keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Mahdollisuudet voimauttavina valokuvina

Hyvä Maailman ihanin tyttö -kirjan tilaaja,


1) Helsingissä on alkamassa 11.3.2018 Voimauttava sukupuu -koulutus

 




Millaisia juuria kannan? Miten löytää lohduttavat ja iloa tuovat säikeet omasta sukupolvi-ketjustani?
Kolmiosaisessa työpajassa tutustutaan vanhojen perhekuvien merkitysten tutkimisen tapoihin ja rakennetaan itselle merkityksellinen, voimauttava sukupuu. Koulutukseen voi osallistua joko ammatillisen kiinnostuksen tai henkilökohtaisen työskentelyn näkökulmasta. Haku 26.2.2018 asti.

Sukupuu -työpajassa tutkitaan oman perheen kuva-aarteitten kätkemiä
tarinoita niin pitkälle kuin perhekuvien sukupolviketju yltää. Vanhat
valokuvat ovat merkitysten ja sukutarinoiden monisäikeinen palapeli,
josta voi koota itselle tai koko suvulle merkityksellisiä
kuvakertomuksia. Millaisia elämänhistorioita ja perhesuhteita vanhojen
valokuvien ihmiset kantavatkaan? Millaisia sukusalaisuuksia ja kiehtovia
persoonallisuuksia perhevalokuvat kätkevät? Keiden elämäntarinat ja
valinnat ovat minulle rohkaisevia ja lohduttavia? Miten oma elämäsi,
henkilökohtaiset valintasi ja taipumuksesi kietoutuvat sukulaistesi
persooniin ja elämäntarinoihin? Millaisia toistuvia tarinoita, rooleja,
elämänkohtaloita, reagointitapoja löydät perheesi historiasta? Miten ne
auttavat ymmärtämään vanhempiasi, sisaruksiasi ja aiempia polvia – tai
sitä ihmistä, joka itse olet? Mitä asioita haluat vaalia
sukupolviketjussa, jonka osa itse olet? Mitä asioita et halua enää
siirtää seuraaville polville?

Koulutuspäivät:
1. työpaja su 11.3.2018
2. työpaja la 5.5.2018
3. työpaja la-su 6.-7.10.201


maanantai 20. marraskuuta 2017

YK

58 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1959: YK:n lasten oikeuksien julistus hyväksyttiin.


Suomen Unicefin nettisivut. Lukijana kuuluttaja Juha Salomaa.

Roman Schatzin Maamme-kirja: Kuinka voivat Suomen lapset? 
Vielä parisataa vuotta sitten lapsista vain puolet kasvoi aikuisiksi ja piiskaaminen oli keskeisin kasvatusmenetelmä. Nyt lapsille on laadittu varhaiskasvatussuunnitelma, ravitsemussuositus  ja rokotusohjelma.  Päiväkodin jälkeen suomalaislapsi pääsee  maailman parhaaseen kouluun. Lapsista huolehtivat koulutetut lastentarhaopettajat, lastensuojeluviranomaiset ja curling-vanhemmat. Silti lapsen elämässä voi olla monenlaisia uhkia ja vaaroja.
Millaisia vanhempia me olemme? Millaisia arvoja annamme lapsillemme? Millainen on nykysuomalainen lapsuus? Kuinka iloinen, viaton, onnellinen ja turvallinen se on?
Roman Schatzin  vieraina ovat lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ja nuorisotutkija Veronika Honkasalo.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Ovet

Radioateljee: Kuoleman ja unen ovet
Kun Uuno Kailas allekirjoittaa valittujen runojensa esipuheen 31-vuotiaana, hän on keuhkotaudin merkitsemä mies. Tuberkuloosin riuduttama runoilija on muunnellut ja muuntanut runojaan. Itseensä nähden hän on himokriitikko. Uuno Kailas kuului Tulenkantajien kirjalliseen sisäpiiriin, joka oli hänelle seurusteluryhmä vihassa ja rakkaudessa. Uuno Kailas oli 1920-luvulla aloittaneista kirjailijoista ainut, jolla on sotakokemuksia. Aunuksen retkeltä jäi sotamuistoksi syvät mielenarvet.
Kailas on kärsimyksen, syyllisyyden ja hajoavan mielen kuvaaja. Runoissa on vahva tunnelataus.
Uuno Kailas keskustelee runoissa kuoleman kanssa ja väläyttää rakkauden tuskan. Hän etsii rakkautta naisten ja miesten sylistä. Kailas kirjoitta kymmenessä vuodessa viisi kokoelmaa ja viimeisen kokoelman viimeisessä runossa hän kirjoittaa:
Kaipaan orjuuden maasta sinne,
missä kahleeni riisutaan

Käsikirjoitus ja ohjaus: Anna-Liisa Haavikko. Kertojat: Minna Haapkylä ja Antti Reini. Tekninen toteutus: Pekka Lappi. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

torstai 16. marraskuuta 2017

Sukupuuttoaalto

 
Esseekokoelmasta Taiteen tehtävä, Into Kustannus 2017. Lukijana kuuluttaja Marja Vehkanen. 

torstai 9. marraskuuta 2017

Muurin murtuminen

28 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
 
28 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1989: itäsaksalaiset saivat vapaan oikeuden matkustaa länteen.

A-studio ke 8.11.201
Moni lapsi ja nuori vaikenee opettajan tekemästä seksuaalisesta häirinnästä.
50 -luvulla oppikoulussa saivat pojat rehtorin hyväksynnällä tunnin alussa lähteä kokeilemaan rajojaan kopeloimalla paikallaan istuvaa tyttöä. Tyttö pakenee ja rehtori pistää päänsä ovesta luokkaan. Määrätietoisesti hän lähestyy tyttöä ja taluttaa korvasta kansliaan. Ulkokuntalaisena tyttö joutui asioimaan kansliassa. Joka kerta rehtori muistaa kysyä.
- Oletko tapellut?
Silloin ei seksuaalinen häirintä ollut jokapäiväinen puheenaihe. Hitaasti on tultu tähän päivään, jolloin tytötkin tietävät oikeutensa koskemattomuuteen.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Toinen savolainen


Tiistaiaamuisin hartauksien teemana on musiikki.
pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki
Virsi 927 alkaa sanoin: "Erämaassa jyvä hiekan", säv. Egil Hovland, sov. Mikko Iivanainen, san. Britt G. Hallqvist, suom. Anna-Mari Kaskinen, es. Laulyhtye Viisveisaa, jousiyhtye, Ville Myllykoski (piano), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (basso), Sami Koskela (congat), Pekka Nyman (lyömäsoittimet)

Aamuhartaus


Kuka minä olen?

Tätä hartautta ei kannata kuunnella. On nimittäin aivan yksi ja sama, mitä minä sanon, sillä minä olen kapinapappi, anarkisti, Raamatusta luopunut kirkon hajottaja ja liberaaliteologi, jolle käy mikä vaan. Ai niin, lisäksi minä olen myös savolainen.
Mukava, että et sulkenut vielä radiota, sillä oivalsit aivan oikein minun provosoivan ihan tahallani. Ei tuo lista pidä paikkaansa. En minä ole kapinoitsija, enkä anarkisti. En pyri hajottamaan, vaan rakentamaan kirkkoa. No, se kyllä pitää paikkansa, että olen savolainen – ja ylpeä siitä!
Mutta meillä savolaisilla on joskus tapana hämmentää asioita. Niinpä väitän nyt, että koko tuo alun lista oli kuitenkin totta.
Se oli totta siinä mielessä, että siinä oli nimityksiä, joita jotkut muut ovat minusta käyttäneet. Vaikken itseäni niistä tunnistakaan, niin monet ihmiset ajattelevat minun olevan tuollainen. Tarkoitus lienee kaikilla sama: minun sanomisistani ei pidä välittää, koska olen jo lähtökohtaisesti pielessä. Jos nuo ihmiset ovat oikeassa, niin silloin tätä hartautta ei kannata kuunnella.
Valehtelisin, jos väittäisin, että nuo leimat eivät tuntuisi missään. Kyllä ne tuntuvat, kyllä minä mietin usein, mitä muut minusta ajattelevat. Joskus mietin myös sitä, mitä Jumala minusta ajattelee. Näkeekö hänkin vain kapinoitsijan ja hajottajan, monella tapaa epäonnistuneen ihmisen, itsekkään ja syntisen?
Minua lohduttaa se, että Jeesuskin kysyi aikoinaan opetuslapsiltaan: ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” (Matt. 16:15) Vaikuttaa siltä, että ihmiseksi tullut Jumala Jeesus Nasaretilainen pohti samaa kuin useat toiset ihmiset: Millaisena muut näkevät minut? Tuntevatko edes kaikkein lähimpäni minut?
Tuskinpa Jeesuskaan tunnisti itseään kaikista niistä leimoista, joita hänen aikansa uskonnollinen eliitti häneen löi. Hän sai kuulla olevansa syömäri ja juomari, kapinallinen ja rettelöitsijä ja ties mitä. Minua suorastaan huvittaa se perustelu, jonka ylipapit ja fariseukset antoivat sille, että Jeesus ei voi olla Messias: hän on väärästä maakunnasta. ”Ei kai Messias Galileasta tule.” (Joh. 7:41)
Joskus, kun malttaa luopua ennakkoluuloista ja kuuntelee toista, voi löytää jotakin uutta. Kyllä Galileasta tuli profeetta, jota kannatti kuunnella. Hän ei antanut pilkkanimitysten ja vähättelyn estää kutsumuksensa toteuttamista. Leimaamisen sijasta hän kehotti rakastamaan vihamiehiä ja rukoilemaan vainoojien puolesta – ja itse hän myös toteutti sitä. Ristiltä ei kuultu pilkkaa ja arvostelua, vaan sanat: ”Isä, anna heille anteeksi.” (Luuk 23:34)
Jos Jeesus oli valmis rakastamaan ja antamaan anteeksi ristiinnaulitsijoilleen, eikö hän näkisi myös meidät samalla tavalla, rakkauden ja anteeksiannon silmin? Kunpa me vaan oppisimme siihen, että peiliin katsoessamme emme näkisi vain muiden iskemiä leimoja tai omasta mielestämme nousevia kielteisiä ajatuksia. Kunpa me osaisimme nähdä peilistä Jumalan kuvan, Kristuksen rakkauden kohteen. Sillä sitä me olemme, ystävä, sinä ja minä, Jumalan silmissä kauniita, suuresti rakastettuja.
Virsikirjan lisävihkossa on virsi, joka kertoo siitä, kuinka me usein tunnemme olevamme täällä maailmassa vain kuin hiekanjyvä erämaassa tai pisara ulapalla. Kun ihmisiä on miljoonia, kuinka Jumala voisi löytää yhden, minut? Itseäni koskettaa tuossa virressä se, ettei siinä lähdetä selittämään. Ei sanota, että koska minä olen sitä taikka tätä, ja nuo muut taas ovat jotain muuta, niin kyllähän Jumala minut huomaa. Virressä ei vastata kysymykseen, joka siinä kyllä esitetään: ”Kuinka jaksat, suuri Luoja, yhden tiestä välittää?” Säkeistö jatkuu yksinkertaisesti: ”Silti teet sen, kiitos, teet sen. Salaisuus vain jää.”
Ei siis välitetä muiden määritelmistä, eikä olla itsellemme liian ankaria. Jumala näkee ja tuntee meidät, se riittää. Salaisuus vain jää.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Suomi 100


Edesmenneiden suomalaisten laulajamestareiden äänitteitä esittelevän sarjan 10. osa.
Sarjan toimittaa Outi Paananen.

Ohjelmassa kuultavat musiikit:
Eteläpohjalainen kansanlaulu - sovittaja Toivo Kuula:
Ketolan Jukka
Hertha Klust, piano
Radionauhoitus Sender Freies Berlinin studiossa 6.6.1963

Giuseppe Verdi: Filipin ja Suurinkvisiittorin kohtaus
oopperasta Don Carlos
Filip - Nicolai Ghiaurov, basso
Lerman kreivi – Kenneth MacDonald, tenori
Lontoon kuninkaallisen oopperan orkesteri, joht. Georg Solti
Levytysvuosi 1965

Modest Musorgski: Borisin monologi "On mulla korkein valta"
oopperasta Boris Godunov
RSO, joht. Leif Segerstam
Konserttiäänitys Helsingin Kulttuuritalosta 12.5.1982

Franz Schubert: Der Wegweiser sarjasta Winterreise
Ralf Gothóni, piano
Levytysvuosi 1983

Sergei Rahmaninov: Kristus nousi kuolleista, op. 26 nro 6
Ralf Gothóni, piano
Levytysvuosi 1980

W.A. Mozart: Komtuurin, Don Giovannin ja Leporellon kohtaus
oopperan Don Giovanni 2. näytöksestä (Loppukohtaus)
Don Giovanni - Dietrich Fischer-Dieskau, baritoni
Leporello - Ezio Flagello, basso
Tšekkiläinen laulukuoro ja Prahan kansallisteatterin orkesteri,
joht. Karl Böhm
Levytysvuosi 1967

Joonas Kokkonen: Paavon toinen monologi
"Minun on vielä puhuttava Suomen kansalle"
Riitta - Ritva Auvinen, sopraano
Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri, joht. Ulf Söderblom
Levytysvuosi 1977

Yrjö Kilpinen: Laululle
Irwin Gage, piano
Levytysvuosi 1971


Radio 1:n erikoislähetykset: Maakuntalauluilta
Kuinka hyvin tunnemme maakuntalaulumme? Taitoja voi testata Yle Radio 1:n Maakuntalauluillassa, joka järjestetään Kuopion Musiikkikeskuksessa maanantaina 6.11.2017 klo 19 alkaen. Suorana radioitavaan tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Yleisöä laulattaa Kallaveden seurakunnan nuorisokuoro KNOT Richard Nichollsin johdolla. Myös radiovastaanottimien äärellä sopii laulaa!
Maakuntalauluja on Suomen historiallisten ja nykyisten maakuntien kunniaksi sävelletty 1850-luvun puolivälistä lähtien. Kansalaisille laulut ovat tulleet tunnetuiksi mm. kansakoulujen ja laulujuhlien kautta. Laulujen juhlavien melodioiden ja tunteita herättävien sanojen avulla on vaalittu maakuntien perinteitä ja identiteettiä.
Tilaisuuden juontajana toimii Inari Tilli. Asiantuntijavieraana on musiikintutkija, emeritusprofessori Reijo Pajamo.
Mukaan voi hyvin tulla, vaikka kaikki maakuntalaulut eivät olisikaan tuttuja.  Yhteislauluillassa sanat ja nuotit heijastetaan näkyviin, ja Kallaveden seurakunnan nuoret antavat lauluun mallia.
Koko maahan radioitava ilta on samalla osa Suomen satavuotisjuhlintaa. Tapahtuman yhteistyökumppaneita ovat Kuopion Musiikkikeskus, Suomen Kotiseutuliitto ja Pohjois-Savon liitto.

Maakuntalauluilta
Maanantaina 6.11.2017 klo 19.00
Kuopion Musiikkikeskus, konserttisali, Kuopionlahdenkatu 23, Kuopio
Vapaa pääsy

Suora lähetys Yle Radio 1:ssä klo 19.03 - 20.15.
Nämä lauletaan:
Savolaisen laulu
Hämäläisen laulu
Vaasan marssi
Karjalaisten laulu
Kymmenen virran maa
Nälkämaan laulu
Uusmaalaisten laulu
Satakunnan laulu
Varsinaissuomalaisten laulu
Keski-Suomen kotiseutulaulu
Kymenlaakson laulu
Ålänningens sång


Uusi maakuntajako ja uudet laulut sadaksi vuodeksi.


Arto Nyberg

Suorassa lähetyksessä haastateltavina Hyvinkään ammuskelussa 2012 vakavasti loukkaantunut poliisi Heidi Foxell, 16-vuotias taikuri, yrittäjä Aatu Itkonen ja televisiosarjassa näyttelevä toimitusjohtaja, työelämäprofessori Pauli Aalto-Setälä. 

lauantai 4. marraskuuta 2017

Pyhäinpäivän sävel on vapaa

Sävel on vapaa
Kirkkomusiikin ja hengellisen musiikin sävel on vapaa


Lauantaina 4.11.2017 vietetään pyhäinpäivää ja muistellaan vainajia, käydään haudoilla sytyttämässä kynttilöitä, hiljennytään. Illalla on hyvä hetki avata radio ja kuunnella Kirkkomusiikin ja hengellisen musiikin sävel on vapaata.

Mikä musiikki tuo voimaa ja toivoa pimeyden keskelle? Kenen sävellykset saavat kuuntelemaan ja kuulemaan? Nyt voi toivoa musiikkia lohduksi ja muistoksi, valoksi ja ravinnoksi sielulle. 
Voit lähettää toiveesi jo ennakkoon sähköpostiosoitteeseen: savel.vapaa@yle.fi. Liitä mukaan yhteystietosi ja lyhyt perustelu. Puhelinlinja (09 - 144 800) suoraan lähetykseen aukeaa lauantaina 4.11. klo 18.00.
Kirkkomusiikin ja hengellisen musiikin sävel on vapaan juontavat psykologi Pirkko Lahti ja Yleisradion klassisen musiikin vastaava tuottaja Miikka Maunula. Ohjelman suunnittelusta vastaa Anu Jaantila.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Kolme kuolemaa

Päivän mietelause

Jyväskylän yliopisto 2011. Lukijana kuuluttaja Timo Teräsvuori. 

On hyvä pohtia kuolemaa ja miten kerran kuolleet voivat elää muistoissamme. Professori Janne Vilkuna on pohtinut tähän tapaan.

Me kaikki kuolemme ja vieläpä kolmasti.
Ensiksi kuolemme fyysisesti silloin kun sydämemme pysähtyy.
Toiseksi kuolemme sosiaalisesti, yhteisöllisesti silloin kun viimeinenkin meidät henkilökohtaisesti muistava nukkuu pois.
Kolmanneksi kuolemme kulttuurisesti, lopullisesti silloin kun viimeinenkin kylmä arkistotieto meistä meistä häviää ja fyysisesti lopullisesti silloin kun viimeinenkin perimämme dna:mme sisältävä ruumiinosamme hajoaa.

Pyhäinpäivän (pyhimysten, marttyyrien) ja vainajien muistopäivän mietelause muistuttaa kuoleman lopullisuudesta.
Palaan vanhempieni omaishoitoaikaan, joka päättyi isäni kuolemaan 07.02.2000. Naapurin laahaava ääni kuuluu korvissani.
- Minä kyllä pelekäsin, nyt se kuoloo.
Kuolemanpelko ei ollut tunnetilani, vaan selviäminen päivästä toiseen yhä ahdistavammaksi käyvässä ilmapiirissä toisten odottaessa kuolemaa.
- Otan osaa, sanoi vastaantulija kauppareissulla.
- Kiitos, mutta mistä otat osaa?
- Isäsi on kuollut.
- Vielä hän oli elossa, kun läksin kauppaan.
Taloyhtiön lippu oli puolitangossa kolmatta kertaa. Kuukauden sisällä perheestä kuoli tytär, emäntä ja isäntä. Arvailut kohdistuivat aina vanhimpaan asukkaaseen.

Isä selvisi sodasta ja palasi elävänä kotiin. Veteraanijärjestö odotti kuolemaa tuodakseen havuseppeleen kuoltua haudalle. Syöpäleikkaus jatkoi hänen elämäänsä lähes kymmenen vuotta. Lääkäri lopetti lääkityksen ja minulle jäi vain kuolintodistuksen odottaminen, että saan haudata. Lääkäri oli lähettämässä minua pois ottaakseen isäni pakkohoitoon laitoksessa. Tultiin kuitenkin kotiin ja elämä jatkui.

Kotona oli vietetty 93-vuotis syntymäpäivää iloisissa merkeissä. Seuraavana aamuna isä sai kohtauksen. Oli lähdettävä terveyskeskukseen. Siellä nuoret lääkäri elvyttivät hänet, mutta kotiin hänestä ei ollut tulijaksi. Siitä alkoi kitumalla laitoksessa kuoleminen, jota kesti 3 kk. Tasavalta juhli presidentin valintaa ja seuraavana aamuna isäni lähti paimentamaan Tuonelan karjaa.
Kolmesta mahdollisesta kuolemasta oli viimeinen hänen oma lopullinen kuolemansa.
Mietelauseen toinen ja kolmas kuolema tapahtuu pitkän ajan kuluttua.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Yhteinen julistus

18 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1999: Katolinen kirkko ja Luterilainen maailmanliitto allekirjoittivat "Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista".


Reformaation merkkivuoden juhlaviikon aamuhartaus.
Virsitutkija, kappalainen Suvi-Päivi Koski
Virsi 170: 1, 2, 4. Virsi alkaa sanoin: "Jumala ompi linnamme". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo 


Aamuhartaus
Tänään on lokakuun viimeinen päivä. Mitä merkittävää tapahtuikaan Wittenbergissä tasan 500 vuotta sitten? Augustiinolaismunkki, tohtori Martti Luther julkisti kuuluisat 95 teesiään. Siitä katsotaan reformaation eli uskonpuhdistuksen alkaneen Saksassa. Teesit liitetään kaupungin linnankirkkoon. Sinne suuntasinkin kulkuni kesällä Wittenbergissä käydessäni. Nykyään kirkko kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Korkeassa tornissa on kauas näkyvä teksti: Ein feste Burg ist unser Gott – siis: Jumala ompi linnamme. Näinhän alkaa tuttu virsi, jota olemme suomeksikin laulaneet jo 1500-luvun lopulta saakka:
1. Jumala ompi linnamme
ja vahva turva aivan,
on miekkamme ja kilpemme
ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
kavala kauhea,
on kiivas, kiukkuinen
ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa.

Virsi on Lutherin käsialaa. Lähtökohta on Psalmi 46: Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Linna – tässä on nähty myös konkreettinen rakennus, Wartburgin linna. Siellä Luther 1521 oli kääntänyt Uuden testamentin selkeäksi saksaksi. Tällä oli suuri merkitys myös kirjakielelle.
Uuvuksiin saakka pelastumisensa eteen ponnistelleelle Lutherille oli kirkastunut: En pystykään tähän, en voi pelastaa itseäni. Tästä seurasi huomio: en vain minä vaan koko kirkko on ajautunut kauas Raamatun ydinsanomasta. Sen osoitti anekauppakin. Sitä käytiin myös Wittenbergin lähistöllä. Aneita Luther oli asettunut vastustamaan. Ensimmäinen teesi toteaa: ”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus [jne.], niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.” Luther jatkoi: ”Ihmisoppia saarnaavat ne, jotka sanovat, että heti kun raha kilahtaa kirstuun, sielu vapautuu kiirastulesta.” (Teesi 27). Hänen mukaansa pelastus on lahja: Kaikki on maksettu ristillä. Siihen ei voi lisätä mitään: ”Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi.” (Teesi62)
Toista säkeistöä on kutsuttu Kristus -hymniksi. Se on virren ydin. Taisteluun on turha lähteä omin voimin. Vääryyden, turman ja helvetin vallat voittaa vain Kristuksen kanssa:
2. On turha oma voimamme
vääryyden valtaa vastaan.
Me turman vallat voitamme
Herrassa ainoastaan.
Hän, Kristus, kuningas,
on voitonruhtinas,
lyö joukot helvetin,
ne tallaa jalkoihin
ja voiton meille saattaa.

Tulevat vuodet olivat valtavaa löytämisen riemua ja jakamista: Jumalan sanan piti elää tavallisen kansankin keskellä - myös kansankielisenä virtenä. Ajatus oli kerrassaan mullistava. Pian syntyivät virsikirjatkin. Laululiike levisi nopeasti pitkin Eurooppaa.
Toisaalta varhaisten virsien syntymisen taustalla oli vakavaa vaaraa. Kirkon uskollinen poika oli pyrkinyt sen uudistamiseen, mutta joutunut pois. Munkkiuskin jäi Lutherilta taakse. Uudistuksen kannattajat joutuivat kärsimään – väliin myös rankasti. Lutherin yksityiselämäänkin mahtui kärsimystä esim. vakavien sairauksien ja Käthe-vaimon vaikean synnytyksen myötä. Mutta kaikessa, jopa lopunajalliselta kuulostavassa taistelussa, katse kääntyi Kristukseen:
Luther kirjoitti yli 30 virttä. Tässä sävelmäkin on hänen käsialaansa. Jumala ompi linnamme painettiin 1529. Siitä tuli reformaation tunnuslaulu. Se on käännetty ainakin parille sadalle kielelle. Sitä ovat käyttäneet Bachin ja Mendelssohnin lisäksi lukuisat muutkin säveltäjät. Ja sitä lauletaan edelleen joka puolella maailmaa.
Viime aikoina olemme kuulleet vihauutisia: sotia, pakolaisia, terrorismia, taisteluita ja luonnonmullistuksia. YK:kin on huolissaan. Mitä voimme tehdä? Yksin tämä maailma ei selviä.
Reformaatio alkoi 500 vuotta sitten. Se halusi suunnata katseet heikosta ihmisestä Jumalan vahvaan Sanaan, Kristukseen. Meillä Suomessa Jumala ompi linnamme onkin kaikunut myös vaaran ja vaivan hetkellä, sotienkin raskaina vuosina. Silloin rukoiltiin paljon. Nyt on uuden reformaation, uudistuksen, aika: Meidät kutsutaan rukoukseen – koko maailman puolesta. Aloittakaamme siis juuri nyt. Emme ole yksin. Myös me saamme taistelussa kääntää katseemme takaisin Jumalan sanaan. Se on vahva linnamme:
4. Se sana seisoo vahvana,
ne ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
ken meiltä voiton estää?
Jos veis he henkemme,
osamme, onnemme,
ne heidän olkohon,
vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.

 

maanantai 30. lokakuuta 2017

Kaste


Reformaation merkkivuoden aamuhartaus, teemana "kaste".
Piispa Samuel Salmi, Oulu
Virsi 442: 1, 3, 5. Virsi alkaa sanoin: "Herran ristin kantajiksi", Human Organ (vokaaliyhtye), Säde Rissanen (joht.) 


Elokuva pakolaistulvasta Bulgarian ja Turkin vastaisella rajalla jonne Bulgaria on rakentamassa aitaa. O: Tonislav Hristov. T: Making Movies Oy.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Hannu Taanilan musiikkivalinnat


Reformaation 500-vuotisjuhla-aika työllistää armoitettua kulttuuriluennoitsijaa, Yleisradiosta vuonna 2005 eläkkeelle jäänyttä toimittaja Hannu Taanilaa. Mies, jonka intohimo ovat Johann Sebastian Bach, Karl Marx ja Suomen junaverkosto, on kysytty konserttien ja kulttuuritapahtumien juontaja ja elävöittäjä, joka kasvoi Ylivieskassa ratapihan tuntumassa urkumusiikin soidessa.
Ideaalit sekä maanpäälliseen hyvinvointiin että taivaallisiin iloihin sisältyvät Taanilan musiikkilistalleen valitsemiin teoksiin, joiden säveltäjät, runoilijat ja esittäjät edustavat maailmasta yhä harvemmin löytyvää sivistystä ja älyn säihkettä. Taanilan perehtyneisyys on vaikuttavaa ja häntä on yksinkertaisesti ilo kuunnella. Toimittajana Anu Jaantila.
Hannu Taanilan musiikkivalinnat:
J.S. Bach: Messu h-molli BWV232, 13. osa Credo in unum Deum
Alankomaiden Collegium Musicum -kuoro ja Le Petit Bande -orkesteri, joht. Gustav Leonhardt
Juice Leskinen: Haetarirock
Juice Leskinen, laulu, ja yhtye
J.S. Bach: Kantaatti nro 56, resitatiivi Mein Wandel auf der Welt
Dietrich Fischer-Dieskau, baritoni, ja Karl Ristenpart -kamariorkesteri, joht. Karl Ristenpart
Porter Steele: High Society
Old Time Jazz Band
J.S. Bach: Urkukoraali Alle Menschen müssen sterben, BWV643
Enzio Forsblom, urut
Toivo Kärki, san. Reino Helismaa: Lentävä kalakukko
Esa Pakarinen, laulu, ja Pirteät Pelimannit, joht. Toivo Kärki
J.S. Bach: Contrapunctus 11 (Fuuga nro 11) teoksesta Kunst der Fuge BWV1080
Enzio Forsblom, urut
Kaj Chydenius, san. Petri Repo, sov. Eero Ojanen: Laulu 20 perheestä
Kristiina Halkola, laulu, ja yhtye
Robert Schumann, san. Heinrich Heine: Im wunderschönen Monat Mai
Dietrich Fischer-Dieskau, baritoni, ja Jörg Demus, piano

perjantai 27. lokakuuta 2017

Matkaohjeita viiveellä tekstinä


Perjantaiaamuisin hartauksissa puhutaan kirkkovuoden teemoista.
rovasti Raili Pursiainen, Kuopio
Virsi 510 alkaa sanoin: "Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten". Oulaisten Nuorisokuoro, Tapani Tirilä (joht), Mika Jaakola (piano), Annaleena Puhto (huilu) 


Aamuhartaus

27.10.2017
Raili Pursiainen




Vanha kasku kertoo rovastista, joka jäi kiinni rimasta ylinopeudesta. Kun poliisi sitten kysyi, miksi pappi sillä tavalla hurjasteli, tämä vastasi vain, että evankeliumilla on kiire. Tämän käsityksen kyllä saa, kun lukee Luukkaan evankeliumista Jeesuksen matkaohjeita opetuslapsilleen: ”Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkääkä laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään.
Joskus aikaisemminkin saarnaa valmistellessa olen miettinyt, että minnekä se tällainen tohakka oikein tuli. Siihen asti oli vaellettu yhdessä, syöty viisi leipää jakaksi kalaa ja käyty Kirkastusvuorella. Ja sitten otettiin äkkilähtö isolla joukolla, 72 opetuslasta lähti matkaan kertomaan opettajansa ja Herransa tulosta. Ja kiire oli, kun tervehtimäänkään ei saanut jäädä.
Toisaalta nämä Jeesuksen matkaohjeet kertovat paitsi kiireestä, myös luottamuksesta. Opetuslasten piti lähteä siltä seisomalta ja luottaa siihen, että he saavat matkallaan yösijan ja ylöspidon. Oikeastaan heidän piti luottaa siihen, että Jumala pitäisi huolen heidän arkisista tarpeistaankin ja vain mennä sen luottamuksen varassa. Evankeliumilla oli siis kiire – jo silloin.
Mutta miksi hoppu? Olisihan Jeesuksen ollut helpompi asettua aloilleen, seurustella samanmielisten kanssa ja olla tyytyväinen saavutuksiinsa. Joku toinen guru olisi niin saattanut tehdäkin, mutta Jeesuksella oli ymmärrys siitä, että Isä Jumala tahtoi hyvää myös muille kuin pienelle valitulle joukolle. Sanoma Jumalan rakkaudesta ja armosta piti saada mahdollisimman monen ulottuville. Eikä tuo viesti mennyt perille muutoin kuin ihmisten välittämänä.
Nyt jo edesmennyt hyvä työtoverini Aate-suntio lausahti joskus, että myö sitä ollaan niitä nahkakantisia evankeliumia toesillemmo. Sillä hän tarkoitti, että sanoma Jeesuksesta on ihmisten käsissä. Omalla tavallaan jokainen kristitty todistaa sitä samaa kuin ne ensimmäisetkin viestinviejät. Että Jumalan armo ja rakkaus on tullut ihmisten osaksi – niin lähiympäristössä kuin kaukana vieraissa maissakin. Siksi yhä lähdetään lähetystyöhön viemään sanomaa Kristuksesta ja siksi mekin jokainen, sinä ja minä, olemme omalla kohdallamme evankeliumin asialla. Kuka kiireisemmin, kuka verkkaisemmin. Ja aina tarvitaan myös luottamusta siihen, että tällä matkalla Jumala kyllä pitää huolen, vaikkeivät matkavarusteet täydelliset olisikaan.
Vapahtajamme Jeesus Kristus. Sinä lähetit opetuslapset kiireesti viemään viestiä itsestäsi. Usein minä hidastelen ja arastelenkin, kun pitäisi rohkeasti kertoa sinun rajattomasta armostasi ja rakkaudestasi. Anna sinä minulle rohkeutta ja luottamusta elää niin, että muutkin rohkaistuisivat tälle samalle matkalle. Siunaa tämäkin päivä. Amen

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Tulkoon tie sinua vastaan


Virsi 979 alkaa sanoin: "Tulkoon tie sinua vastaan", säv. kansansävelmä Irlanti, sov. Mikko Iivanainen, san. suom. Anna-Mari Kaskinen, es. Johanna Iivanainen (laulu), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (basso), Pekka Nyman (vibrafoni), Sami Koskela (rummut)

maanantai 23. lokakuuta 2017

Omalla äänellä


Ekumeenisen vastuuviikon aamuhartaus.
Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri Mari-Anna Auvinen, Helsinki
Virsi 589: 1-2, 4. Virsi alkaa sanoin: "Rauhan Herra siunaa meitä". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo

Oman äänen musta möhkäle

lauantai 21. lokakuuta 2017

Aika säästää, aika tuhlata


pastori Kyösti Frestadius, Helluntaiseurakunta, Espoo
Hartauden musiikki: "Kun joku on lähellä Jeesusta", säv. Tommi Kalenius, sov. Pekka Nyman, san. Anna-Mari Kaskinen, es. Ilta Fuchs (laulu), Senni Valtonen (huilu), Laura Airola (viulu), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (kontrabasso), Pekka Nyman (kellopeli, chekere), Sami Koskela (udu) 


Kuusi kuvaa: Katriina Järvinen nosti luokkaerot esiin
Kirjailija Katriina Järvinen on elämänsä aikana joutunut etsimään itseään tavanomaista enemmän. Lapsuusperheen tiukka uskonnollisuus oli rikkonut hänen minuutensa ja identiteettiä piti alkaa nuorena aikuisena rakentaa alusta. Itsensä etsimisestä on merkkinä Katriinan hankkima monipuolinen pätevyys: hän on paitsi kirjailija myös psykoterapeutti, kulttuuriantropologi, sosiaalipsykologi ja kouluttaja.
Katriina Järvinen tuli isomman yleisön tietoisuuteen vuonna 2007 julkaistuaan yhdessä historian professori Laura Kolben kanssa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa –kirjan, joka nostatti luokkaerot julkiseen keskusteluun. Katriina oli huomannut jo yliopistoaikoinaan, että akateemiset opinnotkaan eivät riittäneet tasoittamaan eroja, jotka olivat hänen kaltaisensa työläisperheen kasvatin ja vaikkapa kulosaarelaisen varakkaan perheen taloudellisesta ja sosiaalisesta pääomasta nauttivan opiskelijakaverin välillä.
Katriina Järvinen syntyi vuonna 1962 tamperelaiseen työläisperheeseen. Äiti oli Verkatehtaan siivooja, isä töissä Nokia kumitehtaalla. Lapsia oli neljä. Iso perhe asui ahtaasti Pellavatehtaankadulla kaksion puolikkaassa. Katriina muistaa, että Pellavatehtaankadulla heräsi paitsi hänen tietoisuutensa ihmisten luokkaeroista myös kiinnostuksensa ihmisten erilaisuutta kohtaan. - Talossamme asui myös taiteilijoita kuten Eeva-Liisa Manner sekä Eila Roine ja Vili Auvinen. Eilan ja Vilin teatteriperheessä oli ihana kyläillä. Siellä suhtauduttiin lapsiin tasavertaisesti. Vaikka he tekivät näyttelijäkavereidensa kaikkea sitä, mistä omassa kodissamme varoiteltiin eli polttivat tupakkaa, joivat alkoholia, ehkä kiroilivatkin, niin he olivat valtavan mukavia ja reiluja ihmisiä. Heidän kodistaan puuttui pelko.
Pelko oli sen sijaan vahvasti läsnä Katriinan omassa kodissa. Vanhemmat kuuluivat helluntailaiseen Saalem-seurakuntaan. Jo neljävuotiasta Katriinaa oli alettu painostaa antamaan elämänsä Jeesukselle ja tekemään synneistään parannuksen. Helvetinlieskoilla peloteltiin ja aina piti olla valmis siihen, että milloin tahansa saattaisi taivas aueta ja autuaat tempaistaisiin ylös.
Perhe kiersi maaseudulla telttakokouksia pitämässä. - Siellä manattiin henkiä epilepsiakohtauksen saaneesta ihmisestä ja nostatettiin taistelutahtoa teltan ulkopuolella riehuvia henkivaltoja vastaan. Se oli hirvittävän pelottavaa ja ahdistavaa, hän muistaa.
Parikymppisenä Katriina Järvinen päätti tehdä irtioton uskonnosta ja perheestään ja muutti Tukholmaan. Siellä hän elätti itsensä laitossiivoojana. Ulkoisesti hän muutti itsensä ”normaaliksi”  nuoreksi: alkoi meikata, vaihtoi pukeutumistyyliä ja kiharsi hiuksensa. Sisältä hän oli kuitenkin oman kokemuksensa mukaan aivan solmussa.
- Olin tynnyrissä kasvanut tyttö, en tiennyt yhtään miten pitäisi olla. Yritin matkia muita ja aloin kerätä kokemuksia juomisesta ja seksin harrastamisesta. Kuitenkin sisälläni oli jatkuva syyllisyys siitä, että olin aiheuttanut sen pahimman asian vanhemmilleni eli olin päätymässä helvettiin. - On vaikeaa olla ei-hyväksytty, mutta se kuitenkin on ollut hinta siitä, että valitsin toisin kuin vanhemmat, hän huokaa.
Kirjassaan Kaikella kunnioituksella Katriina Järvinen on kyseenalaistanut vanhan hokeman siitä, että vanhempiaan pitää aina kaikesta huolimatta kunnioittaa. Hän muistuttaa, että kaikkia tekoja ei voi hyväksyä eikä niitä siksi voi kunnioittaa.  - Lapsuusperheen merkitys on kuitenkin valtavan suuri ihmiselle. Pitkään kuvittelin, että voin luoda oman elämäni ja tuosta vain irrottautua menneestä.
Katriina Järvisen tuorein kirja on Saanko esitellä monenlaiset minämme, jossa hän pohtii minuuden muuttumista elämäntilanteiden vaihtuessa ja ihmisen ikääntyessä. - Uskon, että meillä kaikilla on monia minuuksia. Olen hyväksynyt sen, miten erilainen olen ollut eri elämäntilanteissa. Kaikista menneistä ministäni en edes pidä. Mutta olen oppinut olemaan armollinen itselleni. En koskaan kyllästy ihmettelemään itseäni ja muita ihmisiä.
Ohjelman on toimittanut Sari Valto.
 

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Yhdeksän virttä muutoksesta


Voiko virrestäkin muodostua korvamato - sävelmä, joka ei jätä rauhaan? Jos kyllä niin miksi? Onko syynä melodia, teksti vai molemmat yhdessä?
Yhdeksän virttä muutoksesta -sarjan viimeisessä osassa korvamato-ilmiötä tarkastellaan virren 267, Sua syvyydestä avuksi, yhteydessä. Virsi 267 vie kuuntelijat myös reformaation ytimeen, sillä virsi kertoo armosta.
Toimittaja Ainomaija Pennasen vieraana tässä osassa on teologi, Agricola-tutkija Juhani Holma.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Lukijana on Ola Tuominen.
Virren 267 esittävät tenori Topi Lehtipuu sekä Jarmo Julkunen, teorbi, Jonte Knif, cembalo, ja Mikko Perkola, viola da gamba.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Michael Praetorius: Aus tiefer Noth schrey ich zu dir. Huelgas-yhtye, joht. Paul van Nevel.
Nyt seimellesi seisahdan (virsi 25). Radion kamarikuoro, joht. Tarja Viitanen, Pertti Eerola, urut.
 

Yhdeksän virttä muutoksesta: Lohtua pimeänpelkääjälle: Oi Kristus, kirkas aamunkoi
Millaista oli pimeys 1500-luvulla? Kuinka yön vaaroilta tuli luterilaisen kirkon mukaan suojautua? Entä mitä teki kansa?
Yhdeksän virttä muutoksesta -sarja pureutuu tällä kertaa reformaatioajan elämään iltavirren 550 Oi Kristus kirkas aamunkoi kautta. Ainomaija Pennasen haastateltavana on tutkija Kati Kallio.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Lukijana on Ola Tuominen.
Virren 550 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Anon. - Christoph Haas: Christe qui lux es et dies. Ensemble Cosmedin.
Robert White: Christe, qui lux es et dies. Gabrieli Consort, joht. Paul McCreesh.
John Dowland: Semper Dowland semper dolens. Phantasm-yhtye.
 


Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Armas Maasalo: Koraali sarjasta Partita seria (Radion kamariorkesteri/ Erik Cronvall).
Leonora d'Este: Ego sum panis vitae (Musica Secreta).
Alessandro Striggio: Dalle gelate braccia (Concerto Italiano/Rinaldo Alessandrini).
 


Se mitä syömme ja juomme, ja milloin, on aina kiinnostanut kirkkoa. Kun katolisuus vaihtui reformaation myötä luterilaisuudeksi, muuttuiko mikään?
Ainomaija Pennasen toimittama sarja Yhdeksän virttä muutoksesta kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista virsien kautta. Seitsemännessä osassa lähtökohtana on ruokavirsi 475, Kaikkien silmät tarkkaavat sinua.
Haastateltavana on kansatieteilijä ja ruokatalouden tutkija Marja Hartola. Ainomaija Pennanen pyytää häneltä myös vinkkejä Lutherin aikaisiin pitoihin.
Ohjelman äänisuunnittelija on Teuvo Lehtinen.
Lukijoina ovat Kaija Pakarinen ja Ola Tuominen.
Virren 475 esittää Radion kamarikuoro johtajanaan Timo Nuoranne. Urkurina on Harri Viitanen.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Giorgio Mainerio: La Lavandara. Hortus Musicus, joht. Andres Mustonen.
Anon./ Diomedes Cato: Tanssi soittimille. Hortus Musicus, joht. Andres Mustonen.
Anon.: Welsch Tanz - Lamentanza. Hortus Musicus, joht. Andres Mustonen.
Giorgio Mainerio: Caro Ortolano. Hortus Musicus, joht. Andres Mustonen.
 


Reformaatio käynnistyi lokakuussa 1517 Wittenbergissä, Saksassa. Yhdeksän virttä muutoksesta -sarja kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista suomenkielisten virsien kautta.
Sarja kuudennen osan ytimessä on jouluvirsi 22 Sinua Jeesus kiitämme.
Ohjelman päähenkilönä ei kuitenkaan ole Jeesus-lapsi vaan hänen äitinsä, Neitsyt Maria. Millaista Maria-kuvaa tässä ja muissa varhaisissa virsissä luodaan?

Toimittaja Ainomaija Pennasen haastateltavana on tutkija Senni Timonen.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Lukijoina ovat Kaija Pakarinen ja Ola Tuominen.
Virren 22 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Anon.: O Maria, virgo pia. Anonymous 4.
Anon.: O Maria stella maris. Anonymous 4.
Johannes Crüger: Gelobet seist du, Jesu Christ. Ludwig Güttler -vaskiyhtye.
Johann Sebastian Bach: Gelobet seist du, Jesu Christ, BWV314. Andrew Lawrence-King, barokkiharppu.
Johann Sebastian Bach: Gelobet seist du, Jesu Christ, BWV604. Andrew Lawrence-King, barokkiharppu.
Trad.: Neitsyt Maria emonen. Jussi Huovinen, runolaulu.
Trad.: Maanitus. Vanja Tallas, kantele (ään. vuonna 1935).

Timo Väänänen: Soitanda. Timo Väänänen, kantele.
Johann Sebastian Bach: Gelobet seist Du, Jesu Christ BWV697. Andrew Lawrence-King, barokkiharppu.
Johann Sebastian Bach: Gelobet seist du, Jesu Christ, BWV722. Andrew Lawrence-King, barokkiharppu.
 


Yhdeksän virttä muutoksesta -sarja avaa oven 1500-luvulle reformaation aikaan. Sarjan jokainen osa rakentuu yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Viides osa käsittelee virttä 170 Jumala ompi linnamme, jota on luonnehdittu protestanttisuuden tunnus- ja taistelulauluksi.
Suomessa siitä on tullut poliittinen virsi, joka on vahvistanut yhteiskunnallisia ja kansallisia taisteluhenkeä.
Voisiko Jumala ompi linnamme olla muutakin kuin taisteluvirsi?

Toimittaja Ainomaija Pennasen haastateltavana on teologi, Agricola-tutkija Juhani Holma.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Virren 170 esittää Psallamus-kuoro johtajanaan Ilmo Riihimäki. Juhani Haapasalo soittaa urkuja.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Heinrich Schütz: Ein Feste Burg ist unser Gott. Ludwig Güttler -vaskiyhtye, joht. Ludwig Güttler.
Melchior Vulpius: Ein Feste Burg ist unser Gott. Ludwig Güttler -vaskiyhtye, joht. Ludwig Güttler.
Johann Walter: Ein Feste Burg ist unser Gott. Weser-Renaissance Bremen, joht. Manfred Cordes.
Johannes Crüger: Ein Feste Burg ist unser Gott. Ludwig Güttler -vaskiyhtye, joht. Ludwig Güttler.
Felix Mendelssohn: Sinfonia 5 D-duuri op.107 (Uskonpuhdistus), 4. osa Koraali (Ein' feste Burg ist unser Gott) (Andante con moto - Allegro maestoso). Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu.
 


Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Buxtehude: Ein Feste Burg ist unser Gott (Bine Bryndorf, urut).
J.S.Bach - W.F.Bach: Kuoro kantaatista 80 (Amsterdamin barokkikuoro, Amsterdamin barokkiorkesteri/ Ton Koopman).
Meyerbeer: Marcelin resitatiivi ja aaria oopp. Hugenotit (Lev Sibirjakov, ork).
Alfven: Baritoniaaria uskonpuhdistuksen 400-vuotisjuhlakantaatista (Karl-Magnus Fredriksson, Tukholman filharmoninen kuoro, Gävlen sinfoniaorkesteri/ Stefan Parkman).
 


Yhdeksän virttä muutoksesta -sarja avaa oven reformaation aikaan virsien kautta. Jokainen sarjan osa rakentuu yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Neljännessä osassa fokuksessa on pääsiäisen, kristikunnan suurimman ja vanhimman juhlan virsi 95 “Te kristityt, nyt juhlikaa”. Sen ensimmäinen suomennos ilmestyi vuonna 1583 ja toinen 1605. Suomennokset poikkeavat toisistaan niin tyyliltään kuin sisällöltään. Miksi? Käytettiinkö niissä kansanomaisen laulutavan keinoja? Entä mitä yhteistä on varhaisilla suomalaisilla ja islantilaisilla virsikirjoilla?
Tutkija Kati Kallio on toimittaja Ainomaija Pennasen haastateltavana.
Ohjelman äänisuunnittelija on Teuvo Lehtinen.
Lukija on Ola Tuominen.
Virren 95 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavasta teoksesta:
Anon. - Palestrina: Ad caenam agni providi kok. La Fiesta de la Pascua en Piazza Navona. La Grande Chapelle, joht. Albert Recasens.
 


Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Anon. - Dufay: Alleluia, in exitu Israel de Aegypto - Ad cenam Agni providi (Schola Hungarica/ Laszlo Dobszay/ Janka Szendrei).
Anon. - Palestrina - Victoria: Ad caenam agni providi teoskokonaisuudesta La Fiesta de la Pascua en Piazza Navona (La Grande Chapelle/ Albert Recasens).
Anon.: Christ lag in Todesbanden (Hesperion XX).
Pachelbel: Christ lag in Todesbanden (Claire Lefilliatre, Aurore Bucher, Paulin Buendgen, Arnaud Raffarin, Hans Jörg Mammel, Philippe Froeliger, Philippe Favette, Namurin kamarikuoro, Les Agremens/ Jean Tubery).


Tänä vuonna vietetään reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa. Ainomaija Pennasen toimittama sarja Yhdeksän virttä muutoksesta kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista virsien kautta. Sarjan osat rakentuvat kukin aina yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Kolmannen osan keskiössä on ehtoollisvirsi numero 222, “Jeesus, Kristus elämämme”. Ehtoollinen on sekä katolisen että luterilaisen kirkon sakramentti. Mikä oli oikea tapa toimittaa ehtoollinen? Tästä kiisteltiin Turun hiippakunnassa 1500-luvun lopussa.
Haastateltavana on historioitsija, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri Tuomas Lehtonen.
Ohjelman äänisuunnittelija on Teuvo Lehtinen.
Lukija on Ola Tuominen.
Virren 222 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Anon.: Jesus Christus nostra salus. Ensemble Laude Novella.
Anon.: Alleluya, alleluya, Pie presul. Vokaaliyhtyeet Cetus noster ja Köyhät ritarit.
John Taverner: Missa Gloria tibi Trinitas/ Agnus dei. The Tallis Scholars, joh. Peter Phillips.
Anthony Holborne: The countess of Pembroke's funerals. La Bande Montreal Baroque.
Anon.: Jesus Christus nostra salus. Retrover-yhtye.


Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Anon: Jesus Christus nostra salus (Ensemble Laude Novella).
Scheidemann: Jesus Christus, unser Heiland (Bernard Foccroulle, urut).
J.S. Bach: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Wolfgang Ruebsam, urut).
J.S. Bach: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Quartetto Italiano di Viole da Gamba).
J.S. Bach - Busoni: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Paul Jacobs, piano).
 

Tänä vuonna vietetään reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa. Reformaation myötä Ruotsista, johon myös Suomi kuului, tuli luterilainen. Reformaatiota pidetään myös suomen kirjakielen sekä kansankielisen virsilaulun syntyhetkenä.
Ainomaija Pennasen toimittama 9-osainen sarja kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista virsien kautta. Sarjan osat rakentuvat kukin aina yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Sarja toisen osan ytimessä on virsi 187 “Armahda, Herra Jumala”. Virren vanha suomennos kertoo voimakkain ilmauksin Jumalan sanan ylenkatsomisesta sekä jumalanpalveluksen vääristymisestä. Mistä se johtui?
Haastateltavana on historioitsija, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri Tuomas Lehtonen.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Lukijana on Ola Tuominen.
Virren 187 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Michael Praetorius: Ach Gott, vom Himmel sie' darein. Huelgas Ensemble, joht. Paul van Nevel.
Alessandro Orologio: Intrada nro 19 vaskipuhaltimille. Royal Danish Brass.
Claude Gervaise - Clement Jannequin: Pavane et gaillarde de La Guerre. La Bande Montreal Baroque & Concerto Palatino.
Henrik VIII: Taunder naken. QuintEssential Sackbut and Cornett Ensemble, joht. David Skinner.
 

Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Anon: Jesus Christus nostra salus (Ensemble Laude Novella).
Scheidemann: Jesus Christus, unser Heiland (Bernard Foccroulle, urut).
J.S. Bach: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Wolfgang Ruebsam, urut).
J.S. Bach: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Quartetto Italiano di Viole da Gamba).
J.S. Bach - Busoni: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Paul Jacobs, piano).
 

Tänä vuonna vietetään reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa. Reformaation myötä Ruotsista, johon myös Suomi kuului, tuli luterilainen. Reformaatiota pidetään myös suomen kirjakielen sekä kansankielisen virsilaulun syntyhetkenä.
Ainomaija Pennasen toimittama 9-osainen sarja kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista virsien kautta. Sarjan osat rakentuvat kukin aina yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Sarjan ensimmäisessä osassa pohditaan, tuliko suomenkielisestä virsilaulusta välittömästi luterilaisen jumalanpalveluksen sydän. Käsittelyssä on nykyisen virsikirjan virsi numero 208 "Oi taivaallinen Isämme" ja haastateltavana vanhan liturgisen musiikin tutkija Jorma Hannikainen Sibelius-Akatemiasta.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Lukijana on Ola Tuominen.
Virren 208 esittää Radion kamarikuoro johtajanaan Timo Nuoranne. Urkurina on Harri Viitanen.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Anon.: Ecce magnus presbiter - Iloitse Suomen kansa. - Vokaaliyhtyeet Cetus noster ja Köyhät ritarit.
Anon.: Pater noster. - The King's Singers.
Praetorius: Pater noster. - The Cardinall's Musick, joht. Andrew Carwood.
Sweelinck: Onse Vader in hemelrijck. - Christopher Herrick, urut.