maanantai 30. syyskuuta 2013

Tiekartta Länsirannalla

Suomen lippu liehuu virastoissa myös Lapsen oikeuksien päivänä 20. marraskuuta.Suomeen uusi liputuspäivä Päivi Räsäsen aloitteesta 
Mun henkeni tietäjät harmaapäät
erämaita ne etsien käypi,
mut taivas on tumma ja tähdetön 

ja yö yhä hämärtäypi.

Minä lapsena vanhaksi vanhenin. 

En nuor' ole koskaan ollut. 
Toki kerran ma keväästä haaveilin, 
mut haavehet nuo oli hullut. 
Olen väsynyt lauluni valheeseen. 
Herra, tee minut lapseksi jälleen! 
Minä tahdon soittoni särkyneen 
viedä suurelle virittäjälleen."


1906: Suomen valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilain uudistukset astuivat voimaan.

After day -tunnelmia, kaduttaako?

Me emme voi estää lintuja lentämästä päämme yli, mutta me voimme estää niitä rakentamasta pesiään päämme päälle. Huonoja ajatuksiakaan emme voi välttää, mutta niiden itämisen sielussamme ja niiden synnyttämät huonot teot voimme estää.
Martin Luther King

2005: Lex Karpela hyväksyttiin Suomen eduskunnassa.

Vietävän hyvää ja herkullista – mutta missä on Suomi-ruoka? (5.10.2013 7:06) 

perjantai 27. syyskuuta 2013

Alnus glutinosa


Tervaleppä on ystävällinen ja miellyttävä ilmestys. Tämä taipuisa ja pehmeä tyyppi pudottaa lehtensä vihreinä vapauttaen näin typpeä maahan ja parantaa samalla muiden elinolosuhteita. Tervaleppä siis tyypillisesti kannustaa muita kasveja elämään paremmin. Tervaleppä nauttii ravinteikkaasta elinympäristöstä ja viihtyy veden äärellä. Tervaleppä on kaiken kaikkiaan eloisa ja leimahteleva ilmestys.

Olet luvannut ja joka päivä sen muistan. En usko sinun unohtaneen enkä siksi kysele milloin täytät lupaamasi.
- Se ei ole leikkaus. Se ei ole leikkaus, toistaa peruspalveluministeri lasten päivähoitorahan jakamisesta molempien vanhempien kesken. Se noudattaa samaa kaava kuin kunnan myötämä kädenojennus kunnallisesta kotihoidontuesta omaishoitajalle kahden laitospaikkaa tarvitsevan vanhuksen kotona hoitamiseksi.
Valtio tulee asetuksineen pelastamaan kuntia. Pienentää omaishoidontuentason minimiin, kunta maksaa hoitajalle ja perii palvelumaksuna isältä takaisin minun tekemästä työstä. Kunta ei anna mitään palveluja kotiin, sairaalavuorokausi vie hoitajalta kolmen päivän palkan. Näin kuntia opastettiin valtionapuja säästämään ja käyttämään ne johonkin muuhun tarkoitukseen.

torstai 19. syyskuuta 2013

Hymynaama

 1937: J. R. R. Tolkien julkaisi teoksen Hobitti eli sinne ja takaisin ("The Hobbit").

Sinne ja takaisin loksahtaa omaan lähtemiseen ja palaamiseen enkä ole päässyt alkua pidemmälle. UPM houkuttelee ottamaan yhteyttä testin kautta. Mikä puu olisit? Sain rehelliseen vastaukseen rauduskoivun, Suomen kansallispuu. Toisenlaisten mieltymysten mukaan raita ja viimeisen täysin vastoin parempaa tietoa tuloksena olen kuusi. Ennen olivat miehet rautaa ja laivat puuta, tänään päinvastoin. 

Miehet rautaa, laivat puuta

Kun naiset ovat tulleet perintömetsän omistajiksi, taistelevat metsäyhtiöt metsistä kuka mitenkin. Paras pysyä toistaiseksi puolueettomana, onhan kunta kohdellut meitä kaltoin. Myi rantansa sijoittajille niin tarkkaan, ettei kunnan omalta rannalta löytynyt paikkaa sijoittajien viihde- ja vapaa-ajan keskukselle. Puolustaessani omaa metsää ja rantaa laillisella tietoimituksella saivat kunnan ukot tilaisuuden ilveilyyn, joka noudattaa joukkoraiskaiskohtausta. Selvisin siitä kuitenkin hengissä ja vaihdoin maisemaa. Sama meno siellä jatkuu kuin Meksikon pikajunassa, kun kysyn maksujen perusteita. On vain ajan kysymys, milloin osat näytelmässä vaihtuvat toisin päin.

Björkarna där hemma ovat rauduskoivuja Mansikkapaikalla. Raidat viihtyvät veden äärellä. Sukupuu siellä on kuitenkin kotikuusi, täällä se on pylväskaktus.

Kuusi on tunnollinen ja kovan itsekurin omaava peruskallio tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kuuseen voi aina luottaa! Kun kuusi päättää jotain, hän tekee sen kerralla alusta loppuun menestyksekkäästi. Kuusien juuret eivät kaivaudu kovin syvälle ja siksi kuuset ovat alttiita heilumaan tuulten mukana. Kuuset viihtyvät tuoreilla paikoilla ja myös varjoisammassa. Kuusi on todella kova kilpailija ja pitää pintansa esimerkiksi. 



Sitäpä saa ihmetellä, kuinka vuodesta 1900 tultiin toimeen Vihtaniemellä aina siihen asti kun vakituiset asukkaat olivat hankkineet tien salojen halki omaan käyttöön. 
Kunta on kaiken pahan alku ja juuri, myi rantansa sijoittajille ja samalla joku johtaja näki meidän lapsuuskodin muuttuvan omaksi huvilakseen. Sijoittajien hyväksi on rakennettu teitä juosten kustuja juoperoita pitkin kunnan puolelle. On syttynyt sota Tiekarttana Länsirannalle eikä loppua näy tulevan. Sitä on velattomassa kunnassa kuntauudistus. Vai onko, kysyn vain.

Torstai 19. syyskuuta 2013 enteilee hymynaamaa asioiden hoitajalle. Samalla naamalla peilaan takaisin kuin sijoittajat. He saavat muukalaisina hautausmaan, jota ei osattu ennakoida tiettömän taipaleen takana vuodesta 1900 lähtien. Tätä on kuntauudistus toteutuessaan. Hymyillään kun tavataan.
1982: Scott Fahlman keksi hymiön.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Maksamme velkaa

 
Hyväntekeväisyysprojekti silloin, 
nyt rangaistaan tulevia sukupolvia elämällä yli varojen.

Pääkirjoitus 18.9.2013:
Itsenäisyysjuhlintaa on vauhditettava

Jumalanpalvelus
Päivän saarnateksti kolahtaa minuun, ottihan arkkipiispa esimerkin sairaan parantamisesta sapattina. Lääkkeellä on minulle aiheutettu vesipöhö, joka vaivaa turvotuksena. Vaihdettiin lääkettä, mutta kestää jonkun aikaa ennen kuin lääke on poistunut elimistöstä. Oireilu on yhtä rajua kuin mikä tahansa lääkevierotus. 
Toinen aihe oli parantamisesta sapattina. Lain mukaan se oli kiellettyä. Tämän koin nahoissani lähtiessäni omaishoitajaksi. Ei se että olin omaishoitaja, vaan se, kuka käski työntää pyörätuolia saakelin sapattina. Piettiin myö pyhheekii tapojemme mukaan. Viikko- ja vuosirytmi on ihmistä varten eikä päinvastoin. Sen on kirkon kanta arkipyhien siirtämisestä.

Eduskunnan juhlaistuntoa seuraan livenä. Keitän teetä ja syön korppua, nettijuhlissa ei voi nauttia juhlakahveja. Seurakunnan 150 -vuotisjuhlasta on mukavat muistot. Juhlien muistot ovat kaikki yhtä arvokkaita voimauttavien valokuvien joukossa. 
 
1952: Suomi sai maksetuksi sotakorvaukset Neuvostoliitolle.
Seuraavana vuonna lähdin oppikouluun vieraalle paikkakunnalle. Sotakorvausten maksamisen jälkeen alkoi Suomi-neidon olojen kohentaminen. Olen kuitenkin aina ollut väliinputoaja. Alkoi vaikenemisen vuodet jokaisen kärsiessä isien sotatraumoista. En tuntenut eriarvoisuutta, olimmehan kaikki samoista lähtökohdista. Kaiken kokemani jälkeen en rukoile ranskalaisen nunnan, 75v, tavoin jouduttuaan eläkkeelle opettajan toimesta, että pääsisin maailman pahimpaan paikkaan. Hän jatkoi opettamista Kairon monimiljoonaisella kaatopaikalla miehille perheneuvontaa, lapsille lukutaitoa. Olen ollut jo siellä ja nyt Tuhkimona kaatopaikkajätelaatikossa ja rauhan välikappaleena.

1809: Ruotsi luovutti Suomen alueen Venäjälle Haminan rauhassa.

Lääkevierotus on yhtä kärsimystä aamusta iltaan. Pysyäkseni nahoissani katson ohjelmia, jotka pitävät minut kiinni elämässä. Tanskalainen maajussi 5/10. Frankia jännittää, sillä Manfred-varsa on tuomarien arvioitavana orinäyttelyssä. Frank ottaa käyttöön sitovan niittokoneen, ja vanhalle kankaalle löytyy käyttöä. 
Minäkin tekisin asioita, jotka osaan ja ovat tuttuja. Ehkä sitten pystyn keskittymään, kun olen taas omillani ilman medikalisoituja vaikutuksia.

Saman tunnetilan koin viimeisinä aikoina ollessani omaishoitaja. Yövyin isän luona, sillä hän tarvitsi apua päivällä ja yöllä. Kuuntelin hengityskatkoksia. Jos se olisi ollut lopullinen, en olisi hakenut apua. Poliisi olisi tullut kotiin katsomaan, oliko kuolema luonnollinen. Onneksi näin ei tapahtunut, sillä poliisit eivät olleet ystäviäni siellä eikä täällä.

Otin isän kipulääkkeen kolotukseen. Voi sitä keveyden tunnetta. En tarvitsisikaan nukkua enää yhtään yötä. Leijailisin vain ilmassa ja nostaisin isää niin monta kertaa kuin tarvitaan. Muutaman yön jälkeen tunsin keuhkojen kirvelyä. Pitäisi ottaa 2 pilleriä. Hälyytyskellot alkavat soida. Minusta on tulossa lääkkeen väärinkäyttäjä.

Olen samassa tilanteessa hoidetun borrelian jättämiä "kudosvaurioita" kuunnellessa. Lääkärit eivät tunne tapausta, vaan yrittävät diagnosoida uudelleen. Minussa on kaikki lääkärikirjan sairaudet varmistettuna suvun sairauksilla. Siitä tämä lääkkeen vierotusoire. Bakerin kysta polvessa ei vielä ollut nesteenä päässä. Nyt on ja sitä pitää poistaa tietyin tuoteselosteessa mainituin seurauksin.

Päivät ovat sekaisin. Meidät vedetään mukaan kulutusjuhlien viettäjinä. Hallituksen on turha meitä syyllistää. Puhukoot omasta puolestaan osallistuessa tyhjätaskuina raharikkaiden salaseuroihin. On tämä niin kaksinaamaista, että hullukin jo huomaa. 
Kuuntelen aamuhartauden päivä kerrallaan elämisestä. Heinävedeltä ja tunnen lukkarinrakkautta heinävetisiin tietystä syystä. Historia toistaa itseään.

Pitäisi osata elää tämäkin aamu kerrallaan. Seurakuntapastori Helge Itkonen, Heinävesi. Virsi 508: 1. ja 3. Psallamus kuoro, Ilmo Riihimäki (joht), Ilmo Riihimäki (urut) Hartaudet: Aamuhartaus 18.9

Aamuhartaus ke 18.09.2013
Helge Itkonen, seurakuntapastori, Heinävesi

Luojan kiitos, että ei sada vettä eikä tunnu kovin kylmältä, huomaan ajattelevani makuupussissa. Kuuntelen hiljaisuutta. Nuotio on sammunut aikoja sitten. En kuule oikeastaan mitään muuta kuin vierellä pussissaan nukkuvan kaverin hengityksen. Samalla havahdun ajatukseen, että olisi se ollut häävimmänkin aamurukouksen paikka, mutta toisaalta, eikö se ensimmäinen ajatus ole ainakin luontevin ja kahdesta asiastahan minä siinä Luojaani kiitin.

Näine ajatuksineni kiemurtelen itseni istumaan makuupussissa. Vähän on sumua, maiseman ääriviivat erottuvat pehmeinä: Alas viettävä lyhyt rinne, pieni järvi ja vastaranta. Koira on kiepillä laavun etuosassa pussiemme välissä, nostaa päätään ja toivottaa hännällään hyvät huomenet. Eilisen saalis: kaksi lintua roikkuu narussa laavun katosta.

Avaan pussini, pukeudun ja yhdessä koiran kanssa koukkaamme lammesta kahvivedet. Nuotio tulille ja sitten voi vain istua ja odottaa. Laiskasti rapsutan koiraa korvan takaa.

Kaveri herää ja vaihdamme huomenet. Kun kahvi on kupeissa, aloitamme aamupalan ja kertaamme eilistä. Illalla siinä valoisan ja hämärän rajalla se koira oli ruvennut haukkumaan. Melkein laavun vieressä jo oltiin. Ja siitä poikueesta tuli molemmille lintu. Jos olisi sen tiennyt, ei olisi tarvinnut kuin tulla autolta suoraan tähän. Ei olisi tarvinnut kävellä 15 kilometriä.

Siinähän se aina on, että jos olisi tiennyt!

Maisemassa sumu alkaa liikehtiä; ei tule näköjään ihan tyyntä päivää. Pienen hiljaisuuden jälkeen kaveri karauttaa kurkkuaan ja nyt sen ääni kuulostaa jotenkin toisenlaiselta: ”Sinä muistat sen minun äidin?” Vastaan vain nyökkäämällä.

”Silloin keväällä tuntui, että kaikki menee sekaisin. Me oltiin tulossa koko porukan kanssa käymään äidin luona, kun saatiin se puhelu, että äiti on kuollut. Seisovilta jaloiltaan se lähti. Ei sitten keritty tänä vuonna elävänä nähdä. Eikä tuoksunut lämmin lanttukukko kun tultiin.”

Kuuntelen, katselen kynsitulien ohutta savua ja liikehtivää sumua. Kun en tiedä, mitä sanoisin, lisään nuotioon muutaman puun.

”Se oli semmoinen kirkkomummu se äiti. Joka pyhä se kävi, jos ei ollut sairas. Houkutteli se aina meitäkin, mutta ei me oikein muulloin kuin jouluna. Silloin sinne on jotenkin helpompi tulla. Jos muuna päivänä, niin tuntuu, että ihmiset katsoo, että mikähän sillä nyt on, kun kirkkoon näyttää menevän.”

Kaadan kupit täyteen. Jospa se kahvi auttaisi kertomusta jatkumaan. Eihän tässä mihinkään kiirettä vaikka koira näkyykin pyörähtäneen omille teilleen.

”On se vaan erilainen olo kun molemmat vanhemmat on kuolleet. Kun ne vielä eli, tuntui jotenkin toisenlaiselta. Nyt on niin kuin olisi ihan omassa varassaan. Ja sitten se kun tämäkin voi olla ihan äkkiä kaikki ohi.”

En malta olla vilkaisematta kaveria, joka tuijottaa kiinteästi pientä nuotiotamme. Enkä myöskään malta olla jatkamatta: ”Sitä pitäisi vaan osata elää aamu kerrallaan. Ja eihän tämä ainakaan nyt mikään turha reissu ole ollut; ei tämä mehtäreissu - eikä elämän reissu.” Samalla vilkaisen katossa roikkuvia lintuja.

Kaveri huomaa vilkaisuni ja sanoo yllättäen: ”Kiitos. En minäkään sitä, että täällä turhaan ollaan, metsällä tai elämässä. Saattaa se äidin ja sinun Jumala olla minunkin Jumalani. Sen takia minä edes jouluna tulen ja sen takia minä roikun tässä kirkossa kiinni.”

Rupattelun lomassa syksyn sumu alkaa nopeasti hajota. Aamu kirkastuu. Auringonsäde tunkeutuu maisemaan, joka on yhtäkkiä kuin puhdistunut tai uudesti syntynyt. Ehdin vain ajatella, että kirkastuikohan se sen takia, että meidän Jumalamme näkisi paremmin laavulla istuvat pyhiinvaeltajansa. Ainakin sen uskon, että hän juuri silloin katsoi meidän puoleemme ja kuiskasi suoraan sydämeen: ”älä pelkää, minä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”

Ja äkkiä mäntykangas oli täynnä uutta ääntä. Innokas koiran haukku kaikui muutaman sadan metrin päästä laavun takaa. Otimme haulikot ja läksimme viisikymmentä metriä metsämaisemaa välissämme etenemään varovasti äänen suuntaan.

Virsi: 508:1,3


Lisätty 16.6.2016 siitä ilosta, että ladollinen heiniä on tallessa ja itse selvisin avustettuna sairaalareissusta. Joskin käyttämäni pyörätuoli oli hävinnyt kuvauksen aikana. Käsikynkkää sieltä vaellettiin autolle ja kotimatkalle. Heinänteko liittyy henkilöhistoriaani punaisen heinäkuun päivästä sotakesänä toistuen joka kesä, olipa heinäpouta tai ei.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Syyskuun 11.


Taulu vuodelta 1965 heräsi eloon
Voita itsellesi erämaa

12 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)  2001: Syyskuun 11. päivän iskut.

Hiljainen hetki omille menetyksille

(Tähän kuvaan on kohdistunut hyökkäys
siksi se on hävinnyt.)   

Suuret kivet elämässäni 1961 

Syyskuun 11. päivä 2001 oli tullut iltaan, työpäivä takana. Avasin TVeen tapani mukaan nähdäkseni maailman olevan elossa. Sen päivän asiakkaita en muista eikä sillä ole väliäkään. TV -ruutu savuaa ja liekehtii. Onpa Harlinin elokuva saanut aikaisen esitysajan, ihmettelin. Vähitellen selvisi, että kyseessä oli terrori-isku. Sitä nimeä käytetään WTC -kaksoistorneihin kohdistuneesta hyökkäyksestä. 

Olen katsonut jälkeenpäin palomiehen tutustumispäivästä työhönsä. Siinä tuli koko tutustumisjakson paketti saman päivän aika. Hän säilyi hengissä. Monta muuta aiheeseen liittyvää televisioitua tilaisuutta olen katsonut myöhemmin. Ennen 11.9.01 heillä ei ollut kiirettä Manhattanilla, sillä he olivat jo siellä. Iskun jälkeen he juoksivat henkensä hädässä saarelta pois. 

Isoisä ja Pikkunalle
Suuret kivet elämässäni 1994 
Tämän blogin omat kuvat joutuivat hyökkäuksen kohteeksi samalla tavalla kuin esitellessäni itseni vappaaehtoistyössä. Johtuuko se 11.9.01 WTC-iskusta vai 13.9.13 epäonnenpäivästä? Tämä ei ole syy lakata kirjoittamasta, mutta sillä saattaa olla odottamattomat seuraukset toisessa yhteydessä. 
Kävin nukkumaan hyvissä ajoin, mutta heräsin tunnin välein. Tulin koneelle ja kuvat olivat poissa. Vuosia sitten tiesin häirikön soittavan yöllä. Osasin jo varautua toistuviin soittoihin. Kun soitot eivät loppuneet, kerroin laittavani puhelinseurannan. Kysyin oliko hän kuullut sellaisesta. Hän myönsi kuulleensa eikä enää soittanut sen jälkeen.
Häiriköiminen on siirtynyt nettiin. Enpä tälle juuri muuta käyttöä tiedäkään. Ihan hyvin voin olla ilman mielettömän maailman menoa.

Katsoin elokuvan Housut pois! ja nauroin ääneen englantilaisten työttömien isien selvitä elämässä eteenpäin. Meillä pulmaan on toinen ratkaisu, rouva lähtee ministeriksi ja isä jää koti-isäksi. Tällä luodaan tuleva perhemalli - poliittinen perhe. Risikko ja Räsänen ovat sen jo toteuttaneet. Arhinmäkikin siltä osin sateenkaarilippua heilutellessaan. Mies kysyi vaimolta asiaan liittyvää. Vaimo vastaa hyväksyvänsä, vaikka olisi sateenkaaren värinen.

Housut pois ja hoitoon! Sitä kehoitusta suurin osa vanhenevista miehistä odotti tullessaan hierontaan. Heillä oli paljastelun tarve. Netissä saa paljastella ihan vapaasti, mutta minua se ei kiinostanut pätkän vertaa. Tämän alan terapeuteille olisi työtä, onhan seksuaalisuus niin puhumaton asia. Kun siitä on tullut suomalaista politiikkaa, paljastetaan kaikki ja maailma pelastuu. 

Palaan asiaan vuoden kuluttua.
Nyt on muuta tekemistä.
Kello on 03.40
jokohan uni tulisi.
############### 

Elämä siirtyi www-sivujen taakse. Minäkin halusin tietää, minne meitä aina ohjataan katsomaan asiassa kuin asiassa. Kuka leikkii kustannuksellamme? Minulla on harjoiteltu lääkärileikkejä, kirjoitus/verkkokirjoitustaitoja, osallistumista, syrjäyttämistä ja monta muuta kokeilun kohdetta. Eilen tuli mitta täyteen kahden koneen loukussa. 

Käytettynä hankitusta tietokoneesta olen saanut sähköiskuja. Pistoke pois seinästä modeemin johdon kiinnittämistä varten. Virta takaisin ja koneen käynnistys. DNA ei jaksa enää tarjota kotisivupalvelua auttamattoman vanhalle koneelle. Kuvanskannaus kuitenkin toimii. Käyn läpi omat kuvatiedostot, joista lähetin itselleni gmailiin muutamia kuvia. 

En saanut vastausta, kumpi kuvakoko on suurempi kt vai mega ja mistä se lasketaan. Paperikuva-aika sopii minulle, digikuvat ovat jääneet muistitikulle ja kameraan. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, jos löytää. Ainakin DNA lopettaa kotisivupalvelun ja Verkkokirjoittajan talo joutuu etsimään uuden osoitteen.

Verkkokirjoittajan talo 
11.9.2013

Syyskuun Tietokone: Onko hyökkääjä jo verkossasi? 7:40

Avaan tietokoneen eilisten epäonnisten kokeilujen kaivertaessa mieltä. Jotakin on pielessä, pyytää päivityksiä ajalla ajattomalla. Hyökkääjä on verkossa tänään eikä tarvittavat suojaukset ole sitä estäneet.

02i48473 600x
Syyskuun Tietokone 

Kuvan kutsumaton vieras on yhtä vastenmielinen kuin pääpoliitikko tullessaan kanavauudistuksen kutsulla aamuhartausajalla kotiini, enkä ollut sopinut hänen kanssaan aikaa etukäteen. Tyhjän saa pyytämättä ja "kaikki on tyhjää täynnä ja pimeetä puolillaan".

Plagioinnin paljastuslaite on käytössä.

Vanha 05.04.2011, 18:02
Ei nimimerkkiä
Vieras

Tiura: tyhjää täynnä ja pimeää puolillaan


Näin eilen pätkän Marja Tiuran tv-mainoksesta. Luulin ensin, että siinä kaupitellaan tavaraa. Olipa outoa ja onttoa huutamista ja heilumista — muka luovuudesta, sosiaalisesta turvallisuudesta ja mitä muuta siinä olikaan. Pelkkiä lainattuja latteuksia ne olivat. Tuli oikein paha olo, kun ajattelin, että tuo menisi täydestä. Ajatelkaa, Hyvät Ihmiset, kokoomuksen kohdalla kahteenkin kertaan!" 

Pääministeri selittelee selittelemästä päästyään eikä päde enää, kenen joukoissa seisot, sen leipää syöt.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Talviaika muussa uskonnollisessa yhteisössä

Jumalanpalvelus: 08.09.2013 10.00 | Tv | Areena | yle.fi - YLE Areena

Yhteispohjoismainen jumalanpalvelus Norjasta. Katolinen messu Tautran saaren luostarin kirkossa. Mariaklosterin nunnien, katolisen seurakunnan ja paikallisten asukkaiden yhteiseen messun toimittaa isä Anthony O'brien.

Talviaika tuo järjestystä pimeneviin ja lyheneviin päiviin. Perusarvoihin kuuluva uskonto saa oman osallistumisfoorumin maistraatin toimeenpanemasta kenttäpiispan pahoittelemasta osoitteenmuutoksesta. En syntynyt sotatantereella vaan kotirintamalla isoisän antaessa vierihoitoa vastasyntyneelle.


Poissa on kolmenvartinkirkot ilman seurakuntalaisia. Eikä sen enempää houkutellut nojatuolikirkotkaan. Minua on loukattu joka taholla palattuani työhön omaishoitoajan päätyttyä. Se on ollut henkien taistelu kaikilla aloilla, olipa kyse osoitteenmuutoksen jälkeen kaupungista, kirkosta, yhdistyksistä ja piäsnutikoista, jotka hoitavat neljännen käskyn selitysosan varassa meidän yhteisiä asioita. Neljäs käsky kunnioittamisesta antaa työlleni siunauksen. Sitä olen saanut kokea erikoisesti siitä lähtien, kun vastasin isän puhelinsoittoon.
- Minä tulen. 


Suomi-neidolla ei ole valinnanvaraa. On mentävä mukana, minne meitä johdetaan. Meille syötetty suuri kupla on puhkeamassa. Jäin paikalleni tuulensuunnista välittämättä. 5 -kymppiseksi olin tullut siksi, mikä aina olin halunnut olla. 1/8 vanhemmista antoi siihen mahdollisuuden. Olin Euroopan omistaja syystäkin, että kunta sekosi kuntalaisineen niin tillintallin, että ollaan kuntauudistuksen tiellä ja pelastetaan ylivarojen eläneitä pankkeja. Kuntakin käytti valtionosuudet palvelujen tuottamiseen tarkoitetut rahat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ei kuitenkaan palvelujentuottamiseen, vaan omiin sairaisiin kuvitelmiinsa.

Kehonkielen lukutaito lukkarin koulussa

Suomalaisten poikien lukutaito vaarassa 

Koululaiset ontuvat tietotekniikassa: "It-osaaminen on perustaito" (6.9.)

TS: DNA pitää taajuushuutokaupan muutosta laittomana


Kaulus on rakennekiistan paikka