sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Pohjantähteni alla vuosi vaihtuu

Ilkka Heiskanen lukee osia Eino Leinon runosta.

Kotikatsomo: Täällä Pohjantähden alla 2/2


(Suomi 2008). Elokuva 2/2. Realistinen ja humaani tarina uhrauksista joita pienet ihmiset ja tavalliset perheet joutuvat tekemään, hiekanmurusina historian rattaissa. O: Timo Koivusalo. T: Artista- Filmi Oy.

 

Seitsemän veljestä, jaksot 21 - 30





















Seitsemän veljestä, jaksot 11 - 20
















Kirjoittanut: Aleksis Kivi. Ohjaus ja esilukija Wilho Ilmari.
Henkilöt:
Juhani - Tauno Palo. Tuomas - Holger Salin. Aapo - Tarmo Manni. Simeoni - Ekke Hämäläinen. Lauri - Martti Romppanen. Timo - Oke Tuuri. Eero - Pentti Siimes. Taula-Matti - Kaarlo Halttunen.
Uusinta vuodelta 1954

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Radioteatteri uusii Wilho Ilmarin klassikkotulkinnan Seitsemästä veljeksestä. 30-osainen kuunnelmasarja äänitettiin vuonna 1954 aikansa rakastetuilla tähtinäyttelijöillä

Tämän 30-osaisen sarjan osat 14-30 lähetetään ensisyksynä, alkaen 3.syyskuuta.
 




Seitsemän veljestä, jaksot 1 - 10











 
Kirjoittanut: Aleksis Kivi. Ohjaus ja esilukija Wilho Ilmari.
Henkilöt:
Juhani - Tauno Palo. Tuomas - Holger Salin. Aapo - Tarmo Manni. Simeoni - Ekke Hämäläinen. Timo - Oke Tuuri. Lauri - Martti Romppanen. Eero - Pentti Siimes. Lukkari - Uuno Laakso.

Uusinta vuodelta 1954.
Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Radioteatteri uusii Wilho Ilmarin klassikkotulkinnan Seitsemästä veljeksestä. 30-osainen kuunnelmasarja äänitettiin vuonna 1954 aikansa rakastetuilla tähtinäyttelijöillä.
 


Kirjoittanut: Aleksis Kivi. Ohjaus ja esilukija Wilho Ilmari.
Henkilöt:
Juhani - Tauno Palo. Tuomas - Holger Salin. Aapo - Tarmo Manni. Simeoni - Ekke Hämäläinen. Timo - Oke Tuuri. Lauri - Martti Romppanen. Eero - Pentti Siimes.

Uusinta vuodelta 1954.
Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Radioteatteri uusii Wilho Ilmarin klassikkotulkinnan Seitsemästä veljeksestä. 30-osainen kuunnelmasarja äänitettiin vuonna 1954 aikansa rakastetuilla tähtinäyttelijöillä.
 


Kirjoittanut: Aleksis Kivi. Ohjaus ja esilukija: Wilho Ilmari.
Henkilöt:
Juhani - Tauno Palo. Tuomas - Holger Salin. Aapo - Tarmo Manni.
Simeoni - Ekke Hämäläinen. Lauri - Martti Romppanen. Timo - Oke Tuuri.
Eero - Pentti Siimes.
Uusinta vuodelta 1954.

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Radioteatteri uusii Wilho Ilmarin klassikkotulkinnan Seitsemästä veljeksestä. 30-osainen kuunnelmasarja äänitettiin vuonna 1954 aikansa rakastetuilla tähtinäyttelijöillä.
 


Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Radioteatteri uusii Wilho Ilmarin 30-osaisen klassikkotulkinnan Seitsemästä veljeksestä.
Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on kertomus Jukolan veljesten vallattomista edesottamuksista. Suomalaisen kirjallisuuden suurteoksiin lukeutuva romaani on poukkoileva tarina nuorten miesten onnettomista kouluyritelmistä, epäonnistuneista kosiomatkoista, loisteliaista ryyppyretkistä ja yrityksistä löytää koti. Veljekset päätyvät pinteestä pinteeseen, mutta pitävät yhtä viimeiseen asti.
Kuunnelmasarja äänitettiin vuonna 1954 aikansa rakastetuilla tähtinäyttelijöillä. Juhanina oli alun kahdessa osassa Eino Kaipainen, siitä eteenpäin Tauno Palo - tarina ei kerro, miksi.
Sarjasta lähetetään 13 jaksoa sunnuntaisin 26.3.2017 saakka ja loput 17 jaksoa, samalla paikalla syksyllä 3.9.2017 lähtien.
Ohjaus ja esilukija: Wilho Ilmari.
Henkilöt:
Juhani - Eino Kaipainen
Tuomas - Holger Salin
Aapo - Tarmo Manni
Simeoni - Ekke Hämäläinen
Lauri - Martti Romppanen
Timo - Oke Tuuri
Eero - Pentti Siimes

_______
Sarjan jakso 1/30 oli vuosikymmenten mittaan kadonnut, ja se tehtiin uudelleen v. 2016 ja lähetettiin 1.1.2017. Rooleissa Jouko Turkan legendaarisen tv-filmatisoinnin veljekset. Kuuntele täältä.

 


30-osainen kuunnelmasarja vuodelta 1954. Ensimmäinen osa vuodelta 2016 - rooleissa Jouko Turkan legendaarisen tv-filmatisoinnin veljekset.
Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on kertomus Jukolan veljesten vallattomista edesottamuksista. Suomalaisen kirjallisuuden suurteoksiin lukeutuva romaani on poukkoileva tarina nuorten miesten onnettomista kouluyritelmistä, epäonnistuneista kosiomatkoista, loisteliaista ryyppyretkistä ja yrityksistä löytää koti. Veljekset päätyvät pinteestä pinteeseen, mutta pitävät yhtä viimeiseen asti.
Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Radioteatteri uusii Wilho Ilmarin klassikkotulkinnan Seitsemästä veljeksestä. 30-osainen kuunnelmasarja äänitettiin vuonna 1954 aikansa rakastetuilla tähtinäyttelijöillä. Juhanina oli 2 ensimmäistä osaa Eino Kaipainen, siitä eteenpäin Tauno Palo - tarina ei kerro, miksi.
Kuunnelmasarjan ensimmäinen osa on vuosien myötä kadonnut ja nyt sarja saa uuden avausjakson, jossa esiintyvät Jouko Turkan legendaarisen tv-filmatisoinnin veljekset: Kai Lehtinen, Jarmo Mäkinen, Martti Suosalo, Jari Pehkonen, Taisto Reimaluoto, Pertti Koivula ja Tero Jartti. Jakson on ohjannut Jarmo Lampela. Äänisuunnittelijana Ari Mursula. Tuottaja: Pekka Savolainen.
Jakson 1/30 dokumentaariset osat ovat peräisin Markku Paksuniemen ja Timo Jokisen vuonna 1989 ohjaamasta elokuvasta Läpi harmaan kiven sekä Mari Lukkarin marraskuussa 2016 tekemästä haastattelusta kuunnelman äänitysten yhteydessä.

Osasta 2/30 alkaen:
Ohjaus ja esilukija: Wilho Ilmari.
Henkilöt:
Juhani - Eino Kaipainen / Tauno Palo
Tuomas - Holger Salin
Aapo - Tarmo Manni.
Simeoni - Ekke Hämäläinen
Lauri - Martti Romppanen
Timo - Oke Tuuri.
Eero - Pentti Siimes.



Kauan kateissa ollut ensimmäinen osa Wilho Ilmarin ohjaamasta sarjasta on löytynyt arkiston kätköistä.
Veljesten lapsuus. Kansallisteatterin näyttelijät esittävät
ensimmäisen jakson Aleksis Kiven "Seitsemästä veljeksestä".
Esilukija ja ohjaus:
Wilho Ilmari.

Henkilöt:
Juhani - Eino Kaipainen
Tuomas - Holger Salin.
Aapo - Tarmo Manni.
Simeoni - Ekke Hämäläinen.
Lauri - Martti Romppanen.
Timo - Oke Tuuri.
Eero - Pentti Siimes.
 

Rauha talossa


Kirjoittanut: Aleksis Kivi. Ohjaus ja esilukija Wilho Ilmari.
Lauri - Martti Romppanen.
Uusinta vuodelta 1955.

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Radioteatteri uusii Wilho Ilmarin klassikkotulkinnan Seitsemästä veljeksestä. 30-osainen kuunnelmasarja äänitettiin vuonna 1954 aikansa rakastetuilla tähtinäyttelijöillä

lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuoden viimeinen


Lauantai-illan rukoushetkessä puhuu kirkkoherra Mirva Ahola, Pyhäjärvi.
Rukoushetken musiikissa avustaa Hilja Ensemble, joht. Titta Lampela.
Virsi 38 alkaa sanoin: "Oi kuule, Herra, huutomme", Vox Cantorum (sekakuoro), Heikki Seppänen (joht), Markku Mäkinen (urut).

lauantai 23. joulukuuta 2017

23.12.2017 Jukolan veljesten joulusauna

Päivän mietelause
Aleksis Kiven runo Jukolan veljesten joulusauna teoksesta Seitsemän veljestä. Runo löytyy myös kirjasta Runo on vapaa. Toim. Satu Koskimies ja Juha Virkkunen, Otava 1996. (Ohjelma on tulossa kuunneltavaksi 25.12.2017 klo 11.00)

perjantai 22. joulukuuta 2017

85 vuotta

Radioateljee: Jouluna - perinteinen ohjelma 22.12.2017
- perinteinen ohjelma
Joulu on siitä ihmeellinen juhla, että kaikki keskittyy lapsuuteen. Jouluna lapset viihtyvät ja aikuiset yleensä palaavat omaan lapsuuteensa - muistellen ja tarinoiden. Aikuisilla on myös hyvin usein käsitys, että heidän omassa lapsuudessaan joulu oli "vielä joulu". Silloin oli enemmän lunta, kaupallisuus ei rehottanut niin räikeästi, joululaulutkin olivat parempia. Joulu on lapsuuden kulta-aikaa.
Radioateljee on tehnyt tältä pohjalta ohjelman, jossa ei taatusti kuulla mitään mikä poikkeaisi "oikeasta joulusta". Klassikon ovat toteuttaneet Harri Huhtamäki, Pekka Lappi ja Tom Wentzel.

 


Radiohartaudet täyttävät 85 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi tällä viikolla aamuhartauksissa kuullaan kuuntelijoiden toivehartauksia arkistosta sekä toivepuhujia.
Aamuhartaus
Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki
Toiveuusinta, ensilähetys 13.9.2012. 


Radioateljee 15.12.2017

Vironvenäläisen kulttuurin kiinnekohdat ovat vähemmän tunnettuja suomalaisille: Lasnamäen suuri lähiö ja sen viereinen Maardun kaupunki, vanhastaan huonomaineinen Kopli, Paldiskin satama, idän keskittymä Narva ja entinen suljettu kaupunki Sillamäe.
Kirjailija Ville Hytönen on asunut neljä vuotta vironvenäläisellä asuinalueella Tallinnassa. Hän päätti tutustua muihinkin vironvenäläisiin alueisiin ja oppia niistä jotain.
Hytönen sukeltaa ateljee-ohjelmassaan venäläismiesten autotallien, rukoushuoneiden, yleisten saunojen ja kauppatorien maailmaan. Hän analysoi vironvenäläistä tyyliä, matkustaa Itä-Viron kaupungeissa ja työntää lastaan Koplinpuistossa. Hän kysyy virolaisvenäläiseltä kirjailija Andrei Hvostovilta, mikä hänen kohtalonsa on.

Käsikirjoitus: Ville Hytönen. Ohjaus ja äänimaisemamusiikki: Harri Huhtamäki. Kertoja: Eero Saarinen. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.
 

perjantai 15. joulukuuta 2017

15.12.2017 klo 5.15

Pienet töppösten jäljet lumessa näin
- kaksi tonttua kulki käsikkäin
- Ohi on kiire tonttujen
- nyt on aika rauhan ja rakkauden.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Rukouksen kielioppi


Professori Heikki Kotila, Helsinki.
Hartauden musiikki: Bedrich Janacek (urut) soittaa Johann Sebastian Bachin Concert in Gmajor, Allegro. Lopussa virsi 208: 9. säkeistö. Virsi alkaa sanoin "Oi taivaallinen Isämme". Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht.), Harri Viitanen(urut).
Toiveuusinta, ensilähetys 14.7.2009

maanantai 11. joulukuuta 2017

Nobel 2017 ja rajojen siirto


Aamun ajatus 12.12.2017 
Jokaisessa meistä on alueita,
joissa emme ole koskaan käyneet.
Vain siirtämällä omia rajojasi
voit löytää ne. -Joyce Brothers

Radio 1:n erikoislähetykset:
Jouluinen yhteislauluilta Musiikkitalossa
Yleisöä laulattavat KaMu-kuorot Kaarinasta johtajanaan Pekka Nebelung. Juontajana Inari Tilli. Suora lähetys Musiikkitalosta. 


Nobel 2017: Palkintojenjako
Nobelin palkintoseremonian Tukholman Konserttitalossa juontaa Thomas von Heijne. Suora lähetys 10.12.2017. Tuotanto: Nobel Media Ab ja SVT, 2017.
 

Nobel 2017: Juhlaillallinen
Cecilia Gralde ja Gustav Källstrand kertovat juhlaillallisen tapahtumista. Jessika Gedin ja Victoria Dyring tapaavat vuoden nobelisteja ja keskustelevat heidän saavutuksistaan muiden vieraiden kanssa. Anne Lundberg vieraineen arvioi juhlallisuuksia, pukuja, ruokia ja koruja. Suora lähetys Tukholman kaupungintalolta 10.12 2017. Tuotanto: Nobel Media Ab och SVT, 2017

lauantai 9. joulukuuta 2017

Suomi 100 henkilöhistoriassa

Tirkkosia ennen itsenäistymistä
Vihtaniemellä 

https://3.bp.blogspot.com/-vrPpALdlNKE/WiubBdi_81I/AAAAAAAALKo/xG9N83cYcaM9NBQFGFuKDdDPVu_e8bymwCLcBGAs/s320/TIRKKOSIA%2B%2Bviimeisin%25281%2529.jpg 

profiilikuvasiAamun ajatus 
Useimmat taidot vaativat pitkää harjoittelua,
mutta niistä hyödyllisin, palvelun taito,
vaatii vain halua siihen.


Fb tulee avuksi ja herättää muistot joulusta 1990 - jouluun 1999. Tuuspelto taloyhtiönä harjoitteli, kuinka saisi minut lopettamaan vanhempieni omaishoitamisen. Olin tullut vapaaehtoisesti ja palvelun taito vahvistui isän kuolemaan asti. Silloiset asukkaat ovat muuttaneet pois tai kuolleet, Wiljami alkuperäisenä asukkaana elää kotonaan.
 

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi-neidon muotipuku kautta aikojen

76 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1941: Suomen eduskunta liitti Moskovan rauhan vuoksi 1940 luovutetut alueet Suomeen (ilman kansainvälistä tunnustusta).


Kuva: Museovirasto
Kansallinen symboli voi saada myös henkilön hahmon, kuten äiti-Venäjä ja Svea-mamma. Näistä äitihahmoista poiketen Suomella on Suomi-neito. Pitäisikö sata vuotta täyttävän itsenäisen valtion henkilöitymän vähitellen aikuistua ja saada äidillisiä piirteitä? Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Tuomas Tepora on oikea henkilö kertomaan miten Suomi-neito syntyi. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
 

Suomessa naisten kansallispukujen historia on poikkeuksellisen rikas ja värikäs. Millaista historiaa kansanperinnettä pukuihin liittyy - ja millaista on koristeellisten pukujen kieli?
Arkisto-ohjelmassa "Kansallispukujen vaiheita" haastateltavina ovat opettaja Hilda Kuronen, rouva Kyllikki Vikström ja maisteri Sylvi Kauhanen. Toimittajana on Asta Heickell, ja ohjelma on vuodelta 1964.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Nuohoustodistus


tiedottaja Eva Wäljas, Tampere
Virsi 954 alkaa sanoin: "Lahjoillasi meitä siunaat", säv. san. Jaakko Löytty, sov. Pekka Suikkanen, es. Simo Mäkinen (laulu), Mikko Iivanainen (sähkökitara), Pekka Suikkanen (urut)

Entinen lotta

Kirjakerho: Juha Hurme ja teos Niemi voitti Finlandia-palkinnon
Juha Hurmeen Niemi on melkein kuin Suomi. Niemellä asuu outoa kieltä puhuva kansa, jonka tarina-aarteisto on säilynyt kuin pakastettuna. Juha Hurme kertoo niemeläisten mielenmaisemasta käyttäen karttana kansanrunoutta. Hän aloittaa alkuräjähdyksestä ja päätyy 1800-luvun alkuun, jolloin alue siirtyy osaksi Venäjää.
Näytelmäkirjailija Hurme löytää Niemen villit tarinat ja tarjoilee Ruotsi-Suomen valtataistelut Shakespearen draamoja värikkäämpinä. Niemi on eristynyt kolkka, mutta aatteet ja ajatukset ovat huuhtoutuneet Niemen rannoille. Ja lopulta kaikkihan on vain lainaa. Kirjakerhossa Juha Hurme kertoo omintakeisesta Niemen historiasta.
Toimittajana Anna-Liisa Haavikko.
 



Lähes 80 vuotta sitten evakkomatkalle lähtenyt Kaarina Peltola on entinen lotta ja aina avulias sotaveteraani.  - Melkein kaikki oli pakko jättää, kun lähdimme evakkomatkalle Koivistosta, kertaa 92-vuotias Kaarina Peltola tilannetta talvisodan kynnyksellä vuonna 1939.  Kaarinan silmäkulmaan nousee kyynel, kun hän muistelee miten eläimet piti hyvästellä. Isä kaivoi päättäväisesti kodin tavaroita kuoppaan piiloon ja äiti leipoi leipää taipaleelle. Aamukoitteessa lähdettiin matkaan.
Kaarinan perheeseen kuului kuusi lasta sekä isomummu vanhempien lisäksi. Veli meni armeijaan, äiti ja nuoremmat lapset lähtivät matkaan Koiviston rannasta proomulla ja isä lähti hevosella. - Kauhein muisto on se, kun tulimme nälkäisinä Oriveden asemalle itsenäisyyspäivänä vuonna 1939, eikä meille annettu ruokaa. Saimme laskiämpärin, johon päälle kaadettiin vettä!
Vain 13-vuotias Kaarina sekä hänen isosiskonsa Marjatta toimivat pikkulottina. Kaarina kertoo vaiheistaan muonitus- ja ilmailulottana sekä muissa arkiaskareissa ja ajasta, jolloin hän hoiti potilaita lääninsairaalassa. Mieluisia lottahommia oli leipominen. – Teimme mm. rusupiirakkaa, joka on karjalainen perinneruoka. Siihen tulee perunaa, lanttua ja siankylkeä. Yleisin ruoka oli hernekeittoa, johon laitettiin lihaa silloin kun sitä oli tarjolla.
Sodan jälkeen Kaarina pääsi töihin Turun Vanuun, missä nähtävyytenä olivat Turun ensimmäiset rullaportaat.  – Me työntekijätkin tykkäsimme ajaa niillä.  – Turun Vanua johti Aline Grönberg eli Vanu-Mamma, joka oli hyvä esimies. Hän kannusti meitä, mutta muistutti samalla, että hameen piti ylettyä polven yli, kertoo Kaarina.
Turussa Kaarina kävi iltakoulua ja urheili. Erityisesti hän piti voimistelusta ja pyöräilystä. – Olin varsinainen urheiluhullu.
Kaarina Peltola toivoo, että Suomessa arvostettaisiin tavallisen ihmisen työntekoa.  – Toivon myös, että osaaminen pysyy Suomessa, ja että ihmiset olisivat kiitollisia tästä hyvästä maasta, joka meillä on. Haluan olla ainakin esikuvana poikieni perheille, sanoo sotaveteraanityössä edelleen mukana toimiva entinen lotta.
Kaarina Peltolan kuuteen kuvaan johdattaa Rita Trötschkes.

maanantai 27. marraskuuta 2017

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Mahdollisuudet voimauttavina valokuvina

Hyvä Maailman ihanin tyttö -kirjan tilaaja,


1) Helsingissä on alkamassa 11.3.2018 Voimauttava sukupuu -koulutus

 




Millaisia juuria kannan? Miten löytää lohduttavat ja iloa tuovat säikeet omasta sukupolvi-ketjustani?
Kolmiosaisessa työpajassa tutustutaan vanhojen perhekuvien merkitysten tutkimisen tapoihin ja rakennetaan itselle merkityksellinen, voimauttava sukupuu. Koulutukseen voi osallistua joko ammatillisen kiinnostuksen tai henkilökohtaisen työskentelyn näkökulmasta. Haku 26.2.2018 asti.

Sukupuu -työpajassa tutkitaan oman perheen kuva-aarteitten kätkemiä
tarinoita niin pitkälle kuin perhekuvien sukupolviketju yltää. Vanhat
valokuvat ovat merkitysten ja sukutarinoiden monisäikeinen palapeli,
josta voi koota itselle tai koko suvulle merkityksellisiä
kuvakertomuksia. Millaisia elämänhistorioita ja perhesuhteita vanhojen
valokuvien ihmiset kantavatkaan? Millaisia sukusalaisuuksia ja kiehtovia
persoonallisuuksia perhevalokuvat kätkevät? Keiden elämäntarinat ja
valinnat ovat minulle rohkaisevia ja lohduttavia? Miten oma elämäsi,
henkilökohtaiset valintasi ja taipumuksesi kietoutuvat sukulaistesi
persooniin ja elämäntarinoihin? Millaisia toistuvia tarinoita, rooleja,
elämänkohtaloita, reagointitapoja löydät perheesi historiasta? Miten ne
auttavat ymmärtämään vanhempiasi, sisaruksiasi ja aiempia polvia – tai
sitä ihmistä, joka itse olet? Mitä asioita haluat vaalia
sukupolviketjussa, jonka osa itse olet? Mitä asioita et halua enää
siirtää seuraaville polville?

Koulutuspäivät:
1. työpaja su 11.3.2018
2. työpaja la 5.5.2018
3. työpaja la-su 6.-7.10.201


maanantai 20. marraskuuta 2017

YK

58 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1959: YK:n lasten oikeuksien julistus hyväksyttiin.


Suomen Unicefin nettisivut. Lukijana kuuluttaja Juha Salomaa.

Roman Schatzin Maamme-kirja: Kuinka voivat Suomen lapset? 
Vielä parisataa vuotta sitten lapsista vain puolet kasvoi aikuisiksi ja piiskaaminen oli keskeisin kasvatusmenetelmä. Nyt lapsille on laadittu varhaiskasvatussuunnitelma, ravitsemussuositus  ja rokotusohjelma.  Päiväkodin jälkeen suomalaislapsi pääsee  maailman parhaaseen kouluun. Lapsista huolehtivat koulutetut lastentarhaopettajat, lastensuojeluviranomaiset ja curling-vanhemmat. Silti lapsen elämässä voi olla monenlaisia uhkia ja vaaroja.
Millaisia vanhempia me olemme? Millaisia arvoja annamme lapsillemme? Millainen on nykysuomalainen lapsuus? Kuinka iloinen, viaton, onnellinen ja turvallinen se on?
Roman Schatzin  vieraina ovat lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ja nuorisotutkija Veronika Honkasalo.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Ovet

Radioateljee: Kuoleman ja unen ovet
Kun Uuno Kailas allekirjoittaa valittujen runojensa esipuheen 31-vuotiaana, hän on keuhkotaudin merkitsemä mies. Tuberkuloosin riuduttama runoilija on muunnellut ja muuntanut runojaan. Itseensä nähden hän on himokriitikko. Uuno Kailas kuului Tulenkantajien kirjalliseen sisäpiiriin, joka oli hänelle seurusteluryhmä vihassa ja rakkaudessa. Uuno Kailas oli 1920-luvulla aloittaneista kirjailijoista ainut, jolla on sotakokemuksia. Aunuksen retkeltä jäi sotamuistoksi syvät mielenarvet.
Kailas on kärsimyksen, syyllisyyden ja hajoavan mielen kuvaaja. Runoissa on vahva tunnelataus.
Uuno Kailas keskustelee runoissa kuoleman kanssa ja väläyttää rakkauden tuskan. Hän etsii rakkautta naisten ja miesten sylistä. Kailas kirjoitta kymmenessä vuodessa viisi kokoelmaa ja viimeisen kokoelman viimeisessä runossa hän kirjoittaa:
Kaipaan orjuuden maasta sinne,
missä kahleeni riisutaan

Käsikirjoitus ja ohjaus: Anna-Liisa Haavikko. Kertojat: Minna Haapkylä ja Antti Reini. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

torstai 16. marraskuuta 2017

Sukupuuttoaalto

 
Esseekokoelmasta Taiteen tehtävä, Into Kustannus 2017. Lukijana kuuluttaja Marja Vehkanen. 

torstai 9. marraskuuta 2017

Muurin murtuminen

28 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
 
28 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1989: itäsaksalaiset saivat vapaan oikeuden matkustaa länteen.

A-studio ke 8.11.201
Moni lapsi ja nuori vaikenee opettajan tekemästä seksuaalisesta häirinnästä.
50 -luvulla oppikoulussa saivat pojat rehtorin hyväksynnällä tunnin alussa lähteä kokeilemaan rajojaan kopeloimalla paikallaan istuvaa tyttöä. Tyttö pakenee ja rehtori pistää päänsä ovesta luokkaan. Määrätietoisesti hän lähestyy tyttöä ja taluttaa korvasta kansliaan. Ulkokuntalaisena tyttö joutui asioimaan kansliassa. Joka kerta rehtori muistaa kysyä.
- Oletko tapellut?
Silloin ei seksuaalinen häirintä ollut jokapäiväinen puheenaihe. Hitaasti on tultu tähän päivään, jolloin tytötkin tietävät oikeutensa koskemattomuuteen.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Toinen savolainen


Tiistaiaamuisin hartauksien teemana on musiikki.
pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki
Virsi 927 alkaa sanoin: "Erämaassa jyvä hiekan", säv. Egil Hovland, sov. Mikko Iivanainen, san. Britt G. Hallqvist, suom. Anna-Mari Kaskinen, es. Laulyhtye Viisveisaa, jousiyhtye, Ville Myllykoski (piano), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (basso), Sami Koskela (congat), Pekka Nyman (lyömäsoittimet)

Aamuhartaus


Kuka minä olen?

Tätä hartautta ei kannata kuunnella. On nimittäin aivan yksi ja sama, mitä minä sanon, sillä minä olen kapinapappi, anarkisti, Raamatusta luopunut kirkon hajottaja ja liberaaliteologi, jolle käy mikä vaan. Ai niin, lisäksi minä olen myös savolainen.
Mukava, että et sulkenut vielä radiota, sillä oivalsit aivan oikein minun provosoivan ihan tahallani. Ei tuo lista pidä paikkaansa. En minä ole kapinoitsija, enkä anarkisti. En pyri hajottamaan, vaan rakentamaan kirkkoa. No, se kyllä pitää paikkansa, että olen savolainen – ja ylpeä siitä!
Mutta meillä savolaisilla on joskus tapana hämmentää asioita. Niinpä väitän nyt, että koko tuo alun lista oli kuitenkin totta.
Se oli totta siinä mielessä, että siinä oli nimityksiä, joita jotkut muut ovat minusta käyttäneet. Vaikken itseäni niistä tunnistakaan, niin monet ihmiset ajattelevat minun olevan tuollainen. Tarkoitus lienee kaikilla sama: minun sanomisistani ei pidä välittää, koska olen jo lähtökohtaisesti pielessä. Jos nuo ihmiset ovat oikeassa, niin silloin tätä hartautta ei kannata kuunnella.
Valehtelisin, jos väittäisin, että nuo leimat eivät tuntuisi missään. Kyllä ne tuntuvat, kyllä minä mietin usein, mitä muut minusta ajattelevat. Joskus mietin myös sitä, mitä Jumala minusta ajattelee. Näkeekö hänkin vain kapinoitsijan ja hajottajan, monella tapaa epäonnistuneen ihmisen, itsekkään ja syntisen?
Minua lohduttaa se, että Jeesuskin kysyi aikoinaan opetuslapsiltaan: ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” (Matt. 16:15) Vaikuttaa siltä, että ihmiseksi tullut Jumala Jeesus Nasaretilainen pohti samaa kuin useat toiset ihmiset: Millaisena muut näkevät minut? Tuntevatko edes kaikkein lähimpäni minut?
Tuskinpa Jeesuskaan tunnisti itseään kaikista niistä leimoista, joita hänen aikansa uskonnollinen eliitti häneen löi. Hän sai kuulla olevansa syömäri ja juomari, kapinallinen ja rettelöitsijä ja ties mitä. Minua suorastaan huvittaa se perustelu, jonka ylipapit ja fariseukset antoivat sille, että Jeesus ei voi olla Messias: hän on väärästä maakunnasta. ”Ei kai Messias Galileasta tule.” (Joh. 7:41)
Joskus, kun malttaa luopua ennakkoluuloista ja kuuntelee toista, voi löytää jotakin uutta. Kyllä Galileasta tuli profeetta, jota kannatti kuunnella. Hän ei antanut pilkkanimitysten ja vähättelyn estää kutsumuksensa toteuttamista. Leimaamisen sijasta hän kehotti rakastamaan vihamiehiä ja rukoilemaan vainoojien puolesta – ja itse hän myös toteutti sitä. Ristiltä ei kuultu pilkkaa ja arvostelua, vaan sanat: ”Isä, anna heille anteeksi.” (Luuk 23:34)
Jos Jeesus oli valmis rakastamaan ja antamaan anteeksi ristiinnaulitsijoilleen, eikö hän näkisi myös meidät samalla tavalla, rakkauden ja anteeksiannon silmin? Kunpa me vaan oppisimme siihen, että peiliin katsoessamme emme näkisi vain muiden iskemiä leimoja tai omasta mielestämme nousevia kielteisiä ajatuksia. Kunpa me osaisimme nähdä peilistä Jumalan kuvan, Kristuksen rakkauden kohteen. Sillä sitä me olemme, ystävä, sinä ja minä, Jumalan silmissä kauniita, suuresti rakastettuja.
Virsikirjan lisävihkossa on virsi, joka kertoo siitä, kuinka me usein tunnemme olevamme täällä maailmassa vain kuin hiekanjyvä erämaassa tai pisara ulapalla. Kun ihmisiä on miljoonia, kuinka Jumala voisi löytää yhden, minut? Itseäni koskettaa tuossa virressä se, ettei siinä lähdetä selittämään. Ei sanota, että koska minä olen sitä taikka tätä, ja nuo muut taas ovat jotain muuta, niin kyllähän Jumala minut huomaa. Virressä ei vastata kysymykseen, joka siinä kyllä esitetään: ”Kuinka jaksat, suuri Luoja, yhden tiestä välittää?” Säkeistö jatkuu yksinkertaisesti: ”Silti teet sen, kiitos, teet sen. Salaisuus vain jää.”
Ei siis välitetä muiden määritelmistä, eikä olla itsellemme liian ankaria. Jumala näkee ja tuntee meidät, se riittää. Salaisuus vain jää.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Suomi 100


Edesmenneiden suomalaisten laulajamestareiden äänitteitä esittelevän sarjan 10. osa.
Sarjan toimittaa Outi Paananen.

Ohjelmassa kuultavat musiikit:
Eteläpohjalainen kansanlaulu - sovittaja Toivo Kuula:
Ketolan Jukka
Hertha Klust, piano
Radionauhoitus Sender Freies Berlinin studiossa 6.6.1963

Giuseppe Verdi: Filipin ja Suurinkvisiittorin kohtaus
oopperasta Don Carlos
Filip - Nicolai Ghiaurov, basso
Lerman kreivi – Kenneth MacDonald, tenori
Lontoon kuninkaallisen oopperan orkesteri, joht. Georg Solti
Levytysvuosi 1965

Modest Musorgski: Borisin monologi "On mulla korkein valta"
oopperasta Boris Godunov
RSO, joht. Leif Segerstam
Konserttiäänitys Helsingin Kulttuuritalosta 12.5.1982

Franz Schubert: Der Wegweiser sarjasta Winterreise
Ralf Gothóni, piano
Levytysvuosi 1983

Sergei Rahmaninov: Kristus nousi kuolleista, op. 26 nro 6
Ralf Gothóni, piano
Levytysvuosi 1980

W.A. Mozart: Komtuurin, Don Giovannin ja Leporellon kohtaus
oopperan Don Giovanni 2. näytöksestä (Loppukohtaus)
Don Giovanni - Dietrich Fischer-Dieskau, baritoni
Leporello - Ezio Flagello, basso
Tšekkiläinen laulukuoro ja Prahan kansallisteatterin orkesteri,
joht. Karl Böhm
Levytysvuosi 1967

Joonas Kokkonen: Paavon toinen monologi
"Minun on vielä puhuttava Suomen kansalle"
Riitta - Ritva Auvinen, sopraano
Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri, joht. Ulf Söderblom
Levytysvuosi 1977

Yrjö Kilpinen: Laululle
Irwin Gage, piano
Levytysvuosi 1971


Radio 1:n erikoislähetykset: Maakuntalauluilta
Kuinka hyvin tunnemme maakuntalaulumme? Taitoja voi testata Yle Radio 1:n Maakuntalauluillassa, joka järjestetään Kuopion Musiikkikeskuksessa maanantaina 6.11.2017 klo 19 alkaen. Suorana radioitavaan tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Yleisöä laulattaa Kallaveden seurakunnan nuorisokuoro KNOT Richard Nichollsin johdolla. Myös radiovastaanottimien äärellä sopii laulaa!
Maakuntalauluja on Suomen historiallisten ja nykyisten maakuntien kunniaksi sävelletty 1850-luvun puolivälistä lähtien. Kansalaisille laulut ovat tulleet tunnetuiksi mm. kansakoulujen ja laulujuhlien kautta. Laulujen juhlavien melodioiden ja tunteita herättävien sanojen avulla on vaalittu maakuntien perinteitä ja identiteettiä.
Tilaisuuden juontajana toimii Inari Tilli. Asiantuntijavieraana on musiikintutkija, emeritusprofessori Reijo Pajamo.
Mukaan voi hyvin tulla, vaikka kaikki maakuntalaulut eivät olisikaan tuttuja.  Yhteislauluillassa sanat ja nuotit heijastetaan näkyviin, ja Kallaveden seurakunnan nuoret antavat lauluun mallia.
Koko maahan radioitava ilta on samalla osa Suomen satavuotisjuhlintaa. Tapahtuman yhteistyökumppaneita ovat Kuopion Musiikkikeskus, Suomen Kotiseutuliitto ja Pohjois-Savon liitto.

Maakuntalauluilta
Maanantaina 6.11.2017 klo 19.00
Kuopion Musiikkikeskus, konserttisali, Kuopionlahdenkatu 23, Kuopio
Vapaa pääsy

Suora lähetys Yle Radio 1:ssä klo 19.03 - 20.15.
Nämä lauletaan:
Savolaisen laulu
Hämäläisen laulu
Vaasan marssi
Karjalaisten laulu
Kymmenen virran maa
Nälkämaan laulu
Uusmaalaisten laulu
Satakunnan laulu
Varsinaissuomalaisten laulu
Keski-Suomen kotiseutulaulu
Kymenlaakson laulu
Ålänningens sång


Uusi maakuntajako ja uudet laulut sadaksi vuodeksi.


Arto Nyberg

Suorassa lähetyksessä haastateltavina Hyvinkään ammuskelussa 2012 vakavasti loukkaantunut poliisi Heidi Foxell, 16-vuotias taikuri, yrittäjä Aatu Itkonen ja televisiosarjassa näyttelevä toimitusjohtaja, työelämäprofessori Pauli Aalto-Setälä. 

lauantai 4. marraskuuta 2017

Pyhäinpäivän sävel on vapaa

Sävel on vapaa
Kirkkomusiikin ja hengellisen musiikin sävel on vapaa


Lauantaina 4.11.2017 vietetään pyhäinpäivää ja muistellaan vainajia, käydään haudoilla sytyttämässä kynttilöitä, hiljennytään. Illalla on hyvä hetki avata radio ja kuunnella Kirkkomusiikin ja hengellisen musiikin sävel on vapaata.

Mikä musiikki tuo voimaa ja toivoa pimeyden keskelle? Kenen sävellykset saavat kuuntelemaan ja kuulemaan? Nyt voi toivoa musiikkia lohduksi ja muistoksi, valoksi ja ravinnoksi sielulle. 
Voit lähettää toiveesi jo ennakkoon sähköpostiosoitteeseen: savel.vapaa@yle.fi. Liitä mukaan yhteystietosi ja lyhyt perustelu. Puhelinlinja (09 - 144 800) suoraan lähetykseen aukeaa lauantaina 4.11. klo 18.00.
Kirkkomusiikin ja hengellisen musiikin sävel on vapaan juontavat psykologi Pirkko Lahti ja Yleisradion klassisen musiikin vastaava tuottaja Miikka Maunula. Ohjelman suunnittelusta vastaa Anu Jaantila.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Kolme kuolemaa

Päivän mietelause

Jyväskylän yliopisto 2011. Lukijana kuuluttaja Timo Teräsvuori. 

On hyvä pohtia kuolemaa ja miten kerran kuolleet voivat elää muistoissamme. Professori Janne Vilkuna on pohtinut tähän tapaan.

Me kaikki kuolemme ja vieläpä kolmasti.
Ensiksi kuolemme fyysisesti silloin kun sydämemme pysähtyy.
Toiseksi kuolemme sosiaalisesti, yhteisöllisesti silloin kun viimeinenkin meidät henkilökohtaisesti muistava nukkuu pois.
Kolmanneksi kuolemme kulttuurisesti, lopullisesti silloin kun viimeinenkin kylmä arkistotieto meistä meistä häviää ja fyysisesti lopullisesti silloin kun viimeinenkin perimämme dna:mme sisältävä ruumiinosamme hajoaa.

Pyhäinpäivän (pyhimysten, marttyyrien) ja vainajien muistopäivän mietelause muistuttaa kuoleman lopullisuudesta.
Palaan vanhempieni omaishoitoaikaan, joka päättyi isäni kuolemaan 07.02.2000. Naapurin laahaava ääni kuuluu korvissani.
- Minä kyllä pelekäsin, nyt se kuoloo.
Kuolemanpelko ei ollut tunnetilani, vaan selviäminen päivästä toiseen yhä ahdistavammaksi käyvässä ilmapiirissä toisten odottaessa kuolemaa.
- Otan osaa, sanoi vastaantulija kauppareissulla.
- Kiitos, mutta mistä otat osaa?
- Isäsi on kuollut.
- Vielä hän oli elossa, kun läksin kauppaan.
Taloyhtiön lippu oli puolitangossa kolmatta kertaa. Kuukauden sisällä perheestä kuoli tytär, emäntä ja isäntä. Arvailut kohdistuivat aina vanhimpaan asukkaaseen.

Isä selvisi sodasta ja palasi elävänä kotiin. Veteraanijärjestö odotti kuolemaa tuodakseen havuseppeleen kuoltua haudalle. Syöpäleikkaus jatkoi hänen elämäänsä lähes kymmenen vuotta. Lääkäri lopetti lääkityksen ja minulle jäi vain kuolintodistuksen odottaminen, että saan haudata. Lääkäri oli lähettämässä minua pois ottaakseen isäni pakkohoitoon laitoksessa. Tultiin kuitenkin kotiin ja elämä jatkui.

Kotona oli vietetty 93-vuotis syntymäpäivää iloisissa merkeissä. Seuraavana aamuna isä sai kohtauksen. Oli lähdettävä terveyskeskukseen. Siellä nuoret lääkäri elvyttivät hänet, mutta kotiin hänestä ei ollut tulijaksi. Siitä alkoi kitumalla laitoksessa kuoleminen, jota kesti 3 kk. Tasavalta juhli presidentin valintaa ja seuraavana aamuna isäni lähti paimentamaan Tuonelan karjaa.
Kolmesta mahdollisesta kuolemasta oli viimeinen hänen oma lopullinen kuolemansa.
Mietelauseen toinen ja kolmas kuolema tapahtuu pitkän ajan kuluttua.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Yhteinen julistus

18 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1999: Katolinen kirkko ja Luterilainen maailmanliitto allekirjoittivat "Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista".


Reformaation merkkivuoden juhlaviikon aamuhartaus.
Virsitutkija, kappalainen Suvi-Päivi Koski
Virsi 170: 1, 2, 4. Virsi alkaa sanoin: "Jumala ompi linnamme". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo 


Aamuhartaus
Tänään on lokakuun viimeinen päivä. Mitä merkittävää tapahtuikaan Wittenbergissä tasan 500 vuotta sitten? Augustiinolaismunkki, tohtori Martti Luther julkisti kuuluisat 95 teesiään. Siitä katsotaan reformaation eli uskonpuhdistuksen alkaneen Saksassa. Teesit liitetään kaupungin linnankirkkoon. Sinne suuntasinkin kulkuni kesällä Wittenbergissä käydessäni. Nykyään kirkko kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Korkeassa tornissa on kauas näkyvä teksti: Ein feste Burg ist unser Gott – siis: Jumala ompi linnamme. Näinhän alkaa tuttu virsi, jota olemme suomeksikin laulaneet jo 1500-luvun lopulta saakka:
1. Jumala ompi linnamme
ja vahva turva aivan,
on miekkamme ja kilpemme
ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
kavala kauhea,
on kiivas, kiukkuinen
ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa.

Virsi on Lutherin käsialaa. Lähtökohta on Psalmi 46: Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Linna – tässä on nähty myös konkreettinen rakennus, Wartburgin linna. Siellä Luther 1521 oli kääntänyt Uuden testamentin selkeäksi saksaksi. Tällä oli suuri merkitys myös kirjakielelle.
Uuvuksiin saakka pelastumisensa eteen ponnistelleelle Lutherille oli kirkastunut: En pystykään tähän, en voi pelastaa itseäni. Tästä seurasi huomio: en vain minä vaan koko kirkko on ajautunut kauas Raamatun ydinsanomasta. Sen osoitti anekauppakin. Sitä käytiin myös Wittenbergin lähistöllä. Aneita Luther oli asettunut vastustamaan. Ensimmäinen teesi toteaa: ”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus [jne.], niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.” Luther jatkoi: ”Ihmisoppia saarnaavat ne, jotka sanovat, että heti kun raha kilahtaa kirstuun, sielu vapautuu kiirastulesta.” (Teesi 27). Hänen mukaansa pelastus on lahja: Kaikki on maksettu ristillä. Siihen ei voi lisätä mitään: ”Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi.” (Teesi62)
Toista säkeistöä on kutsuttu Kristus -hymniksi. Se on virren ydin. Taisteluun on turha lähteä omin voimin. Vääryyden, turman ja helvetin vallat voittaa vain Kristuksen kanssa:
2. On turha oma voimamme
vääryyden valtaa vastaan.
Me turman vallat voitamme
Herrassa ainoastaan.
Hän, Kristus, kuningas,
on voitonruhtinas,
lyö joukot helvetin,
ne tallaa jalkoihin
ja voiton meille saattaa.

Tulevat vuodet olivat valtavaa löytämisen riemua ja jakamista: Jumalan sanan piti elää tavallisen kansankin keskellä - myös kansankielisenä virtenä. Ajatus oli kerrassaan mullistava. Pian syntyivät virsikirjatkin. Laululiike levisi nopeasti pitkin Eurooppaa.
Toisaalta varhaisten virsien syntymisen taustalla oli vakavaa vaaraa. Kirkon uskollinen poika oli pyrkinyt sen uudistamiseen, mutta joutunut pois. Munkkiuskin jäi Lutherilta taakse. Uudistuksen kannattajat joutuivat kärsimään – väliin myös rankasti. Lutherin yksityiselämäänkin mahtui kärsimystä esim. vakavien sairauksien ja Käthe-vaimon vaikean synnytyksen myötä. Mutta kaikessa, jopa lopunajalliselta kuulostavassa taistelussa, katse kääntyi Kristukseen:
Luther kirjoitti yli 30 virttä. Tässä sävelmäkin on hänen käsialaansa. Jumala ompi linnamme painettiin 1529. Siitä tuli reformaation tunnuslaulu. Se on käännetty ainakin parille sadalle kielelle. Sitä ovat käyttäneet Bachin ja Mendelssohnin lisäksi lukuisat muutkin säveltäjät. Ja sitä lauletaan edelleen joka puolella maailmaa.
Viime aikoina olemme kuulleet vihauutisia: sotia, pakolaisia, terrorismia, taisteluita ja luonnonmullistuksia. YK:kin on huolissaan. Mitä voimme tehdä? Yksin tämä maailma ei selviä.
Reformaatio alkoi 500 vuotta sitten. Se halusi suunnata katseet heikosta ihmisestä Jumalan vahvaan Sanaan, Kristukseen. Meillä Suomessa Jumala ompi linnamme onkin kaikunut myös vaaran ja vaivan hetkellä, sotienkin raskaina vuosina. Silloin rukoiltiin paljon. Nyt on uuden reformaation, uudistuksen, aika: Meidät kutsutaan rukoukseen – koko maailman puolesta. Aloittakaamme siis juuri nyt. Emme ole yksin. Myös me saamme taistelussa kääntää katseemme takaisin Jumalan sanaan. Se on vahva linnamme:
4. Se sana seisoo vahvana,
ne ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
ken meiltä voiton estää?
Jos veis he henkemme,
osamme, onnemme,
ne heidän olkohon,
vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.

 

maanantai 30. lokakuuta 2017

Kaste


Reformaation merkkivuoden aamuhartaus, teemana "kaste".
Piispa Samuel Salmi, Oulu
Virsi 442: 1, 3, 5. Virsi alkaa sanoin: "Herran ristin kantajiksi", Human Organ (vokaaliyhtye), Säde Rissanen (joht.) 


Elokuva pakolaistulvasta Bulgarian ja Turkin vastaisella rajalla jonne Bulgaria on rakentamassa aitaa. O: Tonislav Hristov. T: Making Movies Oy.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Hannu Taanilan musiikkivalinnat


Reformaation 500-vuotisjuhla-aika työllistää armoitettua kulttuuriluennoitsijaa, Yleisradiosta vuonna 2005 eläkkeelle jäänyttä toimittaja Hannu Taanilaa. Mies, jonka intohimo ovat Johann Sebastian Bach, Karl Marx ja Suomen junaverkosto, on kysytty konserttien ja kulttuuritapahtumien juontaja ja elävöittäjä, joka kasvoi Ylivieskassa ratapihan tuntumassa urkumusiikin soidessa.
Ideaalit sekä maanpäälliseen hyvinvointiin että taivaallisiin iloihin sisältyvät Taanilan musiikkilistalleen valitsemiin teoksiin, joiden säveltäjät, runoilijat ja esittäjät edustavat maailmasta yhä harvemmin löytyvää sivistystä ja älyn säihkettä. Taanilan perehtyneisyys on vaikuttavaa ja häntä on yksinkertaisesti ilo kuunnella. Toimittajana Anu Jaantila.
Hannu Taanilan musiikkivalinnat:
J.S. Bach: Messu h-molli BWV232, 13. osa Credo in unum Deum
Alankomaiden Collegium Musicum -kuoro ja Le Petit Bande -orkesteri, joht. Gustav Leonhardt
Juice Leskinen: Haetarirock
Juice Leskinen, laulu, ja yhtye
J.S. Bach: Kantaatti nro 56, resitatiivi Mein Wandel auf der Welt
Dietrich Fischer-Dieskau, baritoni, ja Karl Ristenpart -kamariorkesteri, joht. Karl Ristenpart
Porter Steele: High Society
Old Time Jazz Band
J.S. Bach: Urkukoraali Alle Menschen müssen sterben, BWV643
Enzio Forsblom, urut
Toivo Kärki, san. Reino Helismaa: Lentävä kalakukko
Esa Pakarinen, laulu, ja Pirteät Pelimannit, joht. Toivo Kärki
J.S. Bach: Contrapunctus 11 (Fuuga nro 11) teoksesta Kunst der Fuge BWV1080
Enzio Forsblom, urut
Kaj Chydenius, san. Petri Repo, sov. Eero Ojanen: Laulu 20 perheestä
Kristiina Halkola, laulu, ja yhtye
Robert Schumann, san. Heinrich Heine: Im wunderschönen Monat Mai
Dietrich Fischer-Dieskau, baritoni, ja Jörg Demus, piano