sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Lääke etsii sairasta, sairas lääkäriä

Älyä tulee, mutta vasta iltajunassa.

Uutiskommentti Nuoriso käy kierroksilla ja istuu huonossa asennossa 

TYÖmaa haittaa liikennettä Harjukadulla
 
Lääke etsii sairasta – syötkö pillereitä turhaan? (23.6.2013 6:01)

Uutiskommentti nuorisosta ei koske kaikkia nuoria. Suurin osa hoitaa mallikkaasti omat asiansa. Lemmikiksi joutuneet pesästä pudonneet odottavat jokaisen suupalan hoitajansa kädestä. Sattumalla on suuri merkitys, millaiseen perheeseen on syntynyt.

TYÖmaa haittaa liikennettä kotinurkilla. Kävelyreittejä ei sentään tukita. Pienemmät rakennuskohteet lähellä tuottavat melua. Siltä ei voi välttyä, aina on muutostarvetta. Siinä kesä menee kohisten poliittisten puheiden myötävaikutuksella. Onko maailma valmiimpi lomien jälkeen?

Lääke etsii sairasta on tätä päivää. Pari kuukautta sitten hakeuduin terveyskeskukseen uusiutuneiden oireiden takia. Käyttämäni lääke aiheutti sivuvaikutuksia. Tunsin itseni yhtä sairaaksi kuin punkinpureman jälkeen 1990 -luvun alkupuolella. Minusta tuli vanha akka, jonka polvet kuluivat hetkessä vaikeuttaen kävelyä. Vasta syksyllä 2009 sain vahvistuksen, että myöhäisborreliasta oli kysymys. Ei ollut uutta punkinpuremaa, mutta laboratoriotulos oli positiivinen. Tehtiin turhia tutkimuksia, söin turhaan vahvoja lääkkeitä. Vasta täsmähoito tehosi. Kolme viikkoa tiputuksessa kotisairaalassa. Vappuna 2010 istuin tippa käsivarressa kotona. Sen jälkeen jäin seurantalinjalle.

Ei voi olla borreliaa, vaikka on samat oireet ilman puremaa. Kehoitus mennä keskustelemaan psykiatrisen hoitajan kanssa. Kallonkutistajalla ei rakenteet muuksi muutu enempää kuin omaishoitajakokemuksista mitään olisi opittu.

Kuuntelen radiota yötä päivää. Musiikkitarjonnasta antoi apteekkariystäväni kauan sitten Onnelliset juhannusmuistot. Toisen apteekkarin kohtalosta sain kuulla Sinisen salongin everstin kautta. Soitti aina uudelleen peläten, että hänkin saisi juoppohulluuskohtauksen ja joutuisi suljetulle. 

Eeva Kilpeä haastatellaan Kuolinsiivouksesta.
On kolme vuotta sairauskertomuksien lukemisesta enkä muista, mihin kirjeet olen tallentanut. Koko iltapäivän käänsin laatikoita ylösalasin. Terveystalon hermoratatutkimustulokset löytyvät ensiksi. Yöllä istun sängyn reunalla. Katsonpa, mitä tuo lemmarikansio pitää sisällään. Löysin etsimäni loppulausunnon. Kuinka paljon on poisheitettävää paperia pienessä yksiössä. 
Käyn ostamassa Kesätytön kukkia ukolle -kuvaan samanlaiset kehykset kuin Talvitytölle aikaisemmin. Samalla rulla mustaa jätesäkkiä. Osa kirjoitetuista teksteistä silppuriin ja loput talteen uutta työstämistä varten.

Tuntemalleni R:lle kirjoitin onnitelut suuresta saavutuksesta
26.10.2002 Love... With all my heart.

"Olet lentänyt siivin voitollisin läpi ilmojen häikäiseväin. 
Tuhat aurinkokuntaa kiersit, joka ainoan taivaan näit."
Saima Harmajaa mukaellen

On opittava uudestaan
Anna-Maija Raittila
Paratiisini puut
Joensuun Yhteiskoulun 
90-vuotisjuhlaan 
4.10.1997 
Oma elämäni oli vaiheessa oppia uudelleen. Hän kaiken saavuttaneena ja vielä lisää tavoitteita pitkälle eteenpäin. Kesken jäi hänen tavoitteensa. Itse lainaan Eeva Kilven Kuolinsiivouksesta.

TAMMIKUU

Saattaa olla 
että minuun pätevät vain vihonviimeiset 
karjalaiset sananparret:
Mikäs pahan tappaisi?

On siis varustauduttava pitkään ikään.
Saattaa olla että elän satavuotiaaksi
ja ties vaikka ylikin.
Koettakaa kestää jos niin käy.
Myös minä koetan.

On opeteltava itsekkyyttä.
On pidettävä itsestään huolta.
On oltava oma palvelukuntansa.
Oma uskottunsa.

Elämä on velvollisuus.
Elämä on intohimoa.
Elämä on syyllisyyttä.

On niin omituisen urhea olo.
Kuolenkohan minä nyt?

Postiluukku kolahtaa. Lisää mainoksia alennusmyynneistä. Heitän suoraan lehtikeräykseen. Et kutsuu ystävien joukkoon tarjoten lehdentilausta kylkiäisineen. Toinen nimellä varustettu tarjouskirje toivottaa Onnea syntymäpäivänäsi. Niitä syntymäpäiviä ei enää vietetä. Kuluuhan vuodet juhlimatta onnella tai onnettomuudella. Jokaisen päivän vietän, mitä päivä tuokin tullessaan. 
Nyt töihin ennen kuin joku ehtii tarjoamaan apua.

Ei kommentteja: