Jokaiselle päivälle on omat murheensa auringon alla. Kävijämäärä numerosarjana vastaa tätä päivää. En piirrä nollille korvia, sarvia enkä hännännipukoita. Mauri Kunnaksen perhepotretti "Seitsemän koiraveljestä" heräsi eloon.
Katson kuvaa omalla ajatuksella. Omaishoitajastatuksella minusta tuli silmällinen ja korvallinen puutolppa, johon vanhin nojaa. Voimauttavissa valokuvissa olemme kaikki 8 äidin kanssa 1953. Isän 90 -vuotisjuhlakuvassa 1996 olemme kaikki mukana. Vuoden kuluttua yhden sisaren tuhkauurna kätketään äidin arkun päälle. Hän tuli kotiin. On aina meidän mukana, onpa sitten elossa tai kuollut. Tolppa ei miksikään muuttunut. Kesäkuussa toivon voivani panna pisteen kuolinpesäosuudelle, jota Onni tarjosi taivaanportilla Pietarille sisäänkirjautumismaksuksi. Maallisilla viemisillä ei varmisteta taivasosuutta. Sitä on minulle tarjottu palkaksi vanhempieni kotona hoitamisesta. Kiitos ei, se ei ollut minun motiivini.
Veljessarja on vuodesta 2000 puuhaillut omiaan. Etätyönä olen hoidellut yhteisiä asioita. Kunnaksen taulusarja on siitä muistutuksena. On tanssittu ja halattu, yhdessä ei ole itketty eikä surtu. Ruotsiin lähetetyt sotalapset eivät tunne sisaruksiaan. Itse tunnen olevani lähetetty ja takaisin kutsuttu. Nyt minua kutsutaan kuolinpesän edustajaksi. Me olemme kuolinpesä ja kuolinpesän toisijaiset perilliset, 7 elossaolevaa sisarusta, josta 6 valtakirjalla ja minä valtuutettuna. "Veljessarjan" lisäksi nimetyt taulut ovat "Tanssivat koiraveljekset" ja "Halaus". Heinäkuu on meidän neljän syntymäkuu. Vielä on hämärän peitossa tanssitaanko, halataanko vai keinutaanko jokainen tahoillamme. En millään ole pystynyt parempaan ja kaikelle tulee piste. Sen jälkeen ei ole kerrottavaa.
Minulle on asetettu rajat; tähän asti, ei edemmäs on sinun ylpeitten aaltojesi raja. Kirjoitustaito kuuluu kaikille. Verkkokirjoitustaitoa ei kaikkille suoda. Se on yhtä ehdoton kuin lääkärin sana meidän Hellin lomateema opettaa Hellille englantia.
- Et sinä alkeillakaan mitään tee Pitkänsaaren saunamökissä luottovangin kanssa.
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?
- Sitä juuri, en ole vielä vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä varannut. (Kysymyksen kuulin "Laatu ja tasa-arvo" -projektin esittelytilanteessa. Ja monessa muussa kohtaamisessa 2000 -luvulla tielleni poikkiteloin asettuneiden suusta.) Kaikki on hämärän peitossa. Mutta mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän muistan. Heinäkuussa aloitan puhtaalta pöydältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti