perjantai 30. syyskuuta 2016

Vahinko ei tule kello kaulassa

78 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
Viime päivien selvittelyn kohde on ollut matkustajakoneen alas ampuminen. Oliko se vahinko vai tahallinen teko? 

Asiantuntija: On helppo kuvitella, että malesialaiskone ammuttiin ... - Yle

Asiantuntija: Malesialaiskone ammuttiin alas täysin sattumalta – Kapinallisilta puuttui tärkeä tutka

torstai 29. syyskuuta 2016

Viimeisellä tuomiolla

Aamun ajatus
Palveleminen merkitsee sitä,
että asetat toisen ihmisen edun
oman etusi edelle.
-Tom Lundberg


73 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
Tänään on toiset tavat kiusata ihmiset tekemään itsemurha, rasismilla. Jokaisella on oikeus puolustaa syntyperäänsä, olla kotoisin sieltä mistä on.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ajo vai pako

Aamun ajatus
Älä peräänny tilaisuuden edessä,
jos kyse on sellaisesta, mitä
todella haluat tehdä. Jos pakenet,
tilaisuus ajaa sinua takaa koko loppuikäsi.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Isänmaallisuudesta

Hartaudet: Aamuhartaus 22.9.2016 pastori Hilkka Olkinuora, Inkoo

Aamuhartaus to 22.09.2016
Hilkka Olkinuora, Pastori, Inkoo
Tänä päivänä isäni kuoli.
Tänä päivänä hautasimme mieheni.
Ja tänään pitäisi puhua aiheesta ”Kristittynä tässä ajassa”

Kristittynä.
Kun vietämme sen muistopäivää
miten Jumala tempaisee maton alta,
lyö kasvoihin ja kaiken päälle potkii maahan kaatunutta.

Tässä ajassa.
Kalenteriajassa siitä on
päivälleen kuusikymmentä vuotta,
mutta oikeassa ajassa elää yhä se pikkutyttö
jolta Jumala vei isän.
Kalenteriajassa siitä on
päivälleen neljä vuotta,
mutta omassa ajassa elää yhä se nainen
jolta Jumala riisti rakkaimman ihmisen.

Ole siinä sitten kristittynä tässä ajassa.
Tunnusta luottavasi johonkin semmoiseen
joka on kohdellut sinua huonommin kuin kukaan muu.
Eihän siinä ole mitään järkeä.

Ja kunminkin: tässä sitä ollaan.
Kristittynä. Tässä ajassa.Tässä-kin ajassa.

**
Jo ensimmäisellä kertaa, isän kuoltua,
tänään kuusikymmentä vuotta sitten,
ymmärsin olevani tienhaarassa
niin kuin pahan äkkikuoleman satuttama on.

Elämä on joko julmien sattumien sarja
tai siinä on jokin mieli.

Jos siinä on jokin mieli
on sen takana joko persoonaton Kohtalo
tai sitten persoonallinen Jumala.

Jos se on Jumala,
hän on joko sokea ja mielivaltainen
tai hänellä on Suunnitelma.

Näin pitkälle pääsin lapsena.
Risteyksestä aina uuteen risteykseen, aina eteenpäin.

Miksi se pikkutyttö
kääntyi risteyksistä aina vaistonvaraisesti
sille tielle, joka johdatti Jumalan olemassaoloa kohti?
No. Miksi ihminen valitsee niin kuin valitsee,
tuon tien eikä tämän,
tuon vastauksen eikä tätä ?

On liian helppo vastata, että tuo kokematon lapsiparka
oli aivopesty jumalauskoon,
sillä samat suunnat valitsin myöhemminkin,
vaikka kokemukset olivat repineet lapsenuskon repaleiksi.

Minulle nyt kävi näin.
Seisoin Jumalani edessä
ja tiukkasin hänen tarkoitusperiään.
-miksi teit minusta orvon.
-jos olet rakastava, miksi teet pahaa.
- jos olet kaikkivaltias, miksi annat pahan tapahtua.

Kysyin. Koska Jumala piti saada tilille teoistaan!
Vaadin järkisyitä. Jumalahan oli tolkuton, mielivaltainen!
Kokemus oli mykistävä.
Jumala ei suostunut puolustautumaan.
Ei hän tarvitse puolustajaa. Minä tarvitsin.

Tänään alkoi matka maailmassa jossa mikään ei ollut ennallaan,
en minä, eikä Jumalakaan.
Kysymys pahasta ja sen olemuksesta
teki elämääni pesän,
ja on asunut siinä siitä asti.
Niin kuin se asuu ihmisessä.
Ja meitä on monta.
Joita riivaa kysymys hyvästä ja pahasta.
Jotka olemme silti rauhoittuneet hyväksymään sen,
että kyselemme vastaamattomia, ratkaisemattomia.
Pahan ja epäoikeudenmukaisuuden pähkinää
ei koko ihmiskunta ole olemassaolonsa aikana
murtanut, vaikka on Herra nähköön yrittänyt.

Meitä on monta, jotka olemme suostuneet kärsimykseen
toivon hinnalla.
jotka olemme lakanneet riitelemästä Jumalan kanssa,
koska epätoivon tilalle on tullut toivo,
jotka uskomme uhmakkaasti ja järjenvastaisesti jälleennäkemiseen,
joiden elämä on täyttynyt menetyksen kautta.

Enkelit ilmestyivät Jeesuksen kuoltua hänen tyhjään hautaansa.
Vasta kun hauta on tyhjä, siellä on enkeleille tilaa.

Tänään meidän perheessä on kaksinkertainen
kuoleman muistopäivä.
Mutta oikeastaan jokainen päivä on kuolemisen muistopäivä.
Ja elämän. Elämisen.
Pitäisi vain muistaa elää se.
Elää se tänäänkin.
Pastori Hilkka Olkinuora kuuluu niiden hartauspuhujien joukkoon, jotka saavat pysähtymään kuuntelemaan. Vielä parempi jos tekstiversio julkaistaan hartaushakujen arkistossa.
Tämä aamuhartaus palauttaa mieleen omat kuolemisen muistopäivät. Isäni kuoli samana päivänä 7.2.2000 kuin isoisäni 1947. Isän ollessa sodassa isoisä oli vierihoitajani, että äiti pääsi ulkotöihin. Lisäksi isoisä katsoi kahden vanhemman sisaruksen perään ja korotti ääntä tarvittaessa. Isoisä oli luotettava lapsenvahti sokeana ja liikuntakyvyttömänä. Vuorostaan hän sai hoidon kotona ennen kuolemaansa eikä häntä viety kunnalliskodille kuolemaan. Hautajaispäivästä muistan jotakin, mutta en palaa niihin muistoihin.
Ajoitus isän viimeiseen viikonloppuun tapahtui Tarja Halosen presidentiksi valitsemispäivään 6.2.2000. Isä antoi äänensä vaalissa ja seuraavana aamuna henkensä. Kuningas on kuollut. Eläköön uusi kuningatar! Juhlinta valituksi tulemisesta jatkui, kun riensin vuodeosastolle soittamaan paimenpojalle nimikkolaulua, jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulaltaan ja kiiruhdin karjateille. Samalla päättyi omaishoitoaikani Tuusniemellä. Alkoi perinnönjako, josta jokainen yritti hyötyä. Kuntakin oli osilla ja uskotut miehet pitivät pesään kuulumattomien puolta.
Nyt on Suomi-neidon jakamisen aika eikä se poikkea yhtään siitä, minkä minä koin omais- ja pesänhoitajana. Erotuksena on 200 kansanedustajaa avustajineen ja hallitus, jotka vatuloivat velkaantuneen Suomen itsenäisyyden säilyttämisen puolesta.
 
Te kysyitte, me vastaamme – näin löydät oman paikkakuntasi uutiset Ylen sivuilta (23.9.2016 16:06)
 72 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1944: Isänmaallinen kansanliike lakkautettiin.

Puolueen kannattajat olivat varakkaita maanviljelijöitä, opiskelijoita, keskiluokkaisia akateemisen koulutuksen saaneita ja pappeja. Toimittaja Sakari Virkkusen luonnehdinnan mukaan IKL:n kansanedustajat olivat eduskunnassa "alituisessa käsirysyssä muiden puolueiden kanssa", kunnes IKL alajärjestöineen lakkautettiin Moskovan välirauhansopimuksen nojalla syksyllä 1944. 

Talouden madonlukujen sykli on täyttymässä ja kaikki alkaa alusta. Sain kutsun seurakunnalta tulla juhlimaan 75 -vuotisjuhlia Helsingin saksalaiseen kirkkoon. Kymmenen vuotta sitten sain elämäni kastekynttilän. Lahden kaupunki, Keski-Lahden srk ja Silmäasema toivottivat tervetulleeksi takaisin. Mutta samat laitokset ovat ryhtyneet järjestelemään elämääni veronmaksajana. Vaihdoin maisemaa kaupungin katolta lähemmäksi maata ja olen todella tyytyväinen palveluntarjojajien ystävällisyyteen. 
- Kyllä se sinulle välttää, luin epäystävällisen palvelun rivien välistä.
- Ei vältä, ihminen tarvitsee yhtä hyvää palvelua vauvasta vanhukseen. Se on ollut pitkä tie, joka päättyi kysymykseen.
- Mikä sinä luulet olevasi?  

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Puhuja paikallaan

Verraton Mikael Andersson
Mikael Andersson syntyi ilman käsiä ja jalkoja. 39-vuotiaana hän on kuntoileva perheenisä ja suosittu luennoitsija. Mikaelin salaisuus on itsepäisyys ja tahdonvoima. Niiden avulla hän on saavuttanut tavoitteensa.

Näppylä nenässä on jo mainitsemisen arvoinen valuvika suomalaisessa. Jos käden amputaatio on jouduttu tekemään aikuisiällä, ei enää opi käyttämään toista kättäkään. Valmiudet kehittyvät kasvun myötä, mutta järjenyhyys vain lisääntyy.

Tänä rasismin aikana palaan aina oppikoululuokkaan ennen tunnin alkua. Pojat vetävät tukasta ja kopeloivat estoitta. Pakenen paikaltani pojat perässä. Rehtori pistää päänsä ovenraosta ja astelee määrätietoisesti minua kohti. Hiljaisuuden vallitessa rehtori taluttaa minut korvasta kansliaan tappelijana.

Tämä oli varhaiskasvatusta oppikoulussa rehtorin toimesta. Tytön pitää olla hiljaa, vaikka olisi koko poikalauma kimpussa. Ehdin onneksi lyödä Masaa puisella kynäpenaalilla kuhmun päähän. Jos hän siitä olisi saanut vamman, olisi minut hirtetty aamun koitteessa.

Tämä tilanne toistui saman koulun kasvatin toimesta opettaessani lapsia lukemaan kaatopaikkaolosuhteissa. Johtajaopettaja pyysi tuomaan joitakin papereita koulunloppupäivänä yläkoululle. Siellä juoppojuhlat olivat käynnissä. Johtajaopettaja ja suutari-Jussin poika ottivat minut kiinni ja raahasivat lammelle. Vauhdin kanssa heilauttivat minut lampeen. Kömmin sieltä ylös ja hyvästejä jättämättä kenellekään palasin kotiin. Oli paha paikka kertoa äidille, mistä mustelmat olivat tulleet.

Aira Samulin ihmetteli kuinka unohtaminen ja muisti kulkevat eri raiteita. Saman olen kokenut kirjoittaessani blogia unohtaakseni. Mutta mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän muistan. Medborgareiden mielestä en saisi muistaa ääneen tapahtumista, kun heidän muistonsa ovat tärkeämpiä virkasuhteeseen vedoten. Tuusniemeltä lähdön jälkeen  kirjoitin kirjeen kirkkoherralle. Kiitin kirkollisten toimitusten suorittamisesta, mutta lisäsin siihen tunnetilan punaisen pentuna. Minusta siellä elettiin tai vaiettiin 1918 sisällissodan hengessä.

Kuubalaiset palloilijat joutuivat vankilaan naisen raiskaamisesta. Pitkässä juoksussa on aina syytetty naista ennen ulkolaisten tuloa, että on itse aiheuttanut tilanteen. Siksi monet hyväksikäytöt ovat jääneet ilmoittamatta poliisille. Niin muuttuu maailma, eskoseni.   

lauantai 10. syyskuuta 2016

Missä olet?

Hartaudet: Aamuhartaus 10.9.2016 pappismunkki Johannes, Ortodoksinen kirkko, Rautalampi
Pappismunkki Johannes, Ortodoksinen kirkko, Rautalampi
Ensimmäinen iikossi, suom. Nunna Ksenia, Lintulan luostari, es. Johannes Teologin Laulajat.


Kuuntele ajatuksella pappismunkki Johanneksen aamuhartaus, säästyt poliittisilta kannanotoilta kannatuslukujen kasvattamiseksi.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Metsänhaltija

Aamusoitto: Metsänhaltija
Damare (sov. Pierre): Les Echos des bois (Metsän kaiut) -fantasia (La Follia -kamariork./Jean-Louis Beaumadier).
J. Strauss: Metsällä (Budapestin musiikkijuhlien ork./Iván Fischer).
Collan: Rose-Marie (Marja Eskola, sopraano, ja Ulf Söderblom, piano).
Klami: Metsänhaltija (Paavali Jumppanen, piano).
O. Merikanto: Metsäkyyhkyset (Jorma Hynninen, baritoni, ja Ralf Gothóni, piano).
Bozza: Metsässä (Gregory Hustis, käyrätorvi, ja Steven Harlos, piano).
Liszt: Metsän huminaa (Matti Raekallio, piano).

Metsäkyyhkyset palauttaa minut aikaan, jolloin elämääni kuului musikkia livenä ja levynä. Kuuntelen Aamusoittoa 30 päivää kuin Ville Jäämerellä, sitten tiedän enemmän. Jollakin on odotusaikaa lyhennettävä - keskiviikko - torstai - perjantai - lauantai - sunnuntai. Alkaako maanantaina loppulaskenta?

Kuvahaun tulos haulle youtube samuli moilanen 

Kotimaa klo 6:21
Sotavanki-isoisää etsimässä: "Ei löydykään mitä toivoo, vaan mitä pelkää"