Kuudenikäinen
"Hyvästi toverit" jäähyväissarja suurelle ja mahtavalle peilaa omaa aikaa kuudenikäisenä. Olimme samoista lähtökohdista kaikki. Isät olivat palanneet sodasta ja elämä jatkui. Neuvostoliitossa valittiin viimeisinä aikoina vanhoja johtajia toiveena, että kohta kuolisi ja taas radio lähettäisi hyvää musiikkia aamusta iltaan. Panssarien liikkeellelähtöä vauhditti Balettiesitys Joutsenlampi.
Kuntavaalikeskustelua kuunnellessani muistan olleeni kuudenikäinen aikanaan. Vuoden kuluttua aloittaisin kansakoulun. Koivuharjun kamari sai mallata luokkahuonetta alakoululaisille. Yläkoulua käytiin Korpelan tuvassa. Tuusniemen kunnan anti oli minulle 5 lukuvuotta kansakoulua epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan tunneilla.
Palasin syntymäkuntaani 5-kymppisenä. Oliko kunta varautunut paremmin tehtävässään kuin ollessani kuudenikäinen? Vanhempani olivat elossa. Se oli uhka kunnalle, tyhmyys tiivistyi. Tätä jatkumoa olen käynyt läpi vuodesta 1989 tähän päivään. Hallituksen yksittäiset ministerit vetoavat entisten hallitusten laiminlyönteihin, miksi eivät pääministeripuolueena panneet asioita järjestykseen. Jos vielä kerran kuulen tämän vetoomuksen, palaan Neuvostoliiton hajomiseen johtaneisiin syihin. Vielä ei ole tullut pelastajaa nostamaan Suomi-neitoa ahdingosta, valittaa kapinapappi. Kuuntelen korvat hörössä mieluummin kapinapappia kuin ministerien ylistyslaulua itselleen, itsästään ja teoistaan.
Ollaan kuudenikäisiä uteliaita, mitä tuleman pitää. Minut on lailla vaiennettu yli-ikäiseksi luuseriksi. Rauhanruhtinas puhuu vastoin parempaa tieto. Hänestä on tullut esikuvansa mukaan komukki. Hänellä on seuraajansa. Minä olen kahdesti nuori, kuudenikäinen enkä ole kadottanut halua oppia uudestaan maantavasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti