Aamuhartaus 21.6
Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki. Laulun Siipeni murtuneet
esittää Irina ja Markus Koskisen yhtye. San. Saima Harmaja, Säv. Tapani
Suonto, Sov. Markus Koskinen.
Odotin aamuhartauspastoria. En tiennyt, mitä hänellä on sydämellä kirkon suostumuksella. Sairaan hyvät - yhteisvastuukeräyksen kohderyhmänä omaishoitajat toi saman aiheen "vanhasta" projektipäällikön pohdittavaksi.
- Pitää kysyä liitolta, hän siirsi vastuun sananselityksestä jonnekin osoitteettomaan paikkaan.
Meille on tullut tulkin tarve. Kirjureita ei enää tarvita, osaahan kaikki puumerkkinsä piirtää pakon edessä. Mutta kuka tulkitsee ja miten tulkitsee tätä aikaa? Katainen ei lähtenyt Brasiliaan, kun Oulu joutui kummallisen muutoksen kouriin. Katainen tuntee sanan moralhasard englanniksi. Mitä se on suomeksi, pitää hetken hakea. Moraalikato löytyy, mutta mitä siitä seuraa on kärpäsen surinaa korvissani. Wikipediasta sen voin tarkistaa. Alatalon hasardihommat eivät auenneet aikanaan, oli sana sanojen joukossa.
Pikku Vilho harjoiteltuaan vuoden ta-vaa-mis-ta hahmotti SI- tavun. Sen hän näki ja kuuli korvassaan SI-SI-SI hauskalta. Eipä näissä tavaamisissa eletä tätä päivää. Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus. Näillä mennään kaupungin katolla juhannuksena 2012. Itsemurhista perhe/joukkosurmiin on teema pohtia viime päivien tapahtumia. Jos likainen sukka on vielä lattialla pyhien jälkeen, on kuolemanvietti voittanut. Valkoinen orkidea jatkaa kukkimista pitkälle kesään.
Moraalinen hasardi – Wikipedia
Odotin aamuhartauspastoria. En tiennyt, mitä hänellä on sydämellä kirkon suostumuksella. Sairaan hyvät - yhteisvastuukeräyksen kohderyhmänä omaishoitajat toi saman aiheen "vanhasta" projektipäällikön pohdittavaksi.
- Pitää kysyä liitolta, hän siirsi vastuun sananselityksestä jonnekin osoitteettomaan paikkaan.
Meille on tullut tulkin tarve. Kirjureita ei enää tarvita, osaahan kaikki puumerkkinsä piirtää pakon edessä. Mutta kuka tulkitsee ja miten tulkitsee tätä aikaa? Katainen ei lähtenyt Brasiliaan, kun Oulu joutui kummallisen muutoksen kouriin. Katainen tuntee sanan moralhasard englanniksi. Mitä se on suomeksi, pitää hetken hakea. Moraalikato löytyy, mutta mitä siitä seuraa on kärpäsen surinaa korvissani. Wikipediasta sen voin tarkistaa. Alatalon hasardihommat eivät auenneet aikanaan, oli sana sanojen joukossa.
Pikku Vilho harjoiteltuaan vuoden ta-vaa-mis-ta hahmotti SI- tavun. Sen hän näki ja kuuli korvassaan SI-SI-SI hauskalta. Eipä näissä tavaamisissa eletä tätä päivää. Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus. Näillä mennään kaupungin katolla juhannuksena 2012. Itsemurhista perhe/joukkosurmiin on teema pohtia viime päivien tapahtumia. Jos likainen sukka on vielä lattialla pyhien jälkeen, on kuolemanvietti voittanut. Valkoinen orkidea jatkaa kukkimista pitkälle kesään.
- Kesto: 8 min
- Kuunneltu: 2 kertaa
- Esitetty: Yle Radio 1
- Kuunneltavissa vain Suomessa
-
"KINGS CAN DO ANYTHING" VITAS - YouTube
Aamuhartaus to 21.06.2012
Kai Sadinmaa, pastori, Helsinki Haluatko elää vanhaksi? Haluatko ja uskallatko elää vanhaksi vai toivotko lähteväsi täältä saappaat jalassa viimeistään siinä vaiheessa kun vielä selviät omin voimin, kun ei tarvitse olla kenellekään vaivoiksi, tässä yhteiskunnassa joka on lakannut pitämästä huolta heikoimmista jäsenistään ja jossa ikääntyminen on niin häpeällistä että itse sana vanhus on tabu ja loukkaus. Vaikka asia on juuri päinvastoin, kun puolestaan ikäihminen, tämä pinnallinen kiertoilmaisu, ilmaisee näennäisessä myönteisyydessään vanhuuden syvän halveksunnan. Asian kuvitellaan katoavan tai muuttuvan toiseksi kun sille annetaan uusi nimi.
Ikäihminen on yhtä hengetön ja lattea ilmaisu kuin keho, jossa ihmisruumiin syväulottuvuus ja väkevyys on näivetetty ja tyhjennetty merkityksestä. Kyse on maailman hajottamisesta osiin jotta se saataisiin haltuun, helposti hyödynnettäviksi palasiksi. Kehoa muokataan ja rakennetaan halun kohteeksi, ikäihmisistä tehdään nuorekkaita ja aktiivisia, sopeutuneita, kilttejä ja tehokkaita kuluttajia. Tässä latteassa ja pinnallisessa facebookmaailmassa ei tarvita pitkän elämän tuomia kypsyneitä näkemyksiä, ei viisautta, ei nykymenon kyseenalaistavia sopeutumattomia, äreitä vanhuksia. Tehotalous, kvartaaliyhteiskunta ei kaipaa vanhoja jääriä heittelemään soraa hammasrattaisiin tai keppejä pyörien pinnoihin vaan joustavaa, alistunutta ja kuuliaista porukkaa, näennäistä voimaa, nopeutta ja liikettä, tehokkuuden vaikutelmaa.
On turha ihmetellä, että lähes joka päivä yksi yli 65-vuotias suomalainen tappaa itsensä. He ovat sisäistäneet pelin hengen. Ja onko sattumaa että eutanasiasta keskustellaan nykyään niin paljon? Armokuolemakin on parempi kuin elämä armottomassa maailmassa jossa saat joka hetki tuntea kuinka arvoton olet, makuuhaavoissa, nälkäisenä, nöyryytettynä.
Ja eivätkö päivänsä päättävät vanhukset tee palveluksen tälle heikkoutta vihaavalle ja nuoruutta ja voimaa palvovalle yhteiskunnalle, jossa kaikki tuottamattomat yksilöt ovat pelkkä taakka, rasite ja kustannuserä? Vanhusten itsemurhat ovat kilpailukykyistä palvelutuotannon järkeistämistä jossa turhat kustannukset on karsittu. Ab Kuolema Oy on voittanut vanhustenhuollon kilpailuttamisen lyömättömällä tarjouksella.
Vanhuus on loukkaus ikuista nuoruutta palvovalle kulttuurille, ikuista elämää janoavalle ihmiselle. Siksi se pitää työntää pois mielestä ja yhteiskunnasta kuten kaikki muutkin häiritsevät tekijät, vyötärön läskeistä, erektio-ongelmiin, leipäjonoista romanikerjäläisiin. Ne muistuttavat meitä siitä, että kerran, yhtenä päivänä, yhdessä hetkessä maan vetovoima voittaa ja oma rajallinen elämä päättyy. Vanheneminen lyö silmille kuolemaan kykenemätöntä nykyihmistä.
Heikkoutta ei sallita, siihen ei ole yksinkertaisesti varaa tässä jatkuvassa poikkeustilassa, vähenevien resurssien nollasummapelissä. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten tapahtunut poliittinen suunnanmuutos, hyvinvointivaltion avaaminen susien taistelutantereeksi, vahvemman mielivaltaan, on luonut meille ennennäkemättömän heikkoutta halveksivan yhteiskunnan. Heikkous on uhka jolta on suojauduttava kaikin tavoin vaikka piiloutumalla ylisuuren katumaasturin ratin taakse tai massiivisen prätkän satulaan liivit päällä tai kasvattamalla ympärilleen muurin lihaksista, kovuudesta, betonista, vallasta, urasta, omaisuudesta. Pikkupojan fallinen vaihe on hirttänyt pahemman kerran kiinni.
Ja jos vanhus ei saa olla enää vanhus niin ei lapsikaan saa olla enää lapsi. Me vanhemmat olemme antautuneet harhan valtaan yrittäen täyttää tyhjää sielua tyhjyydellä. Me olemme löytäneet materian, mutta kadottaneet sielun, hengen ja merkityksen, elämän syvyyden.
Tämä on se perintö, jonka lapset meiltä saavat, jonka he imevät äidinmaidossa. Ja voi meitä kun he näkevät minkä mustan pekan me olemme antaneet heidän käteensä. Leivässä jonka he meiltä saivat on sisällä kivi. Silloin meidän lapsemme, suuressa moraalisessa hämmennyksessä, tekevät pahoja tekoja ja julistavat että humanity is overrated - ihmisyys on yliarvostettua.
Ei elämä ole mikään projekti, mun juttu. Voin löytää elämän ainoastaan jos se murretaan, jos se murtuu. En saa elämää sitä omistamalla vaan siitä luopumalla. Voin kokea Jumalan rakkauden vain heikkouden, kärsimyksen ja luopumisen kautta. Ei minun tule pelätä haavojani. Eivät ne ole kirouksia vaan siunauksia, portteja joiden kautta voin astua sisälle Jumalan valtakuntaan. Jotta saan elämän ja rakkauden, minun ei tarvitse löytää sisäistä sankariani vaan sisäinen luuserini.
Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.
25.9.2014 lisätty perusteellisen suursiivouksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti