Kesästä syksyyn ja syksystä jouluun metsättömien metsälakia

Kesällä 1938 

 

Syksyllä 2001

Keväällä 2013

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi

 torstai 26. marraskuuta 2009

EIKÖ OLISI SÄRKYNYT MINUSSA

Eikö olisi särkynyt minussa 

Olit kuunnellut sydäntäsi, yö yöltä ahdistusta

painanut kädellä rintaa vastamäessä, lyhentänyt askelta,
kuunnellut jäsenten vastahakoista myöntymistä lepoon,
taas kolotusta, aamujen hidasta kankeutta kauan
olit kuunnellut, viimein suostuit lähtemään:
eilen tuuletit mekon, tarkastit napit ja vyön hakaset,
otit esiin liivit ja alushameen, lämmitit saunan
ja saippualla pestynä, puhtaana, myös mieleltäsi

tulit

viisikymmentä vuotta työtä
mökin vaimona, kaksitoista kertaa äiti, kolmesti
kesken mennyt, kaksikymmentä vuotta miehen selkää
ja keuhkoja, kuusi lesken yksinäisyyttä

tulit

viisikymmentä vaivan ja puutteen vuotta,
nuoruudessa jokunen poutapävä iloista heinäpoutaa
hiljaista riemua kasvamista katsoessa; kuinka tietäisin
monestiko olet astunut, huokaissut, tarttunut kantanut
kyykistynyt palellut hikoillut uneksinut valvonut odottanut
itkenyt nauranut, parsinut, monestiko painanut otsaa
lehmän mahaan, pistänyt käsiä jäiseen veteen, solminut
huivia essun nauhoja, katsonut kauas;

kuinka ulottuisin,

kuinka tavottaisin uupumustasi,

näen kätesi,

silmäsi, seitsemänkymmentä vuotta

ihmisen yksinäisyyttä, nöyryyttä,

toisten tahtoon taipumista

niiaat edessäni,

eikö särkyisi minussa.

Helinä Siikala: Pysähdytään anna kätesi