Oli syksy tullut myös mun elämään

Aamun ajatus

Jos uskot, että syyllisyyden tunteminen tai riittävän pitkään huolehtiminen muuttaa jonkin menneen tai tulevan tapahtuman, niin elät jollakin toisella planeetalla, jossa on erilainen todellisuus. -Wayne W. Dyer

Vastarannan kiiski pelasti kuolinpesästä meille kuuluvia valokuvia ja käsitöitä. Kuinka surullista kuulua selvittämättömään kuolinpesänkuolinpesään. Nyt selvitys on loppusuoralla. Siirsin kuvan läppärin taustakuvaksi. Koivu hehkui kultaansa syksyn värityksessä. Uudet käänteet asioiden hoidossa vaihtoi koivunlatvan lehdet ruskeiksi ennen varisemistaan. Minulla on kaksi todellisuutta. Toinen vuokoton kevät Vihtaniemellä, toinen kukkiva kukkakeppi eroottisella hautausmaalla parvekkeella.

Tätä on kestänyt niin kauan, että alan nähdä harhoja. Olin vuokrannut työhuoneen ihan uudesta palvekeskuksesta. 10 neliön ikkunaton, koneellisesti ilmastoitu koppi, katossa loistelamppujen neliö antamassa valoa kirurgin tarpeisiin. Oli se suunnittelun kukkanen ajatellen hierojan työtä. Yläkerran ukko vartioi illalla oven takana miesasiakkaan aikana, aamusta asiakkaat pyörtyivät hapenpuutteesta. Iltapäivällä katsoin olan yli, missähän aurinko mahtaa olla tähän aikaan päivästä.

Eikä sen paremmin ollut ostamassani työhuoneessa kauniissa Lahden Käsityöläistalossa. Syyllisyys ja huolehtiminen omasta elämästä on muuttanut kaiken. Matkaan Hurtigrutenilla Bergenistä Kirkkoniemeen, salaisia miljonäärejä tapaan Englannissa ja tietenkin 80 -vuotiaaan kuningattaren  60:n hallitsijavuoden jälkeen. Englannille se on todellisuutta, minulle tuhannen ja 95 yön satu. Suomi-neito on joutunut minulle tuntemattomien voimien käsiin. On puhuvia päitä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Siihen samaan kastiin menevät toimittajat, jotka yrittävät ennustajaeukkoina nyhtää totuutta esiin päättäjien suunnitelmista.

Mikä avuksi tähän toisenlaiseen todellisuuteen? Menneille on paikkansa, kun en uskaltanut lähteä aikanaan. Ovet jäi aina auki palata, palata ja palata. Sitten tulee sijoittajat rannalle ottamaan mukamas heille kuuluvana lapsuuskodin uimarantaa. Meidän on ranta ja muukalaiset saavat siihen hautausmaansa kuoltuaan. Onhan sekin Guggenheim tavallaan. Sodan jälkeen luovutetut alueet ovat olleet suurimman mielenkiinnon kohteena. Lupaan olla puoskarin luutarhanvartija ja kerätä voitot muukalaisten hautausmaalla kävijöiltä. 


PS. Minua on moitittu yhteen pötköön kirjoittamisesta ilman kappalejakoja. Käsketty vetää henkeä välillä. Olen ollut hukuksissa, sitten kävin syntymässä uudelleen hengitysharjoitusten kautta. Se oli todentuntunen tilanne veden alla. 
Kirjoittaessa pelkäsin paperin loppuvan, jos on tyhjää tilaa kappaleitten välillä. Tänä aamuna paperi on ollut kortilla. Onko blogger ottanut merkkirajoituksen? Enempää en voinut kirjoittaa. Siitä ei ollut varoitusta. Ei auttanut muu kuin turvautua puhdistamaan tiedostot. Mitään ei löytynyt. Nyt Lyyli taas kirjoittaa, mitä kirjoittaa, kun sai lisää paperia. 


Kalastaja sanoo: 
- On ruokoo, mutta ei oo syöjee. Itselleni käyn hakemassa kaupasta syötävää. Kalastaja kuolee nälkään. 
Lyyli Kippo on toinen asukas, katsoo aina peilistä ohikulkiessani. Pyysi tekemään inventaarion hopeaesineistään, jotka oli kätkenyt liinavaatteiden alle ja väliin varkaiden pelossa. En lupautunut, kun sama varastojen tyhjennys on itsellä edessä. Lyyli vartioikoon aarteitaan siihen asti, kun kuolinpesä ei ole enää Onnin kuolinpesän hallussa. Tänään on kaikki tyhjää työtä kuin kuolema. Kuolinpesä pitää jakaa niille, jotka ovat osakkaita. Omat valitukset turhista laskuista on käsiteltävä. Vasta sitten voin asua tällä planeetalla, johon Suomi-neitokin kuuluu. Rahamaailman keskipistenä on nyt Kreikka kriiseineen. Minulle jäi pakka paperia, kymmenen riisiä. Se riittää loppuelämäksi.