maanantai 27. heinäkuuta 2015

Utsjoella aurinko laskee....



Odotan aamuhartautta tekstiversiona, josta tarkistan oikeidenmukaisuutta ja ihmisarvoa. Lapsena koskaan en tuntenut eriarvoisuutta koululaisten kesken, olivathan isät palanneet sodasta elävinä.

Verkkolehti Värtsi julkaisee kirja-arvostelun tuosta ajasta.

Jälleenrakentamisen kivut
Kirjoittaja Jouko Varonen • 27.7.2015 • 1 Kommentti

"Sodanjälkeisestä ajasta puhutaan myyttinä kansasta, joka rakensi maata yksimielisen toiveikkaana. Tämä näkemys murskataan kirjassa täydellisesti. Perhehelvetit, korpilakot, evakkoihin kohdistuva kaunaisuus, ym. ovat vain muutamia näyttöjä siitä, mitä kansakunnan rakentaminen todella vaati."

 
jore kommentoi
27.7.2015 at 8:57
Tämän kirja on luettava.Kiitos Jouko esittelystä.
Nämä sodan ja rintaman ”tuliaiset”tulivat tutuksi.Ne solmut olen aukonut mutta moni veteraanin lapsi on elänyt koko elämänsä luullen että ahdistus,masennus,yksin selviäminen,puhumattomuus ja ryyppääminen ovat suomalaisen luonteen perusominaisuuksia.
 
Luin Anne Frankin päiväkirjaa, Kirjavarasta ja monta muuta kirjaa keskitysleiriajalta, kuinka ihmiset uskoivat selviävänsä.  
  
Ahtisaari kommentoi maahanmuuttokeskustelua Ylellä: "Surullisena olen seurannut"

Aamuhartaus ma 27.07.2015

Kati Kemppainen, teologian tohtori, Joensuu
Mitä on pelastus? Mistä meidät tulisi pelastaa ja mihin? Kenelle pelastus koituu? Kertooko pelastuksen kaipuu halusta paeta tätä maailmaa? Miten meidän tulisi elää, että pelastuisimme?

Raamattu antaa meille täyden valtuutuksen, suorastaan käskyn nauttia täyttä tämän maailman kansalaisuutta. Jeremian kirjasta voimme lukea: ”Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä!... Toimikaa sen kaupungin parhaaksi johon minä olen teidät siirtänyt” (Jer 29:5-7). Tämä kertoo meille, että uskomme ei voi olla pakoa maailmasta, emmekä voi ajatella että Jumala mieltyisi meihin jotenkin enemmän, jos halveksumme sitä mitä meillä ja tässä maailmassa on. Jumala on kaiken luoja ja antaja, meidän tehtävämme on elää tässä maailmassa iloiten ja hänen lahjojaan toinen toisillemme jakaen.

Samaan aikaan tiedämme, että oikea kotimme on jotakin tätäkin enemmän. On jotakin muuta, ihmeellisempää, ikuisempaa ja täydellisempää kuin tämä mitä näemme. Mutta tämäkin, Jumalan valtakunta, ei ole vain jossain tuolla kaukana jonne pääsemme kuoltuamme, vaan sinne astutaan sisään tästä maailmasta käsin ja juuri nyt. Yhtä täydesti kuin meitä kutsutaan elämään tässä maailmassa, yhtä täydesti meitä kutsutaan olemaan Jumalan valtakunnan kansalaisia.

Tämä uskon kokonaisvaltaisuus koskee myös luomakuntaa. Kun Raamatussa todetaan, että evankeliumi saarnataan kaikelle luodulle, Luther oli hyvin painavasti sitä mieltä että tämä kaikki luotu ei tarkoita vain ihmisiä vaan todellakin koko luomakuntaa. Paavali kuvaa, kuinka luomakunta huokaa ja odottaa pääsyä Jumalan lasten kirkkauteen. Jumalalla on pelastava suunnitelma myös luomakuntaa kohtaan ja se jollain mystisellä tavalla ymmärtää sitä kaivata. Siis jokainen eläin, puu ja pensas, kanto, kivi, vuori, järvi, kaikki tämä ja me sen mukana olemme osa tätä ihmeellistä kokonaisuutta, jonka Jumala haluaa pelastaa.

Usko, elämä ja pelastus on kokonaisvaltaista. Me ihmiset emme ole vuoronperään jotakin hengellistä, henkistä, fyysistä tai emotionaalista, vaan koko ajan täydesti kaikkea ja nämä meidän eri ulottuvuutemme koko ajan vaikuttavat saumattomasti toisiinsa. Usein kun puhumme uskosta, se hyvin paljon keskittyy omaan itseemme ja omiin sisäisiin mielenliikkeisiimme. Meitä on opetettu tutkailemaan itseämme siinä määrin että uskomme on saanut korostuneen psykologisen luonteen. Tästä voisimme tehdä nyt parannusta.

Kuten Jeesus oli lähetetty ”ilmoittamaan köyhille hyvä sanoma, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta” (Lk. 4: 18-19), myös kirkko ja sinä ja minä olemme kutsutut tähän samaan tehtävään. Meitä myös kehotetaan Johanneksen kirjeessä (3:18-24): ”Älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa”

Meiltä kysytään rakkauden tekoja ja totuutta. Jeesuksen käsky rakastaa ulottuu kaikkialle, se alkaa yksilöistä ja lähimmäisistämme mutta laajenee koskemaan yhteiskuntaa, tätä maailmaa ja luomakuntaa. Koska kirkko on profeetallinen kirkko, tämä rakkaus saa myös taistelevan luonteen. Lähimmäisenrakkaus ei nimittäin ole mitään hempeilyä tai hampaatonta tunteilua, vaan se on radikaalia, rohkeaa ja muutosvoimaista.

Jumala tahtoo maailmaan oikeudenmukaisuutta ja ihmisten vapautumista sortavista järjestelmistä. Tämä on Hänen mukaansa aitoa jumalanpalvelusta: ”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.” (Jes 58: 6-7). Profeetallinen kirkko on maailmaa palveleva ja maailman kärsimykseen osallistuva yhteisö, jonka tehtävä on ulospäin suuntautuva, ei sisäänpäin kääntynyt. Profeetallinen kirkko julistaa Jumalan rakkautta ja hänen hyvää tahtoaan koko maailmaa kohtaan. Profeetallinen kirkko hoitaa maailman haavoja, ei vain omiaan.

Kristityn tehtävä on seurata Jeesusta kaikkiin inhimillisiin todellisuuksiin, sinne missä etsitään ja kaivataan pelastusta ja vapautusta. Kokonaisvaltainen sanoma pelastuksesta ei koske yksinomaan ihmisen ikuista kohtaloa, vaan myös hänen aineellista todellisuuttaan. Jeesus tuo maailmaan oikeudenmukaisuuden, vapauden ja täyden elämän. Hän ei tuonut köyhälle almua, vaan ihmisarvon. Ihmisarvon sai Jeesukselta myös Sakkeus, joka eli vallan ja vaurauden keskiössä, mutta osallisuutta vailla. Kun Jeesus kohtasi Sakkeuksen, tämä pääsi vapaaksi valtansa ja vaurautensa vankilasta joka oli marginalisoinut hänet. Näin Jumalan hyvät teot tulivat julki Sakkeuksen elämässä. Näin Jumala toimii.

Siunatkoon sinua kaikkivaltias Jumala, joka on kaiken Luoja, Vapahtaja Jeesus Kristus ja elämän antaja Pyhä Henki. Aamen.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Ateisti, jolta taustatuki puuttuu

Tähän päivään tullessani olen ottanut hiljaa mielessäni kantaa asiakkaan ilmoitettua.
- Olen ateisti, jehovan todistaja, oikeaoppinen lestadiolainen jne lukematon määrä olemisesta.
Valikoimatta annoin aikoja tulla hierontaan ja siinä sain kuulla erikoisia piirteitä mitä kukin kertoi olevansa. Se ei vaikuttanut mitään työn etenemiseen alusta loppuun. Terveisten tuojia riitti lähettäjinä lääkärit.
- Minkälainen hieroja mahtaa olla kysymyksessä, kun ilmoittaa niin usein? Se kai on yrittäjän oma asia käyttää toiston tehoa ilmoittamisessaan. Keltaiset sivut maksattivat kalliisti, että löysi itsensä nettisivuilta intiimihierontaa antavien joukosta.

Jääräateistin hautasin elävältä eroottiseen hautausmaahan. Kohta sen jälkeen minulle ilmoitettiin hänen kuolleen. Siinä tunsin woodomenojen tehon, enhän ollut toivonut hänen kuolemaansa. Päinvastoin luulin hänen olevan toipumistiellä. Hän pääsi kuitenkin omaisten toimesta ristin alle kuolinilmoituksessa.

Pysähdyin kuuntelemaan horisonttia teologiasta huippututkimuksena tai pseudotieteenä. Palaan asiaan paremmalla ajalla, kun eduskunta on palannut kesälomalta ja omien puolueiden kannanotot on selvitetty.
Horisontti: Teologia - huippututkimusta vai pseudotiedettä?
Ohjelma uskonnoista ja elämänkatsomuksista.

70 -vuotispäivät jäivät viimeiseksi kesäjuhlaksi, kun Breivik toteutti Norjan verilöylyn. Tämän kesän juhla-aikaan nostaa Immonen oman ajatusmallinsa.
SMP:n entinen puheenjohtaja vertaa Immosen tekstiä 

Onko Immosella taustatuki puolueessa vai jossakin vahvemmassa ilmaisussa, jota terrorismiksi kutsutaan. Aina on sodittu ja soditaan jatkossakin. Selkäänpuukottajat yrittävät poistaa pahan puukottamalla. Perästä kuuluu, keneltä Immonen vetää tukensa pois. Mahtuuhan maailmaan niin monta mieltä kuin on miestäkin. Jospa olisikin naisten vuoro puhdistaa ilmapiiriä.  
Immonen Facebookissa: Oman puolueen selkäänpuukottajat eivät saa jatkossa tukeani

Haluaisinko tutkia tarkemmin, mistä Immosen traumat johtuvat? En, ne ovat hänen henkilöhistoriassaan.
 

Kyläsairaala

Isien pahat teot kostautuvat äitien tekojen kautta lapsiin. Nuorisovankilan johtaja kertoo Päivän kasvo -ohjelmassa nuoren tunnustuksen, että vankilassa hän sai ensimmäisen kontaktin aikuiseen ihmiseen.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Ei päätä eikä häntää

Yhden päivän myöhästyminen riitti, lahtelaismies menetti ansiopäivärahat

Sama koskee kirjeen lähettämistä rasti ruudussa (x) työtön määrätyltä ajalta. Tiedät olevasi työtön loppuajan ennen eläkkeelle siirtymistä. Posti kulki nopeasti ja rastit saapuivat työvoimoimatoimistoon samana päivänä kuin rasti olisi pitänyt merkitä ilmoitukseen kotona ja vasta sen jälkeen postittaa kirje.

Kirje tuli takaisin huomautuksena, ettei rastia saa merkitä etukäteen vaan sen päivän iltaan mennessä, kun aika on annettu. Sitten vasta kirje postiin, ettei tädit työvoimatoimistossa saa hepulia ja palauta kirjettä saatesanoin uudelleen täytettäväksi. 


Omaishoitoajan päätyttyä palasin takaisin lähtöpaikkaani. Kävelin työvoimatoimistoon ilmoittamaan työn aloittamisesta. Virkailija palautti minut maan pinnalle.
- Ei kannata aloittaa, Lahdessa on yli 60 työtöntä hierojaa. Yritin jatkaa keskustelua, mutta sama vastaus toistui tehostettuna pitkien, punaisten kynsien naputuksella kiiltävän pöydän pintaan.
- Ei kannata, Lahdessa on yli 60 hierojaa työttömyyspäivärahalla.


Onneksi minulla oli koko omaishoitoajan asiansa osaava kirjanpitäjä. Kerroin hänelle työvoimatoimistossa saamastani kohtelusta. Siellä ei tiedetty, olinko työtön yrittäjä vai mikä kummajainen, joka vielä 6-kymppisenä luulee jatkavansa yrittäjänä eläkeikään asti.
Kirjanpitäjän antamalla kirjeellä asia sai uuden käänteen. Työvoimatoimiston johtajan sanat jäivät mieleen.
- Tämähän on selvää pässinlihaa, ettei aloittamiselle ole esteitä. Keskusteltiin vielä, kuinka olin joutunut luopumaan maksetusta työhuoneesta Käsityöläistalossa ja silloinen työhuoneen käyttäjä joutui siirtymään kalliiseen vuokrahuoneeseen. Kesätyö Ruotsissa muutti hänen mielensä.
- Muutan Ruotsiin. Siellä saa koulutusta vastaava työtä ja työstä palkkaa elääkseen. Sairaanhoitajana hän teki pätkätöitä, kun niitä tarjottiin. Muuten toimi yrittäjänä omassa (halvassa) työhuoneessa siihen asti kun sijoittajat ryhtyivät nurkanvaltaajaksi. 

PS. Jatkavana yrittäjänä en joutunut enää yrittäjäkurssille, mutta Silta yrittäjyyteen -  haastatteluun kuitenkin. Enemmän nämä ELY -hankkeet olivat selvitystilassa kuin minä. Verkkokirjoitustaidon puute piti korjata YA- ja YEA-tutkinnolla, joista viimeisen suoritin verkkoympäristössä oton oheella. Näyttökansio on lopputyö, jonka lyhennyksen löydät Verkkokirjoittajan talon pöydältä keppiin kiinnitettynä linkistä Lukulehti

Jouduin esittelijän kanssa törmäyskurssille, olihan tutkinnon suorittamiseen houkuteltu stipendirahalla. Raha ei ollut motiivini, mutta esteet sitäkin painavammat.
Ikä 61/64 vuotta ehdoton. Työhistorian puute yhtä ehdoton. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana eikä omaishoitajana toimittu aika kerrytä työhistoriaa." Missä on palkkatyö ja työstä palkanmaksajat? 

Presidentti Ahtisaari muistelee vuorineuvosta: "Ehrnroothin työstä laman keskellä voi oppia"
Kirjoittaja on Nobel-palkittu diplomaatti ja Suomen kymmenes tasavallan presidentti (1994–2000). Presidentti toimii perustamansa Crisis Management Initiative -järjestön hallituksen puheenjohtajana.

Tein työt ja opin pelaamaan tekemällä johtopäätöksen rahoituksen hankkimisesta itselle ja omille järjestöille. Rukouksen voimalla meistä tehtiin rauhan välikappaleita ovelasti. S-ryhmä keräsi kalliin ruokakassin hinnassa sponsorirahaa CMI:lle. Kauppa vaihtui lähikaupaksi, joka ei sponsoroinut rauhantyötä vaan ruokki nälkäisiä kalliilla, pakatuilla tuotteilla.
Kukapa se kissanhännän nostaa, jos ei kissa itse. 

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

SSP esittely

PHNetin nurkkauutinen auttaa löytämään kadonneita kaupunkeja ja kulttureja
104 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
Jotakin omaa henkilöhistoriaa voin sovittaa 104 vuoden taakse. Kukaan toinen sitä ei ole tullut ajatelleeksi muuten kuin vihapuheissa. Lapsena en osannut sitä tulkita, mutta myöhemmin kylläkin Öllin isän oppivuosina 1991 - 2000. Neuvostoliitto hajosi. 

Neuvostoliitto – Wikipedia

Poliitikko hämmentyi ”tittelistään” – ”Aku Hirviniemen sisko!”
Sisko ja sen veli ei tullut täytenä yllätyksenä, saatiinhan sille nauraa ennen YLE-verolle panoa. Sisko ja sen veli – Wikipedia
Sisko ja sen veli, olkootkinTuija ja Immu tai Aino-Kaisa ja Aku, sisaruspari puhuu samaa kieltä, joskin Aku vääntelee suuta asbestille ja Aino-Kaisa politiikalle.

Isän kuoleman jälkeen tarvittiin uskotut miehet pitämään jonkun kolmannen tahon puolta. En ollut enää Wiljamin sisko, vaan Kelan vaatimalla valtakirjalla veljeni kirjurina  annoin tietoja omistuksistamme. Kela oli viisas toimissaan. Myi minulle arvonimen "varhennettu vanhus" osamaksulla eläkkeestä aina kuolemaan asti.

Mainoksessa Puotila kutsuu Kultarantaan antamaan koirakoulutusta tarpeen mukaan.

Presidentti Niinistön puhelu tuli Luonto-Suomen raadille yllätyksenä (23.7.2015 9:17)
SSP esittely
S=SODAN S=SUKU P=POLVI on lyhenne meille sodan aikana syntyneille.
Rovasti Matti J. Kuronen, Lappeenranta.
Hartauden musiikki: "Me kuollaan kaikki", san. Minna Mänttäri, säv. Seppo Äikäs, es. Minna Mänttäri (laulu), Seppo Äikäs (kitara).


Iltahartaus to 09.07.2015 Matti J. Kuronen, rovasti, Lappeenranta
Lämpimät terveiset Tuonen Tuvasta, missä olemme viime syksystä lähtien keskustelleet kerran kuukaudessa elävästi kuolemasta. Joka kerta kahvilamme täyttyi hyvin sekalaisesta seurakunnasta: läheisen kuoleman koskettamista, kuoleman jo merkkaamista, kohtalonsa kovettamista, lastaan tyhjään syliinsä vieläkin puristavista, itsemurhaa harkitsevista, saattohoidon uuvuttamista omaishoitajista, oman kuolemansa kanssa kamppailevista ja kuolemasta väitöskirjaan vääntävistä. Meitä yhdistää vain yksi asia, me kaikki kuolemme kerran.
Minna ja Seppo tekivät meille kaksi laulua: Pienen laulun kuolemasta ja Me kuollaan kaikki.
Joku tupamme vieraista tilaa heidät omiin hautajaisiinsa.

Arvokkaimmalta tuntuu kuitenkin se, että ainakin täällä Karjalan kulmalla meillä on suuri valmius avoimeen ja suoraan keskusteluun kipeistäkin asioista. Jostain suuresta sosiaalisesta tilauksesta kertoo sekin, että Tupa on tupaten täynnä. Naapurikaupungissamme Pietarissa Death Cafeen avannut Anatoly tunki tupaamme, katseli silmät ymmyrkäisinä tungosta ja kysyi: Kuinka paljon Lappeenrannassa on asukkaita? Tietysti tämän puhumisen patoutuneen tarpeen taustalla on kulttuurimme tautinen tapa pitää luonnollinen kuolema piilossa. Siinä, missä ennen kuolemaa odotettiin yhdessä kuolevan kanssa tuvan nurkassa ja hänen hautajaisiaan yhdessä kotona, me siirrämme sen terveyspalvelujen osaamiskeskusten tuotantoketjun viimeiseksi vaiheeksi. Huikein tämän ajan tuote tarjoaa mahdollisuutta hoitaa hautauspalvelut digitaalisesti arkun ja ruumisvaatteiden valinnasta siihen, että meille ilmoitetaan, milloin toimitus on ilmoitetussa kohteessa ja sitten vaan maksetaan verkkopankissa. Täällä saa näyttää tappamista, mutta ei kuolemista. Koska me tiedämme, että tuskin meitä tapetaan ja hautausmaat ovat muita varten.
Tuonen Tuvassa me emme pelaa kuoleman kanssa kielipelejä. Puhumme kuolemisesta emmekä exituksesta, saattohoidosta emmekä palliatiivisesta hoidosta, kuoleman tekemisestä emmekä terminaalivaiheesta. Toisaalta emme sorru siihen, että yritämme ottaa kuolemisen kipeän todellisuuden haltuumme kehnoilla vitseillä puhumalla veivin heittämisestä, tupakkalakon onnistumisesta tai kylmän pierun päästämisestä.

Maistelimme sanoja, Death Cafe, toiminnan kansainvälinen nimi, sopi meistä paremmin kauppakeskukseen. Suomen kielen syvärakenteista, sen myyttisestä mielestä, alkoi löytyä kokemuksia ja tunteita vastaava kieli – Tuonen Tupa, mutta löytyi myös muitakin: Manan maja ja valitettavasti perintöriitojen kaappaama ja raiskaama tosi kaunis sana: Kuolinpesä.
Linnut ja ihmiset rakentavat ruumiillaan pesänsä.

Kaikki ne kertovat perimmäisistä toiveistamme silloin, kun kuolema meidät tavoittaa: Haluamme päästä kotiin, toivomme kuoleman tulevan kotiin emmekä halua odottaa sitä hoitopaikassa ilman jonotusnumeroa. Viimeisenä toiveena me haluamme vielä kerran soutaa lastenlasten kanssa mökkirantaan onkimatkan päätteeksi ja panna sauna lämpiämään. Mitä sanoikaan Eeva Kilpi: Elämän tarkoitus on päästä kotiin.

Tuonen Tuvan keskustelua kuunnellessa tulee mielen Dietrich Bonhoefferin vankilaunelma uudesta kielestä, joka on ehkä täysin uskonnoton, mutta yhtä vapauttava ja lunastava kuin Jeesuksen kieli, että ihmiset jäävät sen lumoihin. Se on vanhurskauden ja totuuden kieli.
Olemme oppineet, ettei pelon vastakohta olekaan rohkeus, vaan ilo. Tuonen Tuvassa yllättää sen iloinen ilmapiiri. Ei naureta kuolemalle, vaan kuoleman, tuon suuren mustan humoristin, kanssa. Tuonen tuvassa kuolema iloitsee voidessaan auttaa elämää. Tuvassamme ilo hakee surun tanssiin, kuolema vie, mutta ilo ei vikise. Me tanssimme etukäteen iltamme viimeistä hidasta kuoleman askelmerkeissä, lähellä, lämpimästi ja vähän väkisin vääntäen kuin suomalainen mies tangoa. Kun kuoleman kanssa nauraa, ei tyhjää naura. Suurempi kuin kohtalo, on ihmisen kyky nauraa kohtalolleen. Olemme oppimassa, että pelko ei pelkää muuta kuin naurua.

Keisarillisen yliopiston jumaluusopillisessa tiedekunnassa meille kerrottiin, että kirkko on olemassa siksi, että täällä kuollaan. Tuonen Tuvassa opimme, että olemme olemassa, koska täällä eletään. Kuolema on se hetki, jolloin tämä nykyinen kuolemisemme loppuu. Koko kuolemakeskustelun arvokkainta antia lienee se, että se auttaa meitä panemaan elämämme arvot paikoilleen. Kuoleman kannalta elämää katsellessa me tajuamme, että täällä kaikki on enemmän tai vähemmän pysty- tai vaakasuorassa. Kurjinta kuolemisessamme ei taida olla se, että elämä loppuu, vaan se, että huomaamme kuinka paljon elämässä jäi elämättä. Juutalaiset uskovat, että viimeisellä tuomiollamme Jumala näyttää meille kaikki väliin jättämämme juhlat, ne pienet ilot, joita hän meille tarjosi ja kaikki ne hänen lahjansa, joita emme uskaltaneet avata. Tuomiomme on siinä, että hän kohottaa maljansa ja sanoo L´chaim – elämälle.

Tuonen Tuvassa muistelimme itseämme etukäteen. Laadimme omat muistokirjoituksemme ja jaoimme sen viimeisen lauseen. Usein me lopuksi aivan lyhyesti sanoimme: Kiitos ja - - - anteeksi.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Muutos

Oloneuvoksena samaistuin tähän nallehahmoon. Aidan päällä uhoamme: Meitä ei estä teljet, ei salvat. Voitonmerkiksi kotiläksyn suorittamisesta on uusi arpi turkissa.
 

ti 21.7.2015


ma 20.7.2015



Kompetenssi 

Neljän hatun varhennettu vanhus
Olen muutos, jonka haluan nähdä



1961
Suonenjoen yhteislyseo


Omaishoitajat ja läheiset ry:n
10-vuotisjuhla

TÄSTÄ ALKAA TUNTEMATON METSÄ


1986-  prokura    –  sertifikaatti
Amerikkalainen
unelmahattu
YEAT
7-kymppinenkin voi
vaihtaa työpaikkaa,
kun tuotteesta ei ole
tarvinnut luopua.

Päivän mietelause
Muumiperheen mietteitä Tove Jansonin kirjasta Muumimamman mietekirja. Toim. Sami Malila. Suom. Laila Järvinen ja Kaarina Helakisa, WSOY 2010.

Lähetän areenalle kiitokset palauttena, että Muumimamman mietekirjan mietelauseet ovat kuunneltavissa oikeassa järjestyksessä. Sekin on uutta, että edellisen kuuntelun jälkeen tulee seuraava mietelause kopioimatta radio-ohjelmasta. Areena uudistuu joskin hitaasti. 
Helil kyläs
UUSI SARJA ALKAA! Asiaohjelma, mikä o yhtaikka hyväntuuline ja ajatteluttava, vitsikäs ja vähä sialukas. (Seuraava alkaa 11 s. kuluttua Jakso 2)
 
Helil kyläs, yle tv1 
Runoilija Heli Laaksonen keskustelee vieraidensa kanssa elämän suurista ja pienistä kysymyksistä. Kuva: Miikka Lappalainen
TV1 perjantaisin 5.6. - 7.8.2015 klo 20.00 - 20.30, uusinta sunnuntaisin klo 11.15 ja keskiviikkoisin klo 21.35
Yle Areenassa 30 päivää



Katsoin punaisen tangotuokion kruunajaisten välillä. Oopperassa kaikki tapahtuu hitaasti. Tangossa voi kaiken ilmaista kolmessa, neljässä minuutissa.

Astor Piazzolla y Roberto Goyeneche - Chiquilin de Bachin

Pakollinen poliittinen osuus.

Uruguayissa ja Argentiinassa on pieniä, yksinäisiä lapsia, joista vanhemmat eivät huolehdi. Yleensä he yrittävät elättää itsensä myymällä kukkia, ruusuja. Kappaleen nimi on "Bachinin pikkupoika". Bachin on baarin nimi. Laulu kertoo miehestä, joka näki ruusuja kaupittelevan pikkupojan eikä hän ostanut kukkaa.
Jälkeenpäin hän sai tietää, millainen tuon pojan elämä on.
Sellainen kohtalo pitäisi lailla kieltää. 


Pitäisikö meilläkin ottaa tango avuksi hoitamaan lailla valtion ja kuntien tehtäviä?

torstai 16. heinäkuuta 2015

Venäjän tsaari Wikipediassa

 
Naisia työasussa oopperajuhlilla ja SuomiAreenalla, jonka toimittajalle rooliasu ei kuulu. Samapa tuo.

109 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1906: Vahvistettiin Suomen uusi vaalilaki, joka takasi maassa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ensimmäisenä maailmassa. Suomen naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa.


71 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)


- Jälleen kerran joudun toteamaan, että jossain on menty metsään, jos poliisi on se taho, joka pesee tämän likapyykin mahdollisesti vanhempien laiminlyöntien vuoksi, Kimmo kirjoittaa.

98 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

90 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

 

Kansanvallan päivä – Wikipedia

Radiokuuluttajan ilmoitus Kansanvallan 96-vuotispäivä saa minut höristämään korviani.Tänään on toripäivät Sastamalassa ja huomenna markkinat jossakin muualla.
Radiossakin on lähdetty kissanristiäiskuulutuksiin, jos Kansanvallan päivästä ei ole muuta sanottavaa.

97 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Olenko suomalainen?

Verkossa
Olen verkon silmässä kala. En pääse pois:
ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla.
Vesi päilyvä, selvä ja syvä minun silmäini edessä ois.
Vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla!

Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon.
Mikä autuus ois lohen kilpaveikkona olla!
Kuka rannan liejussa uupuu, hän pian uupukoon!
– Vaan verkot on vitkaan-tappavat kohtalolla.
-Uuno Kailas

Näin ajattelin rakentaessani Verkkokirjoittajan taloa verkkokirjoitustaidottomana eikä verkon kuristava ote miksikään ole muuttunut. Päivän mietelauseen kuulin paikallaan, mutta kuunneltavaksi se ilmeistyi muiden mietelauseiden julkaisun yhteydessä.
Eino Leino: Vapauden kirja  
2 min ma 13.7.2015 30 pv 10 kuuntelua 
Ote Eino Leinon runokokoelmasta Vapauden kirja, Kirja 1918. Lukijana kuuluttaja Hillevi Härkönen.

Sanataideprojektiin osallistuessani kokoonnuttiin käsittelemään runoja. Mukana Eino Leinoa jonka joku piti epäkelpona, kun hänellä oli naisseikkailuja. Olihan tuokin mittatikku, jolla kansallisrunoilijaamme arvosteltiin. Pettyneenä suomalaisuuteen on jäljellä yksi suomalainen rauhanruhtinaana, jonka puheenvuoroa odotan SuomiAreenalla.

Avaan päivän mietelauseen
enkä tarvitse siirtyä itse seuraavaan päivään vaan päivän mietelauseet seuraavat toistansa. Se on uutta areenassa, vaikka jonkun täytyy se puolestani ohjelmoida näin toimivaksi. 





- Suomen kansa on kuollut. Kuuntelen päivän mietelausetta ajalla ajattomaalla, mitä areenalaiset julkaisevat tai heitä korvaavat kesäloman sijaiset. Päivän mietelause luettiin 11.7.2015, mutta kuunneltavissa se on tänä aamuna. Eino Leino purkaa lyhyesti tuntojaan suomalaisista eikä tunnista enää suomalaista 1918. Jos hän ei ole velisurmainen, salavihainen eikä naapurikateinen hän kuuluu johonkin toiseen heimoon. 

Kunta houkutteli Vihtaniemelle sijoittajia halvoilla mökkiplänteillä. Aika 1900 lähtien oli velisurmainen, sen tiesi Eino Leino kirjoittaessaan tuosta ajasta. Salavihaiset naapurit ilmiantoivat sota-ajan säännöstelyyn kuuluvia hyödykkeitä. Sama toistui tullessani vanhempieni omaishoitajaksi jouluna 1990. Velisurmaisuus vetäistiin esiin niin kuin sillä olisi ollut mitään tekoa vanhempieni kotona hoitamiseen. 

Muuton yhteydessä kävin läpi poisheitettäviä papereita. Säästin asioiden hoidonkulkuun vaikuttaneet paperit punaiseksi langaksi myöhempää kirjoittamista varten. Kirkonkylän osakkeeseen jäi kirous, jonka naapurikateiset aravan omistajat saivat aikaan. Rahalla olen vaikuttanut asioiden kulkuun, että taloyhtiön hallinto siirtyi isännöintitoimistolle ja yhtiökokousten pitopaikka Varastalon kokoushuoneeseen.

Samaan tulokseen olen tullut kuultuani Kreikka-keskustelua. Olen käynyt läpi samat veivaukset omaishoitajana ensiksi kunnan lupaamalla kotihoidontuella. Säästin kaksi laitospaikka enemmän tarvitseville. Valtio huomasi, että omaishoitajalle riittää pienempikin tuki korvaamaan 24/7 keskeytymättömästä 3-vuorotyöstä. Kunta pisti paremmaksi. Maksoi minulle verot vähennettynä ja peri isältä palvelumaksuna takaisin kunnalle minun tekemästä työstä.

Olen iloinnut havaitessani Suomen olevan menossa Kreikan tielle, vaikka yrittävät saada aikaan hyväksyttävät tukipakettiehdot Kreikalle. Hallitus lupaa kipeitä leikkauksia meille vähällä toimeentuleville. Ei ole päätä eikä häntää koko touhussa katsoipa oman maan asioita tai kreikkalaisten kurjuutta.

Eino Leino: Vapauden kirja
2 min 30 pv 10 kuuntelua

Ote Eino Leinon runokokoelmasta Vapauden kirja, Kirja 1918. Lukijana kuuluttaja Hillevi Härkönen.

Päivän mietelause: Jussi Talvi: Tällaista oli palata 6.56
Ote Jussi Talven romaanista Tällaista oli palata, Otava 1946.
Ohjelma on kuunneltavissa Yle Areenassa vain suorana 11.57

 
13.7.2015 hän on suomalainen

Erwin Schrott: Rojotango
Uruguaylainen bassobaritonitähti esittää tunteikkaita argentiinalaisia tangoja ja muuta eteläamerikkalaista musiikkia Berliinissä. Mukana on mm. Astor Piazzollan ja Pablo Zieglerin musiikkia ja tangoa myös tanssittuna.

227 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1788: Venäjän keisarinna Katariina II Suuri julisi sodan Ruotsille. Tämä johti myöhemmin Suomen menetykseen ja liittämiseen Venäjään Suuriruhtinaskunnaksi.

Kustaa III:n sota – Wikipedia

28 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1987: YK:n mukaan maailman väkiluku ylitti 5 miljardin rajan.

13.7.2015 

Päivän mietelause: Eino Leino: Vapauden kirja
11.7.2015 


Ote Eino Leinon runokokoelmasta Vapauden kirja, Kirja 1918.
Ohjelma on kuunneltavissa Yle Areenassa vain suorana
11.7.2015 
Ote Eino Leinon runokokoelmasta Vapauden kirja, Kirja 1918.
Ohjelman tiedot Sarja




 


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kotimatka



Rovasti Matti J. Kuronen, Lappeenranta.
Hartauden musiikki: "Me kuollaan kaikki", san. Minna Mänttäri, säv. Seppo Äikäs, es. Minna Mänttäri (laulu), Seppo Äikäs (kitara).


Iltahartaus to 09.07.2015
Matti J. Kuronen, rovasti, Lappeenranta

Lämpimät terveiset Tuonen Tuvasta, missä olemme viime syksystä lähtien keskustelleet kerran kuukaudessa elävästi kuolemasta. Joka kerta kahvilamme täyttyi hyvin sekalaisesta seurakunnasta: läheisen kuoleman koskettamista, kuoleman jo merkkaamista, kohtalonsa kovettamista, lastaan tyhjään syliinsä vieläkin puristavista, itsemurhaa harkitsevista, saattohoidon uuvuttamista omaishoitajista, oman kuolemansa kanssa kamppailevista ja kuolemasta väitöskirjaan vääntävistä. Meitä yhdistää vain yksi asia, me kaikki kuolemme kerran.
Minna ja Seppo tekivät meille kaksi laulua: Pienen laulun kuolemasta ja Me kuollaan kaikki.
Joku tupamme vieraista tilaa heidät omiin hautajaisiinsa.

Arvokkaimmalta tuntuu kuitenkin se, että ainakin täällä Karjalan kulmalla meillä on suuri valmius avoimeen ja suoraan keskusteluun kipeistäkin asioista. Jostain suuresta sosiaalisesta tilauksesta kertoo sekin, että Tupa on tupaten täynnä. Naapurikaupungissamme Pietarissa Death Cafeen avannut Anatoly tunki tupaamme, katseli silmät ymmyrkäisinä tungosta ja kysyi: Kuinka paljon Lappeenrannassa on asukkaita? Tietysti tämän puhumisen patoutuneen tarpeen taustalla on kulttuurimme tautinen tapa pitää luonnollinen kuolema piilossa. Siinä, missä ennen kuolemaa odotettiin yhdessä kuolevan kanssa tuvan nurkassa ja hänen hautajaisiaan yhdessä kotona, me siirrämme sen terveyspalvelujen osaamiskeskusten tuotantoketjun viimeiseksi vaiheeksi. Huikein tämän ajan tuote tarjoaa mahdollisuutta hoitaa hautauspalvelut digitaalisesti arkun ja ruumisvaatteiden valinnasta siihen, että meille ilmoitetaan, milloin toimitus on ilmoitetussa kohteessa ja sitten vaan maksetaan verkkopankissa. Täällä saa näyttää tappamista, mutta ei kuolemista. Koska me tiedämme, että tuskin meitä tapetaan ja hautausmaat ovat muita varten.
Tuonen Tuvassa me emme pelaa kuoleman kanssa kielipelejä. Puhumme kuolemisesta emmekä exituksesta, saattohoidosta emmekä palliatiivisesta hoidosta, kuoleman tekemisestä emmekä terminaalivaiheesta. Toisaalta emme sorru siihen, että yritämme ottaa kuolemisen kipeän todellisuuden haltuumme kehnoilla vitseillä puhumalla veivin heittämisestä, tupakkalakon onnistumisesta tai kylmän pierun päästämisestä.

Maistelimme sanoja, Death Cafe, toiminnan kansainvälinen nimi, sopi meistä paremmin kauppakeskukseen. Suomen kielen syvärakenteista, sen myyttisestä mielestä, alkoi löytyä kokemuksia ja tunteita vastaava kieli – Tuonen Tupa, mutta löytyi myös muitakin: Manan maja ja valitettavasti perintöriitojen kaappaama ja raiskaama tosi kaunis sana: Kuolinpesä.
Linnut ja ihmiset rakentavat ruumiillaan pesänsä.

Kaikki ne kertovat perimmäisistä toiveistamme silloin, kun kuolema meidät tavoittaa: Haluamme päästä kotiin, toivomme kuoleman tulevan kotiin emmekä halua odottaa sitä hoitopaikassa ilman jonotusnumeroa. Viimeisenä toiveena me haluamme vielä kerran soutaa lastenlasten kanssa mökkirantaan onkimatkan päätteeksi ja panna sauna lämpiämään. Mitä sanoikaan Eeva Kilpi: Elämän tarkoitus on päästä kotiin.

Tuonen Tuvan keskustelua kuunnellessa tulee mielen Dietrich Bonhoefferin vankilaunelma uudesta kielestä, joka on ehkä täysin uskonnoton, mutta yhtä vapauttava ja lunastava kuin Jeesuksen kieli, että ihmiset jäävät sen lumoihin. Se on vanhurskauden ja totuuden kieli.
Olemme oppineet, ettei pelon vastakohta olekaan rohkeus, vaan ilo. Tuonen Tuvassa yllättää sen iloinen ilmapiiri. Ei naureta kuolemalle, vaan kuoleman, tuon suuren mustan humoristin, kanssa. Tuonen tuvassa kuolema iloitsee voidessaan auttaa elämää. Tuvassamme ilo hakee surun tanssiin, kuolema vie, mutta ilo ei vikise. Me tanssimme etukäteen iltamme viimeistä hidasta kuoleman askelmerkeissä, lähellä, lämpimästi ja vähän väkisin vääntäen kuin suomalainen mies tangoa. Kun kuoleman kanssa nauraa, ei tyhjää naura. Suurempi kuin kohtalo, on ihmisen kyky nauraa kohtalolleen. Olemme oppimassa, että pelko ei pelkää muuta kuin naurua.

Keisarillisen yliopiston jumaluusopillisessa tiedekunnassa meille kerrottiin, että kirkko on olemassa siksi, että täällä kuollaan. Tuonen Tuvassa opimme, että olemme olemassa, koska täällä eletään. Kuolema on se hetki, jolloin tämä nykyinen kuolemisemme loppuu. Koko kuolemakeskustelun arvokkainta antia lienee se, että se auttaa meitä panemaan elämämme arvot paikoilleen. Kuoleman kannalta elämää katsellessa me tajuamme, että täällä kaikki on enemmän tai vähemmän pysty- tai vaakasuorassa. Kurjinta kuolemisessamme ei taida olla se, että elämä loppuu, vaan se, että huomaamme kuinka paljon elämässä jäi elämättä. Juutalaiset uskovat, että viimeisellä tuomiollamme Jumala näyttää meille kaikki väliin jättämämme juhlat, ne pienet ilot, joita hän meille tarjosi ja kaikki ne hänen lahjansa, joita emme uskaltaneet avata. Tuomiomme on siinä, että hän kohottaa maljansa ja sanoo L´chaim – elämälle.

Tuonen Tuvassa muistelimme itseämme etukäteen. Laadimme omat muistokirjoituksemme ja jaoimme sen viimeisen lauseen. Usein me lopuksi aivan lyhyesti sanoimme: Kiitos ja - - - anteeksi. -Löytynyt ja lisätty 20.4.2016
.

Katson kuvaa sormileikistä hämä, hämä, häkki kiipes langalle. Se on ollut jokapäiväinen toiminto sateita seuratessa. Areena uudistui kohdallani vaikeasti löydettäväksi tai sitten kone kieltäytyy avaamasta sivua.

Valoa ikkunasta Kuva: Satu Matikka
Etsin hartauspuhujat heinäkuussa enkä löydä iltahartauspuhujaa toista kertaa. Hartaushakuna hän on viimeksi vieraillut puhujana 2012. Valoa ikkunasta tulvi silloin tuvan täydeltä eikä sisällä huoneessa ollut pimeää. Kuitenkin valon määrä sai minut voimaan huonosti ja viime kesänä oravaisen pesä oli lähellä muuttua Tuonen tuvaksi. 
Kaksi viikkoa voin huonosti enkä tiennyt mikä minua ahdisti. Vielä viimeisen kerran raahauduin kaupunginsairaalan päivystykseen. Oli puute lääkäreistä ja varmaankin muista resursseista.
- Nyt on mentävä sairaalaan, ymmärrätkö, nyt on mentävä sairaalaan, ohjeisti nuori lääkäri, joka vähä ennen oli pitänyt käyntiäni turhana. 
Akuutti antoi ensiavun ja siirryin osastolle. Aikaisempien tutkimusten perusteella minulla on geeniperimä tulppautumistaipumukseen. Alkulääkityksen jälkeen jouduin Pääterveysasemalle paljon hoitoa vaativana potilaana. Kesän alussa sain lääkäriajan elokuussa. Se oli turha käynti eikä minua lohduttanut pätkän vertaa, että hän tunsi Pääterveysaseman lääkärit kaikki. Verenpainelääkäriä ei löytynyt, joten hakeuduin Mehiläiseen yksityislääkärille. 

Joulun aikaan nastahammas heilahti ja putosi pois odottaessani yksityiselle hammaslääkärille aikaa. Päivystäjä oli kuin marjaskarhu puhuen vastoin parempaa tietoani, mutta röntgenkuva paljasti vaurion. Hampaan juuri oli halki ja se piti poistaa.

Kaikkea hidastamaan tulee muutto Mäntsälään. Veren hyytymisarvo on seurannassa. Hammashoito etenee, joskin kesäloma viivästyttää uuden hampaan saamista. Leikkausaika toteutuu hoitotakuun aikana. 
Polvien kipu pakotti hakeutumaan Terveystalon vierailevalle ortopedille. Saan piikit molempiin polviin ja lähetteen rötgenkuvaukseen. Julkisella puolella ensiksi terveyskeskuslääkäri arvioi ortopedin lääkäritarpeen. Se veisi aikaa 4 kuukautta ja maksaisi kahden lääkärin käyntimaksun. Palaan Terveystaloon hakemaan rötgenlähetettä ostopalveluna. Käyn röntgenissä ja yllätys, yllätys lasku on sama kuin kahden lääkärin palkkio julkisella puolella. Sekin asia etenee ajallaan odottelematta lääkäriaikoja julkisella puolella.

Kuuntelen tarkkaan aamuhartauden. Pelon vastakohta on ilo. Jospa kaikki iloksi muuttuisi, vaikka pelon keskellä olen tehnyt kuolemaa, ettei mitään leikkauksia tarvitsisi kestää. Se on ollut turhaa työtä, josta joudun vastaamaan aikanaan. Elämätöntä elämää on kertynyt liian paljon vuosien varrella. Paremmaksi kaikki muuttuu ja toivon hyväksikin, kun jätän etukäteen suremisen.

Valoa vaikk'en näekään sen tiedän loistavan. Nyt se loistaa suurista ikkunoista niin kirkkaasti, että on käänneltävä säleverhoja suojaksi häikäisyltä.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kesästä 1941 ja kesään 2015

Aika on käynyt hyvin epävarmaksi. Tavalliselle ihmiselle ei Kreikan tukipaketin  jauhamisesta ole mitään iloa. Siinäpähän jauhatte maailman tappiin asti. Kun tyhjän saa pyytämättä aloitetaan oman maan asioiden vatulointi.
Sain eilen asiat järjestykseen kun vaihdoin kulkusuuntaa. Jäi laulut laulamatta Skansenilla, kun TV-ohjelma lupasi jaksot "katsottavissa" jälkikäteen. Se on täyttä puppua areenalta. Ensiviikolla on Allsång på Skansen katsottava ajallaan.
Allsång på Skansen | TV | Areena | yle.fi - Yle Areena
areena.yle.fi/1-2406429Allsång på Skansen. Tiistaisin klo 21.00, Yle Fem. Jaa ohjelma. Lisää suosikiksi. Jaksot. Katsottavissa; Tulossa. Ei katsottavissa olevia jaksoja tällä hetkellä.
 
Allsång på Skansen
Tiistaisin klo 21.00, Yle Fem


Osa 3/8. Yhteislaulua Tukholman Skansenilta. Illan laulattajia ovat Bo Kaspers Orkester, Danny Saucedo, Isa, Jill Johnson & Doug Seegers ja Magnus Carlsson. Juontajana toimii Petra Marklund. HD 

Pettymyksen jälkeen eläydyn lapsuuteen tiettömän taipaleen takana Norjassa. Palasin vielä 5-kymppisenä hoitamaan vanhempani kirkonkylän osakkeessa lähellä palveluja. Kunta hääri Vihtaniemellä omiaan sijoittamalla 500€ veneluiskan rakentamiseen lapsuuskodin uimarantaan. Heillä oli suuri suunnitelma EU:n suurella rahalla toteuttaa meidän maiden ryöstö ja rakentaa sijoittajille viihde- ja vapaa-ajankeskus, UPM:n metsäkoneille säilytyspaikka ja pelastuslaitoksen opettajalle harjoituspaikka juoppojen hukkuneiden pelastamiseksi. Suuria uhoten Länsirannan omistajana hän sai aikaan sotatilan Tiekartta Länsirannalla.

Tauti tanssitteli kolmen koplan pyörryksiin enkä tiedä kuka siellä hoitaa asioita tänä päivänä. Kaikki on niin suomalaista savolaista, että täytyy ihmetellä. Kreikassa on oltu ovelampia maksumiesten hämäämisessä.

Tiettömän taipaleen takana 

 
Syrjäinen asuinpaikka voi olla mieluinen vaihtoehto.

1/6. Ole Arnold Bønå on palannut Vistenvuonon rannoille Helgelandiin ja ryhtynyt jatkamaan tilanhoidon ohella myös vanhempiensa perustamaa leirikoulutoimintaa. Lisäksi hän tarjoaa turvapaikan ongelmanuorille. 

Sodan sukupolvi alkaa kesällä 1941 ja päättyy 2003. Katson sen areenasta, kun ensiksi olen osallistunut yhteislauluun Skansenilla. Sillä oli tietty tarkoitus, kun lähdin oppikouluun vieraalle paikkakunnalle. Mansikanpoiminta vaihtui kesätyöhön Tukholmassa. Uskoonhurahtanut sukulaisnainen lähetti kantelukirjeen vanhemmilleni, että olin ollut huoraamassa. Selvitin sen asian vanhempieni kanssa, mutta vanhapiika muuan kas, 6-kymmenvuotias, meni naimisiin. Hän selosti liittoaan, joka ei ollut unelmien täyttymys. Kysyinkin isältä, kumpi mahtoi kosia. 

Dokumenttiprojekti: Intian tytär
Joulukuussa 2012 nuori intialaisnainen kuoli raa'an joukkoraiskauksen aiheuttamiin vammoihin. Raiskaajat syyttivät uhria teosta. Intiassa syntyi kansanliike puolustamaan naisten asemaa. Liike laajeni kansainväliseksi.

Katsoin dokumentin omista lähtökohdista. Hullun kiilto silmissä raiskaaja syyttää tyttöä, kun on ulkona yhdeksän jälkeen. Kouluaikana rehtori päivysti iltaisin ja otti puhutteluun, jos pääsi lähietäisyydelle. Oltiin vain iltakävelyllä eikä sen kummempaa ollut mielessä. Lukioaikana en käynyt missään. 
Rehtorin vahtiminen ei kuitenkaan estänyt saman koulun kasvattia käymastä käsiksi suutari-Jussin pojan kanssa ja raahaamasta lammelle. Humalaisten voimin he viskasivat minut lampeen. Kevätlukukausi päättyi ja palasin kotiin. Oli paha paikka kertoa äidille, mistä mustelmat olivat tulleet. Rikospaikoille en ole palannut.

Kaksi lentää yli käenpesän tietyillä seurauksilla.

Freeman: Kaksi Lensi Yli Käenpesän (live 1976)


Sodan sukupolvi

http://a1.images.cdn.yle.fi/image/upload/f_auto,d_yle-areena.jpg/13-1-2103747-cover.jpg 
Tiistaisin klo 21.00, Yle TV1 - Yle Areena 14 pv
Kesällä 1941 Berliinissä viisi lapsuudenystävää
nostaa maljan elämälle ja huomiselle.
Jokaisella on unelmansa, ja jokainen uskoo, että sota kestää vain hetken.
Toisin kuitenkin käy.
Suursodan raakaa todellisuutta kuvaavaan kolmiosaisen sarjan
pääosissa nähdään Volker Bruch, Tom Schilling, Katharina Schüttler,
Miriam Stein ja Ludwig Trepte.

Sodan sukupolvi

Allsång på Skansen ja laulan mukana iloisessa joukossa, jonne saavat lapsetkin tulla laulamaan varttuneempien kanssa.

// klo 21.00 / tiistai 14.07.2015

Osa 4/8. Yhteislaulua Tukholman Skansenilta. Illan laulattajia ovat Darin, Jakob Karlberg, Titti Sjöblom, Zara Larsson sekä Brolle & Nanne Grönvall. Juontajana toimii Petra Marklund. HD 
 
Sama uudelleen

Allsång på Skansen

// klo 21.00 / tiistai 21.07.2015

Osa 5/8. Yhteislaulua Tukholman Skansenilta. Illan laulattajia ovat Dinah Nah, Ida LaFontaine, Kjell Lönnå & Sundsvalls Kammarkör, Lasse Stefanz & Mikael Wiehe sekä Ulrik Munther. Ohjelman juontaa Petra Marklund. HD
 

Tämän jälkeen palautan mieleen, mitä sodan sukupolvi on saanut kokea, kun sattui syntymään punaisen heinäkuun päivänä 1941. Eino Leinon kanssa olen menettänyt uskoni kateelliseen suomalaiseen.

Sodan sukupolvi

// klo 21.00 / tiistai 21.07.2015

3/3. Kun sota viimein loppuu, ketkä ovat sankareita ja ketkä syyllisiä? Entä moniko viidestä ystävästä on silloin elossa? (U) HD

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Kesäjuhlat


Menneistä juhlista kiitos. Tuleville, tulkaa!

torstai 2. heinäkuuta 2015

Oppia ikä kaikki

Yksityisten hammas­lääkäreiden potilaat vähenevät, liitto on huolissaan (2.7.2015 8:45)

Yli tunnin kestävällä hoitokäynnillä ehdin ajatella yhtä ja toista. Hammaslääkäri oli saanut referenssit Seijalta ja erikoishammaslääkäriltä, joka hoiti suusairauksia poliklinikalla Päksissä. Selvisin käynnistä elävänä, vaikka viimeiset minuutit olivat liikaa. Kysyin kuitenkin, miten pitää menetellä väliaikaisen ratkaisun varassa 2 viikkoa seuraavaan käyntiin. Ohje entinen syödä toispuoleisesti ja varoen.  Pilliruokinta olisi säästävä vaihtoehto kesäaikaan.

Palaan alkuun 1. hammaslääkärikäyntiin koulun jälkeen. Kapun rouva oli hammaslääkäri, se oli ainoa tieto hammaslääkäreistä 1962. Tilasin ajan ja muistan rouva hammaslääkärin ilmeet ja repliikit. Hän puhutteli minua rippilapsena Anna Marin pyöritellessä suuria silmiään. Hammas paikattiin ja 25 vuoden kuluttua minulle uusi hammaslääkäri totesi.
- Suussasi on liian korkea hammaspaikka. Vain minä tiesin, mitä oireita virhepurenta aiheuttaa. Leukanivel siitä kärsi, kun söin vain vastinpareilla. Se selitti takaraivosäryn, jota luulin aivotukokseksi.

Paikan purkaminen ja vastinparin hoitaminen oli pitkällinen prosessi. Joulun jälkeen söin viiliä ja pääsiäisenä mämmiä. Kuitenkin väliaikainen hammas irtosi ja jouduin turvautumaan päivystykseen. Hammas liimattiin niin lujasti kiinni, että hoitava lääkäri joutui poralla irroittamaan hoitamattoman hampaan jatkaakseen hoitoa. 

Sama nasta heilahti ennen joulua ja putosi pois. Kohta olisi käynti uudella hammaslääkärillä. Röntgenkuvassa selvisi, että juuri on halki ja se pitää poistaa. Onneksi sain ajan erikoishammasläärille ja sitä rataa etenin eiliseen käyntiin. 
- Mitä päivystävä lääkäri sanoi hampaasta?
- Paska hammas. 
- Jospa hänellä oli huono päivä, totesi hammashoitaja säpsähtäen.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Suurin kipu on kärsitty ja kahden viikon kuluttua voin olla hymyhammas.

Parasta oli avuntarjous lähteä saattajaksi kaupunkiin. Toinen apu oli pistokset polviin, etten tarvinnut pyörätuolia. Kylläpä tämä tästä. Rakenteet eivät muutu, vaikka istuisin joka viikko keskustelemassa kielipuolen psykiatrisen hoitajan kanssa. Lääkärilläkö on oikeus lähettää keskustelemaan, kun mitään ei osaa tehdä ennen lopullista valmistumista lääkäriksi. Tunnen itseni valepotilaaksi tämän päivän terveyspalvelujen  hakijana.  

Tässä syy miksi en tuntenut tarvetta osallistua riemuylioppilaiden  juhlintaan 2011. Ulkokuntalaisena oli fyysisen kiusaamisen kohde. Pakenin takaa-ajajaa, kun rehtori kurkisti ovesta ennen tunnin alkua. Hän piti minua tappelijana ja talutti korvasta kansliaan. 
Toinen on hammaslääkärikäynti ja kolmas saman koulun kasvatin johtajaopettajana teko koulunloppupäivänä. Suutari-Jussin pojan kanssa ottivat minut kiinni ja raahasivat lampeen humalaisten voimalla.
Pahin paikka oli kertoa äidille kotona kesälomalle palattua, mistä mustelmat ovat tulleet. 

Tätäkö minä kerjäsin lähtiessäni oppikouluun vieraalle paikkakunnalle Eevin varoituksista huolimatta?
- Ei köyhä tyttö tarvitse oppikoulua, kelpaa piiaksi koulun käymätönkin.

Saman lopputuloksen saat lukea rivien välistä Lukulehti -tiedostostaja suoritetuista tutkinnoista YEAT koskien sukupolvenvaihdosta.
- Ehdoton ikä on 61/64 vuotta. Yrittäjänä ei ole kertynyt työhistoriaa. Esittelijä tarvitaan tulkitsemaan lakia, jonka presidentti vahvistaa allekirjoituksella.
Sitä saa mitä tilaa, kun on saanut pehmeällä maata ja hyvää syödä, riittää rahaa rauhantyöhön ja valitaan rahalla kansanedustajasta ministeriksi tekemään työtä tulevaisuuden hyväksi. 
- Minulla on 2-vuotias tytär, ja takaan että hän saa laadukasta varhaiskasvatusta ennen koulun alkamista.