Vetovoiman vastaveto

Sain käsiini Tuusniemen Joulu 2012 -lehden. Sen lukeminen nostattaa ristiaallokon sisälläni. Tuusniemellä on ollut työntövoimaa. Siinä syy miksi en sinne palaa mielelläni. Valinta oli minun 12 -vuotiaana lähteä oppikouluun vieraalle paikkakunnalle. Kunnan anti siihen asti oli 5 lukuvuotta kansakoulua epäpätevien opettajien käyttäessä tunnit kutomalla villapaitaa tai delegoimalla tehtävät oppivelvollisuutensa suorittaneelle pojalleen vaihtelemaan tulitikkuetikettejä toisten poikien kanssa.

Palasin takaisin 1990 jouluksi vanhempiani hoitamaan heidän kotiinsa kirkonkylässä rivitalo-osakkeessa. Tiesin jo virkaihmisten oman osansa hoitajina työntävän paluumuuttajia takaisin. Isäni kertoi kunnanlääkärin esitelmästä eläkeläisille.
- Tänne ne tuppautuvat vanhustentaloihin istumaan kuin lakovarikset. Pysyisivät siellä maalla entisessä elonpiirissään.

Tekipä niin tai näin, aina oli vastaansanojat. Viivyin 10 vuotta ja isän kuoleman jälkeen poistuin kiireesti paikkakunnalta. Lahdessa olin varautunut jo hyvissä ajoin varaamalla asunnon ja vuokratyöhuoneen sen päivän varalle, kun olisin vapaa lähtemään. Pääsiäisenä 2000 kuulin Anna-Maija Raittilan runon On opittava uudestaan. Siinä minulle tehtävä; kaikki on sinun, ja meidän on ne herätettävä. Ei yksin vaan yhdessä; minä, me.

ON OPITTAVA UUDESTAAN

On opittava uudestaan
painamaan korva maata vasten,
kuuntelemaan tämän maakunnan kalliopohjaa,
sen suurten soiden hengitystä,
herättävä huomaamaan, että ne ovat hengissä.
hongikkojen pihka, koivujen mahla,
niittyvillan hohto ja kaiken sen,
mikä kasvaa matalalla.
On kiivettävä takaisin vaarojen laelle
ja katsottava kauas, nähtävä miten vihreä vaihtuu
siniseksi, ja sininen harmaaksi,
seurattava pohjoisesta etelään liukuvien saarien liikettä,
mentävä mukaan,
luotettava liikkeen suuntaan
pohjoisesta etelään, ja etelästä pohjoiseen.

Aukaise ovi isäsi aittaan, laaritko tyhjät?
Kierrä karjapihan kautta, onko yhtään elävää?
Mene veljesi ruispellolle, missä kuhilaat?
Aukaise ovi äitisi äidin aittaan, orret notkuvat
veripunaisia tähtiä valkeilla pellavaliinoilla!

Mene uudestaan vanhalle kotimäelle, tartu ovenkahvaan,
sivele hitaasti hopeaksi muuttunutta hirttä, kuuntele,
se helähtää.
Valmista tilaa sen soitolle,
luo laaja kaikupohja, sinun on se tehtävä,
valmista sydämesi sali avaraksi
pohjoisen Karjalan paluujuhlalle!

Vaienna sydämesi kuuntelemaan. Mitään muuta ei tarvita.
Kaikki on valmiina nousemaan liikkeelle
pitkästä parantavasta unesta.
Ja se kaikki on sinun. Mikään ei ole kuollut.
Ruohonkorret helisevät tyhjissä kylissä,
lahdenpoukamat kimaltavat.
Tämä ihmeellinen maakunta on nukkunut
yli raiskaajien, teloittajien vuosikymmenten.
Ja kaikki sen kalleudet ovat tallella.
Sen kainous huomaamatta. Sen pyhyys koskematta.
Äitiemme veripunaiset kukat sykkivät mustaa vasten,
heidän rukouslaulujensa tähtikirjailut valkoista vasten.
Ja meidän on ne herätettävä.
-Anna-Maija Raittila
Parattiisini Puut Runoja
Joensuun Yhteiskoulun 90-vuotisjuhlaan 4.10.1997

Kuopion hallinto-oikeuden päätös vapauttaa Metsäyhtymän jätemaksusta. U-käännös ja väistämispakko ovat poistuneet. Kolme kunnanjohtajaa 90-luvulla salli apureiden niitä esteitä lisätä. Viimeinen kunnanjohtaja osasi nimetä kenelle kunnassa kuuluvat jäteasiat. Olen aina kiittänyt lähtiessäni ihmisiä, jotka ovat hoitaneet tehtäväänsä oikein. Kirkkoherraa viimeksi ja nyt kunnanjohtajaa. Uudesta kunnanjohtajasta en mitään tiedä. Projektipäälliköillä ei ole ollut paljon annettavaa tähänkään asti. Tieto uudesta kunnanjohtajasta ei vedä eikä työnnä. Katsotaan kuin lääkäri, eikä siitä katsomisesta mitään selvinnyt. - Aika kuluu, ei kerro meille mitään. Tuusniemen Joulu 2012 oleellisen. Verkossa luen verkkolehteä Keski-Karjalan Neloset  ja “Keski-Karjalan tulevaisuuden visiointia” | Aluekehitys ...pitävät minut maailman kartalla. 

Jumala on ollut puolellani eikä kukaan voi olla minua vastaan. Onhan neljäs ukkaasi vaihtanut kohdetta vanhempien kuoleman jälkeen. Muut piäsnuatikat ovat neljännen ukkaasin selitysosan varassa. Heitä on lupa arvostella asioiden huonosta hoidosta. Kieltää pahantekoon mukaan lähdöstä kehottamalla pistämään kivet kuppiin.