tiistai 31. heinäkuuta 2012

Muumien matkassa

"Rakas löytäjä,
tee mitä voit pelastaaksesi minut! Tulva on vienyt hienon taloni mennessään, ja nyt minä istun puussa yksin ja nälissäni ja viluissani ja vesi vain nousee nousemistaan.
Eräs onneton muumipeikko"

Onni onnettomuudessa, että hankin "Muumien matkassa" kirjan Suomalaisesta kirjakaupasta. Kirjakerhon netti- ja asiakaspalvelu tökkii enkä halua tulla ojennetuksi toisten tekemistä virheistä. Vastatkoon jokainen omista töppäilyistään. Vielä tänään kävin nuoren yrittäjän pakeilla pyytämässä korjaamaan juhlapuvun sopivaksi. Käyttöä varten sen tilasin, mutta lopputulos täysi susi. Vai olisiko ollut hiiri kissalla räätälinä.

Otin talteen punaisen pullopostilaatikon. Tämä pieni yksiö tarjoaa monta haastetta elää täyttä elämää. Mielikuvituksella sitä voi täydentää. Valitusten viipyminen eriasteissa kasvattaa ajan nälkävuodeksi. Mitään ei ole tehtävissä ennen päätöksen saamista. Katson vanhoja, kotimaisia elokuvia. En yhtään ihmettele mistä juontaa juurensa tähän päiväään. Silloin kun elämä oli yhtä elokuvaa, katsoin Tuntematonta sotaa kauhusta kankeana. Kätilö on kätilön kokemus sota-ajan leirillä. Siitä en tiennyt muuta kuin kuisketta vanhempien naisten varoitellessa.

Kesätansseista saatiin ranskalaiset saattajat. Syötiin mansikat pellosta maaomenoina. Pojan lähentelystä muistan limaisen kielen. Muistutti valkosipulimarinoidun etanan nielaisua elävältä. Illodininenäliinan nuuskutus selvitti hengitystiet. Yksinkertainen oli yksinkertainen silloin ja ollut sen jälkeen. Toinen vaihtoehto saattaisi olla metsäluteen joutuminen suuhun marjojen mukana. Uskomaton uusperhee näyttää esimerkkiä, miten tervehditään perheenjäseniä aina tavatessa.

1 kommentti:

mammamia kirjoitti...

Suukko molemmille poskille tai hipaisu olkapäälle.
Ei limaista kieltä korvaan eikä suuhun, ei kissansilittelyä eikä viisarinvärähdyksen seismologisia mittauksia.
Kuinka hellästi minua kosketit ja kuitenkin minussa kaikki järkkyi.