tiistai 22. maaliskuuta 2016

Katujätkä-projekti

Terapeuttista sukupuuta yritän selvittää Katujätkä-projektin valossa. Viime päivinä väittäjät ja vastaväittäjät yrittävät päästä yhteisymmärrykseen yhteiskuntasopimuksesta.
Oma kokemukseni on viimeisiltä työvuosilta yrittäjänä. Nuori koulutettu hieroja oli harjoittelupaikkaa vailla ryhtyäkseen yrittäjäksi 10 vuoden haahuilun jälkeen. Kävi tiedusteluretkellä luonani ja sai kuulla lopettamisestani lähiaikoina. Siinäpä hänen tilaisuutensa saada kuntoutustuen maksamiselle jatkoaikaa.

Hetken kuluttua hän tuli projektivastaavan kanssa kirjoittamaan sopimuksia aloitettavasta harjoittelusta. Jaetaan työhuoneen käyttö ajallisesti. Hän tulisi aamupäivällä ja oma työaikani ei muuttuisi iltapäivästä iltaan asti. Olin hyväuskoinen hölmö keskusteluista huolimatta.

Aloitus viivästyi, kun piti viettää rästiin jäänyt loma kundikaverin kanssa Lapissa. Siitä ei ollut sovittu. Hän kertoi sen puhelimessa ja lupasi tulla, kun asiakkaiksi lupautuneet omaishoitajat odottivat halpaa hierontaa. Olin poissa koko päivän. Hän oli käynyt hoitamassa kolme asiakasta. Siitä kertoivat jätetyt lippuset ja lappuset. Seuraava kerta oli maanantaina. Menin työhuoneelle katsomaan, kuinka hän etenisi. Asiakkaan kanssa odotimme harjoittelijaa. Kun häntä ei kuulunut, ryhdyin työhön harjoittelijan hinnalla. Näin tein kaikkien asiakkaitten kanssa, kun harjoittelijasta ei mitään kuulunut.

Torstaina soitin saadakseni selvyyden, mikä oli syy jättää tulematta.
- Kun en selvinnyt maanantaiaamuna työpaikalle, en kehdannut ilmoittaa enkä tulla muinakaan aamuina. Sovittiin kuitenkin, että hän tulisi alkuperäisen sopimuksen mukaan. Hän tuli myöhässä eikä ollut halukas tarttumaan työhön. Päivät kuluivat, minusta oli tullut aamu- ja iltavuorossa työskentelevä. Vuoron vaihtuessa hän sopivasti ilmestyi paikalle. Järjesti kohtauksen, kuinka minun pitäisi jakaa työaika hänen kansaan. Pitäisi hankkia toinen työpöytä. Se oli viimeinen lisäys allekirjoitettuun sopimukseen.

Soitin projektivastaavalle, joka oli aloittanut pitkän viikonlopun vieton. Aluksi ei halunnut kuunnella.
- Minua on vedätetty ja samoin sinua. Tämä ei toimi harjoittelijan kanssa.
- Pyydä avaimet pois ja toivota hyvää jatkoa. 

Sen teinkin, mutta vielä hän halusi tulla YAT-konsultaatioon. Suljin kansion ja kysyin harjoittelijalta.
- Mitä mieltä olet saamastasi tilaisuudesta harjoitella yrittäjäksi ryhtymistä?
- Ei riitä resurssit. Ei kiinnosta pätkääkään. Sisso. Se riitti minulle ja yrityskonsultille.

Kolme kuukautta tein kahta vuoroa. Heräsin aamulla myöhään. Ehtisinkö yhdeksäksi työpaikalle. Kaupunki oli hiljainen, liikennevalot vilkuttivat keltaista. Ulko-ovi oli lukossa. Siitä jotkut asiakkaat olivat huomauttaneet aikaisemmin. Securitaren pimeän oven takana huomasin olevani vääränä päivänä työhuoneella. Omituinen tunne vaivasi paluumatkalla kotiin ja vielä kotonakin. 
- Kuinka arvaamatta saattaa muistinmenetys tulla.

Loppu hyvin, kaikki hyvin sen kokemuksen osalta. Katujätkä-projekti on käytössä kunnassa ja yhteiskunnassa kurittaen työtätekeviä pienipalkkaisia naisia Suomi-neidon kilpailukyvyn lisäämiseksi. 

Ei kommentteja: