keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Lapin kesästä ja lähdön vaikeudesta

   

Lauluni - Esa A. Luukkainen & kumppanit / näytekappaleita levyltä


Löytö sekin että läppärissä on CD- ja DVD- asema. Erilliset laitteet lähtevät kierrätykseen. Sinne kai olen menossa minäkin, vielä tämän kerran omin jaloin uuteen osoitteeseen varatulle ajalle. 


Aamu on mennyt papereiden järjestelemisessä. Mitä oli ennen heinäkuun keuhkoveritulppaa, nekin sairauskertomukset otan mukaan Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyineen. Netissä vastasin kysymyksiin vaaditulla kyllä - ei vastauksilla. Tulos 0 pistettä. Normaali.

Palaan iltapäivällä käyntiin, jos ei viedä suoraan lataamoon.

Aamun ajatus
Elämä ei ole odottamista, toivomista ja
haaveilemista,  se on tekemistä, olemista
ja joksikin tulemista.  Se on sitä mitä aiot
tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän.
-Mike Dooley


Kiitos käynnistäsi Mehiläisessä! Suosittelisitko Mehiläistä saamasi palvelun perusteella asteikolla 0 - 10 = erittäin todennäköisesti. Hyvin sujui . Kiitos!

Hyvillä mielin vaeltelin kaupungin katuja. Sain hyvää palvelua erikoislääkäriltä. Hän poisti entiset lääkkeet ja tilalle resepti yhteen lääkkeeseen ohjeineen. Sairaalan siirto terveyskeskukseen jatkohoitoon ei toiminut. Puhelinkierroksen jälkeen sain sihteerikön ohjeen.
- Käytä nyt jotakin verenpainelääkettä. Puhelinvastaaja itku kurkussa toisteli, kun ei ole lääkäreitä. Se asia tuli hoidetuksi edellisenä päivänä yhdellä puhelinsoitolla. Monta lääkäriä kutsui omia asiakkaitaan samasta odotustilasta. 
Kerroin lääkärille, kuinka vaikeata oli etsiä uusi lääkäri, kun kukaan ei enää ole suosittelemassa. Terveystalosta en löytänyt yhtään nimeä, josta olisin kuullut. Syke on kaukana enkä sieltäkään löytänyt ketään tuttua.

Nyt tiedän ketä suosittelen ja missä hän ottaa vastaan. Valituksia pääterveysaseman lääkäripulasta en enää kuuntele. Se on terveyspalvelujen kehityshäiriö, jota yritettään kasvattaa kelpo palvelukseksi siinä onnistumatta.

Huomenna aloitan uudella ohjelmalla joka suhteessa. Olotila on muistuttanut palvelutalojen asukkaiden päivää aamusta iltaan istumassa vieri vieressä lääkittynä puhumattomaksi. Jos joku pyysi ääneen vielä auttamista,  kuulin vastauksen.
- Se vain mölisee omiaan. Tai johtavan johtajuuden mittaamista.
- Mustoska pitäs päästä kuselle. 
- Eikö nyt ole ketään auttamaan? Seuraavana päivänä sain komennon lähteä laitosapulaiseksi kävelevien palveluyksikköön. Lähettäjä tiesi, että olin isäni omaishoitaja. Hän jäisi päiväksi yksin ja olisin vain yöhoitaja. Voi, sitä järjenköyhyyttä työttömien rivien järjestelyssä. 

Elämä on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista.  Se on sitä mitä tein
sen jälkeen kun luin  tämän. Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet.

Ei kommentteja: