keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Jokainen joka apua saa sitä joskus tajuu myös antaa

Aamun ajatus

Voi tulla aikoja,
jolloin et saa apua muilta,
mutta sellaista aikaa ei tule,
jolloin et voisi itse auttaa. 


Tänään meitä opetetaan sisäsiistiksi kuin pientä ktssanpoikasta. Otetaan kissaa niskasta kiinni, pyöräytetään silkkiturvalla lätäkköön ja komeassa kaaressa ilmalento päättyy. Tarkoitan pakkolakeja taloudellisen tilanteen tasapainottamiseksi.

Vanhempien vanhuus ja sairaus on elämäni valinnan paikka. Kokeilin halvaantuneen äidin hoitoa kotona kesällä 1989 kaksi kuukautta. Loman lopulla isällä todettiin syöpä. Suku asetteli esteitä tielleni ja sai minut tuntemaan, etten ollut toivottu palaaja.
Vanhempien sairaala/laitoskierre kesti vuoden. Isä oli kotiutettu ja äiti palautettu laitoksesta isän hoitoon. 

Kokeiltiin kotipalvelut, mutta siihen ei vielä oltu koulutettu, kuinka halvaantunut pitäisi auttaa sängystä ruokapöydän ääreen, avata kuljetuslaatikoiden kannet ja ehkä auttaakin syömisessä. Kotisairaanhoitaja täyttää lääkelokerikkoja, ettei kannet mahdu kiinni. Katsoin vierestä toimitusta ja totesin.
- Lääkkeet kyllä jaetaan, mutta syöttämisestä ei kukaan huolehdi.
- Ei äitiäsi voida pakottaa syömään. Sisso. Se oli sairaanhoitajan toteamus asiaan. Norsunkyyneleet valuivat poskilleni, en itkenyt, mutta silmät kyynelehtivät kovasta asenteesta.
- En tarkoittanut pakkosyöttämistä, vaan auttamista itse syömään tuotu ateria.

Nyt on omakohtainen kokemus, ettei kannet aukea kipeillä nivelillä. Tarvitaan toiset konstit, kuin kissa joka mummoilla pöytiä pyyhki. Käsien nivelkipu johtuu borrelioosista, vaikka ei ole uutta punkinpuremaa. Viimeaikainen uutisointi tulee avuksi, että borrelioosiin sairastunut koira lopetetaan.

Syksyllä 1990 puhelin soi aikaisi. Kysyin hätääntyneeltä isältä.
- Onko äiti kuollut. 
- Ei. Hän haluaa mennä laitokseen lopullisesti.
- Minä tulen. 

Keskeytin työt, vuokrasin työhuoneen vastavalmistuneelle hierojalle. Sanoin kaikki maksusitoumukset irti, jotka liittyivät yrittäjän vapaaehtoisiin maksuihin. Vakuutusmaksut eivät lakanneet, kun humalaisen kanssa tehty vakuutus ei lakannut, vaan ulosottomies kolkutteli Tuuspellon ovelle. Sanoin vakuutuksen irti naisjohtajan kautta ja sen jälkeen olen ollut tarkka, mitä vakuutuksia kannattaa maksaa.

Kunta oli luvannut maksaa 1700 mk/kk kotihoidontukena, että halvaantunut äiti sai olla kotona. Syöpäsairas, 85 v isä ei kuulunut vielä avohoidon piiriin. Tiukka vartiointi alkoi, etten ilman perusteita käytä kotihoidontukea väärin. Äiti joutui sairaalaan tarkkailtavaksi myöhään illalla. Sairaalasta ilmoitettiin kuntaan, että tietävät vähentää kotihoidontuesta sairaalapäivät pois. 

Sen päivän työt oli tehty kotona, oli nukkumaan menon aika, kun piti kutsua ambulanssi tajuttomalle äidille. Kotiuttamis päivänä olin kotona, kun äiti palauteettiin vironneena omaan sänkyyn. Kysyin kotihoidontuen leikkausta niiltä päiviltä ja sain sosiaalijohtajalta vastauksen. 
- Se on tietokone virhe.
- Tietokone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä. Siihen loppui meidän keskustelut sosiaalijohtajan kanssa. Kunta purki laitospaikkoja eikä avopalvelujen  kehittämistarvetta pidetty tärkeänä.

Tuli asetus omaishoidontuesta 1993. Lainsäätäjä alensi kotihoidontuen omaishoidontueksi 1070mk/kk. Kunta toteutti lainkirjainta. Maksoi minulle verot vähennettynä ja peri isältä palvelumaksuna takaisin kunnalle, ilman mitään kunnallisia palveluja minun tekemästä työstä.

Yksityisten terveyspalvelujen tuottajat haistoivat ansiomahdollisuuden ja nämä palvelut ovat liian kauan olleet verokikkailun kohteena. Sitä saa mitä tilaa. Olisiko pakolaisvirrat tämän päivän tilaisuus valtiolle ja kunnille huolehtia apua tarvitsevista.

Ulpu Iivari toi keskustelussa esille, että eläkeläiset ovat hyötyneet viime aikojen toimenpiteistä. Heidän rahan arvonsa on lisääntynyt. Saman totesi vuokranantaja vuokrankorotusilmoituksessa. Hänen sijoituksensa kohteen arvo on pienentynyt ja eläkeläisvuokralaisen rahanarvo on kasvanut. Siksi vuokra nousee ja tasataan sillä minun eläkkeestä sijoittajalle liiat pois. Saa nähdä, kuinka meidän eläkeläisten taskuraha tarvitaan pelastamaan maailman pankkien heikko menestys.

Työssä käyvien virkamiesten vanhemmat saavat laitospaikan tarvitessaan ja samalla arvokkaan vanhuuden kuin Kekkonen hoitajien työskennellessä kolmi-vuorotyössä. 
Omaishoitaja lähtiessään vanhempiensa avuksi keskeyttää ansiotyön, luopuu omasta ajasta, nukkuu vaikka lattialle levitetylle patjalle. On verrattavissa pakolaisen asemaan, mitä politiikassa ollaan valmiita tekemään kenenkin päänmenoksi.

Ei kommentteja: