perjantai 7. kesäkuuta 2013

Polli hukassa -päivän jakaminen osiin

En odota mitään tältä kesältä. Luvassa on ennätyspaha 
punkkikesä. Lääkäri Ilkka Vartiovaara antoi kasvot puutiaisaivokuumeelle tv -ohjelmassa. Menetti työkykynsä 4 -kymppisenä ja kuoli 64 -vuotiaana
Kesällä 1991/1992 maalla käydessä sain mukaani punkin, jota kannoin useita päiviä. Se oli paisunut pulleaksi palloksi ja riuhtaisin sen irti etsimättä punkkipihtejä tai muita apuvälineitä. Silloin ei tiedetty punkin levittämästä borreliabakteerista mitään. Polvet tulehtuivat tuntemattomasta syystä. Lääkäreiltä sain myötätuntoa vaivaani. (Aika pitäisi tarkistaa sairauskertomuksista Tuusniemellä. Muistan kertoneeni terveydenhoitajalle punkista joukkotarkastuksessa.)

 - Vanha akka, se on kulumaa. Nuoren naislääkärin pistettäväksi  en suostunut.
- No, sitten ei ole mitään tehtävissä, hän tuhahteli närkästyneenä.
Jalkapohjan verestävä ihottuma hävisi aikanaan. Kävelyä helpotti pyörätuolin työntäminen kesällä ja potkuri apuvälineenä talvella. Paino jakautui neljän raajan varaan.

Palasin Lahteen 2000 ja huomasin olevani jalaton. Ostoskärryn hankinta helpotti kaupassakäyntiä. Ultrassa oli löytynyt polvitaipeen bakerinkysta. Siitäkös nuoret naislääkärit intoutuivat. Kirurginen päiväpoliklinikka tarvitsi asiakkaansa. Vanhanmalliset tekonivelet piti saada hyötykäyttöön. En suostunut lähtemään leikattavaksi. Lääkäri varasi ajan psykiatriselle hoitajalle. 
- Kun et suostu leikkaukseen, mene psykiatriseen hoitoon. Kystan tyhjentäminen vaati lähetteen ultralääkärille. Hoidon tuloksena kävely parani ilman kukonhelttauutepistoksia polveen.

Minusta oli tullut vaikea potilas ja tunsin olevani Meksikon pikajunassa rosvojen kopeloitavana. Joka puolelta kuulin hohotusta polvien kivun takia. Siinäpähän hohotatte.
Apua hakiessani löysin parantajalääkäreitä. Hain pistoksia olkapäähän ja siinä samalla ehdin kiittämään lääkäriä auttaneesta hoidosta. Sain lähetteen keskussairaalaan  tutkimukseen borrelialöydöksen takia. Kolme viikkoa kotisairaalassa antibioottitiputuksessa oli lahtelaisen etuoikeus. Toiseksi viimeisenä päivänä ajattelin sairaanhoitajan motiiveja tehdä mitä hän teki. Onneksi en tullut murhatuksi myötätunnosta kärsimyksen lopettamiseksi.

Huhtikuussa sairastuin flunssantapaiseen. Verenpainelääkettä piti kontrolloida. Ajattelin ääneen oireiden muistuttavan borrelioosia.
- Sinulla ei voi olla borreliaa, kun ei ole uutta puremaa. Mene psykiatriseen hoitoon. Sisso. Ei sitä ollut syksyllä 2009, kun sain rajut oireet. Se oli myöhäisborrelia, johon sain täsmähoidon.
Hakeuduin toiselle lääkärille voimistuneiden oireiden takia.
- Sinulla ei voi olla borreliaa, kun ei ole uutta punkinpuremaa. Hän etsii jotakin uutta oireisiini sopivaa tautia. Odotan hänen puhelinsoittoaan ja tuomiotaan röntgenin, ABI-Dopler -tutkimuksen ja laboratoriotulosten perusteella.


Tänään ei ole hyvä päivä missään suhteessa. Lähtisinkö heinikkoon hankkimaan 5 punkinpuremaa, että riittäisi lääkäreille näytöksi. Odotan ensiksi lääkärin soittoa. 
Hän soittaa melkein tunnin myöhässä. Kiskoin johdot irti, kun raju ukkonen lähestyi patarumpuja paukuttaen.
Terveyskeskuslääkärit on aivopesty, ettei borreliaa hoideta eikä anneta lähetettä eteenpäin. Tunnen nämä kuviot ennestään anemianhoidosta 2 ja ½ vuoden ajalta.
- Syö loppuikäsi rautaa, sinä tarvitset sitä, huutaa lääkäri puhelimessa.
- Olen sairastunut, nyt lähden lääkäriin, huudan takaisin. 
Koululääketiede kiusasi minua pistämällä jonoon odottamaan leikkausta, vaikka olin työhön kykenemätön. En saanut sairauslomaa enkä mitään päivärahaa. Auttavat parantajat yhdessä toimivat. 
  • Soita Väiskille, Väiski on hyvä puukkomies. 
  • Soitin ja sillä kertaa sovittiin leikkauspäivä.
  • Voiko anemia polttaa rintalastan takana kuin tuli?
  •  Se pitää tutkia ja samalla viikolla olin tähystyksessä.
  • Sama lääkäri kutsui kolmannesta vaivasta juhannuksen aattona leikkaukseen ja sain sairauslomaa siihen asti, kun ensiksi sovittu leikkauspäivä olisi.
  • Asiat etenivät lähettävän lääkärin lähettäessä eteenpäin. Olin jo työssä, kun sairaalasta ilmoitettiin jonon olevan kohdallani. 
  • Kiitos ilmoituksesta, asia on pois päiväjärjestyksestä.
 Aikaa on kulunut kierteestä  30 vuotta. Tänään on tilanne huonompi päästä lääkäriin ja saada oikeata hoitoa. Odotan ihmettä tapahtuvaksi, kuka hiljaa mun tuskaa koskettaa? Olen auttanut, minuakin autetaan.

Ei kommentteja: