Aamuhartaus
15.09.2017
Elämä on hyvää
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen haltuun.Kyllä elämä on hyvää. Mutta voi olla suuri ero sillä, kuka sen sanoo ja minkälaisesta elämästä on kysymys.
Muistuu mieleeni George Dawson, mies, joka oppi lukemaan 98-vuotiaana. Dawson syntyi vuonna 1898 teksasilaisessa pikkukaupungissa. Nelivuotiaana hänet otettiin puuvillapellolle töihin. 12-vuotiaana poika lähetettiin maatilalle hankkimaan perheelle lisäansiota kovalla ruumiillisella työllä. Koulunkäynti jäi haaveeksi, mutta Dawsonista tuli kova työntekijä. Vuonna 1996 oltuaan jo yli kolmekymmentä vuotta eläkkeellä Dawsonille tuli mahdollisuus mennä kouluun ja oppia lukemaan. Harvinainen oppilas pääsi paikalliseen lehteen ja osui siitä elämänkertakirjoittajan silmään. Kirjan nimeksi tuli Life Is So Good, Elämä on niin hyvää. Eikä otsikko tässä tapauksessa ole kevyesti valittu.
Ihminen, joka ei osaa lukea, painaa asiat ilmeisesti mieleensä ihan toisella tavalla kuin se, joka voi tarpeen tullen turvautua muistiinpanoihin, kirjoihin tai kaiken tiedon sisältävään nettiin. Dawson muisti elämänsä varrelta hämmästyttävän määrän yksityiskohtia. Kaikki, mitä hän tiesi, oli painettava mieleen, muistettava ulkoa ja opeteltava tekemällä. Hänen elämänfilosofiansa kiteytyi kolmeen neuvoon, joita hän johdonmukaisesti itse noudatti: kunnioita kaikkia ihmisiä, älä vastaa, jos ei kysytä, ja keskity siihen, mikä on.
Toisten ihmisten kunnioittamisen Dawson oppi kovassa koulussa. 10-vuotiaana poikana hän joutui todistamaan, kun valkoiset lynkkasivat kuusi vuotta vanhemman ystävän tekaistujen syytösten perusteella. Isän neuvo pojalle oli olla sekaantumatta. Elämä tuo harmeja tietyn määrän joka tapauksessa. Ei niitä erikseen tarvitse lähteä hakemaan. Vaikka sydämeen jäi kalvava pelko, vahvemmaksi jäi kuitenkin päätös itse toimia aina oikein. Valkoisiakaan ei pidä etukäteen tuomita, kun ei tunne ihmisen sydäntä. Dawson ei ollut ihmisoikeusaktivisti eikä omien etujen puolestapuhuja. Juuri se tekee hänen tarinastaan niin koskettavan tänä aikana, jolloin jokainen osaa vaatia oikeuksiaan. Hyvä elämä on mahdollinen myös toisin.
Ei pidä vastata, jos ei kysytä, oli Dawson myös oppinut. Ellei toinen pyydä neuvoa, hän ei oikeasti sitä halua. Minä voin ajatella tietäväni, mikä on parasta toiselle, mutta en tiedä, mitä hänen sydämessään liikkuu. Dawsonin oma kokemus oli, että kukaan ei koskaan kysynyt häneltä neuvoa. Ihmiset näkivät hänessä vain vanhan, värillisen miehen, joka ei osaa lukea. He näkivät, mitä halusivat nähdä. ”Nyt kun osaan lukea ja täytin sata vuotta, ihmiset ovat alkaneet kysyä. Sillä on joillekin suuri merkitys, että osaan lukea ja olen satavuotias.”
Dawsonin kolmas elämänohje oli: keskity siihen, mitä on. Hän ei ilmeisesti asettanut itselleen mitään tavoitteita elintason tai elämän suunnan suhteen. Työtä piti tehdä aina joka tapauksessa täysillä ja oli pärjättävä sillä, mitä siitä sai. Isojen asioiden haikailu olisi tehnyt elämästä sietämätöntä. Tällaisena visioinnin ja strategisen suunnittelun aikana Dawsonin viisaudelle voisi olla käyttöä. Tärkeää on tehdä hyvin se, mitä juuri nyt tekee. Huominen kyllä pitää huolen itsestään. Ja kaiken tämän tehtyään 100-vuotias voi reilusti sanoa nuoremmilleen, Elämä on niin hyvää.
Toisin sanoen, elämä on vaikeaa, joskus epäreilua, joillekin ankaraa raatamista, toisille hiljaista kärsimistä, kuolemaa kohti kulkemista. Mutta samalla elämä todella on hyvää. Jokainen päivä kannattaa aloittaa laskemalla siunauksensa eli kiitollisuudella. Kun oikein katsomme, jokainen meistä on saanut paljon ja voi antaa paljon.
”Joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää”, muistuttaa apostoli Paavali kerätessään kolehtia Jerusalemin seurakunnalle. ”Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. - - Hän joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.”
Tartu näihin lupauksiin ja jos haluat, sano perässäni tämä yksinkertainen rukous: Kiitos, Jeesus, ihan kaikesta. Tee minusta kiitollinen ja antelias. Ole tänään kanssani. Aamen.
Aamuhartaus 15.9.2017 kirkkoherra Arto Antturi, Helsinki
perjantaiaamuisin radiohartauksissa puhutaan kirkkovuoden teemasta.
kirkkoherra Arto Antturi, Helsinki
Virsi 462 alkaa sanoin: "Soi kunniaksi Luojan", Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht.), Harri Viitanen (urut).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti