Augsburgin uskonrauhaa on yhä syytä juhlia (9.8.2014 7:01)
Aamuhartaus pe 26.03.2004
Matti J Kuronen, perheneuvoja, rovasti , Lappeenranta
Virsi: 59
Aamuhartaus pe 26.03.2004
Matti J Kuronen, perheneuvoja, rovasti , Lappeenranta
Virsi: 59
Tieto tuli naiselle yllättäen ja pyytämättä kuin faksi: ”Sinä tulet
raskaaksi ja synnytät pojan”. Viestin saaja sanoi ensimmäiseksi ääneen
sen, mitä me olemme pähkäilleet pitkään: ”Miten se on mahdollista,
minähän olen koskematon”. Se, että neitsyitä tulee raskaiksi ei ole
kovin suuri uutinen. Onhan niitä raskaiksi tulleita neitseitä tullut
vihityksikin muutama naiskuorollinen. Niitä tulee alle 15-vuotiaina
raskaiksi meidän sairaanhoitopiirissä vuosittain toistakymmentä. Onhan
raskaus mahdollista, vaikka monille se on myös mahdotonta. Ensi kerralla
Lappeenrannassa käydessänne poiketkaa Ristikankaan hautausmaalle.
Suoraan pääportista päädytte kivelle, joka muistuttaa siitä, ettei
Jumalallekaan kaikki aina onnistu. Tyhjän sylin kivi on omistettu
lapselle, jota emme koskaan saaneet tai jonka saimme vain hetkeksi.
Jouluyön parikymmentä kynttilää ja puinen leikkiauto enkeli kyydissään
kertoivat omaa tarinaansa siitä, miten lapsettomuus koskettaa.
Marianpäivänä enkeli puhuu kahdesta naisesta, naisista elämän ääripäissä. On tämä Maria, Herran piikanen ja on hänen sukulaisensa papinemäntien liittoon jo vuosikymmenet kuulunut Elisabet. Kummankin osalle koituu äitiys vaikkei uskoisikaan, ei uskoisi toisen nuoruuden ja toisen yli-ikäisyyden takia. Enkeli ei ryhdy pitämään luentoja eikä suosittele hormonihoitoja. Sanoo vain sen, minkä tietää todeksi, vaikkei todistettavaksi: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta”. Ja sitten hyvin yksinkertaisesti: enkeli lähti hänen luotaan. Niin kuin sanoisi: Moikka Maria. Kevätaika alkaa Marianpäivästä. Tämän väkevästi naisellisen tekstin raamista haluaisi mieskin saada jotain irti.
Enkelin lähdettyä tuli Joosef töistä ja kuuli tulleensa Jumalan puolesta elatusvelvolliseksi. Oi Joosef, Joosef teki mieli olla koskaan palaamatta. Ehkä tuo keski-ikäinen mies etsi enkeliä oman kylän miehistä tai ihan omasta rakennusporukasta. Vetää miehen hiljaiseksi, kun enkeli puhuu omalle naiselle. Sattuvasti Eeva Kilpi kuvaa tätä suurta sivullista, Marianpäivän ja joulun kuokkavierasta poikansa syntymäpäivillä: Jostain nurkasta yrittää Joosefkin tunkea itseään perhekuvaan kyseenalainen pyhimyskehä kaljuuntuvalla päälaellaan. Niitä kuvia katsellessa ymmärtää hyvin lastenlasten käymän keskustelun aiheesta: Käviks ne kuvassa enneko Jeesus synty? Jos vaati paljon Marialta suostua Jumalan tahtoon, niin ei varmaan ollut kovin helppoa Joosefinkaan ottaa paikkaansa aasintaluttajana, pakolaisena ja veronmaksajana Jumalan suunnitelmien pyörityksessä.
Elisabetin mies, pappi kun oli, yritti vielä puhua Jumalaa pyörryksiin. Sakarias sanoo sen, minkä me kirkon eläkeputkessa potkivat tiedämme omasta kokemuksestamme: ”Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha ja vaimonikin on iäkäs.” Kuten muistamme, Jumala teki tästä liikoja puhuneesta papista osa-aika mykän. Kaikkien ihmeitten loisteessa ja Pyhän Hengen hehkutuksessa me voimme kuulla tavallisten ihmisten tavallista puhetta: Neiti sanoo olevansa sinkku ja vanha mies kertoo tehneensä jo sopimuksen elämän kanssa: Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään. Antaisivatko nämä kertomukset Jumalan lapsenteosta meille oikeuden esittää omat aidot ja rehelliset kysymykset Jumalalle? Ehkä ongelmamme uskon asioissa syntyvät siitä, että emme aseta omia ongelmiamme Jumalan ratkaistaviksi, vaan tyydymme muiden Jumalan puolesta antamiin vastauksiin. Lapsettomuuden tai lapsen menettämisen kohtaaminen ilman lähes kiroamiselta kuulostavaa miksi-kysymystä ei johda muuhun kuin katkeruuteen ja kaunaisuuteen. Jumalan vastaukset odottavat oikeita kysymyksiämme eivätkä meidän hengellisiä arvailujamme. Vasta näillä kysymyksillä me saamme vastauksen: Se, mikä on meille toivotonta, ei ole Jumalalle mahdotonta. Se, mitä me pidämme mahdottomana, ei ole Jumalalle millään tavoin toivotonta. Näiden vastausten varassa voimme suostua hänen tahtoonsa.
Koville se otti niin Marian kuin Elisabetinkin osalta. Jeesus ei mennyt insinöörinoppiin Jerusalemin teknillisen korkeakoulun talonrakennusosastolle, vaan kaateli pöytiä temppelissä ja vietti aikaansa sekatyöläisten, kalastajien ja luikureiden kanssa. Johannes ei jatkanut suvun pappisperinteitä, vaan asettui kapinaan koko temppelihämyjä vastaan ja alkoi pyöriä kaikenkarvaisten toisinajattelijoiden joukossa. Se, mikä tuottaa Jumalalle kunniaa, aiheuttaa usein myös sukulaisille häpeää. Juuri siinä iässä, kun Joosef olisi voinut opettaa pojanpojilleen leikkuulautojen ja voiveitsien vuolemista tai tehdä heille kehdon, sai hän kuulla koko Jumalanpojan isäpuolen uran päättyvän häpeällisesti. Saattoi Sakariaskin jälleen mykistyä kuullessaan poikansa kulkeneen nuoren kapinallisen tien päähän asti Jerusalemin vankilan päänkatkaisuhoitoasemalla.
Jos Jumalan vastaukset tulivat kerran näille ihmisille, niin pitää myös meidän kysymyksemme tulla yhä uudestaan ja uudestaan. Miten se on mahdollista? Mistä voin tietää, että niin käy? Eikö juuri tämä Jumalan Synnyttäjän kysymys tee hänestä Ikuista Neitsyttä, Jumalan koskettamaa Äitiä, kaikkien murheellisten lohduttajaa ja Morsianta, aviota tuntematonta, jonka edessä me monisanaiset puheentaitajat olemme kalojen lailla mykkinä.
Puhtain Jumalansynnyttäjä, jolle kaikki hyvä on mahdollista. Älä lakkaa rukoilemasta meidän kelvottomain palvelijain puolesta, että vapautuisimme kaikista kiusauksista ja pahan hengen vaikutuksista.
Marianpäivänä enkeli puhuu kahdesta naisesta, naisista elämän ääripäissä. On tämä Maria, Herran piikanen ja on hänen sukulaisensa papinemäntien liittoon jo vuosikymmenet kuulunut Elisabet. Kummankin osalle koituu äitiys vaikkei uskoisikaan, ei uskoisi toisen nuoruuden ja toisen yli-ikäisyyden takia. Enkeli ei ryhdy pitämään luentoja eikä suosittele hormonihoitoja. Sanoo vain sen, minkä tietää todeksi, vaikkei todistettavaksi: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta”. Ja sitten hyvin yksinkertaisesti: enkeli lähti hänen luotaan. Niin kuin sanoisi: Moikka Maria. Kevätaika alkaa Marianpäivästä. Tämän väkevästi naisellisen tekstin raamista haluaisi mieskin saada jotain irti.
Enkelin lähdettyä tuli Joosef töistä ja kuuli tulleensa Jumalan puolesta elatusvelvolliseksi. Oi Joosef, Joosef teki mieli olla koskaan palaamatta. Ehkä tuo keski-ikäinen mies etsi enkeliä oman kylän miehistä tai ihan omasta rakennusporukasta. Vetää miehen hiljaiseksi, kun enkeli puhuu omalle naiselle. Sattuvasti Eeva Kilpi kuvaa tätä suurta sivullista, Marianpäivän ja joulun kuokkavierasta poikansa syntymäpäivillä: Jostain nurkasta yrittää Joosefkin tunkea itseään perhekuvaan kyseenalainen pyhimyskehä kaljuuntuvalla päälaellaan. Niitä kuvia katsellessa ymmärtää hyvin lastenlasten käymän keskustelun aiheesta: Käviks ne kuvassa enneko Jeesus synty? Jos vaati paljon Marialta suostua Jumalan tahtoon, niin ei varmaan ollut kovin helppoa Joosefinkaan ottaa paikkaansa aasintaluttajana, pakolaisena ja veronmaksajana Jumalan suunnitelmien pyörityksessä.
Elisabetin mies, pappi kun oli, yritti vielä puhua Jumalaa pyörryksiin. Sakarias sanoo sen, minkä me kirkon eläkeputkessa potkivat tiedämme omasta kokemuksestamme: ”Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha ja vaimonikin on iäkäs.” Kuten muistamme, Jumala teki tästä liikoja puhuneesta papista osa-aika mykän. Kaikkien ihmeitten loisteessa ja Pyhän Hengen hehkutuksessa me voimme kuulla tavallisten ihmisten tavallista puhetta: Neiti sanoo olevansa sinkku ja vanha mies kertoo tehneensä jo sopimuksen elämän kanssa: Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään. Antaisivatko nämä kertomukset Jumalan lapsenteosta meille oikeuden esittää omat aidot ja rehelliset kysymykset Jumalalle? Ehkä ongelmamme uskon asioissa syntyvät siitä, että emme aseta omia ongelmiamme Jumalan ratkaistaviksi, vaan tyydymme muiden Jumalan puolesta antamiin vastauksiin. Lapsettomuuden tai lapsen menettämisen kohtaaminen ilman lähes kiroamiselta kuulostavaa miksi-kysymystä ei johda muuhun kuin katkeruuteen ja kaunaisuuteen. Jumalan vastaukset odottavat oikeita kysymyksiämme eivätkä meidän hengellisiä arvailujamme. Vasta näillä kysymyksillä me saamme vastauksen: Se, mikä on meille toivotonta, ei ole Jumalalle mahdotonta. Se, mitä me pidämme mahdottomana, ei ole Jumalalle millään tavoin toivotonta. Näiden vastausten varassa voimme suostua hänen tahtoonsa.
Koville se otti niin Marian kuin Elisabetinkin osalta. Jeesus ei mennyt insinöörinoppiin Jerusalemin teknillisen korkeakoulun talonrakennusosastolle, vaan kaateli pöytiä temppelissä ja vietti aikaansa sekatyöläisten, kalastajien ja luikureiden kanssa. Johannes ei jatkanut suvun pappisperinteitä, vaan asettui kapinaan koko temppelihämyjä vastaan ja alkoi pyöriä kaikenkarvaisten toisinajattelijoiden joukossa. Se, mikä tuottaa Jumalalle kunniaa, aiheuttaa usein myös sukulaisille häpeää. Juuri siinä iässä, kun Joosef olisi voinut opettaa pojanpojilleen leikkuulautojen ja voiveitsien vuolemista tai tehdä heille kehdon, sai hän kuulla koko Jumalanpojan isäpuolen uran päättyvän häpeällisesti. Saattoi Sakariaskin jälleen mykistyä kuullessaan poikansa kulkeneen nuoren kapinallisen tien päähän asti Jerusalemin vankilan päänkatkaisuhoitoasemalla.
Jos Jumalan vastaukset tulivat kerran näille ihmisille, niin pitää myös meidän kysymyksemme tulla yhä uudestaan ja uudestaan. Miten se on mahdollista? Mistä voin tietää, että niin käy? Eikö juuri tämä Jumalan Synnyttäjän kysymys tee hänestä Ikuista Neitsyttä, Jumalan koskettamaa Äitiä, kaikkien murheellisten lohduttajaa ja Morsianta, aviota tuntematonta, jonka edessä me monisanaiset puheentaitajat olemme kalojen lailla mykkinä.
Puhtain Jumalansynnyttäjä, jolle kaikki hyvä on mahdollista. Älä lakkaa rukoilemasta meidän kelvottomain palvelijain puolesta, että vapautuisimme kaikista kiusauksista ja pahan hengen vaikutuksista.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Joku on lukaissut blogikirjoituksen Uskonsodasta. Sen sisältö ei perustu Augsburgin uskonrauhaan, vaan ihan omaan ristilliseen elämään kuin Tiina -vainaan elämä oli.
Rovasti MattiJ Kurosella on osuutensa Verkkokirjoittajan talon käyttöön siunatessaan kuin taidekappelin siunaus "myrkyksi pirulle huomenna". Meillä jokaisella on oma osuus uskonrauhan säilyttämisessä, mutta vielä enemmän kirkosta sisältä ohjatussa uskonsodassa.
Pidän piispakokelaan pahoittelua srk:n osoitteenmuutoksesta luopumatta lapsenuskosta yhtä loukkaavana, kun kysyn lääkäriltä kalanmaksaöljyn käytöstä marevanhoidon aikana. Käytön kieltävän vastauksen jälkeen tuli esitelmä ihmisten syömistä luontaistuotteista terveellisen ravinnon korvikkeena.
Jos kolesteroliarvo on laskenut ruokavaliolla, verensokeri laskenut verenpainelääkkeen lopettamisen jälkeen, niin mieliteko kertoo, mitä minulta puuttuu. Tämä on se ikuinen kiista, mitä pitäisi syödä, mitä pitäisi pukea päälleen jne, joten jätän mielen ja kehon terveyden omaan harkintaan. Lääkärin apua tarvitsen sairaustapauksessa, jos sitä apua halutaan antaa.
SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta,
särkymisestä ja kukkaronvartijoista. Tästä kaikki alkoi.
Tämähän näyttää hyvältä,
onnea. Näissä hommissa menee aikansa ennen kuin sivut löytävät
käyttäjänsä. Omaishoitajilla voi olla niin paljon työtä, että tämä jää
toiseksi. Mutta: uupumaton auttaja on liian helposti auttamaton uupuja.
MattiJ
Tilastokäyrä näyttää vielä kävijämäärien nousut ja laskut. Kun se näyttää suoraa viivaa, kirjoittaja on kuollut eikä kävijöitä enää ole. Nyt meni kuva ja ääni telkkarista, pitää siirtyä suoraan lähetyksen tietsikan kautta.
Uskonsota
Joku on lukaissut blogikirjoituksen Uskonsodasta. Sen sisältö ei perustu Augsburgin uskonrauhaan, vaan ihan omaan ristilliseen elämään kuin Tiina -vainaan elämä oli.
Rovasti MattiJ Kurosella on osuutensa Verkkokirjoittajan talon käyttöön siunatessaan kuin taidekappelin siunaus "myrkyksi pirulle huomenna". Meillä jokaisella on oma osuus uskonrauhan säilyttämisessä, mutta vielä enemmän kirkosta sisältä ohjatussa uskonsodassa.
Pidän piispakokelaan pahoittelua srk:n osoitteenmuutoksesta luopumatta lapsenuskosta yhtä loukkaavana, kun kysyn lääkäriltä kalanmaksaöljyn käytöstä marevanhoidon aikana. Käytön kieltävän vastauksen jälkeen tuli esitelmä ihmisten syömistä luontaistuotteista terveellisen ravinnon korvikkeena.
Jos kolesteroliarvo on laskenut ruokavaliolla, verensokeri laskenut verenpainelääkkeen lopettamisen jälkeen, niin mieliteko kertoo, mitä minulta puuttuu. Tämä on se ikuinen kiista, mitä pitäisi syödä, mitä pitäisi pukea päälleen jne, joten jätän mielen ja kehon terveyden omaan harkintaan. Lääkärin apua tarvitsen sairaustapauksessa, jos sitä apua halutaan antaa.
SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta,
särkymisestä ja kukkaronvartijoista. Tästä kaikki alkoi.
13. maaliskuuta 2006 15:37:13
Tilastokäyrä näyttää vielä kävijämäärien nousut ja laskut. Kun se näyttää suoraa viivaa, kirjoittaja on kuollut eikä kävijöitä enää ole. Nyt meni kuva ja ääni telkkarista, pitää siirtyä suoraan lähetyksen tietsikan kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti