lauantai 26. toukokuuta 2012

Kriisiapu

Valoa tunnelissa. Tällä kertaa se on sinistä valoa, sinisen yön alkaessa vaaleta aamuun Hyvinkään keskustassa. Minulla ei pitäisi olla mitään yhteyksiä koko kaupunkiin. Nyt kuitenkin on. Ensiksi käyn läpi kuolleen sisareni riitaista perinnönjakoa. Ollaan puolin ja toisin kohteliaita, vaikka ollaan asioita viemässä vastoin parempaa tieto laillisesta oikeudesta välittämättä omaan suuntaan.

Toisillemme ystävyyden, tärkeyden ja muistamisen molemminpuolista tarkoitusta koeteltiin viime yönä. Kuinka läheltä voi liipata kohtalo tappaen saman koulun luokkatoverin. Viikon perästä valmistumisjuhla vaihtui hautajaisiin. Katson kuvia onnettomuuspaikalta, yksinäinen nalle istuu miettimässä maailman menoa. Olen kuljetellut mukana onnenpupua. Sain sen 7 -vuotiaalta tytöltä. Kirje seuraa mukana: Mun suosikki. Otan sen yhtä todesta kuin toiselta saaman suojelusenkelin. 

Pidän pupun laukussa, mutta näytän onnenpupun olevan mukana. Mosse on leikissä mukana. Se oli tuonut oman pikkunallen toiseen laukkuun. Sekin oli tarkoitettu minulle matkakaveriksi. Pienet huomaavaisuudet ovat hyvän tahdon eleitä. Lapset ja isovanhemmat ymmärtävät toisiaan. Samaa en voi sanoa kaikista vastaantulijoista. Presidentti kyselee, olisiko merkit nähtävissä etukäteen, jos nuori tai vanha voi huonosti. Huomaan sen aikuisen ylimielisyydestä aseman, koulutuksen ja ulkoisen egon pönkityksestä. Minulla ei ole kuitenkaan mitään valmiuksia auttaa asiassa. On otettava etäisyyttä mielenterveyden pettäessä. 
- Jos savolainen istuu kerran samaan pöytään kuin minä, ei istu toista kertaa, hän sanoi ensikerran tavatessamme. Minusta puhutaan selän takana soopaa, mutta se ei ole minun ongelma. Jokainen puhukoon omaan pussiinsa kuolemantuomioitaan. Ongelmiaan ei voi toiselle sysätä. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Vitas - Star

Jos ulospääsy ei aukene kävelemällä rauhallisesti pitkää siltaa, on paras noudattaa avaran luonnon ohjetta tehdä sitä, mikä tuntuu senhetkiseen tilanteeseen sopivalta. Olen kirjannut 10 kohtaa eläinten selviämisestä kovin inhimillisin keinoin. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Älä kuitenkaan tapa teoilla äläkä sanoilla. Katsekin voi tappaa, se on merkki ettei kaikki ole kotona. Nuoriso voi huonosti, se on perintöä sukupolvelta toiselle. Uutena on tullut pesänryöstö saadakseen sijoittamalleen rahalle lisäarvoa. Sen yhteiskunta sallii.

http://youtu.be/8xp8LFRf-vo

lapset opettajina,
silmät täynnä avaraa luontoa
kyllä elämä kantaa.

Ei kommentteja: