tiistai 22. syyskuuta 2015

Positiivinen kosto

"Maailman paras kosto on saavuttaa jotain, josta muut sanoivat, että et siihen pysty."

35 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1980: Ensimmäinen Persianlahden sota alkoi Irakin hyökkäyksellä Iraniin.

Kaavio maista, joissa blogia luetaan eniten
Siellä, siellä se Suomi on.

Yritän löytää PHNetin nurkkauutisista syitä ja seurauksia tämän päivän turvapaikanhakijoiden lähtöön.
Sipilän viesti turvapaikanhakijoille lähtömaissa — Tomi ...
Sipilän viesti palauttaa minut lähtötilanteeseen omassa elämässä. Elettiin vuotta 1989, jolloin äiti halvaantui ja joutui laitokseen. Syntymäpäivän aikoihin kävin katsomassa, mitä tästä eteenpäin. Laitoksella on oma toimintaperiaatteensa, maata liikkumattomana paikallaan. Luulin sen edistävän toipumista, mutta kukkua kanssa, sehän nopeuttaisi kuolemaa.

Jumppasin vähän jalkoja ja käsiä ja ihme tapahtui, elo palautui jäseniin. Kävin kysymässä hoitajalta, voisinko nostaa äidin sängystä ja viedä vessaan.
- Odotetaan fysioterapeutin käyntiä ja nilkkatukea liikkumista helpottamaan.
Jos odottaminen on ainoa syy pysyä paikallaan, se ei estä liikkeelle lähtöä. Niin äiti nostettiin ylös rollaattorin varaan ja käytiin vessassa. 

Vapuksi tulin uudelleen vanhempieni luokse. Äiti noudettiin kotiin, mutta hänen piti palata laitokseen, kun ei ollut voimaa ryhtyä laittamaan ruokaa perheelleen. Kesällä viivyin 2 kk vanhempieni luona, äiti sai olla kotona. Ennen lähtöä isällä todettiin syöpä. Omalla ajalla, omalla tavalla ja omalla kustannuksella tämä oli mahdollista. Tili oli miinuksella 20 000 mummonmarkkaa. 

Kuvahaun tulos haulle verkkokirjoittajan talo 
Äidin viimeinen käynti Vihtaniemellä kesällä 1991

Eno oli rakentanut suuren omakotitalon ja hän oli sitä myymässä.
- Siitähän tuon saat, tarkoitti ostamista. Pieni toivonkipinä mielessä palasin työhön, että muuttaisinkin takaisin syntymäkuntaani. Enon soitto muutti suunnitelmat.
- Talo menee rouvan pojan perheelle, poikapuolen poika tarvitsee oman huoneen. En koskaan palaisi vanhempieni hoitajaksi nukkuakseni yöt lattialle levitetyllä patjalla.
- Minä tulen, lupasin isälle, kun äiti teki lopullista laitokseen lähtöä.

Kovin tutulta näyttää turvapaikanhakijoiden tilapäismajoituksen patjat lattioilla. Omakohtaisena kokemuksena joulusta 1990 pääsiäiseen 2000. Täti kertasi enon rouvan toteamuksen, kuinka ahtaasti asuttiin.
- Eivät ole valittaneet, oli tädin vastaus kultakampelan lupauksista nauttivalle veljensä eukolle.

Lopetin työt ja muutin syntymäkuntaani. Kollegat ja ystävät levittivät huhua lähdön syistä.
- Sehän lähti syöpään kuolemaan kertomatta edes tyttärilleen lähdön syistä.
- Sehän joutui lataamoon tai verovelkakierteeseen.
Kohdallani toteutui: Maailman paras kosto on saavuttaa jotain, josta muut sanoivat, että et siihen pysty.

Tätä on suomalaisuus poliitikoiden ja päättäjien mielestä. Se tapahtuu ruohonjuuritasolla, yhdistyksissä, joihin siirretään osoitteen muuttuessa jäsenmaksun maksajaksi. Suomen kirkko on hajoamassa eikä kenttäpiispa sitä pahoittelemalla pysty pitäämään kasassa.

Kela vahtii maksamiaan rahoja. Tekee kielteisiä päätöksiä hakemuksista, joita en ole edes hakemuksena jättänyt. Tämä ei ole mitään uutta. Olin vaikea työllistettävä, kun en suostunut menemään vammaisten toimintakeskukseen työhön, olinhan kunnan kanssa tehnyt omaishoitosopimuksen, tosin vähän ennen poislähtöä.
Katjätkä-projekti on voimissaan nuorten ja syrjäytyneiden työllistämisessä.

Ei kommentteja: