sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Luonnonkukkien päivä

Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Tänään on nostettu esille Valkolehdokki. 
Ruotsissa pohditaan pienen prinsessan kruununperimys-järjestystä.

"Lain mukaan perillisen on myös kasvettava ja kuuluttava protestantteihin. Säilyttääkseen asemansa kruununperimysjärjestyksessä Leonoren tulee myös käydä koulunsa Ruotsissa, puhua sujuvaa ruotsin kieltä ja saada ruotsalainen ylioppilastutkinto."

Jos näitä vaatimuksia sovelletaan pääministerinä jatkavaan puolueen puheenjohtajaan, Stubbin pitäisikin olla Ruotsin pääministeri.  Päivä oli kuin sadusta Prinsessa Ruusunen. Vielä viisi vuotta hän saa luotsata Suomea tuntemattomille vesille. Tai oikeastaan Suomen pelastamisen selonteko Amerikasta valmistuu sitä ennen. Onko Himanen kutsuttu vai kutsumaton kummi, joka langettaa tuomionsa Suomen ylle? Kaikkille ei riittänyt kultalautasia iltajuhlassa.

Oma oikeuteni elää Suomessa perustuu kruununperimykseen. Olen kasvanut Suomessa, kastettu evankelisluterilasen kirkon jäseneksi. Olen käynyt kouluni Suomessa, puhun sujuvaa suomea ja saanut suomalaisen ylioppilastutkinnon Vihtaniemen ensimmäisenä ja viimeisenä ylioppilaana 1961.

Tämä ei kuitenkaan riitä epäisänmaallisten piäsnuatikoitten mielestä, jotka ovat olleet matkalla maailmalla, kutsuttu presidentiksi kotimaahan. Katkerana asettumisesta uudelleen ehdolle muiden ehdokkaiden joukkoon vaalilla valittavaksi lähtee ovet paukkuen optiot taskussa rauhantyöhön. Se palkitaan Nobel-palkinnolla ja hänen maailmanvalloituksensa saa lisää kiitosta perintöprinsseiltä ja -prinsessoilta. 

 joka päivä ja kaikkialla

Ennen heräämistä kuulen uutisissa naisiin kohdistuvan väkivallan päivästä tänään. Yhdeksältä päivä oli saanut iloisemman sävyn luonnonkukkien päivänä. Molemmat uutiset olen käynyt läpi ja suorittanut oman osuuteni. 
Etenen CV:n järjestyksessä viimeiset suoritukset ensiksi. 

Pahimman uupumuksen aikana luin pyynnöstä kirjoittaa koetusta väkivallasta "Martta" -kirjaa varten. Kirjoitin käsin selvällä käsialalla monta sivua. Sain vastauksena kirjoitukseen puhelinnumeroita selvitäkseni traumaattisista kokemuksista. Jo pelkkä kirjoittaminen auttoi käsittelemään asioita. Kouluajoista lähtien oli vain miehen mielenmaisemasta kokemusta. Kirjoittaessani huomasin naisten tulleen mukaan kuvioihin vallankäytössä vielä pahempina suunsoittajina.

Palaan kouluajan kesätyöhön kerätä 120 luonnonvaraista kasvia. Luovutin kympinarvoisen kasviston tarkastettavaksi. Se oli taideteos, jollaisia katselin Frantsilan Yrttitilan vanhan yöpymispaikan pöydällä. Oma kasvisto jäi nuorempien lähiöserkkujen käyttöön. Aikanaan sitä hyödynsivät omissa kasvistoissa, kun koulunalku lähestyi ja kotitehtävät oli tekemättä. Niin olin unohtanut kasvion vieraalle paikkakunnalle. Koulunkäyntikin oli katkolla, missä asuisin lukioajan.

Asiat alkavat valjeta palautteiden myötä, kun sairaus vie pyörätuoliin. Olin jo vanhempieni luona, kun sain terveisiä.
- Eikö se käy enää katsomassa sairaita? Pyynnöksi tulkitsemani terveiset saivat minut liikkeelle, olinhan kuullut kateuden kääntyneen katkeruudeksi.
Kaatopaikkatavaroista täti kaivoi kasvistoni ja palautti sen minulle. Hieno kesätyö oli kärsinyt kovia. Mustat kannet repsottivat kiinnitysnauhojen irottua. Arkit eivät olleet nipussa, vaan vähän riipinraapin. Keinonahkavyö piti luomukseni kassassa. 

Kymmenen vuotta säilytin sitä Vihtaniemellä laatikossa ja toin tullessani muuttotavaroiden mukana kellarigalleriaan. Salainen haave oli palata Vihtaniemelle ja kerätä uudelleen nuo 120 luonnonvaraista kasvia. Väliaidassa kasvoi valkolehdokkeja ja kissankäpäliä. Isovanhempien haudan päälle levisi valkolehdokki tuodun mullan mukana. 

Sain kerätä tyttöjen kanssa kasveja muutama kesä sitten. Vieraskirjassa on sarjakuvaa etanan syömästä kielosta ja monesta muusta hilpeyttä herättäneestä sattumuksesta. Tämän päivän kasvienkeruu tapahtuisi valokuvaamalla. Siihen ei vielä taitoni riitä enkä videotykillä esittele voimauttavia valokuvia. Vihtaniemen luonnonvarat ovat tuhoutuneet sijoittajien parannellessa kunnan juostenkustuista juoperoista rasiteteitä sijoittajien porhaltaa maastureillaan kesämökkipläntille, joilla kunta houkutteli asukkaita Vihtaniemelle kauniin Juojärven rannalle.

Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat sijoittajat edunsaajana on marssijärjestys pääministerin luopuessa turhasta työstä rakennemuutoksen läpiviemiseksi. Amerikkalaisen koulunkäynyt jatkaa oikeistolaisempaa politiikkaa Venäjän huolehtiessa omistaan vieraan maan rajojen sisäpuolella. 
Sota siitä tulee, kun mitään ei ole opittu sisällissodista eikä nälkävuosista. 
Toimittajien huomio linjapuheen jälkeen. Natoa ei mainittu sanallakaan. Benjiehyppyä vähän jarrutettiin vetämällä natohenkseleistä Stubb takaisin. 

Ei kommentteja: