Vapaussodan kolme puolta, valkoiset, punaiset ja sivussa pysytelleet

Mannerheim pelastaa isänmaansa 

Miksi juuri Gustaf Mannerheimista tuli vuonna 1918 valkoisten armeijan johtaja? Minkä takia Mannerheim lähti välittömästi sodan voitettuaan Suomesta pois pitkäksi aikaa? Mannerheim pelastaa isänmaansa -osan vieraana on professori Henrik Meinander.
Suomi 1918 -sarja kertoo sisällissodan tapahtumien ympärille syntyneistä tarinoista, ihmiskohtaloista ja sotaa käsittelevien historiatulkintojen taustoista. Lukunäytteet ohjelmassa ovat J. O. Hannulan teoksesta Suomen vapaussodan historia. Lukijana Anu Heikkinen. Äänisuunnittelu Joonatan Kotila. Toimittajana Jukka Kuosmanen.

Vapaussodan parempi historia

Millainen mies oli vuonna 1933 ilmestyneen Suomen vapaussodan historia -teoksen kirjoittanut J O. Hannula? Ja millainen tarina aikansa merkkiteoksen sivuilla Suomen 1918 sisällissodasta kerrottiin? 10-osainen Suomi 1918 -sarja kertoo sisällissodan tapahtumien ympärille syntyneistä tarinoista, ihmiskohtaloista ja sotaa käsittelevien historiatulkintojen taustoista.
Ohjelman vieraana on dosentti Jari Sedergren. Lukunäytteet ohjelmassa ovat J. O. Hannulan teoksesta Suomen vapaussodan historia. Lukijana Anu Heikkinen. Äänisuunnittelu Joonatan Kotila. Toimittajana Jukka Kuosmanen.
Kuva: I. K. Inha/ Yle/Raili Tuikka 

Kuva kertoo ajasta v. 1900 Vihtaniemelle muuton jälkeen ja sisällissodan vaikutuksesta Isovanhempieni kohtaloon kapina-aikaan tiettömän taipaleen takana. Kysyin isältä, miksi hänen veljensä, Juho Taavetti, oli käyty hakemassa pyssyjen kanssa Isovanhempien silmien edestä, hakattu ja viety vankilaan. Isällä oli yksinkertainen vastaus.
- Taavetti oli vaatturinopin käynyt, osallistui nuorten rientoihin työväentalolla ja oli torpparin poika.
Siinä oli painavat syyt vangita kahinoihin osallistumaton.

Nälkäaika oli pakottanut Isoisän isän Johan (Juhana) Tirkkosen (1805 - 1886) luopumaan maistaan ja hänet mainitaan Tirkkolan viimeisenä isäntänä. Oli aloitettava alusta pienemmällä kokoonpanolla. Isovanhempien perheestä kaksi aikuista tytärtä oli muuttanut työn perästä Karjalaan. Jäljelle jäi silloiset kuvan henkilöt, joista isäni eli vuosituhannen vaihtumisen yli. Kuoli 7.2.2000, samana päivänä kuin oma isänsä (1859 - 1948). Muistan tämän Suomen historiaan valitusta 6.2.2000 ensimmäisestä naisesta, Tarja Halonen, presidentiksi.
Tällä kuvalla Isovanhemmat muistivat poismuuttaneita lapsiaan. Siksi se kuva ei ollut Vihtaniemen kuvien joukossa. Kuvassa on Isovanhemmat, Taavetti, Hilma ja Helmi. Isäni Vihtaniemellä syntynyt 10 -vuotias poikanen ja Hilma, Hilma-tädin avioton tytär, sai hoitopaikan Isovanhempien luona. Suurusmäen isäntä oli käyttänyt piikalikka hyväkseen eikä tunnustanut tytärtä omakseen. Tämä oli ajan tapa silloin ja tänä päivänä.

Taavetti valittiin kohteeksi silloin, vankina pidettiin nälässä, vapautettiin sairaana ja kuoli kotona 29 -vuotiaana. Seurasi pitkä puhumattomuus ja häpeä tapahtumasta. Vietiin kukkia tapulin taakse koivun juurelle oletetulle hautapaikalle. Lionsit teollaan hautasivat kaikki köyhät, nälkäänkuolleet ja tapetut joukkohautaan. He pystyttivät muistomerkin hautausmaalle ja signeerasivat sen muistutukseksi jalosta teostaan.

Punaisina tapetut 5 torparin poikaa haudattiin siunaamattomaan maahan. Heidän patsaalle "vakaumuksensa puolesta" kuolleille vietiin seppele vuosittain kuin muillekin patsaansa ansainneille. Kysynkin, onko syntyperä valittu vakaumus, josta voisi luopua saadakseen elää ja liittyä valkoisiin tai punaisiin. Tätä olen kysynyt itseltäni ollessani 10 vuotta vanhempieni omaishoitajana. Sen jälkeen palasin työhöni ja kirjoitin kirkkoherralle kiitoskirjeen vanhempieni siunaamisesta. Samalla aistin hänen asenteensa itseeni punaisen pentuna. Tämä asenne vaivasi siihen asti, kunnes hankin Taavetti -laatan  Isovanhempien hautakiveen.

Isä sai 90 -vuotispäivänään Tirkkosen sukuviirin ja Suomen lipun, jotka osoittavat tunnustetun 

sinivalkoisen värin.

Valkoiset viettivät keväisin omia juhliaan, johon kutsua ei tullut. Kun järjestön puheenjohtaja kuuli isäni sairastumisesta, hän kiirehti lupaamaan kuoltua havuseppeleen haudalle. Kerroin lupauksesta isälle, hän vastasi ääni väristen. 
- Ehtiihän tuon sittenkin.

Pidin lupausta loukkauksena enkä ilmoittanut isän kuolemasta.

Isoisäni osasi puolustautua talollisten esittämiin syytöksiin torpariudesta tai mäkitupalaisuudesta. Räätälinä ollessa Kokkolan komiassa talossa isäntä lukee sanomalehdestä ääneen tapahtuneesta varkaudesta. Siihen Isoisä esittää kysymyksen.
- Eikö kaikki varkaat tulleetkaan tapetuksi sisällissodan aikana? 
Isäntä lopettaa lukemisen, taittelee lehden kokoon ja urahtaa.
- Olisikin pitänyt tappaa ukko eikä poika.

Räätäleinä muistettiin isoisä, setä-Taavetti ja isä. Hänen ansionsa sodan aikana vedettiin hatusta, että hän sodassa olisi ollut räätälinä. Tilasin isän sotilaskantakortin ja oikaisin kirjan muistelijaa isän toimista sodan aikana. Hän osallistui aseellisena ja lääkintämiehenä sotatoimiin. Räätälin pestistä ei mainittu sanaakaan. Kiitettävä käytös mainittiin useaan kertaan.
Lähetin kirjailijalle nämä tiedot, hän vastasi.
- Olen saanut tiedot ja lukenut.