torstai 28. kesäkuuta 2012

Punaisen heinäkuun 1/8 mama

VITAS "Mama" 

Ennen lähtöä olin voimaton. Hoipuin kuitenkin asemalle ja junaan mukana vain lentolaukku. Nukuin yön huonosti, välillä painajaisia ja valveunia. Kävin Mossen kanssa aamulenkillä. Minua jo odotettiin. Yksi puhelin on hukassa, eikä riitä kenttää soittamiseen. Autoonhan se oli unohtunut. Olimme ajoissa sovitussa paikassa ja itse liian aikaisin. Siihen jäin kuluttamaan aikaa katselemalla liikennettä. Huh, hieraisen silmiä. Onko perinnönjättäjä lähtenyt pyöräilemään?  Hän kaartaa erikadulle, oli kauppaan menossa. Onni se kuitenkin oli.

Joku kumma vipa kävi sihteerikön päästäessä minut sisälle odottamaan. Kukaan muu ei tiennyt minun tulleen. Sitten odottaja ihmettelee, missä viivyn. Soittaa puhelimeen, jonka olin sulkenut. Sitten sihteerikkö keksii, että olin odotettu, mutta unohdettu, osallistuja. Mitä pienistä muuta kuin parkkipaikalla odottajien aika venyi pitkäksi. Lounas Hyyppärän kartanossa oli tiedossa. Hevosia joka puolella hevossairaalan ympärillä. Kotona pamautettu paperipussiefekti tuntuu tyhjyytenä: paljon porua vähän villoja. Onpahan äidinkuolinpesä nyt meidän pesän hallussa. Yksi lensi yli käenpesän, viipyi aikansa ja nyt se on loppu.

 Paljon ehditään tehdä, vaikka on orpo olo. Saunotaan, syödään, leivotaan ja mitähän vielä. Polvissa ainakin sietämätön kipu. Sanonkin niitä särkyneiksi sukupolviksi. mielessä soi venäjäksi mama. Äiti oli perheen sydän, jota riitti kaikille ja kaikkialle. Meidän urhean äidin kuolinaamun siunaus tuotti tuloksen 20 vuoden kuluttua. Kaikki olemme yhdessä elävinä ja yksi kuolleena. Talvityttö tunsi taivashautajaiset. Hän kertasi äidilleen toiveeni tulla haudatuksi äidin arkunpäälle.

- Kuulitko, Anun viereen? Hän tarkistaa, menikö tieto perille. Siitä ei puhuttu sen enempää. 

Vitas menetti äitinsä aivan pienenä, itse sain pitää äidin 51 vuotta. Tunnetila kuitenkin yhteinen muistaa äitiä. Vitas vielä enemmän liikuttunut haastattelussa huokaili kyynel silmäkulmassa.

 

Vitas Unlucky 14.08.2010

Äiti näki monta vieraan äidin poikaa tulevan sukuun. Kärsi hiljaa itsekseen eikä koskaan korottanut ääntänsä asian ymmärtämisen merkiksi. Rouva Äitini hillitsi aina itsensä.

1 kommentti:

mammamia kirjoitti...

korjaan. haastattelussa Vitas kertoo äitinsä kuolemasta, oli konserttimatkalla. ikää hänellä oli silloin 20 vuotta. itsellä oli lapsena äidin menettämisen pelko tietystä syystä. sain kuitenkin pitää hänet 50 vuotta eikä kukaan sisaruksista jäänyt holhouksen alle. kaikki 11 lastenlastakin oli äiti saanut nähdä. se oli onnea hänelle ja meille.