perjantai 21. syyskuuta 2012

Seuraavaan kertaan

Hartausohjelmat: Aamuhartaus 21.9 21.09.2012 (hartaushaku tekstiversio)
Viestintäpäällikkö Lahja Pyykönen, Kuopio. Virsi 337. Virsi alkaa sanoin "Ei laulamasta lakkaa". Psallamuskuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo.
Kuuntele aikaa 31 päivää

Minä en jaksa. Vielä tämän kerran lähden. Puhelin pitää aktivoida virtanapista taksintilausta varten. Huawei lepää välillä, kun ei ole puhuttavaa kenellekään. Kaunis kirkko on varattu pienen piirin jumalanpalvelusta varten. Kaikki sujuu totuttuun tapaan. Uskomaton uusperhe on muotoutumassa ydinperheestä tunneperheen kautta yhteisöksi, johon haluan kuulua vapaaehtoisesti. Liian kauan meitä on syrjitty niiden toimesta, joiden tehtävänä on ostaa ja myydä. Sehän on vaalikarjan ja orjakaupan kohtalo. 

Kerron pienestä tytöstä kirkon 150- vuotisjuhlissa. Hän konttasi nurmikolla määrätietoisesti minua kohti. Ojensi kätensä ja tahtoi tulla syliin. Nostin hänet ylös ja körötettiin kirkkoon lastenlorun tahdissa. Kannan tytön äidilleen ja kuulen tyttöön liittyvästä ihmeestä. Saan tytön osoitteen ohjelmalehtisen reunaan. Yhteys säilyi kolme vuotta. Neulottu nuttu jäi viittä vaille valmiiksi. 

Tällä viikolla sain kortin Saksasta uusilla osoitetiedoilla. Tyttö on 5-vuotias. Pidän hänet ja perheen aina mielessä. Uskomattoman uusperheen nuorin oli vuodenikäinen bongatessaan minut ja tänään vanhin 83 -vuotias sauvakävelevä taiteilija. Matkapapin kyydissä tulin kotiin. En ollut enää kartanlukija, hänellä on navigaattori. Autolla ei voi ajaa samoja reittejä, mitä jalankulkija käyttää. Esittelen Kaupungintalon puiston hänelle omanani. 

Minun ei tarvitse huolehtia keväällä vappuistutuksista, kesäksi kukat vaihtuvat upeiksi ryhmiksi. Puut ovat vielä vihreitä, näen niiden latvat ikkunasta. Pappi on heti juonessa mukana ihastellessaan minun esittelemää puistoa, jota puutarhaksi nimitän. Seuraavan kertaan -halaus ja valot häipyvät risteyksestä näkymättömiin.

Kunnalisvaalikeskustelu käydään Isossa Pajassa. Poliitikot selittelevät tekemisiään, tehtyjä ja tulevia. Heidän lupaustensa jälkeen ei nähdä metsää puilta. Se on heidän osansa, ja mitä he ovat saaneet aikaan. 
Ich bin - minä olen aina ollut punaisen heinäkuunpäivästä lähtien jo 71 vuotta. Koskaan en ole ollut muuta kuin mitä olen tänä päivänä. 
Ich habe nicht - minulla ei ole. Ei ole ollut koskaan eikä tule olemaan. Ulosottomies, tänään Intrum Justitia, lähettää karhuamiskirjeitä maksettavaksi perinnön tuottamasta jätteestä ja lomakiinteistöstä. 

Se mikä tapahtuu minulle, tapahtuu vierellä istujalle. Siitä ei vain kehtaisi puhua, kun on sellaiset pelisäännöt. Lapsuuden naapurinpoika kunnallisvaaliehdokkaana asuu tänään puiston toisella puolella. En tarvitse etsiä kohdetta, kenelle ääneni annan. SAK:n rahoilla kaikki vaalit voittanut luopuu kotikuntansa ehdokkuudesta ja asettaa etusijalle Euroopan neuvoston kautta Suomi-neidon puhdistuksen. 

Se mikä on tapahtunut minulle, näkyy Suomi-neidon historiassa ja tapahtuu meille kaikille. Päättäjät ovat unohtaneet tosiasiat ja valavat makkarat mieleisekseen. Onko pojasta polvi parantunut?  Isän ohjetta noudattaen eduskunnassa muutama kausi tuottaa sopeutumiseläkkeen jo alle 4-kymppiselle pudokkaalle "pöhöttyneen yhteiskunnan elättinä".

1 kommentti:

isopeikko kirjoitti...

Peikosta tuo ihmisten juttu on hyvä: aina välillä valitaan jotkut ihmiset syyllisiksi ja ne laitetaan jonnekin, missä toiset voi käydä katsomassa niitä ja niiden touhuja. :) Kun ne sitten kuluvat loppuun, vaihdetaan toiset tilalle. Jotkut kyllä kestävät hirmu kauan.