torstai 24. marraskuuta 2016

Juuri tänään

Aamun ajatus
Vapaus on oikeutta
valita ne tavat,
jotka sinua sitovat. 


Hartaudet: Aamuhartaus 24.11.2016 pastori Hilkka Olkinuora, Uusimaa
Aamuhartaus
08.12.2016
Hilkka Olkinuora
 
 
Hyvää huomenta, näin lahjapäivien – oikeastaan viiden - välillä.
Pari päivää sitten vietettiin Pyhän Nikolauksen päivää.
Meillä se jää aina vähän itsenäisyyspäivän alle,
mutta esimerkiksi Hollannin lapset saivat jo joululahjojen varaslähdön
kun punatakkinen Sinterklaas kävi talossa.

Ensi tiistaina juhlitaan sitten Luciaa.
Hänen esikuvanaan oli Kristus-lapsi, Christkindl,  
joka toi vuoden pimeimpään yöhön paitsi valoa, myös lahjoja –
Lucian tapauksessa sahramipullia

Kahden viikon päästä on sitten joulu, ja lahjaputki todella avautuu.
Olipa jakaja harmaaturkkinen äreä perinnepukki tai punatakkinen leppoisa tonttuäijä, joulua ikään kuin ei ole ilman lahjoja.

Eikä lahjasesonki pääty tähän. Pari viikkoa joulusta
saapuu loppiainen, itämaan tietäjien komea kulkue, ja se on kristikunnan alkuperäinen lahjojen juhla.

Mahtuupa väliin vielä naapurimaan uuden vuoden pakkasukkokin paketteineen.

Olla kristitttynä juuri tässä ajassa, adventissa,
näyttäisi siis olevan olla ihmisenä tavaratulvassa,
lahjojen ryöpyssä,
kuluttamisen keskipisteessä.

Mutta mitäpä lahja sinulle, juuri sinulle merkitsee ?
Mitä lahjan antaminen ? Mitä sen saaminen ?
Mitä itse lahja, se paketti ? Vai onko sen oltava paketissa, sen lahjan ?

**
Muutama joulu sitten oli suuren kauppakeskuksen
seinällä valtava ilmoitus:
”Osta itsellesi se, minkä toivot muiden ostavan sinulle”.

Eli siis mukaelma kristittyjen elämän ohjenuorasta:
Tee muille se, minkä toivot muiden ostavan sinulle.
Paitsi että siis : Osta!
Ensin heräsi kiukku.
Ostamallako sitä hankitaan hellyyttä ?
Ostamallako osoitan, että välitän ?

Olemmeko lopullisest vajonneet ihmisistä kuluttajiksi, kansalaisista mammonan alamaisiksi, tavarataivaan tavoittelijoiksi ?

Mutta seuraavaksi syntyi sääli ja suru.
Ajattele, että joku on  niin yksinäinen,
ettei kukaan muu anna hänelle  lahjaa.
Tai ainakaan kukaan toinen ei tunne häntä niin hyvin,
että pystyisi hankkimaan lahjan juuri hänelle.
Kukaan ei tunne häntä niin hyvin,
että osaisi ilahduttaa häntä ihan oikeasti.

Päinvastoin, lahjat joita hän saa,
kertovat enemmän antajan odotuksista ja vaatimuksista.
Äidille  essu niin me saadaan ruokaa,
Iskälle kirja niin se pysyy hiljaa tuolissaan,
muksuille tietsikkapelejä niin niillä on mitä kehua kavereille.
Vaikka äiti haluaisi keittiöstä näkösälle,
isä tuolistaan perheen yhteiseen menoon,
lapset lähelle ja syliin.  
Esimerkiksi.

Tässä meidän yksilöä ylistävässä ajassa
oikean lahjan antamisesta ja saamisesta on tullut suoritus.

Lahja sinällään ei ole mitään.
Ei myöskään antamisen ilo eikä vastaanottamisen kiitollisuus.
Niistä on oltava hyötyä minäkuvallemme.

**
Pitäisikähän meidän ottaa vähän rennommin ?

Nikolaus jakaa pipareita, joista kaikki eivät tykkää.
Lucia tuo pullia, jotka eivät okaiselle maistu.
Joulupukki saattaa tuoda sen pelätyn pehmeän paketin.
Itämaan tietäjät toivat suitsuketta,
 jota Jeesus-vauva ei taatusti tarvinnut tai toivonut.

Mutta kaikki he yrittävät parhaansa, jokainen voimiensa ja varallisuutensa mukaan.
Kasikki he halusivat sanoa: Ihmisille hyvä tahto.
Lahjaan liittyy aina riski.
Sen tiesi Jumalakin, kun antoi joululahjaksi oman poikansa.
Me ihmiset emme aina ymmärrä lahjan arvoa.
Katsomme sen kääreeseen, vertaamme sitä muihin,
käytämme sitä väärin tai emme ollenkaan.

Mutta ehkä Jumala on tänäkin jouluna antamassa
sinullekin lahjan,
jonka oikeasti, vaikka ehkä tietämättäsi tarvitset.
Jota kukaan muu ei sinulle anna.
Jota kukaan mu ei voi sinun puolestasi ottaa vastaan tai avata.

Lahjan, joka on joka tapauksessa yllätys.

Joulun rauhan. Joka on kaikkea ihmisen ymmärrystä ylempi.

**

Siunatkoon sinua tänäänkin kolmiyhteinen Jumala,
Isä, Poika ja Pyhä henki. Amen. 
 

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Lapsen oikeudet

Hyvää lapsen oikeuksien päivää! :)
Lapsen oikeus esimerkiksi terveydenhuoltoon tai koulutukseen ei ole mielipidekysymys, vaan lapsen oikeudet on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen.

Inhimillinen tekijä ke 16.11.2016
Huono opettajasuhde kolhii itsetuntoa. Kouluaikaansa muistelevat Pepi Reinikainen ja Mikko Hintikka. Mukana myös opettajamuistoja tutkinut Minna Uitto. 

31 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
PHNetin nurkkauutinen palautti minut uudelleen oppimisen alkuun yömyöhällä.Se oli alkua myös elämänikäiselle oppimiselle. Olin vain liian vanha oppiakseni uutta lainlaatijan ja lain allekirjoittajan mielestä. Kuinka hiljaista tietoa siirretään nuoremmille sukupolville, eihän rauhanruhtinas ehdi joka paikkaan matkoillaan.

Tämäkin vielä 6-kymppiselle opeteltavaksi.
Microsoftin Windows-käyttöjärjestelmä esiteltiin julkisuudelle ensimmäisen kerran New Yorkissa 10. marraskuuta 1983, eli 30 vuotta sitten. Windowsin myötä Microsoftista on kasvanut yksi maailman suurimmista IT-yhtiöistä ja se teki Bill Gatesista maailman rikkaimman miehen.



71 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
Tästäkään oikeudenkäynnistä ei vielä ole selvitty, kun uusia sotarikoksia tulee koko ajan lisää. Mihinkä perustuu minulle annettu uhkaus ja puhumiskielto?
- Älä puhu omaishoitamisesta mitään, kun et enää ole omaishoitaja etkä ole ollutkaan tällä rahoitusalueella.
- Jos vielä kirjoitat nettiin, siitä tehdään poliisiasia.
- Älä tule meitä opettamaan. 
- Tietokone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä, sanoin puolustuksekseni.
 

lauantai 19. marraskuuta 2016

Kirkkojen ykseys puhuttaa paaviakin

Hartaudet: Aamuhartaus 19.11.2016 rovasti Paavo Ratilainen, Ortodoksinen kirkko, Liperi

Aamuhartaus to 10.11.2016
Hilkka Olkinuora, Pastori, Inkoo


Hyvää huomenta, me enemmän, vähemmän,
kokonaan tai ei lainkaan kristityt, tänään, tässä ajassa!

Avaan tässä puhuessani juuri Raamattua puolestasi.
Se kun on kirja, josta kristitty on pääsemättömissä.
Ennemmin tai myöhemmin
Hänen – sinun - on otettava kantaa
siihen, miten sitä luetaan, ja miten hän itse sitä tulkitsee.
Silla kaikki lukeminenhan
on jonkin sortin tulkintaa,
kaikki lukemasi, näkemäsi ja kokemasi suodattuu
aiemmin lukemasi, näkemäsi ja kokemasi kautta.

Usein kysytty kysymys on,
onko Raamattua tulkittava kirjaimellisesti.
Yhtäällä korostetaan Raamatun kokonaisuutta,
toisaalla Raamattu on joka kirjaimeltaan totta.
Yhtäällä Raamattua sovelletaan nykyajassa,
toisaalla se on ikuisesti muuttumaton.

Raamatussa on kuitenkin paljon kohtia,
joita kirjainuskoistenkaan ei näe ottavan
kirjaimellisesti
ja joita soveltajienkaan ei näe soveltavan.

Älä tapa, esimerkiksi. Älä siis tapa. Ketään, koskaan.
Luovu omaisuudestasi – tai edes puolesta siitä –
köyhän kanssaihmisesi hyväksi.
Älä tuomitse. Älä siis tuomitse. Ketään, koskaan.

Nämä ovat niin hankalia ja
niin kiusallisen yksiselitteisiä käskyjä,
että niiden väistelyssä vallitsee yksimielinen hiljaisuus.
Ne ovat hienoja, ihan mahtavia! Juttuja – siis Raamatussa.
Mutta omaan elämääni ne eivät sovellu.

Niinpä.

Kristittynä tässä ajassa uskaltaudun kuitenkin tekemään
ehdotuksen, että jos meistä itsekukin toivookin
Jumalan ehdottomien käskyjen kirjaimelliseen
toteuttamiseen henkilökohtaista jatkoaikaa –
kuten muuten moni teki myös Jeesuksen aikana -

uskallan siis ehdottaa, että
ainakin tänään otamme
ainakin yhden Raamatun kohdan kirjaimellisesti,
täsmälleen siinä merkityksessä
kuin se on aikanaan kirjoitettu.

Tarkoitan Herran rukousta, Isä meidän –rukousta.

Mitä tapahtuu, jos otamme sen kirjaimellisesti ?
Nyt, tänään.

Rukoushan nimittäin oli aikanaan ja alun perin
köyhän kansan rukous omien elinolojensa
ja ihmisarvonsa puolesta.

Kun rukoiltiin jokapäiväistä leipää,
rukoiltiin juuri sitä.
Leipää nälkään.
Ei ”terveellistä kuitu- ja proteiinipitoista ravintoa”.
Ei ”apua johonkin etäiseen nälänhätään”.

Kun rukoiltiin velkoja anteeksi,
rukoiltiin juuri sitä.
Vapautta velan kurimuksesta.
Ei ”anteeksiantoa synnistä ja mielenrauhaa”.

Kun rukoiltiin kiusaukselta välttymistä
rukoiltiin juuri sitä.
Ettei tarvitse varastaa hengenpitimikseen.
Ei ”överiksi menneiden himojen taltuttamista”.
Ei ”suklaan syönnin karttamista”.

Kun rukoiltiin pahasta pääsemistä
rukoiltiin juuri sitä.
Ihmisarvoa.
Ei epämääräisiä hiertymiä hurskaudessa.

Kun rukoiltiin Jumalan valtakuntaa
rukoiltiin juuri sitä.
Jumalan tahdon mukaista elämää,
Jumalan herruutta, basileia Theou, jo nyt, maan päällä.
Ei etäistä maailman loppua ja
oikein uskoneiden taivaaseen noutoa.

Tämä Mooseksen kansan rukous sai myöhemmin
Jeesuksen kansalta uuden tulkinnan. Hyvä sekin.

Mutta entäpä jos tänään, sittenkin, kerrankin, tänään, kristittyinä,
lukisimme Isä meidän – rukouksemme
ihan niin kuin se on kirjoitettu ?

Siunatkoon meitå siinä, ja tänään, kolmiyhteinen Jumala,
Isä, Poika ja Pyhä henki. Amen
 

perjantai 18. marraskuuta 2016

Juuret ja siivet

Aamun ajatus
Kun lapset ovat vielä nuoria,
anna heille syvälle ulottuvat juuret;
kun he varttuvat, anna heille siivet. 


Päivän mietelause
Kreikkalaisten ja roomalaisten filosofien ja kirjailijoiden mietteitä sielusta ja psyykkisestä hyvinvoinnista.
Aforismeja kirjasta Antiikin ajatuksia. Koonneet ja suomentaneet Arto Kivimäki, Päivi Myllykoski ja Sampo Vesterinen, WSOY 2000.
 

.



 

Palaan näihin mietelauseisiin viikon 46 päättyessä. Otan ne mukaan ensiviikoksi siltä osin kun muistan.  Ohi on jouluhössötys vai olisiko vuoroni olla kohteena tulevana jouluna. 

Muistojen bulevardi

Porter: Begin the beguine (Werner Müller orkestereineen).
Sylvain: Tangokavaljeeri (Hannu Hovi).
Rixner: Blå himmel (Kjell Johansson, Harmony Sisters)
Matos Rodriguez: La Cumparsita (Orquesta Tipica Victor).
Weiss: Weit - so weit (Lys Assia).
Vysotski: Pesnja o druge (Vladimir Vysotski).
Theodorakis: 18 marraskuuta ja Naurava poika (Arja Saijonmaa)
Loewe: Toiset on luotuja kulkemaan (Tapio Rautavaara).
Ramirez: Malaguena (Trio Los Panchos).
Kansanlaulu: Yksi ruusu on kasvanut laaksossa (The Golden Gate Quartet).
Bindi: Olet kaikki (Johnny)
Bacharach: Anyone who had heart (Cilla Black).
Roubaix: Le Rapace (Los Incas).

Mistä tunnet sä ystävän - punnitaan toivottomuuden keskellä. Vysotski herätti
punaisen heinäkuun päivänä laulamaalla susijahdista ja sitä on riittänyt.
Nyt on ystävien vuoro olla mukana. 

torstai 17. marraskuuta 2016

Aika tehdä paremmaksi

Aamun ajatus
Jos jokin asia ei minua miellytä,
niin annan sen olla tai teen sen paremmaksi.
-Goethe


Riita omaishoitajien tilanteesta – Sosiaalijohtaja: Virheet on korjattu, mutta kaikkia ei voi miellyttää (17.11.2016 8:00)

Se ei ollut miellyttämisestä kysymys joulusta1990 pääsiäiseen 2000. Suomi ukkoutui vauhdilla ja siitä tuli ongelma ruohonjuuritasolla. Missä vanhat ja sairaat hoidetaan? 
Sosialiijohtaja katsoi oman isänsä hoidon tarpeettomuuden ja tarpeen kautta.
- Minun isäkään ei tarvitse hoitajaa, joten voit mennä pois.
- Sinun isän ja minun isän hoidolla ei ole mitään tekoa keskenään.
Muutama vuosi myöhemmin käytiin sama keskustelu.
- Nyt minun isänikin tarvitsee hoitajan ja me lapset maksamme hoitajan hänelle.

Johonkin pystyin vaikuttamaan, kun en tyytynyt virkamiesten laittomiin päätöksiin. 
Kaikki jäi entiselleen, minkä joku vastaava johtaja joutui muuttamaan kiireesti pois paikkakunnalta väärinkäytöksistä valittaneiden ansiosta. 

"Olen joskus kymmeniä vuosia sitten opiskellut pikkuisen tietotekniikkaa" – Opettajien digiosaamisen erot eriarvoistavat koululaisia (17.11.2016 10:54)

Omaishoidontuen maksaminen vähennettynä oli sosiaalijohtajan mielestä tietokonevirhe.
- Tietokone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä. Siihen loppui vuoropuhelu sosiaalijohtajan kanssa. Lääkäri lopetti hoidot isältäni.
- Jään odottamaan kuolintodistusta, että saan haudata. Isä luvattiin ottaa pakkohoitoon ja minä joutuisin pakkopaitaan jonnekin suljetulle osastolle. Uhkauksen toteuttaminen aiheutti pelon, milloin piipaa-auto valot vilkkuen tulee noutamaan.

Ehdittiin valitsemaan naispresidentti, kun isäni kuoli seuraavana aamuna. Koko omaishoitoaika muistuttaa Amerikan presidenttivaalikamppanjaa omaa paremmuutta puolustaen ja yhteiskunnan rahojen säästäjien mustamaalaten. Onko trumpilainen kielenkäyttö vasta rantautumassa meidän keskusteluun? Ei, sitä on aina ollut ja tulee olemaan. Hullut ei vain huomaa eikä viisaat virka mittää.   

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Suuret saappaat pienet askeleet

Aamun ajatus
Onnistuminen ei koskaan ole suuri askel,
joka otetaan tulevaisuudessa.
Se on pieni askel, joka otetaan nyt.
-Jonatan Martensson 


EU haluaa eroon kodinkoneiden ja elektroniikan kertakäyttökulttuurista – tilalle kestäviä, korjattavia ja kierrätettäviä laitteita (16.11.2016 6:13)

- Etkö sinä ymmärrä, kysyi taloyhtiön lähettämä digivalmiuksien tutkailija. Päijä-Viso oli kaapannut taloyhtiön rakentamalla kaapeliyhteydet ulkoseinään asti. Taloyhtiö ei ollut vielä budjetoinutkaan tehtäviä muutoksia. En ymmärtänyt kysyjää enkä verkkoympäristössä opiskelun vaikeutta, kun yhteyksiä ei ollut.

Lankapuhelimen kuuluvuus katosi. Tilalle hankin langattoman kotiluurin. Sitten radio lakkasi kuulumasta. Radioaalloille ei ollut tilaa. Muutossa vanha palvelija joutui kierrätykseen. Uudessa osoitteessakaan ei radio kuulunut perinteisesti. Kaapelin kautta uusi radio toimii moitteetomasti virittelemättä kuunneltavia kanavia kohdalleen.

Näin kävi hyvän radion, joka vielä olisi ollut käyttökelpoinen, mutta yhteyksissä on tungosta. Kodinkoneet ja elektroniikka on ohjelmoitu kestämään takuuajan yli ja sitten poksahtaa korjauskelvottomaksi.
Saman olen kokenut hammaslääkärin ja kirurgin tekemistä korjausleikkauksista. Auttaa aikansa ja sitten todetaan, tehty korjaus on purkautunut. Päivystävä lääkäri antaa lastin lääkettä ja kieltää tulemasta uudelleen. Tai tekee tyhjäksi hoitovirheet ja toteaa "paskahampaksi" potilaana. 

'Kauppoihin nämä uusien vaatimusten mukaiset tuotteet ilmestyvät aikaisintaan viiden, kuuden vuoden päästä.' Miltä maailmani näyttää luvatun viiden vuoden kuluttua?
Mi
 

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kaikki tulevat huomiseni

Uupumus unen puutteesta puhutti eilen. Piti torkahtaa aina, kun oli tilaisuus. Oliko se sadan vuoden yksinäisyys vai Ruususen uni?

Ajatusten aamiainen
Se, mitä teet tänään,
voi parantaa kaikkia huomisiasi.
-Ralph Marston


 Menneistä kiitos. Tuleville tulkaa!
Jake Nymanin Popradio: Leonard Cohen in Memoriam
1. Leonard Cohen: I’m Your Man 
2. Leonard Cohen: Suzanne 
3. Leonard Cohen: Bird on a Wire 
4. Leonard Cohen: So Long Marianne 
5. Leonard Cohen: Chelsea Hotel # 2 
6. Leonard Cohen: Hallelujah 
7. Jennifer Warnes: Famous Blue Raincoat 
8. Leonard Cohen: The Partisan 
9. Leonard Cohen: Dance Me to the End of Love 
10. Leonard Cohen: You Want It Darker.
Elinkello siirtyi jonnekin tuntemattomalle aikavyöhykkeelle ja herätti aikaisin odottamaan uutta päivää. Jake Nymanin Popradio Leonard Cohenia muistellen on kuunneltavissa 28 päivää. Näin hyvästelen tuntemani fb -profiilin. Uusia päivityksiä ei enää tule.

torstai 10. marraskuuta 2016

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

12 V - Mozilla Firefox-selainversio 1.0

Aamun ajatus

Tälle pävälle osuu monta suurta tapahtumaa ja syntymäpäivää. Isän syntymästä on kulunut 110 vuotta. Amerikka äänesti presidentiksi Donald Trumpin. Omaan henkilöhistoriaan ajoittui 12 vuoden ikä ja lähtö ulkokuntalaisena oppikouluun vieraalle paikkakunnalle. Vuosituhat on vaihtunut. Teen tuttavuutta 12V -Mozilla Firefox-selainversio 1.0 kanssa käyttääkseni uutta kirjoitustaitoa, verkkokirjoitustaitoa. 

Herra presidentti! Donald Trump julistettiin vaalivoittajaksi!

Mihinkä hukkasin ensimmäisen tuttavuuden muistamatta. mikä se oli tai oliko sitä ollenkaan
Mozilla Firefox on Mozilla-projektin tekemä vapaa, avoimen lähdekoodin verkkoselain, joka on saatavilla Windowsille, Linuxille, OS X:lle ja Androidille[6]. Yhteensopiva sähköpostiohjelma on Mozilla Thunderbird. Firefox on saatavilla myös suomeksi. Firefox käyttää Gecko-selainmoottoria.

Sen on täytynyt olla Mozilla Firefox 12 vuotta sitten. Oma kirjoitustaito verkossa oli opetteluasteella. Ensimmäisen sähköpostin sain työttömien nurkkauksessa. Ravimies tuli koneelle joka päivä mieliharrastuksensa pariin. Hän poistui hetkeksi koneen äärestä. Om.hoit.yhdistyksen tukityöllistetty otti koneen haltuunsa ja loi nimelläni sähköpostiosoitteen. Huikeeta käydä kirjastossa lukemassa postit, mutta vastaamiseen ei riittänyt kyvyt. Sanataide-projekti aukesi yrittäneelle.

SANATAIDE
  "Antoi mulle tähtitaivaan, antoi valon pimeään,
   antoi mulle aamuruskon, antoi uskon elämään,
   antoi mulle rohkeutta, että jaksoin huomiseen,
   antoi mulle vähän rakkautta tähän yksinäiseen sydämeen."


Verkossa
Olen verkon silmässä kala. En pääse pois:
ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla.
Vesi päilyvä, selvä ja syvä minun silmäini edessä ois.
Vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla!

Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon.
Mikä autuus ois lohen kilpaveikkona olla!
Kuka rannan liejussa uupuu, hän pian uupukoon!
– Vaan verkot on vitkaan-tappavat kohtalolla.
-Uuno Kailas 


Kirjeketju - vertaistukiryhmä

Aamuhartaus ke 09.11.2016
Paavo Kettunen, Professori, Joensuu


Mennyt heijastuu tulevaan

Tänään päättyy kuuden taustapeilin kurkistusmatka. Olen seurannut omaa elämänhistoriaani kohti tätä päivää. Tänään katson taustapeilin lisäksi myös eteenpäin.

En tunne omakseni ajatusta, että asiat ovat vain tapahtuneet minulle. Ne kaikki ovat tapahtuneet nimenomaan minussa. En ole vain tapahtumien kohde. Menneisyyteni on läsnä tässä päivässä. Se on läsnä taakkana tai mahdollisuutena.
Tulevaisuuteen katsoessamme katsomme tulevaa oman menneisyytemme lävitse.

Juuri siksi on tärkeää, että olisimme sovussa ja sovinnossa oman menneisyytemme kanssa. Tuohon menneisyyteen kuuluvat itseni lisäksi toiset ihmiset, Jumala ja koko luomakunta. Myös hengellinen elämäni ja teologiani nousevat koko elämänhistoriani pohjalta.
Suurin osa ajallisesta elämästäni on takana. Neljän kuukauden kuluttua olen eläkkeellä. Työelämässä olen silloin ollut noin 43 vuotta. Mutta se ei ole vain takana. Kaikki elämänhistoriani tapahtumat ovat tallentuneet minuun osaksi tätä päivää ja tulevaisuutta. Siellä ovat onnistumiset ja epäonnistumiset, ilot ja surut. Tunnistan sieltä rakastetuksi tulemista, mutta myös hylätyksi ja torjutuksi joutumista. Elämän matto on kirjava.

Eläkkeelle jäämiseen voi liittyä ristiriitaisiakin tuntoja. Vuosi sitten huomasin, että se hämmensi ja osittain pelottikin. Nukuin yöllä huonosti ja pohdin: mitä sen jälkeen? Mitä se merkitsee sosiaalisten suhteiden kannalta? Saanko olla terveenä? Tuleeko tyhjyys, kun jätän työn, josta olen pitänyt?
En kuitenkaan halunnut jäädä eläkkeelle kalenterin mukaan. Kun aikani noita asioita märehdin, valvoin ja pohdin, huomasin lopulta: prosessini on edennyt. Saatoin jättää eroanomuksen. Levolliset yöunetkin palasivat. Kuinka viisas ruumis ja mieli onkaan!

On tärkeää antaa tilaa noille keskenään ristiriitaisillekin ajatuksille ja tunnoille. Tunnistaa niitä itsessään ja puhua toisten kanssa. Eläkkeelle jääminen ei ole vain päivämäärä kalenterissa. Se on prosessi, johon on tärkeää kasvaa sisäisesti. Vasta kun voi irrottaa aikaisemmasta, voi löytää jotakin uutta, joka avautuu edessä.

Nuorena tuntui aika vieraalta sanoa: Tulen, jos Jumala suo. Nyt se tuntuu jo paljon luontevammalta. Monet läheisten ja ystävien sairastumiset, kuolemat ja vastoinkäymiset ovat opettaneet: Se, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Elämä ei ole meidän hallittavissamme.
Kannetuksi tuleminen on ihmisen perustarve. Ennen mitään omia tekemisiäni olen ollut kannettuna äitini kohdussa. Monet käsivarret ovat kantaneet minua sen jälkeen elämässä. Koko hengellinen elämäni on kasteessa alkanutta Jumalan kantamana olemista. Se on lähtökohta ja välttämättömyys elämän jokaisena päivänä. Aina siihen saakka, kun minut kannetaan odottamaan ylösnousemuksen aamua.

Omaa tutkimustaustaani vasten voin sanoa: elämme koko ajan häpeän aikakautta. Olemme tehneet sitä ihmiskunnan aamuhämärästä alkaen. Pakoilemme, lymyämme piiloon ja kätkeydymme. Itseltämme, toisiltamme ja Jumalalta. Pelkäämme, että meidät nähdään tällaisinamme, kokonaan ja tarkalleen. Emme kestäisi sitä. Sen kestämme vain armon varassa.

Tässä ajassa armokin jää aina vajaaksi. Itsensä tunteminen ja Jumalan tunteminen ovat tärkeitä. Mutta nekin jäävät vajavaisiksi. Täydellisiksi ja lopullisiksi ne muuttuvat vasta kun saan nähdä kasvoista kasvoihin hänet, joka minut täydellisesti tuntee.

Armo ei ole vain sitä, että armahdan toisia. Armon tuleminen lihaksi, omaksi todellisuudeksi tarkoittaa armahtavaisuutta myös omaa menneisyyttä kohtaan. Ei minun ole tarvinnut elää täydellistä elämää, ei tehdä täydellisiä valintoja. Riittää, että tilit ovat lopulta tasan, että olen sovinnossa itseni, toisten ihmisten ja Jumalan kanssa. Yleensä me teemme parhaita mahdollisia ratkaisuja. Valintoja, joihin meillä sillä hetkellä on mahdollisuuksia.

Kristityn identiteettiin kuuluu, että hän on syntinen ihminen. Se on enemmän olotila kuin tekemisistä ja ihmisen toiminnasta johtuva. Syntisyys voi kyllä johtaa elämäntapaan, josta on syytäkin tuntea syyllisyyttä. Emotionaalisen syyllisyydentunteen olisikin aina suuntauduttava siihen, miten olemme toimineet. Automaattisesti ihmisen ei tarvitse olla syyllisellä mielellä.

Ei Jumala rakasta sinua siksi, että olisit ansainnut hänen rakkautensa. Ei hän hyväksy sinua siksi, että olisit niin hyvä tai huono. Et sinä kelpaa Jumalalle sen takia, millainen olet. Jumala rakastaa sinua, hyväksyy sinut ja sinä kelpaat hänelle siksi, että sinä olet hänen lapsensa. Ei hän vetäydy pois sinusta, jonka hän on omakseen ottanut.

Minua on syvästi puhutellut se pelastushistorian kaari, joka ulottuu ihmiskunnan aamuhämäristä ristin tapahtumiin. Jumala lähestyy paratiisissa pakoon lymyilevää ihmistä sanoen ”Missä sinä olet?” Vastaus tulee ristiltä Kristuksen sanassa ryövärille: olet minun kanssani paratiisissa. (Luuk. 23:43) Se on Kristuksen vastaus ihmisen pyyntöön ”Muista minua!”

Virsi: 525:2-3
 

Illan viimeinen ajatus
Ilo piilee pienissä asioissa.
Jos et katso tarkkaan,
ilo muuttuu näkymättömäksi.
-Joyce Brothers 

tiistai 8. marraskuuta 2016

Huolia vailla

Aamun ajatus
Jos pystyt ratkaisemaan ongelmasi,
mitä syytä sinulla on olla huolestunut?
Jos et pysty ratkaisemaan ongelmaasi,
mitä sinua auttaa olla huolestunut? -Shantideva


- Minä tulen. Näillä sanoilla tein päätökseni siltä seisomalta ja ratkaisin vanhempieni ongelman, missä he viettävät viimeiset elinvuotensa. Paljon oli tehtävää ennen lähtöä. Lähdön jälkeen ystävät ja kylänmiehet kiirehtivät kertomaan lähdön syitä.
- Sehän lähti syöpään kuolemaan.
- Sehän joutui lataamoon maksamattomista veroista.

Ratkaisin omaishoito-ongelman, mutta en pystynyt ratkaisemaan niitä vihapuheita, joita jälkeeni leviteltiin. Huolestumiseen ei ollut mitään syytä ratkaistuani ongelman eikä toisten vihapuheet minua huolestuttaneet. Yhteiskunta ryhtyi kaivamaan minulle kuoppaa, mutta on itse vajomassa omaan nokkeluuteensa. Mitä tulikaan sanotuksi?

53 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Syksy ja suru

Ei Syksy Ole Surua kuulen laulun aamulla toisen heräämisen aikoihin radio Suomen kanavalta. Muistan tervalepän kumartuneena ja lähdön verkoille illasta tai aamusta. Se oli arkirutiinia eikä syksyisinkään surua.
Suruksi se on muuttunut yksittäisten tapahtumien kautta, kun ranta on vailla kävijöitä, tulijoita ja lähtijöitä. Jospa kaikki kuitenkin iloksi muuttuisi.

Ei Syksy Ole Surua
Mikko Perkoila - Topic

Jätän suruttoman syksyn soimaan taustalle ja etenen seuraavaan aamuun toisen heräämisen aikoihin Maan suola -levyyn
1. Musica Nuda: Fever (2007) 
2. Peggy Lee & Dave Barbour,orkesteri: Golden earrings (1947)
3. Laila Kinnunen: Szep a rozsam (Mustalaiseks olen syntynyt, 1963)
4. Tuulikki Eloranta: Yli vuorien, yli merien (1974)
5. Domenico Modugno: Marinai,donne e guai (Mermiehet,nainen,tuska,1958)
6. Abbe Lane & Xavier Cugat orchestra: Historia de un amor (1960)
7. Pinja ja Pekka Rakkauden oppikirja (2016)
8. Jaime Morey: El Amor (In my room / Huoneessani, 1964)
9. Dusty Springfield & Peter Knight orchestra: Goodbye (1971)
10. Vesa-Matti Loiri: Maan suola (2016)
11. Doll By Doll: Caritas (1981)
12. Tzeni Vanou: Ans arnitho agapi mou (Balladi Kreikasta,1961)
13. Aili Ikonen: Beibin blues (2016)

Jos on tallella torvi, et voi olla niin korni, että arkailet niin, ettet liittyisi bändiin, jolla on hallussaan svengi, koolla on paras jengi. Täällä vierailee kaikki, Charlie Parker ja Django tunnelmoimassa, Pöyrykin soittelee taas. - Vesa-Matti Loiri yhdessä neljästä viime vuosituhannen julkaistusta laulutekstistään, Ukkolaan, eli Weather Reportin Birdland, 1982. 

Vaihdan kanavaa ja kuuntelen
Näistä levyistä en luovu: Salme Tanskanen - väriläiskä elämän paletissa!

Ohjelman musiikit:
1. Haydn: Oratoriosta Luominen Gabrielin aaria (Irma Urrila, sopr. ja Jyväskylän Sinfonia, joht. Okko Kamu)
2. Kuula: Häämarssi (Jan Lehtola, urut)
3. Haapasalo: Kanteleeni (Hannu Syrjälahti, kantele)
4. Merikanto: Annina (Jorma Hynninen, bar. ja Ilkka Paananen, piano)
5. Albinoni/Giazotto: Adagio g-molli jousille ja uruille (Martin Haselböck, urut ja Stuttgartin kamariorkesteri, joht. Karl Münchinger)
6. Kilpinen: Rannalta I - On suuri sun rantas autius (Martti Talvela, basso ja Eero Heinonen, piano)
7. Kuusisto: Suomalainen rukous (Jaakko Ryhäsen, basso ja Eero Erkkilä, urut)  
8. Poulenc: Sarabande (Olli Hirvanen, kitara)
9 .Kuula: Karjapihassa (Taru Valjakka, sopr. ja Radion Sinfoniaorkesteri, joht. Erik Cronvall) 


Sitten tutuissa paikoissa kävelyretki Kirjakerho: Sirpa Kähkösen kadonnut Kuopio
sivuten Tankkien kesää. Kuinka ollakaan, kun tie saatiin Vihtaniemeen, sotaharjoitus saariin tehtiin ensimmäiseksi. Onneksi tankit eivät jääneet pysyvästi asemiin, venäläiset naapurit odottavat pääsevänsä muukalaisten hautausmaahan lapsuuskodin uimarannassa. Näin kirjoitukset käyvät toteen.

TV -tarjonta viikonlopun teemaan liittyy Aamusydämellä: Saattohoito. Inhimillinen kuolema oli Annina Holmbergin ja Jonna Ketolan äitien toive. (U). yle.fi/aamusydamella.

Jumalanpalvelus su 6.11.2016 
Paavi Franciscus ja reformaation merkkivuosi 2017 ekumeeninen avajaisjumalanpalvelus Lundin tuomiokirkossa. Reformaatio käynnistyi 500 v sitten Martti Lutherin toimesta, nyt katoliset ja luterilaiset rukoilevat yhdessä.

Katselin ja kuuntelin kuin Matti ja Liisa parempaa pappia junamatkan takana, kun halusivat kokeilla uutta rautatietä tekosyyhyn vedoten. Ymmärsin itsekin, ettei etsitä syitä, mikä meitä erottaa vaan, mikä meitä yhdistää eikä tämä ollut mikään Porvoonsopimuksen allekirjoitustilaisuus.

Erimielisyydestä yhteyteen
- Ma Eun-hae Kwon
Ekumeeninen matkamme jatkuu. Tässä palveluksessa sitoudumme kasvamaan yhteydessä. Siinä meitä ohjaavat vastakkainasettelusta yhteyteen -asiakirjan viisi ekumeenista ohjetta.
Ensimmäinen ohjeemme (Susan Wood ykseyskomissio ja katolinen kirkko)
- Katolilaisten ja luterilaisten tulisi aina aloittaa ykseyden eikä jakautumisen näkökulmasta, jotta he vahvistaisivat sitä, mikä on yhteistä, vaikka erot olisivatkin helpommin nähtävissä ja koettavissa.
1. kynttilä

Toinen ohjeemme (piispa maailman liitosta ja piispa Ruotsista)
- Luterilaisten ja katolilaisten täytyy suostua jatkuvaan muutokseen toisen kohtaamisen ja molemminpuolisen uskontodistuksen kautta.
2. kynttilä

Kolmas ohjeemme (dominikaaninen sisar)
- Katolilaisten ja luterilaisten tulisi uudestaan sitoutua etsimään näkyvää ykseyttä ja työstämään yhdessä sitä, mitä tämä merkitsee konkreettisina askeleina sekä pyrkimään yhä uudestaan tätä päämäärää kohti.
3. kynttilä

Neljäs ohjeemme (tohtori Saksasta totuuskomissiosta ja piispa Tansaniasta)
- Luterilaisten ja katolilaisten tulisi yhdessä löytää uudelleen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin voima omalle ajallemme.
4. kynttilä

Viides ohjeemme (luterilaisen maailmanliiton ykseyskomissio)
- Katolilaisten ja luterilaisten tulee todistaa yhdessä Jumalan armosta julistamalla evankeliumia ja palvelemalla maailmaa.
5. kynttilä

Piispa Norjasta
- Tällä yhteisellä julkilausumalla ilmaisemme Jumalalle iloa ja kiitollisuutta tästä yhteisestä rukoushetkestä aloittaessamme reformation 500. merkkivuoden viettämisen.

50 vuotta jatkunut pitkäjänteinen ja hedelmällinen, ekumeeninen dialogi on auttanut katolilaisia ja luterilaisia voittamaan monia erimielisyyksiä ja on syventänyt keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta. Samalla meitä on lähentänyt lähimmäistemme palveleminen kärsimyksen ja vainon hetkellä. Dialogin ja yhteisen todistuksen ansiosta emme ole enää vieraita toisillemme.
Olemme oppineet että se, mikä meitä yhdistää on suurempaa kuin se mikä meitä erottaa.  

Viiden toimintaohjeen mukaisesti sitoudumme todistamaan yhdessä Jumalan armosta, jonka ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus tekee näkyväksi.
Tunnustamme yhteisen papillisen vastuumme  vastata kansamme hengelliseen janoon ja nälkään olla yhtä Kristuksessa.
Monet yhteisöjemme jäsenet kaipaavat yhteistä ehtoollista täyden yhtenäisyyden konkreettiseksi ilmaukseksi. Kaipaamme parannusta tähän haavaan Kristuksen ruumiissa. Se on ekumeenisten pyrkimystemme päämäärä.

Kehoitamme katolilaisia ja luterilaisia seurakuntia ja yhteisöjä rohkeuteen ja luovuuteen sekä iloon ja toiveikkuuteen sitoumuksessaan jatkaa edessämme olevaa suurta matkaa.

Hänen pyhyytensä paavi Fransiscus ja piispa Younan allekirjoittavat nyt yhteisen julkilausuman osoituksena kahden kirkkokuntamme sitoutumisesta.

Aplodit seisten.

Teksti antoi paljon ajattelun aihetta, noudattaahan Suomen luterilainen kirkko Porvoon sopimusta. Porvoon kirkkoyhteisö – Wikipedia
Vaihdoin osoitteeni pysyvään, ettei muutto heitä uuteen seurakuntaan. 
Suomen saksalainen evankelis-luterilainen seurakunta (saks. Deutsche Evangelisch-Lutherische Gemeinde in Finnland)
Maistraatti siirsi 'muuhun uskonnolliseen yhteisöön' Porvoon sopimukseen vedoten.
Ei ole minun asia muuttaa käytäntöä olla yhtä kielellä kuin kielellä. Lapsen uskosta en luopunut, kirkollisveron maksusta en kieltäytynyt vaihdoin vain osoitetta.