keskiviikko 7. elokuuta 2013

Suvivirrestä

Mikä ihmeen suvivirsi?

Keskustelu koulunloppujuhlan ohjelmaan kuuluvasta kaikkien osaamasta suvivirrestä on yhtä tyhjän kanssa. Kuluu samaan sarjaan kun Pertti Kurikan linnankutsuhaastattelu.
- Miltä vammaisesta tuntuu saada kutsu Linnan juhliin, kyselee haastattelijaksi ryhtynyt naistoimittaja.
- En pidä siitä, että minua puhutellaan vammaisena, vastaa Pertti Kurikka. Toimittaja pyytää anteeksi tökeryyttään. Uskon että anteeksipyyntö ei muuttanut kyselijän arvomaailmaa, vammanen mikä vammanen. Realistisempana pidän avecin antamia ohjeita hyvissä ajoin ennen kättelyä. Pertti Kurikka ei käytöksellään mokannut itseään.

Suvivirsi stadin slangilla niille nipottajille, joiden mielestä suvivirsi on uskonnon harjoittamista.  Voiko usko olla oma asia vai onko siitä tehtävä diagnoosi mielenterveyden järkkymisenä. Uhmata ei voi kuin itseään tässä kaksintaistelussa - ollako vai eikö olla? Asia ei minulle kuulu kuin kulttuuriin kuuluvana  ja näkyvänä, miltä nurkalta kirkkoa valaistaan. Pahoittelun koen lokkauksena ja annan takaisin samalla mitalla.

1. Jo pukkas glaiduu aikaa
on kesis viimeinkin.
Ja minne vaan kun tsiigaa,
nii hittaa blumsterin.
Ja kaiken uusiks duunaa
noi säteet suulperin.
Ne stadin nyyaks puunaa,
vek stikkaan perperin.

2. Taas nurtsit vihannoivat
ja hiffaat fogelin.
Puut Pitskun huminoivat
Valgan ja Ogelin.
Nyt ei sun tarvii snärkkää
tai tinttaa humalaa:
Kyl ihmehommat järkkää
toi meidän Jumala.

Ei kommentteja: