidillä oli suuri ilo sisimmässään. Hän tiesi, miten tärkeää lapsen saaminen hänen yhteisössään on. Hän rukoili hartaasti Jumalaa ja toivoi, että saisi synnyttää poikalapsen. Tuli synnytyksen aika. Äiti ei erottanut väsymystä siitä onnesta, että hänen käsivarsillaan lepäsi poikalapsi, perheen esikoinen.Päivät ja viikot kuluivat, lapsi oli terve ja kasvoi. Kuitenkin, kuin salaa hiipien äidin sisintä alkoi kalvaa käsittämätön pelko: hänen oli vaikea tavoittaa lapsen katsetta. Tuntui siltä, että tuo pienokainen tähyää johonkin kaukaisuuteen. Pelko kasvoi ahdistukseksi ja suruksi. Yhä varmemmaksi äiti tuli siitä, että lapsi on sokea. Varma hän oli myös siitä, että perheellä ei ollut varaa turvautua koulutettujen lääkärien apuun. Ainoita keinoja olivat isovanhemmilta perityt yrttilääkinnän taidot, jumalien apu ja maagiset parannuskeinot. Kaikkia näitä äiti hädässään yritti. Mutta mistään ei ollut apua. Päivä päivältä kävi yhä selvemmäksi, että odotettu poikalapsi oli syntymästään saakka ollut sokea.
Äidin mieltä painoi syvä suru ja syyllisyys ja häpeä. Kun hän ajatteli poikansa tulevaisuutta, ainoa näky oli se, että poika istuu jossakin kadun kulmassa tai ihmisten kulkureitin varrella kerjäämässä. Ohikulkevat ihmiset huutelevat hänelle, pilkkaavat häntä ja silloin tällöin joku heittää säälistä muutaman roposen hänen jalkojensa juureen.
Syyllisyys ei antanut äidille lepoa yöllä eikä päivällä. Oliko pojan sokeus seurausta hänen tai pojan isän tai isovanhempien tekemistä synneistä? Vai johtuiko pojan sokeus siitä, että pahat henget pitivät häntä vallassaan? Tätä kyselivät myös naapurit ja tuttavat. Ainoa valonpilkahdus äidin mielessä oli se, että Jumalan ihme voisi vielä tapahtua.
Poika kasvoi, hänestä tuli aikuinen mies. Hänen oli pakko lähteä maailmalle ansaitsemaan elantonsa. Toisten sokeiden ja rampojen ja eri tavalla sairaitten kanssa hän istui kadun kulmissa ja temppelin pylväskäytävissä. Siellä, missä tiesivät rikkaiden ihmisten kulkevan.
Äiti kävi ahkerasti temppelissä rukoilemassa, että Jumalan ihme tapahtuisi. Sitten, yhtenä päivänä temppelissä oli nuori mies, jonka kanssa papit ja oppineet väittelivät. Syntyi lähes pelottava mellakka. Ihmiset ottivat jo kiviä kouraansa ja aikoivat heittää tuota miestä. Äiti lähti kansanjoukon mukana kulkemaan miehen perässä. Yhtäkkiä väkijoukko pysähtyi. Äiti kuuli huudon: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Kysyjä osoitti sormellaan miestä tien varressa. Syvä ahdistus puristi äidin sydäntä. Väentungoksen keskellä hän näki oman, sokean poikansa.
Seurasi syvä hiljaisuus. Rabbi meni sokean miehen lähelle, katsoi häntä, laski kätensä hänen olkapäälleen. Hiljaisuuden keskeltä äiti kuuli sanat: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa…” Voiko se olla totta, että poika ei ole sokea minun syntieni takia? Onko mahdollista, että vuosikymmenten syyllisyyden ja häpeän taakan voisi jättää? Rabbi ojentui kohti äidin poikaa, kosketti hänen silmiään ja käski hänen mennä peseytymään.
Äiti katseli kauempaa tapahtumien kulkua. Ei hän uskaltanut sanoa, että tuo mies on minun rakas poikani. Mutta hän tunsi, miten toivon säteet tuikkivat hänen sisällään. Jumala oli kuullut hänen rukouksensa. Ihme tapahtui. Poika sai näkönsä ja äiti tunsi, miten syyllisyyden ja häpeän taakka alkoi poistua hänen sisimmästään.
Mutta - ihme kyllä, kukaan - ei liittynyt äidin ja näkönsä saaneen miehen iloon. Sen sijaan äiti näki, että hänen poikaansa riepoteltiin edes takaisin, häntä kuulusteltiin ja haluttiin tietää, kuka se mies oli, joka sapattina paransi sokean miehen. Kuka se oli, joka rikkoi uskonnollisia tapoja ja määräyksiä? Kohta väkijoukko kävi kiivaine kysymyksineen myös äidin kimppuun.
Lopulta koko perhe suljettiin ulos omasta uskonnollisesta yhteisöstään ja sen jumalanpalveluselämästä.
Äidin sisimmässä kasvoi kuitenkin vahva luottamus siihen, että mies, joka paransi hänen poikansa ja antoi hänelle elämän ilon, on todella Jeesus, Jumalan Poika.
Sokeana syntyneen miehen äiti on kaikkien niiden ihmisten sisar, jotka omassa elämässään ovat joutuneet kokemaan toisten ihmisten hylkäämisen, syyllistämisen ja häpeän.
Samalla sokeana syntyneen miehen äiti on kaikkien niiden ihmisten sisar, jotka elämänsä koettelemuksissa ovat luottaneet Jumalan apuun ja saaneet häneltä ilon ja lohdutuksen elämäänsä.
Rukoilemme:
Kiitos, hyvä Jumala, että sinä avaat uusia ovia
kun toiset ovet sulkeutuvat.
Kiitos, että olet tässä tänäkin päivänä
ja saan turvallisesti luottaa sinun huolenpitoosi. Aamen.
Siunatkoon sinua kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Virsi: Virsi 318: 1-3: Jeesus, sä ainoa heikkojen auttaja
Tällä viikolla on puhuttu sokeiden näkönsä saamisesta. Aikalaisille on enemmän harmia siitä, kuka paransi sapattina. Saman olen kokenut omaishoitajana. Sunnuntaina kuunneltiin radiojumalanpalveluksia. Sitä piti häiritä ruohonleikkuuvuoron siirtämisellä sunnuntaiaamupäiväksi. Muistan yhden suitsienpurijan, kun hän koko tunnin pökki pihalla kasvavaa tuijaa kohti. Perääntyi hiukan ja taas sama kohde ruohonleikkurin lisätessä kierroksia.
Slummien miljonäärien tekijät osoittivat katulapsille huomiota antamalla ruokaa. Takana oli kuitenkin sokaista lasten silmät. Sokeat kerjäläiset saivat paremman päiväsaldon vietäväksi hyväntekijöille lastenkotiin. Jollakin laitosten piti toimintansa rahoittaa niin kuin kirkonkin tänä päivänä. Keisarille on annettava, mikä keisarin on. Mutta se ei tapahdu uskon kustannuksella.
Sijoittajien ahneutta sain maksetuksi kahden kuukauden (20 000mk) lomavelan. Se rohkaisi minua jättämään työni ja lähtemään vanhempieni hoitajaksi. Työhuoneen menetys välimiesoikeudella uhaten muuttui rahaksi. Sillä rahoitin 10 vuotta omaishoitajana, pelastin sisarten osuudet velattomina mökkitontteina. Kantatila on sijoittajien sotatoimialuetta. Osaketta käyttää Wiljami asumisoikeustestamentillä. Kyse ei ole rahan puutteesta vaan päättäjien järjenköyhyydestä meitä kauan eläneitä kohtaan. Olemme joutuneet yhteiskunnan ulkopuolelle.
Inhimillisessä tekijässä kysytään.
- "Voisivatko ihmiset nähdä meidät ensin ihmisinä, sitten vasta vammaisina, kysyvät Rita Järvinen, Olli Nordberg ja Eeva Airikkala. HD"
Dokumenttiprojekti: Helsinki Outsiders
Rakkaus löytyi vaikeasti vammautuneiden yhteisen harrastuksen, sähköpyörätuolisalibandyn, parista. O: Mikko Mattila T: Långfilm Productions Oy HD
Raajarikkoiselle Marjalle lääkäri puhui kukista ja mehiläisistä. Se olikin yllätys hoitajille, kun Marja tuli raskaaksi. Syntyi terve tyttö, jolle vanhemmat ovat kaikki kaikessa. Ensimmäisellä kerralla Marja puhui kaiken vammastaan, sen jälkeen siihen ei palattu. Maksusitoumuksen maksaja vaati minulta raporttia annetusta hieronnasta. Annoin palautteen.
- Minä häpeän meidän "terveiden" puolesta, mitä kaikkea vammaiset saavat kokea meidän taholta. Raporttia en tule antaamaan, kun se ei kuulu hierojan toimenkuvaan. Hieron vaikka ilmaiseksi, jos maksajan rooli estää maksusitoumuksen täyttämisen.
- Olen maksanut laskun. Olisi yksi sukulainen kotikäyntiä vailla?
- Kiitos, mutta en tule. Sen pituinen se.
 |
Illallinen yhdelle FINSUBS |
Sisältöä Eduskuntaan ennen joulua selvitä sadasta lakialoitteesta. Sama juttu kuin viime vuonna! Vietetään Suomi-neidon syntymäpäiviä joulukuun 6. päivä.
Kävin eilen äänestämässä seurakuntavaaleissa ennakkoon. Se tuotti nuorelle vaalitoimitsijalle uuden kokemuksen Deutschen Ev. -Luth. Gemeinde in Finnland jäsenen äänestäessä. Tosiasiassa maistraatti siirsi minut "muuhun uskonnolliseen yhteisöön" vaihtaessani itse seurakunnan osoitetta pysyvään. "Muun uskonnollisen yhteisön" ehdokaslistoja ei tarvinnut etsiä tällä kertaa, sillä olinhan saanut postissa ehdokkasluettelolehtisen.
Kerroin nuorille toimitsijoille seurakunnan jumalanpalveluksista. Saman kerron kyydin antaneelle taksikuljettajalle. Neljä kertaa vuodessa kokoonnutaan pieniin kirkkoihin vuorollaan. Yhdistys tarjoa kirkkokahvit eikä kahvi ja pulla ole syy tulla jumalanpalvelukseen. Uskontunnustus on sama kielellä kuin kielellä.
Valtakirkko on hätää kärsimässä, kun kirkosta erotaan joukoittain milloin mistäkin syystä. Suurin syy on hiljaisten kirkollisveronmaksajien poistuminen rekisteristä. Uskolla ei ole mitään tekemistä pysymisen tai eroamisen kanssa. En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut. Poliittiselle toiminnalle en ole otollinen kohde, kun osaan kysyä.
- Mitä olen jättänyt tekemättä, että minua siirretään rekisteristä toiseen maksumieheksi näennäiselle toiminnalle? Olen hoitanut lapset yksinhuoltajana ja vanhemmat omaishoitajana. Kristityt ovat siirtämässä potilasjärjestöön, joka ei korvaa minulle kirkkoa yhteisvastuukeräysrahoja jakaessaan poliitikon pyrkimyksiin. Se on ollut läpinäkyvää toimintaa kuin Suonojan sukulaisten työllistäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti