Mene rohkeasti toiveesi perässä.
Heti kun alat rakentaa ja toteuttaa
unelmaasi, elämäsi herää ja tunnet,
että kaikella on tarkoitus.
-Barbara Sher
Sipilältä penättiin teiden kunnosta ja kaksoiskuntalaisuudesta (8.8.2015 16:36)
Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki. -Aaro Hellaakoski
"Lyhyesti" Huojuvat keulat, 1946
"You are a prisoner of the road you follow. Only the untrodden snowdrift is free."
To You
Tähän on tultu kunnissa. Sipilältä penättiin teiden kunnosta. Tiedän lapsuuskotini tieasiat Vihtaniemellä vuodesta 1900 lähtien. Ukko-Kusti ja Mummo-Mari saivat kunnanmökin asuttavakseen kauniin Juojärven rannalta. Vihtaniemi on 7 km pitkä. Sama matka on Tuusniemen kirkonkylään vesiteitse.
Vesitie oli aina kunnossa lähteä soutamalla asioille kirkonkylään ja sunnuntaisin kirkkoon. Kouluun soudettiin vastarannalle ja sieltä karjapolkuja Koivuharjuun ja Korpelaan. Kelirikkoaikana yövyttiin mantereessa eikä kotiin päässyt ennen kuin järvi oli saanut kantavan jääpeitteen. Jokaisella oli oma tiensä kulkea umpihankea ilman auraushuolia.
Niemen viimeisestä talvisavusta lähdettiin Vihtalahteen karja- tai kinttupolkuja pitkin viemään lehmää härän luokse. Näille matkoille tuli päätepiste, kun lehmistä maksettiin tapporaha ja pellot pantiin pakettiin. Kunnan tarkastaja kulki kylillä mittailemassa perunapeltojen kokoa. Se oli EU-ajan esimarssia.
Vihtaniemen vakituiset asukkaat ryhtyivät hankkimaan tietä omaa kulkemista varten. Kunta näki otollisen ajan tulleen ja suuntasi tien päättyväksi meidän uimarantaan, vaikka niemen kärki oli kunnan omistamaa Pahkasaloa. Rannat kaavoitettiin mökkiplänteiksi ja myytiin sijoittajille aina Siperiasta asti. Tiekunta tuli tuttuakin tutummaksi oman ja kunnan edun valvojana.
Maanmittaustoimistosta ilmoitettiin.
- Mehän voimme ottaa koko maan.
Jotakin tiesin vanhempieni tahdosta, kun he antoivat kumpikin omasta osuudestaan lahjakirjan meille kahdeksalle vanhempieni lapsiksi tietämälleen lahjan saajalle.
Eihän tämän näin pitänyt mennä. Suvusta löytyi kateellisia, jotka olisivat halunneet ottaa meidän maat ja rannat omaan käyttöönsä. Kysyin kysymästä päästyäni, mikä oli heidän tarkoituksensa. Oikeutta en saanut mistään taholta, joten uimarannasta tiekunta merkitsi määräalan toimituksen maksun pantiksi. Jos en maksaisi he ulosmittaisivat meidän rannan omaan käyttöönsä.
Pyysin nuoria puolustamaan perintöoikeuttaan tiekunnan kokouksessa.
- Tiekunta ei omista rantaa eikä toisen maalle saa rakentaa. Näin yksinkertaista se oli, kun oli oikeat ihmiset kokouksessa mukana. Minut olisi nyljetty elävältä YYE:n toimesta.
Kaikki kunnassa valtaa käyttävät kuuluivat Yksinkertaisten Ymmärtämättömien Enemmistöön. Kysyin tietoimituksen päätteeksi jäljellä olevilta uskotuilta miehiltä ja toimitusinsinööriltä.
- Kuinka tässä näin kävi?
Toinen uskotuista miehistä luetteli uuden tien rakentamisvelvoitteen, mutta keskeytin sanktioluettelon.
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne, kun lisäätte minulle velvoitteita?
Silloin toinen miehistä alkoi tärisemään pienuuttaan, kun käytin Suuria Sanoja kiusaajien vaientamiseksi.
Poliitikoista kunnassa eikä eduskunnassa ollut ketään asiaa ymmärtävää. Kaikki olivat vain ottamassa. Sotatila, Tiekartta Länsirannalla jatkuu enkä usko Sipilällä olevan ratkaisua tähän asiaan.
Kaksoiskuntalaisuus ei toteudu Vihtaniemellä. Kunta toi yli sata sijoittajaa rannoilleen. Mutta he eivät tulleet tekemään työtä eikä lisääntymään. He tulivat mökkipläntiin sijoittamaalleen rahalle hankkimaan lisäarvoa alkuperäisten asukkaiden kustannuksella.
Joka ei vanhaa tunne ei uuttakaan ymmärrä. Olisiko meillä tämä aika opiksi ja ojennukseksi?
Vesitie oli aina kunnossa lähteä soutamalla asioille kirkonkylään ja sunnuntaisin kirkkoon. Kouluun soudettiin vastarannalle ja sieltä karjapolkuja Koivuharjuun ja Korpelaan. Kelirikkoaikana yövyttiin mantereessa eikä kotiin päässyt ennen kuin järvi oli saanut kantavan jääpeitteen. Jokaisella oli oma tiensä kulkea umpihankea ilman auraushuolia.
Niemen viimeisestä talvisavusta lähdettiin Vihtalahteen karja- tai kinttupolkuja pitkin viemään lehmää härän luokse. Näille matkoille tuli päätepiste, kun lehmistä maksettiin tapporaha ja pellot pantiin pakettiin. Kunnan tarkastaja kulki kylillä mittailemassa perunapeltojen kokoa. Se oli EU-ajan esimarssia.
Vihtaniemen vakituiset asukkaat ryhtyivät hankkimaan tietä omaa kulkemista varten. Kunta näki otollisen ajan tulleen ja suuntasi tien päättyväksi meidän uimarantaan, vaikka niemen kärki oli kunnan omistamaa Pahkasaloa. Rannat kaavoitettiin mökkiplänteiksi ja myytiin sijoittajille aina Siperiasta asti. Tiekunta tuli tuttuakin tutummaksi oman ja kunnan edun valvojana.
Maanmittaustoimistosta ilmoitettiin.
- Mehän voimme ottaa koko maan.
Jotakin tiesin vanhempieni tahdosta, kun he antoivat kumpikin omasta osuudestaan lahjakirjan meille kahdeksalle vanhempieni lapsiksi tietämälleen lahjan saajalle.
Eihän tämän näin pitänyt mennä. Suvusta löytyi kateellisia, jotka olisivat halunneet ottaa meidän maat ja rannat omaan käyttöönsä. Kysyin kysymästä päästyäni, mikä oli heidän tarkoituksensa. Oikeutta en saanut mistään taholta, joten uimarannasta tiekunta merkitsi määräalan toimituksen maksun pantiksi. Jos en maksaisi he ulosmittaisivat meidän rannan omaan käyttöönsä.
Pyysin nuoria puolustamaan perintöoikeuttaan tiekunnan kokouksessa.
- Tiekunta ei omista rantaa eikä toisen maalle saa rakentaa. Näin yksinkertaista se oli, kun oli oikeat ihmiset kokouksessa mukana. Minut olisi nyljetty elävältä YYE:n toimesta.
Kaikki kunnassa valtaa käyttävät kuuluivat Yksinkertaisten Ymmärtämättömien Enemmistöön. Kysyin tietoimituksen päätteeksi jäljellä olevilta uskotuilta miehiltä ja toimitusinsinööriltä.
- Kuinka tässä näin kävi?
Toinen uskotuista miehistä luetteli uuden tien rakentamisvelvoitteen, mutta keskeytin sanktioluettelon.
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne, kun lisäätte minulle velvoitteita?
Silloin toinen miehistä alkoi tärisemään pienuuttaan, kun käytin Suuria Sanoja kiusaajien vaientamiseksi.
Poliitikoista kunnassa eikä eduskunnassa ollut ketään asiaa ymmärtävää. Kaikki olivat vain ottamassa. Sotatila, Tiekartta Länsirannalla jatkuu enkä usko Sipilällä olevan ratkaisua tähän asiaan.
Kaksoiskuntalaisuus ei toteudu Vihtaniemellä. Kunta toi yli sata sijoittajaa rannoilleen. Mutta he eivät tulleet tekemään työtä eikä lisääntymään. He tulivat mökkipläntiin sijoittamaalleen rahalle hankkimaan lisäarvoa alkuperäisten asukkaiden kustannuksella.
Joka ei vanhaa tunne ei uuttakaan ymmärrä. Olisiko meillä tämä aika opiksi ja ojennukseksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti