16. luukku kaamoksen hipoessa Sodankylää

Päivä on illasta lyhimmillään. Se enteilee jotakin syvenemistä ja muutosta, eihän pitkä yö voi jatkua loputtomiin. Tähän päivään huipentuu monta valopilkkua eletystä elämästä ja elämän alusta. Jouluna Jumala syntyi. Niin läksin kahden kassin kanssa jouluksi vanhempieni luokse ja lupasin olla heidän kanssaan heidän käsikassaransa, (kunnes olosuhteet muuttuvat). Isä eli sotajouluja, äiti lapsuuden jouluja Holoppalassa 1914 lähtien. Hän lauloi "joka aamu on armo uus" - pois pässi karsinan laidalta. 

Neljän vuoden kuluttua alkoi minun joulumuistot, ei näkynyt valoa tunnelissa. Palasin joulumatkalta mieli maassa. En pystynyt isälle kertomaan, että tyttö on vakavasti sairas. Hän näki murheeni,  kiirehti lähtemään takaisin ja menisi itse laitokseen.
- Ei, isä. Minua ei siellä tarvita. Käyn laittamassa ruokaa, mutta seurustelemaan en pysty. Menin omaan sänkyyn horrostamaan päiviksi, viikoiksi. Sitten päivä oli jo pidentynyt ja kohtasin etiäisen. Se pakotti kysymään itseltäni.
- Kummalla meistä on hätä? Pienellä tytöllä Osasto 10:llä vai minulla mummona? Tyttö taisteli hengestään ja minä surin itseni melkein kuoliaaksi. Minulla ei ollut hätää, minun on toimittava. 

Tänään lähden Z-junalla Mäntsälään. Tyttö on muuttanut pois kotoa, pikku-Callesta tuli täysi-ikäinen. Tänään kilistetään sen kunniaksi kiellosta huolimatta. Ei persekset olalle, vaan siinä mitassa, mikä on sopivaa. Kultahääparille ja tyttärelle samalla nostamme maljat. Heitä muistan tavallani. Sitten on Joulu, vapaa kaikista maallisista muistamisista.

Hengen adventti - Wikipedia

Kolmantena adventtisunnuntaina, hengen adventtina (Adventus spiritualis), puhutaan Johannes Kastajasta ja hänen kehotuksestansa katumukseen ja parannukseen. Kolmas kynttilä on joulurauhan symboli^[2]

Tehkää tie Kuninkaalle - Kirkkovuosikalenteri
Päivän raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hänen kehotuksensa katumukseen ja parannukseen koskee myös meitä. Johannes viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman synnin. Saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. Tämä on pääasia jouluun valmistautumisessa - joulupaastossa. Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä: Vapahtaja oli pian tuleva. Kristuksen toiminnassa toteutuivat pelastuksen ajan merkit, ja samoin hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan. Tähän hänen "hengelliseen tulemiseensa" viittaa latinankielinen nimitys adventus spiritualis et sanctificationis.
Vuosikerta:	Ensimmäinen vuosikerta
Liturginen väri:	Violetti tai sininen
Alttarikynttilät:	Kaksi alttarikynttilää