torstai 31. toukokuuta 2012

Riittävästi rahaa

Näyttelijät olivat aikansa idoleita minun nuoruudessa. Sofian haastattelusta muistan elämään jääneen toteamuksen.
- Jos rahaa on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua.
Hän ansaitsi rahansa kyvyillään filmitähtenä.

Tuutin täydeltä syötetään meille tietoa ja kuvia naisesta ansaintavälineenä mielikuvien lisäksi. Aseet, huumeet ja naiset kauppatavarana kiinnostavat. Otan käyttööni ihmisestä, mitä hän on minulle opettanut.
- Jos rahaa on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua. Kuinka sen  rahasäkin on saanut haltuunsa. Roope Ankka on rikkain kroisos ja aina näitä ankkoja ilmaantuu lisää rikostutkinnan yhteydessä.

Kannuksen Kennedyn tienaamat rahat tuotiin viimeksi näkyville. Nokiasta hän kuittasi 1,7 miljoonaa. EVVK. Jonkun mielestä paljon, minun mittapuun mukaan ei tarpeeksi, kun se on pitänyt julkaista. Kuvavalinta kutsutusta on sukua Kuopion torilla alastomalle Veljmies -patsaalle. Yhtä hölmistynyt ilme kala molemmissa käsissä ja lisää on tulossa. Mihinkä saaliinsa kätkisi, kun kuolinpaidassa ei ole taskuja.

Raharikkaiden rahoista pidetään meidät ajantasalla. EVVK. Bisnesenkeleitä on kahta lajia. Niitä, jotka sijoittavat saadakseen lisää rahaa. Raha pannaan poikimaan. Toisen bisnesenkelin esitteli Radioateljee: Kun rakkaus kohtaa rahan. Suomi-neidon luottoluokituksella kupataan vielä lisää rahaa kriisimaihin. Kyllä lapset maksavat päättäjien tekemät velat. Hyvinkään yö uusittiin tarkastelemalla, mitä ampuja näki katolta. Näköalapaikalla on esteetön näkyvyys tulevaan. Yläkerran ukot ovat aina ampuneet kovilla.

Huomenna on päästötodistusten aika koulunsa päättäneille. On kukkia, on hattuja kuin Sofialla. Kuvahakuna olisin voinut valita, millä halutaan säväyttää. On reittä ja revaa valtioneuvoksen mitalla. Katsoin kuudennen kerroksen parvekkeelta pihasta poistuvaa nuorta paria. Typykän hame takaa oli jäänyt narupöksyn vyötärönauhan alle. Paljas pyöreä pylly pyöri. Menin ulos, sama pari tuli vastaan. Ajoportti oli lukossa eikä heillä ollut avaimia. Piti tulla toiselle portille. Vasta ohitettuani heidät katsoin taakseni. Pylly oli vielä paljas. Olisiko minun pitänyt huutaa perään ja kysyä näyttelyn tarkoitusta tietäen vai vahingossa? Mitäpä se minulle kuuluu, oma häpeä, jos häpeä ollenkaan.

Kuulen Väinämöisen laulun ilosta:
Ei iloja monta ihmislapselle suotu.
Yks kevään riemu,
ja toinen kesän
ja kolmansi korkean syksyn riemu.

Kevään riemu vaihtui surutyöksi. En osannut kuvitella, mikä palauttaisi mieleen menneistä keväistä posttraumaattiset stressireaktiot. Kaikki kokemukset on tallella; bisnesenkelin raha on kohdannut rakkauden. Käsieni viivoihin olen sinut piirtänyt. Sijoittajat ovat pesineet metsästämään kuolleita sieluja joka niemeen, notkohon, saarelmaan, johon kodit on tahdottu nostattaa.

Aamuhartaus 31.05. Viestintäpäällikkö Simo Repo, Espoo. Virsi 318: 1-3. Virsi alkaa sanoin "Jeesus sä ainoa heikkojen auttaja". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo.
http://areena.yle.fi/radio/1570496 

Aamuhartaus to 31.05.2012
Simo Repo, viestintäpäällikkö, Espoo (29.12.2014 on aika ajatella "yhtä kuusijuhlaa" joulurauhan julistuksen jälkeen, jos Jumala suo. Joulusta ei löytynyt sisältöä. Porilaisten marssin kajahtaessa tankit eivät vyöryneet kadulle.)

Olen yhdessä kaikkien muiden suomalaisten kanssa seurannut järkyttyneenä ja hämmentyneenä käsittämätöntä väkivaltaa. Nuoret ihmiset ovat menettäneet henkensä. Suru ja epätoivo, vastausta vaille jäävät kysymykset ovat täyttäneet ihmisten mielen.

Mielessäni on pyörinyt Jumalan lupaus Jeremian kirjasta: Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Mikä voi olla se tulevaisuus ja toivo, mikä kirkolla on tarjota maailmaan, jossa väkivalta näyttää lisääntyvän ja osuvan uhreihinsa täysin sattumanvaraisesti?

Kielloilla ja rajoituksilla voidaan ehkä vähentää väkivallan todennäköisyyttä. Väkivallan syitä niillä ei voida poistaa eikä torjua väkivallan mahdollisuutta. Kieltojen verkoista löytyy aina joku aukko ja väkivalta on sen jälkeen taas osa suomalaisen elämän todellisuutta.

Väkivallan syyt poistuvat silloin, kun sen sijaan tulee jotain myönteistä, joka antaa mielekkyyden toisenlaiseen toimintaan.

Jokainen ihminen kokee kriisejä. Jokaisella on ongelmia. Jokaisen elämä näyttää joskus ajautuvan umpikujaan. Väkivallan kierteestä selviävät ne ihmiset, joille umpikujan toiselta puolen näkyy toivon valo.

Elämä ei pääty kuolemaan, on ihmisen suurin toivo. Toivo ja vastuu ulottuvat kuoleman rajan toiselle puolen. Sieltä heijastuu toivo ja vastuu myös tähän maanpäälliseen elämään.

Meidät kristityt on kutsuttu tuomaan toivoa tähän toivottomaan maailmaan. Meidät on kutsuttu kertomaan, että armo ja anteeksiantamus kantavat kaiken toivottomuuden toiselle puolen.

Meidät on kutsuttu myös elämään lähimmäisiämme varten. Itsekkyys tuhoaa, lähimmäisenrakkaus rakentaa siltoja sekä ihmisten välille että tästä hetkestä tulevaisuuteen.

Omaa vastuutamme toisista ihmisistä emme voi siirtää toisille. Viranomainen ei koskaan voi korvata lähimmäistä. Ihmisen hyvinvointi riippuu siitä, kuinka paljon hänellä on rakastavia lähimmäisiä, jotka kantavat ihmisenä olemisen vastuuta.

Toisiin on vaikea vaikuttaa. Mutta jokainen voi vaikuttaa itseensä. Oman paikan täyttäminen on sekä suurinta että vaikeinta ihmisen elämässä.

Ehkä ihmeellisintä kristillisessä uskossa on anteeksiantaminen ja armo. Epäonnistunut ja langennut ihminen ei jää pahuutensa vangiksi. Kristus on sovittanut syntimme ja meillä on mahdollisuus aloittaa uudestaan, alusta. Emme ole synnin ja pahuuden vankeja. Meillä on uuden ja paremman elämän mahdollisuus.

Katumiseen, parannukseen ja uudelleen aloittamiseen kuuluu myös oman pahuuden tunnustaminen ja nöyrtyminen. Olen tehnyt väärin, langennut, vahingoittanut toisia ihmisiä. En ole hyvä. Olen paha ja huono ja tarvitsen apua.

Nöyrtyminen on vaikea paikka. Kulissit kaatuvat ja ihmisen omatkin silmät avautuvat. Sitä tarvitaan, jotta uuden ja paremman rakentaminen olisi mahdollista. Katumus ja turvautuminen Jumalan armoon on uusi, vahva kivijalka, jolle voi rakentaa entistä paremman elämän rakennuksen.

En oikein jaksa uskoa saarnoihin, puheisiin ja vakuutteluihin. Uskon enemmän siihen, että on ihmisiä, jotka omassa elämässään elävät todeksi katumuksen, parannuksen ja armon. Teot puhuvat enemmän kuin sanat. Ihmiset näkevät sanojen taakse eivätkä sanat paina mitään, elleivät teot vahvista niitä tosiksi.

Elimme viime viikonvaihteessa helluntaita, kirkon syntymäpäivää. Alkuseurakunnan väkevin saarna oli se, että seurakunnan jäsenet rakastivat toisiaan ja pitivät toisistaan huolta. Se sai ihmiset liittymään kristittyihin. Rakkaudessa näkyi tulevaisuus ja toivo.

Sitä rakkautta juuri sinut on kutsuttu tuomaan tähän maahan, jonka ihmiset hämmentyneinä kysyvät, onko tällä kaikella mitään tarkoitusta.

Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Virsi: 318:1-3

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Rohkea voittaja, vaikka henki menisi

Tänään juon katkeran kalkin elämän epätoivoisille uhreille. Sen yli ei pääse pyytämälläkään. Se on juotava.
Opin jotakin isien sodasta ja sodan särkemien isien pojista. Tuomari Nurmio tutustui isänsä sotaretken tapahtumiin. Ymmärrän hänen laulujaan paremmin, tuomarina laulaisi niitä lauluja, kenen leipää söisi. Hän on taiteilijana vapaa tienaamaan oman leipänsä.


Nostetaan malja marttyyreille 
ja
enkelintekijöille. Arkienkelit ovat näkymättömiä.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Vaiston varassa

Aamun ajatus

Minut kasvatettiin vaistoamaan, mitä minulta odotettiin ja olemaan odotusten mukainen.
Meni kauan ennen kuin opin olemaan arvioimatta itseäni jonkun toisen silmin.
-Sally Field

Koulussa oppii ja sitten joutuu kokeisiin.
Elämässä joutuu kokeisiin, joista sitten oppii.

Positiivisia elämänviisauksia kertaan matkan varrelta omakohtaisina kokemuksina. En mahdu pirtaan, joka on tiheä kuin täikampa. Kalastajan on suurennettava verkon silmäkokoa saadakseen niin suuria kaloja, joita pyytää. Ääneen ihmettelin  sähköpostiin sitä tarjontaa, jota en ollut pyytänyt. Luukku.com on tukehtunut luvatuista nettipelivoitoista. Sitä samaa yrittää puhelinmyyjä lehtitilausta tyrkyttäessään lahjan lunastukseksi. Säälin niitä nuoria soittajia, jotka koulutetaan kotirauhanrikkojiksi.

Hyvinkään yö tuli liian lähelle ampumisineen. Eletään viimeistä viikonloppua, josta sananmukaisesti tuli viimeinen päivä uhrien kohdalla. Muori ei maalannut piruja seinälle, mutta vaisto on varoittanut. Siksi en koskaan ole ajatellut omistavani asetta, jos käyttäisin sitä itsepuolustukseksi.
Isä ahdistui poikien tullessa maalle pienoiskiväärit mukana. Hänen kiintiönsä oli täyttynyt sodassa lääkintämiehenä, mitä pommeilla, pyssyillä ja räjähteillä saadaan aikaan. Pojat oman isänsä kasvattamina räiskivät kaikki pullot raunioilla sirpaleiksi.

Maastopukuinen mökkiläinen ilmestyy pihamaalle pyssyineen ilmoittamaan metsästysseuran oikeudesta vuokramailla ainoana  lahtaajana. Joukkoraiskaukseen päättynyt pyytämäni tietoimitus oli viimeinen pisara kunnan uusrikkaiden mökkiläisten taholta. Kävin maalla seuraavana päivänä. Rajojen sisällä mökkitiellä oli hirvimies pyssyineen passissa. Omistajan vaihdoksen jälkeen oli minulla oikeus kieltää metsästys maillamme. Veljeltäni pyydetään allekirjoitusta vuokrasopimukseen. Olen antanut ohjeet, että minä vastaan kaikista allekirjoituksista toistaiseksi. Muukalaisille on hautausmaavaraus lapsuuskodin uimarannassa. Eihän muuta voitu hankkia kavallusrahoilla kuin ostaa Veripelto muukalaisille hautausmaaksi. Sen olen kirjannut julkaisuun "SUURIA SANOJA pieniä askelia". Siihen on tarvittu paljon pieniä askelia elättää suuri perhe tiettömän taipaleen takana lähes luontaistaloudessa.
Kun tie tuli Vihtaniemeen, oli se syy Tiekartaan Länsirannalla. Mitään en mahda asioille, on sellaiset pelisäännöt. On odotettava päivänselvien asioiden valituspäätöksiä. Siellä on akat asialla. Käyttävät valtaa naisen asein tyhjästä päästä ja tuulen huuhtomasta peestä.

Missä ovat kyvykkäät johtajat?
Rohkeista puolustajista pyssyineen on tullut omia tähtääviä reppanoita.
Kaikki haluavat huolehtia taloudesta käymällä kauppaa omaksi edukseen. Suomi-neito on hätää kärsimässä. Rukoilen niiden puolesta, joiden osana on ostaa halvalla ja myydä kalliilla Stefanin tapaan. Hän on meidän aikamme 1. marttyyri vastatessaan asuntokaupoistaan pystyssä päin.

Kirkkovuodessa liturgisen kalenterin mukaan löytyy 1.6. Pyhä Justinus, marttyyri muistopäivä.  Hyvinkään tapahtumat kouraisevat syvältä muistaen niitä, joiden elämä päättyi viikkoa ennen ammattiin valmistumisjuhlaa. 
26.12. Pyhä Stefanos, ensimmäinen marttyyri muistojuhla
28.12. Betlehemin viattomat lapset, marttyyrit muistojuhla

Minä häpeän, vaikka pyyntöni huudan. Sinuhun turvaan Jumala, mua häpeältä säästä. Tämä on koulun ja elämän  antama opetus ja kokemuskertomus ilman koulutusta. Kirjoitan mitä kirjoitan.
Mikä on seuraava keskeytetyn koulun ja lykätyn asepalveluksen opetus? Ruotsilla ja Norjalla on omat marttyyrinsä. Minusta ei tule marttyyriä mitätöimällä millään mittarilla. Itserakkaita, pettyneitä ehdokkaita on pilvin pimein tiuroista ja rauhanruhtinaista lähtien. Onko nukkuminen armolahja sanan varsinaisessa merkityksessä? Opetuksen mukaan tyhmät neitsyet nukkuivat onnensa ohi.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Kiitos

Gracias a la Vida

Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Sain lyhtyä kaksi, kun niillä katson,
erotan selvään kirkkaan ja mustan,
korkean taivaan, sen tähtisen pohjan,
läpi ihmisjoukon miehen, jonka tahdon.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Sain siltä kuulon leveän virran,
se imee öin ja päivin liverryksen, laulun,
jylyn, naputuksen, haukun, sateen pauhun
ja ne hellät äänet, joilla minua kutsut.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Sain siltä äänen ja kirjainten muodon.
Ne sanoiksi yhtyy ja lausuu selvään
nimet äidin, veljen, ja valon heittää
sille tielle, jota yksin kuljet.


Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Jalat, joilla kuljin uuvuttavat matkat
kaupunkien halki, poikki lammikoiden,
arojen ja hiekan, vuorien ja soiden,
lattias poikki, pihas puutarhoiden.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Se sydämen antoi, joka ilosta takoo,
kun kasvavan huomaan ihmisten taidon,
kun pahasta irti näen hyvän ja aidon,
kun silmies syvää kirkkautta katson.

Elämälle kiitos, sain siltä paljon
kun sain siltä naurun, sen vierelle itkun.
Niin erotan selvään onnen ja tuskan,
jokaisen laulun läikkyvän pohjan,
yhteisen laulun, jota itsekin laulan.


Elämälle kiitos, sain siltä paljon.

Mercedes Sosa

lauantai 26. toukokuuta 2012

Kriisiapu

Valoa tunnelissa. Tällä kertaa se on sinistä valoa, sinisen yön alkaessa vaaleta aamuun Hyvinkään keskustassa. Minulla ei pitäisi olla mitään yhteyksiä koko kaupunkiin. Nyt kuitenkin on. Ensiksi käyn läpi kuolleen sisareni riitaista perinnönjakoa. Ollaan puolin ja toisin kohteliaita, vaikka ollaan asioita viemässä vastoin parempaa tieto laillisesta oikeudesta välittämättä omaan suuntaan.

Toisillemme ystävyyden, tärkeyden ja muistamisen molemminpuolista tarkoitusta koeteltiin viime yönä. Kuinka läheltä voi liipata kohtalo tappaen saman koulun luokkatoverin. Viikon perästä valmistumisjuhla vaihtui hautajaisiin. Katson kuvia onnettomuuspaikalta, yksinäinen nalle istuu miettimässä maailman menoa. Olen kuljetellut mukana onnenpupua. Sain sen 7 -vuotiaalta tytöltä. Kirje seuraa mukana: Mun suosikki. Otan sen yhtä todesta kuin toiselta saaman suojelusenkelin. 

Pidän pupun laukussa, mutta näytän onnenpupun olevan mukana. Mosse on leikissä mukana. Se oli tuonut oman pikkunallen toiseen laukkuun. Sekin oli tarkoitettu minulle matkakaveriksi. Pienet huomaavaisuudet ovat hyvän tahdon eleitä. Lapset ja isovanhemmat ymmärtävät toisiaan. Samaa en voi sanoa kaikista vastaantulijoista. Presidentti kyselee, olisiko merkit nähtävissä etukäteen, jos nuori tai vanha voi huonosti. Huomaan sen aikuisen ylimielisyydestä aseman, koulutuksen ja ulkoisen egon pönkityksestä. Minulla ei ole kuitenkaan mitään valmiuksia auttaa asiassa. On otettava etäisyyttä mielenterveyden pettäessä. 
- Jos savolainen istuu kerran samaan pöytään kuin minä, ei istu toista kertaa, hän sanoi ensikerran tavatessamme. Minusta puhutaan selän takana soopaa, mutta se ei ole minun ongelma. Jokainen puhukoon omaan pussiinsa kuolemantuomioitaan. Ongelmiaan ei voi toiselle sysätä. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Vitas - Star

Jos ulospääsy ei aukene kävelemällä rauhallisesti pitkää siltaa, on paras noudattaa avaran luonnon ohjetta tehdä sitä, mikä tuntuu senhetkiseen tilanteeseen sopivalta. Olen kirjannut 10 kohtaa eläinten selviämisestä kovin inhimillisin keinoin. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Älä kuitenkaan tapa teoilla äläkä sanoilla. Katsekin voi tappaa, se on merkki ettei kaikki ole kotona. Nuoriso voi huonosti, se on perintöä sukupolvelta toiselle. Uutena on tullut pesänryöstö saadakseen sijoittamalleen rahalle lisäarvoa. Sen yhteiskunta sallii.

http://youtu.be/8xp8LFRf-vo

lapset opettajina,
silmät täynnä avaraa luontoa
kyllä elämä kantaa.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Mikä mahdollisuus

Vitas - Smile

Suomi on särki kuin Tarjan sydän. Pikakäännös toiselta kotimaiselta toiselle kotimaiselle tuottaa virheellisen sanavalinnan. Särki on kala ja sydän on rikki, Suomi on särkynyt. Kuka sen särki? Yksiselitteisesti sota. Suomi säilytti itsenäisyytensä. Sodasta selvinneet vanhemmat korjasivat, mitä pystyivät. Synnyttivät suuret ikäluokat seuraavaksi eräksi tykinruokaa, jos uusi sota olisi edessä.
Sodansärkemät isät jättivät perintönsä lapsilleen. Nyt jo 7 -kymppisiksi ehtineet sodan aikana syntyneet ovat ottaneet komennon eduntavoittelussa. Ensiksi itselle ja sitten ainoalle perilliselle. Kun tämä kirjataan lakiin, on pieni piiri valmis pyörimään oman napansa ympärillä. 

Elämäni harharetket §§§§§§§-viidakossa.

PS. Olen turhautunut kirjoittamiseen. Blogger on ottanut sensuroijan roolin, mitä saa julkaista, mikä poistetaan. Vitas'in sodasta selvinnyt isoisä on ollut Smile -videossa mukana. Meillä ei ole mitään syytä hymyyn. Rauhanruhtinaan kestovoivotus fitnes- ja fatfree ajasta. 
- Se on perin onnetonta. Sitten kävi paremmin, kun minusta tuli rauhan välikappale. S-ryhmä sponsoroi rauhantyötä. Minä maksan sen kalliin ruuan hinnassa. On mistä ottaa.


Hei voimauttavan valokuvan ystävä!


Helsingissä uuden keskuskirjaston suunnittelutyö on kulttuurialan
puheenaihe tällä hetkellä. Miina on mukana suunnittelutyössä
valokuvapajalla, joka käynnistyy ensi viikonloppuna. Tietoa pajasta:
http://keskustakirjasto.fi/2012/05/16/maailman-ihanin-kirjasto-tule-mukaan-miina-savolaisen-valokuvapajaan/

Valmiit valokuvapajan työt ovat esillä Helsingin maailman
designpääkaupunki -paviljongissa. http://wdchelsinki2012.fi/paviljonki


Miina on mukana myös Naisten Pankin vieraana heinäkuussa Porin Jazz
-festivaalin ohessa järjestettävässä Suomi Areena keskustelufoorumissa
18.7.2012
http://www.naistenpankki.fi/fi/etusivu/?id=652


Uusi Voimauttava valokuva -näyttely avautuu Helsingin juhlaviikkojen
yhteydessä 20.8. Aalto-yliopiston Lume-galleriassa. Miina on
tavattavissa avoimessa yleisöseminaarissa 20.8. sekä Helsingin
Taiteiden yön näyttelyopastuksissa 23.8.


YLE TV1 on kuvannut kevään ajan "Tuhkimo tarinoita" -nimistä
10-osaista tv-ohjelmaa, joka esitetään ensi syksynä maanantai-iltaisin
TV1 klo 21-22. Yksi ohjelman jaksoista käsittelee Voimauttavan
valokuvan käyttöä. Ohjelmassa Miina valokuvaa nuorta tyttöä hänelle
merkityksellisissä ympäristöissä. TV2 Inhimillinen tekijä-ohjelman
jakso nähtävillä:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/hyvosen_tytot_78007.html#media=78014


Lämpimän kesän toivotuksin!


Ystävällisin terveisin,


Anna Airaksinen
Tiedottaja
Maailman ihanin tyttö ja ISÄ - voimauttavia valokuvia -näyttelyt

torstai 24. toukokuuta 2012

Lupaukset ja teot

Huomenta, Suomi-herra!

Aamun ajatus

Kaikki antava samanlaisia lupauksia.
Teot erottavat heidät toisistaan.

Herään aamuun Tunisian presidentin odottaessa kuolemantuomiota teoistaan. Se tieto tulee aaltoja pitkin jo kello kuusi. Hetkessä tunnetila muuttuu. En ole vilustunut, vaan vihainen. Nenäpäivä ei ole tänään, vaikka Nasse-setä lieventää vihaani.
- Nasse-setä on hyvin vihainen. Tunne onkin positiivinen, hyvin ei voi olla huonosti. Nettitoiminta ei ole kunnossa. Lähdin tuomaan näkyväksi "käskyjä uusiksi".  1. ja 2. käsky on Tuliukko-blogissa. Tuliukot niiden kertaamista eniten tarvitsevat. Seuraavien kohdalla tuli areenauudistus, eikä hartauksia ole voinut kuunnella netissä. Tämä ei ole mitään uutta asiakaspalvelussa ja nyt kirkkokin liittyy tähän moderniin käytäntöön. Luvataan, mutta teot puuttuvat.

Suomi-neidon asioiden hoidosta vastaa nuori Suomi-herra. Saa näkyvyyttä kaikkialla maailmassa kuin sillä olisi jotakin painoarvoa. Jostakin putkahti Kannuksen Kennedy antamaan neuvojaan. Meni kuitenkin ohi korvien, kun kelaan entisiä aikaansaannoksia. Yhtään tekoa en muista, oman kilven kiillotusta sitäkin enemmän. Ja minä odotan kuolemantuomiota.

Katson tarkasti osoitekentästä lähettäjää, kuka antoi eilen minulle VARDAGSÄNGELDIPLOM'in. 
Deutsche Ev. -Luth. Gemeinde in Finnland
Suomen Saksalainen Ev. -Lut. seurakunta
Tyska Ev. -Luth. församlingen i Finland
Seurakuntani yllätti minut arjen askareissa, zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer. Diplomia en ollut pyytänyt enkä siksi osannut sitä odottaa. Tämä on osoitus toisesta todellisuudesta. Minulle on samantekevää piispakokelaan lähettämä pahoittelukirje kirkosta eroamisesta. Se loukkasi minua, enhän luopunut uskosta. Palasin vain alkuseurakuntaan, jossa 10 käskyä ovat vielä lainvoimaiset. 

Postiluukku kolahtaa. Sieltä ei tule lopullisia päätöksiä teoista. Sitäkin enemmän mainospostia maailman ähkyyn saattaneista tavaratarjouksista, jotka eivät kuulu minun jokapäiväiseen leipään. Se toinen häntäheikki on asialla nälissään. Siihen nälkään vastaa nuori Suomi-herra lupaamalla tänään yhtä ja huomenna toista. Kirkkokin on saanut tartunnan mediaepidemiasta.

Kaupungintalonpuisto vihertää peittäen mustat rungot vehreydellään. Aurinko ei ole unohtanut meitä enkä minäkään sinua. Unto Eskelinen kehoitta puhumaan omaa kieltä, mutta siitä tulee synkkä yksinpuhelu. Tieteenkieli amerikkalaisena ei kelpaa keskustelukieleksi, vaikka se kuulostaakin jämptiltä savonkieleen verrattuna. Lapsille on opetettu sormi- ja välimerkit jo esikoulussa tietämättä mitä ne todella tarkoittavat. Naisia syrjivät seurakunnat eivät tiedä, mitä he tekevät, ymmärtämättä, miksi he tekevät niin kuin tekevät.

Vielä on muutama taalainmaanhevonen syömättä. Ei ole ollut nälkä. Prinsessan punainen hevonen muistuttaa minua mummon puuhevosesta. Hän katsoi puunoksien tanssia tuulessa. Piirsi näkemänsä paperille. Siitä tuli mummon puuhevonen, jolla mummon orava ratsasti viihteeksi päivään. Tästä olen ottanut ohjeen itselleni: pidän lapsia opettajana ja silmät täynnä luontoa. Politiikka tekee maailmasta kivisen, lauluttoman erämaan. Se ei tarjoa syömistä eikä juomista, sillä rahaa ei voi syödä. 


Oi muistatko?

tiistai 22. toukokuuta 2012

Lapset puhuvat

Lapset puhuvat

Elämys. Tuotanto Creavideo Oy. Stereo. 


On ilo kuunnella lasten keskusteluja annetuista aiheista. 
- Minulla on elämä. Minulla ei ole elämyksiä.
- Minulla on kesä-, talvi- ja jouluelämyksiä. Ne ovat lämpimiä, kylmiä ja mukavia.

- Hej, Du, tervehtii hymyilevä kastepiispa kastettavaa.
Estelle Silvia Ewa Mary ei muista tästä kastepäivästä mitään. Kuvia ja videoita voi katsoa jälkeenpäin. Tunnetasolla kaikki on tallella. Tarvitseeko sitä koskaan käydä läpi sen aika näyttää. Estelle nimenä  kantaa jo omaa tarinaansa. Kuinka se kerrotaan prinsessalle, hyvässä vai pahassa sävyssä, riippuu kertojasta, joka haluaa muistuttaa.

Musta pappi opetti seurakuntaa kastaessaan vammaisen lapsen vaitonaisen seurakunnan edessä.
- Eikö kukaan toivota tätä lasta tervetulleksi aplodein?

Huomenna luen lööpeistä, mitä hinkuja kastejuhla herätti katsojan silmässä. Se oli itselle elämys olla amerikkalainen äiti arabinuorukaiselle. Suvutonta lisääntymistä elämän kauneimmasta tapahtumasta. Äidit, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Näin elämä jatkuu sukupolvesta toiseen.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Huimat perinteet

Estellen kastajaisiin saapuu vieraita niin Euroopan kuningashuoneista kuin esimerkiksi Suomesta, josta rouva Jenni Haukio lentää Tukholmaan. Presidentti Sauli Niinistö saapuu Tukholmaan suoraan Chicagon huippukokouksesta ja maamme ykköspari tapaa toisensa Tukholmassa ennen kuin he siirtyvät Kuninkaanlinnaan.

Omasta nimenantotilaisuudesta on enemmän perimätietoa kuin tyttärien kastetilaisuudesta. Vihkiraamattuun perhetapahtumat kirjattiin, mutta Raamattu katosi kerrostalon kellarissa varastoiduista tavaroista. Sen parempaan (x) rastina ruudussa avioliitossa elävä perheenisä ei pystynyt. Kaikki kastejuhlat merkitsevät minulle perinteitä lapsuudesta lähtien.

Estellen kastajaisista saadaan aikaan kannanottoja puolesta ja vastaan. Iloitsen presidenttiparin osallistumisesta kuninkaallisten joukossa. Meillä on hovikelposet edustajat eikä siihen ole mitään lisättävää eikä mitään poisotettavaa. 
- Sinäkö olit se kuninkaallinen?
- Minä, vastaan katumatta tyttöjäni. He ovat parasta, mitä minulle on annettu. Isän ohjeita iloita lapsista olen jakanut saksaksi. Siihen ei geenipankilla ollut perinteitä eikä hänen isänsä antanut neuvojaan pojalle varjoisalla kujalla.

Pressiklubin uusi kommentaattori on kutistunut kummasti. Takana on menestyksen aallonharjalla ratsastaja, edessä aallonpohja tai kelluva öljylautta pinnalla. EVVK. 

Oli syksy tullut myös mun elämään

Aamun ajatus

Jos uskot, että syyllisyyden tunteminen tai riittävän pitkään huolehtiminen muuttaa jonkin menneen tai tulevan tapahtuman, niin elät jollakin toisella planeetalla, jossa on erilainen todellisuus. -Wayne W. Dyer

Vastarannan kiiski pelasti kuolinpesästä meille kuuluvia valokuvia ja käsitöitä. Kuinka surullista kuulua selvittämättömään kuolinpesänkuolinpesään. Nyt selvitys on loppusuoralla. Siirsin kuvan läppärin taustakuvaksi. Koivu hehkui kultaansa syksyn värityksessä. Uudet käänteet asioiden hoidossa vaihtoi koivunlatvan lehdet ruskeiksi ennen varisemistaan. Minulla on kaksi todellisuutta. Toinen vuokoton kevät Vihtaniemellä, toinen kukkiva kukkakeppi eroottisella hautausmaalla parvekkeella.

Tätä on kestänyt niin kauan, että alan nähdä harhoja. Olin vuokrannut työhuoneen ihan uudesta palvekeskuksesta. 10 neliön ikkunaton, koneellisesti ilmastoitu koppi, katossa loistelamppujen neliö antamassa valoa kirurgin tarpeisiin. Oli se suunnittelun kukkanen ajatellen hierojan työtä. Yläkerran ukko vartioi illalla oven takana miesasiakkaan aikana, aamusta asiakkaat pyörtyivät hapenpuutteesta. Iltapäivällä katsoin olan yli, missähän aurinko mahtaa olla tähän aikaan päivästä.

Eikä sen paremmin ollut ostamassani työhuoneessa kauniissa Lahden Käsityöläistalossa. Syyllisyys ja huolehtiminen omasta elämästä on muuttanut kaiken. Matkaan Hurtigrutenilla Bergenistä Kirkkoniemeen, salaisia miljonäärejä tapaan Englannissa ja tietenkin 80 -vuotiaaan kuningattaren  60:n hallitsijavuoden jälkeen. Englannille se on todellisuutta, minulle tuhannen ja 95 yön satu. Suomi-neito on joutunut minulle tuntemattomien voimien käsiin. On puhuvia päitä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Siihen samaan kastiin menevät toimittajat, jotka yrittävät ennustajaeukkoina nyhtää totuutta esiin päättäjien suunnitelmista.

Mikä avuksi tähän toisenlaiseen todellisuuteen? Menneille on paikkansa, kun en uskaltanut lähteä aikanaan. Ovet jäi aina auki palata, palata ja palata. Sitten tulee sijoittajat rannalle ottamaan mukamas heille kuuluvana lapsuuskodin uimarantaa. Meidän on ranta ja muukalaiset saavat siihen hautausmaansa kuoltuaan. Onhan sekin Guggenheim tavallaan. Sodan jälkeen luovutetut alueet ovat olleet suurimman mielenkiinnon kohteena. Lupaan olla puoskarin luutarhanvartija ja kerätä voitot muukalaisten hautausmaalla kävijöiltä. 


PS. Minua on moitittu yhteen pötköön kirjoittamisesta ilman kappalejakoja. Käsketty vetää henkeä välillä. Olen ollut hukuksissa, sitten kävin syntymässä uudelleen hengitysharjoitusten kautta. Se oli todentuntunen tilanne veden alla. 
Kirjoittaessa pelkäsin paperin loppuvan, jos on tyhjää tilaa kappaleitten välillä. Tänä aamuna paperi on ollut kortilla. Onko blogger ottanut merkkirajoituksen? Enempää en voinut kirjoittaa. Siitä ei ollut varoitusta. Ei auttanut muu kuin turvautua puhdistamaan tiedostot. Mitään ei löytynyt. Nyt Lyyli taas kirjoittaa, mitä kirjoittaa, kun sai lisää paperia. 


Kalastaja sanoo: 
- On ruokoo, mutta ei oo syöjee. Itselleni käyn hakemassa kaupasta syötävää. Kalastaja kuolee nälkään. 
Lyyli Kippo on toinen asukas, katsoo aina peilistä ohikulkiessani. Pyysi tekemään inventaarion hopeaesineistään, jotka oli kätkenyt liinavaatteiden alle ja väliin varkaiden pelossa. En lupautunut, kun sama varastojen tyhjennys on itsellä edessä. Lyyli vartioikoon aarteitaan siihen asti, kun kuolinpesä ei ole enää Onnin kuolinpesän hallussa. Tänään on kaikki tyhjää työtä kuin kuolema. Kuolinpesä pitää jakaa niille, jotka ovat osakkaita. Omat valitukset turhista laskuista on käsiteltävä. Vasta sitten voin asua tällä planeetalla, johon Suomi-neitokin kuuluu. Rahamaailman keskipistenä on nyt Kreikka kriiseineen. Minulle jäi pakka paperia, kymmenen riisiä. Se riittää loppuelämäksi.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Huonosti yhteensovitettavissa punkinpureman jälkeen

Inhimillinen tekijä | Toista | YLE Areena | yle.fi

areena.yle.fi/video/1337372309724Uusi12 tuntia sitten - 48 minuuttia
Linkki videoon. clip:1337372309724;fmsurl:rtmp://flashk.yle.fi/AreenaServer/ ... Muut jaksot ...


Ensimmäiset hämäläiset

Samoihin aikoihin tapahtui kotihoidontuesta siirtyminen omaishoidontukeen. Kunta haistoi säästökohteen pienentää tukea lakia vastaavaksi. Kysyin sosiaalijohtajan tekemästä päätöksestä. Käsittämättömän sepustuksen mukana oli valitusosoitus:

Tähän päätökseen tyytymätön asianomistaja on oikeutettu hakemaan muutosta Kuopion lääninoikeudelta kirjallisella valituksella kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan tiedoksiantopäivää lukuunottamatta. Valituskirjelmä voidaan sanottuna aikana antaa myös sosiaalilautakunnalle, jonka tulee viipymättä toimittaa se omine lausuntoineen edelleen.
Tiedoksiantotodistus
Tämä päätös on lähetetty 22/12 1993 asianomaiselle.

Kun punkki puree minua, muistan silloin sinua.
Jos se puree kovasti, sinusta tulee rovasti.

Tapahtui niihin aikoihin, kun tunsin eriarvoisuuden leimakirveen kolahtavan tai tatuointitunnisteen neulanpistot ihollani.
Kädessäni valitusosoitus omaishoidontuen määrittämisestä lakia vastaavaksi. Päivän Heinosen näkemys Sirkka Hämäläisen palkitsemisesta eläkkeellä jättäessään tehtävänsä Suomen pankin johtajana. 
Jatkoin omaishoitoajan loppuun, Hämäläinen vartioi saavutettua etua veskassaan. Joku sen sallii vielä tänä päivänä. 
Puolustan perintöosaani viimeiseen asti, Hämäläinen ratkoo oopperan riitoja.

Talouslaskelmat: 
Kotihoidontuki 1700 mummonmarkkaa pudotettiin 1070 markkaan omaishoidontukena. Minulle maksettiin, isältä perittiin palvelumaksuna takaisin. Siitä päätöksestä olisi pitänyt valittaa, mutta en jaksanut. 
Joku salli, että minun sosiaaliseen lompakkoon sai koske silloin ja sijoittaja tyhmyyttään ilmoittaa vuokrankorotuksen syyksi. Rahanarvo en heikentynyt ja eläkkeet ovat nousseet, että maksukykyni on parantunut. Joten korotus kompensoi sijoittajalle aiheutuneet vahingot.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Vuorenpeikkojen tanssi

Iltahartaus 18.05. 18.05.2012
Perjantai-iltaisin kuullaan hartauksia elämänkaaren vaiheilta. Opetusneuvos Pertti Luumi, Helsinki. Virsi 532:8. Virsi alkaa sanoin "Taas siunattu päivä nyt luo valoaan". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo.
Kuuntele aikaa 28 päivää

Ei se mihinkään häviä

Vitas - Mama

Etusivu - Ole hetken äiti - UNICEF

- Äitini Amerikasta 2001. 

 Leimauduin sinuun oikaisemalla paidankauluksen kulmaa.

- Olin sulle vähän aikaa hän ja olen edelleen.

torstai 17. toukokuuta 2012

Ero kirkkovuodessa

Se avasi oven uskolle

Suhteet ovat kärsineet inflaation tässä ajassa. On/off -suhde on koetuksella Kreikan ja EU:n välillä.

Yle Uutiset | Toista | YLE Areena | yle.fi

areena.yle.fi/video/1337238571537Uusi1 tunti sitten - 5 minuuttia
Linkki videoon. clip:1337238571537;fmsurl:rtmp://flashk.yle.fi/AreenaServer/; foreign_fmsurl:rtmp ...

Jumalanpalvelus: Tervetuloa kirkkoon! | Ohjelmat | yle.fi

yle.fi/ohjelmat/1466781

Helatorstain kirkossa saarnaa Tarja Korpela ja liturgina toimii Ville Talola. Musiikista vastaavat Pekka Laukkarinen, Matti Laitinen ja Leevi Helo.



Aamuhartaus ti 15.05.2012
Petri Järveläinen, rehtori, Lapinlahti

John Bunyanin kirja Kristityn vaellus on yksi maailman tunnetuimmista kristillisistä kirjoista. Sen lisäksi Bunyan kirjoitti muitakin kirjoja. Yksi niistä oli nimeltään Pyhä Sota. Kirja on lukemisen arvoinen, sillä se valottaa sitä, miten hengellistä elämää on kuvattu sodassa olemiseksi.

Nykyisin tunnemme historiastaan irronneen pyhän sodan, djihadin, johon olemme tutustuneet terroristijärjestöjen ja maailmanpolitiikan niin sanotun pahan akselin tuhoamisen merkityksessä. Tämä esillä oleva tulkinta antaa kuitenkin virheellisen kuvan juutalaisuudelle, kristinuskolle ja islamille yhteisestä hengellisestä perinteestä. Maailmanuskontojen yhteisen perinteen mukaan pyhä sota on hengellistä kamppailua omassa itsessä vallitsevia heikkouksia vastaan.

Vanha testamentti korostaa, että pyhässä sodassa olennaisinta on antautuminen Jumalan varaan. Julius Wellhausen on lausunut: ”Sotaleiri oli kansakunnan kehto ja sen yhtenäisyyden todellinen paja. Se oli myös varhaisin pyhäkkö. Siellä oli Israel ja siellä oli Jahve.”

Vanhassa testamentissa selostetut Israelin sodat olivat aitoja sotatoimia naapurikansoja vastaan. Ennen pitkää pyhän sodan käsite aiheutti kuitenkin paradoksin: sotiminen kävi mahdottomaksi, sillä pyhässä sodassa kansan tuli olla täysin passiivinen ja asettua Jumalan eteen odottamaan sitä, mitä Hän tekee. Esimerkiksi Toisessa Mooseksen kirjassa sanotaan: ”Älkää pelätkö, vaan pysykää paikoillanne, niin näette minkä avun Jahve teille tänä päivänä antaa... Jahve sotii teidän puolestanne. Olkaa te hiljaa!” (Ex 14:13-14).

On helppo nähdä, miten näistä ajatuksista kulkee yhteys kristillisen hengellisen elämän perinteeseen. Hiljentyminen, rukoileminen, Jumalan varaan asettuminen ovat ne keinot, joita se osoittaa sille, joka tahtoo pysyä valveilla. Ihmisen oma rooli on passiivinen. Pyhä sota ei ole aggressiivista ja aktiivista hyökkäystä, vaan paikalleen jäämistä ja Jumalan odottamiseen suostumista.

John Bunyanin "Pyhä Sota" painettiin aikanaan myös suomeksi , ja vanha käännös on kielellisesti nykyajan lukijan kannalta hieman huvittava. Kirja kertoo siitä, miten kaunis ja hienosti rakennettu kaupunki ja yhdyskunta nimeltä Ihmissielu tuli Diaboloksen valloittamaksi.

Kaupungissa oli viisi porttia: Korva-, Silmä-, Suu-, Nenä- ja Tuntoportti. Diaboloksen joukkojen kapteeni Vastustus etsiytyi Korvaportille seuranaan apulaisensa Paha Epäröiminen. Siellä Vastustus puhalsi torveen keskustellakseen Ihmissielun edustajien kanssa. Paikalle ilmestyivät kaupungin edusmiehet, herra von Tahto ja herra von Viaton. Käytyään keskustelun Diaboloksen edustajien kanssa, Ihmissielun edustajat päästivät nämä kaupunkiin sisään. Keskustorilla Diabolos huudettiin yhdessä tuumin johtajaksi.

Tultuaan johtoon Diabolos erotti ensimmäiseksi kaupungin virkamiehet, herrat von Ymmärryksen ja von Omatunnon ja asetti herra von Tahdon lähimmäksi miehekseen. Tästedes herra von Tahtoa ei miellyttänyt mikään muu kuin Diaboloksen mieltymykset.

Herra von Tahdolla oli apulainen, jonka nimi oli herra Tunne. Hän oli sekä mielipiteiltään että käytökseltään turmeltunut. Hän oli naimisissa herra Mielen tyttären, Lihallisen Himon kanssa, ja heillä oli monia lapsia, joista mainittakoon: Julkea, Rivo, Nuhteenvihaaja, Totuudenvihaaja, Hyvänhalveksija ja Kosto. He puolestaan saivat monta ilkeää vesaa.

Diabolos asetti muitakin mahtimiehiä, joista etevimmät olivat herrat Epäusko, Ylpeä, Kiroilija, Avionrikkoja, Kovasydäminen, Säälimätön, Raivokas, Valhe, Vääryydenpuolustaja, Väärärauha, Juoppous, Riitelijä ja Jumalankieltäjä, joka oli nuorin toveruksista.

Toisenlaisten sotajoukkojen johtaja Ruhtinas Immanuel ryhtyi kaupungin takaisinvaltaukseen. Sotatapahtumat ovat moninaiset. Monta pettymystä koettiin, joskin ilohuutokin voitiin kohottaa, esimerkiksi herra von Tahdosta tullessa vapaaherra. Senkin jälkeen kun kaupunki vallattiin takaisin, sen ympärillä oli Diaboloksen leirejä, joiden kanssa kahinoitiin jatkuvasti. Vihdoin Diaboloksen kätyrit tuomittiin Ihmissielun kaupunkia vastaan tehdyistä sotarikoksista ylimmässä mahdollisessa kansainvälisessä oikeusistuimessa.

Bunyan kuvaa siis tarinan muodossa mielen ristiriitoja, tahdon ja tunne-elämän suuntautumista, sitä, miten joudumme oman mielemme ja tunteidemme kanssa eksyksiin ja sitä, miten voimme löytää elämän mielen ja tarkoituksen. Kun hengellinen perinne puhuu pyhästä sodasta, se tarkoittaa ensisijaisesti tällaista kamppailua. Se on jokapäivästä eikä siinä selviytyäkseen voi muuta kuin turvautua Vanhan testamentin neuvoon: ” Älkää pelätkö, vaan pysykää paikoillanne, niin näette minkä avun Jahve teille tänä päivänä antaa…Jahve sotii teidän puolestanne. Olkaa te hiljaa!”

Virsi: 311 b:1-3,7

tiistai 15. toukokuuta 2012

"Seis" on pelkkä musta käsi

Aamuhartaus 15.05. 15.05.2012
Rehtori Petri Järveläinen, Lapinlahti. Tiistaiaamujen hartauksissa nostetaan esiin kristillisen kirjallisuuden helmiä. Rehtori Petri Järveläinen puhuu John Bunyanin kirjasta "Pyhä sota". Virsi 311b: 1-3, 7. Virsi alkaa sanoin "Jo joudu, mun sieluni, heräämähän". Baritoni Esa Ruuttunen, urut Markku Hietaharju.
Kuuntele aikaa 28 päivää

Päivään kuuluu Kreikan virkamieshallituksen muodostaminen. Täällä kaukana odotetaan lopputulosta Suomi-neidon ja muiden EU-kamujen kannalta. Sekin mahdollisuus on otettu huomioon, jos niin, niin.... Tai jos ei niin, niin sitten ei. Sen näkee sitten joskus. Kenelläkään ei riitä mielenkiintoa ratkaista omia pullonkauloja, kun suma seisoo. Kenellä on paljon pelissä, he ovat nopeimpia liikkeissään turvatakseen oman etunsa. Mitäs meistä pysähtyneistä ja pysäytetyistä. Tähän asti, ei edemmäs on sinun ylpeitten aaltojesi raja.

 "Mun suosikki" vuodelta 2007 kirjekuoren osoitetarrassa saa minut lähtemään liikkeelle. Kirjeenlähettäjä on siirtymässä uuteen elämänvaiheeseen.
(Kirjoitin taas käsin, kun yhteys pätkii. Pitääkö tämäkin olla meille rajoitettu osallistuminen? Käytän jo wlania ja sammutan koneen. Kaikki sisäänkirjautumiset jäävät auki. Ei, ne pitää sulkea, ettei kuka tahansa pääse minun tontille. Pääseehän ne kuitenkin halutessaan. Urkkivat salasanat ja tyhjentävät pankkitilit. Kaikki on suhteellista, liian paljon rahaa, hyvää ja pahaa se tuo tullessaan.) (Luulin jo kaiken olevan kunnossa, mutta luulo ei ole tiedon väärtti. Kuuntelen aamuhartauden uudelleen  Pyhästä sodasta. En voi vain pysähtyä ja odottaa. On lähdettävä, kun kutsu kuuluu.)

Lähestyjät ottavat yhteyttä, kun haluavat vielä jotenkin pysyä mukana nimissäni olevassa omaisuudessa. Lankapuhelimesta jääneet osakkeet ja lapsuuskodin metsä pitävät minut metsästyksen kohteena. Lapsuuden uimarannasta ja mummonmökin jätevedestä valitus on vireillä. Vanhemmillani olisi ihmettelyn aihe, kun perintönä leskelle meni kaikki kuolleen sisaren osuudet. Tämä sama kohtalo on Suomi-neidon jakamisesta, myymisestä, kaivamisesta ja kuppaamisesta. Se on suurempi ongelma kuin yhden isän ja äidin elämäntyön realisoiminen lasten naimisten kautta aviopuolisoille. Suomi-neito vietiin mukaan moniavioiseen EU:hun eikä kumppanien aikeita tiedetä sen enempää kuin sukuun tulleiden onnenonkijoiden perimysjärjestystä. 

Vaiettu häpeä köyhän syntyperän tähden tapetuista ja vanhan herätysliikkeen lapsien hyväksikäytöstä ovat tämän päivän anteeksipyynnön kohde. Jotakin on pahasti pielessä Suomi-neidon suojassa. Sitä ei haluta nähdä, ketä tämän päivän maailman meno eniten satuttaa. Kaikille ei tilaa riitä hyvinvointivaltiossa, on laajennettava hyvinvointivaltion kaatopaikalle. 

Aamuhartaus ti 15.05.2012
Petri Järveläinen, rehtori, Lapinlahti

John Bunyanin kirja Kristityn vaellus on yksi maailman tunnetuimmista kristillisistä kirjoista. Sen lisäksi Bunyan kirjoitti muitakin kirjoja. Yksi niistä oli nimeltään Pyhä Sota. Kirja on lukemisen arvoinen, sillä se valottaa sitä, miten hengellistä elämää on kuvattu sodassa olemiseksi.

Nykyisin tunnemme historiastaan irronneen pyhän sodan, djihadin, johon olemme tutustuneet terroristijärjestöjen ja maailmanpolitiikan niin sanotun pahan akselin tuhoamisen merkityksessä. Tämä esillä oleva tulkinta antaa kuitenkin virheellisen kuvan juutalaisuudelle, kristinuskolle ja islamille yhteisestä hengellisestä perinteestä. Maailmanuskontojen yhteisen perinteen mukaan pyhä sota on hengellistä kamppailua omassa itsessä vallitsevia heikkouksia vastaan.

Vanha testamentti korostaa, että pyhässä sodassa olennaisinta on antautuminen Jumalan varaan. Julius Wellhausen on lausunut: ”Sotaleiri oli kansakunnan kehto ja sen yhtenäisyyden todellinen paja. Se oli myös varhaisin pyhäkkö. Siellä oli Israel ja siellä oli Jahve.”

Vanhassa testamentissa selostetut Israelin sodat olivat aitoja sotatoimia naapurikansoja vastaan. Ennen pitkää pyhän sodan käsite aiheutti kuitenkin paradoksin: sotiminen kävi mahdottomaksi, sillä pyhässä sodassa kansan tuli olla täysin passiivinen ja asettua Jumalan eteen odottamaan sitä, mitä Hän tekee. Esimerkiksi Toisessa Mooseksen kirjassa sanotaan: ”Älkää pelätkö, vaan pysykää paikoillanne, niin näette minkä avun Jahve teille tänä päivänä antaa... Jahve sotii teidän puolestanne. Olkaa te hiljaa!” (Ex 14:13-14).

On helppo nähdä, miten näistä ajatuksista kulkee yhteys kristillisen hengellisen elämän perinteeseen. Hiljentyminen, rukoileminen, Jumalan varaan asettuminen ovat ne keinot, joita se osoittaa sille, joka tahtoo pysyä valveilla. Ihmisen oma rooli on passiivinen. Pyhä sota ei ole aggressiivista ja aktiivista hyökkäystä, vaan paikalleen jäämistä ja Jumalan odottamiseen suostumista.

John Bunyanin "Pyhä Sota" painettiin aikanaan myös suomeksi , ja vanha käännös on kielellisesti nykyajan lukijan kannalta hieman huvittava. Kirja kertoo siitä, miten kaunis ja hienosti rakennettu kaupunki ja yhdyskunta nimeltä Ihmissielu tuli Diaboloksen valloittamaksi.

Kaupungissa oli viisi porttia: Korva-, Silmä-, Suu-, Nenä- ja Tuntoportti.
Diaboloksen joukkojen kapteeni Vastustus etsiytyi Korvaportille seuranaan apulaisensa Paha Epäröiminen. Siellä Vastustus puhalsi torveen keskustellakseen Ihmissielun edustajien kanssa. Paikalle ilmestyivät kaupungin edusmiehet, herra von Tahto ja herra von Viaton. Käytyään keskustelun Diaboloksen edustajien kanssa, Ihmissielun edustajat päästivät nämä kaupunkiin sisään. Keskustorilla Diabolos huudettiin yhdessä tuumin johtajaksi.

Tultuaan johtoon Diabolos erotti ensimmäiseksi kaupungin virkamiehet, herrat von Ymmärryksen ja von Omatunnon ja asetti herra von Tahdon lähimmäksi miehekseen. Tästedes herra von Tahtoa ei miellyttänyt mikään muu kuin Diaboloksen mieltymykset.

Herra von Tahdolla oli apulainen, jonka nimi oli herra Tunne. Hän oli sekä mielipiteiltään että käytökseltään turmeltunut. Hän oli naimisissa herra Mielen tyttären, Lihallisen Himon kanssa, ja heillä oli monia lapsia, joista mainittakoon: Julkea, Rivo, Nuhteenvihaaja, Totuudenvihaaja, Hyvänhalveksija ja Kosto. He puolestaan saivat monta ilkeää vesaa.

Diabolos asetti muitakin mahtimiehiä, joista etevimmät olivat herrat Epäusko, Ylpeä, Kiroilija, Avionrikkoja, Kovasydäminen, Säälimätön, Raivokas, Valhe, Vääryydenpuolustaja, Väärärauha, Juoppous, Riitelijä ja Jumalankieltäjä, joka oli nuorin toveruksista.

Toisenlaisten sotajoukkojen johtaja Ruhtinas Immanuel ryhtyi kaupungin takaisinvaltaukseen. Sotatapahtumat ovat moninaiset. Monta pettymystä koettiin, joskin ilohuutokin voitiin kohottaa, esimerkiksi herra von Tahdosta tullessa vapaaherra. Senkin jälkeen kun kaupunki vallattiin takaisin, sen ympärillä oli Diaboloksen leirejä, joiden kanssa kahinoitiin jatkuvasti. Vihdoin Diaboloksen kätyrit tuomittiin Ihmissielun kaupunkia vastaan tehdyistä sotarikoksista ylimmässä mahdollisessa kansainvälisessä oikeusistuimessa.

Bunyan kuvaa siis tarinan muodossa mielen ristiriitoja, tahdon ja tunne-elämän suuntautumista, sitä, miten joudumme oman mielemme ja tunteidemme kanssa eksyksiin ja sitä, miten voimme löytää elämän mielen ja tarkoituksen. Kun hengellinen perinne puhuu pyhästä sodasta, se tarkoittaa ensisijaisesti tällaista kamppailua. Se on jokapäivästä eikä siinä selviytyäkseen voi muuta kuin turvautua Vanhan testamentin neuvoon: ” #Älkää pelätkö, vaan pysykää paikoillanne, niin näette minkä avun Jahve teille tänä päivänä antaa…Jahve sotii teidän puolestanne. Olkaa te hiljaa!”
Virsi: 311 b:1-3,7
 
#Pelko pois, pysy paikallasi -neuvoja olen noudattanut, vaikka Kuntaliiton puhelinvastaaja kehoitti lähtemään pois, kun perintöni päältä on niin paljon riitaa. Tämäkö on laki perimyksestä ja sukupolvenvaihdoksesta? Vastaan huutoni maksamalla verot ja jäsenmaksut eikä sekään riitä. On löydettävä savolaisuus syntymävammana kuin köyhyys, isoisän torpparius. Heillä ei ollut elämisen mahdollisuutta. ICH bin, ICH habe toteutuu kohdallani eikä mikään muutu miksikään. Samaa vanhaa toistaa jokainen aikanaan. 30.9.2014

Paljastuneet kuvat



Iltahartaus ke 09.05.2012
Tytti Issakainen, toimittaja, Turku

Peitetyt kuvat

Isossakyrössä Pohjanmaalla Kyrönjoen rannalla on kohonnut jykevä harmaakivikirkko myöhäiseltä keskiajalta, 1500-luvulta asti. Vanhan kirkon seinille on maalattu harvinaislaatuinen kuvasarja. Kuvat peittävät kirkon kaikki seinäpinnat ja kiertävät seiniä kuvanauhoina kolmessa kerroksessa.

Katonrajassa ylimmän kerroksen kuvat kertovat Vanhan testamentin tapahtumista. Siellä Jumala luo maailman, siellä ihmiselle tulee lähtö paratiisista, siellä komeilee Nooan arkki, siellä Joosef myydään orjaksi ja israelilaiset pakenevat Punaisen meren halki. Kuvanauhan lopussa Mooses saa lain taulut Israelin uppiniskaista kansaa varten.

Keskimmäisen kuvasarjan päähenkilönä on Jeesus. Maalaukset kuljettavat katsojaa kuva kuvalta seimen ääreltä ristin juurelle ja lopulta hämmästelemään Kristuksen taivaaseenastumista.

Alimmainen kuvien nauha esittelee kirkkovuoden pyhäpäivien evankeliumitekstit. Siellä Jeesus nukkuu veneessä myrskyn keskellä opetuslasten pelätessä, siellä vaeltaa Hyvän Paimen, siellä tekevät miehet töitä isännän viinitarhassa. Siellä on kuvattu monet muut vertaukset ja tapahtumat.

Näitä kuvia katselevat matkailijat ja kirkkovieraat kesäisin. Näitä kuvia katselevat myös ensi kesänä juhlavieraat, jotka kokoontuvat Isoonkyröön herättäjäjuhlille. Mutta alun perin näitä kuvia katseli Kyrön suurpitäjän väki kirkossa istuessaan sadan vuoden aikana. Maalaukset olivat silloin seurakunnalle kuin sarjakuvakirja, josta opiskeltiin raamatunhistoriaa ja kristillisen uskon perusteita.

Sitten tuli 1600-luvun valistuksen aika, ja kuvien päälle vedettiin kalkkimaali. Järjen ja hyödyn aikakausi piti kuvia ilmeisesti alkeellisina. Kauniimmalta näytti valkoinen, puhdas seinä.

Kun kuvat olivat poissa silmistä, niin ne olivat kohta poissa myös mielestä. Miespolvet vaipuivat unholaan, ja niin myös kuvat unohtuivat. Kului kaksisataa vuotta. Vähitellen kirkkorakennuskin rappeutui ja se jätettiin autioksi.

1880-luvulla Isoonkyröön saapui Suomen Muinaismuistoyhdistyksen retkikunta. Maassa oli herännyt kansallistunto ja halu tietää, keitä ja millaisia suomalaiset perimmiltään olivat. Muinaistutkijat olivat löytäneet vanhoista asiakirjoista tietoja, että Isonkyrön vanhan kirkon seinillä pitäisi olla omaperäisiä maalauksia.

Tutkijat ryhtyivät työhön. He poistivat seinistä varovasti päällimmäisen maalikerroksen. Sieltä saatiin esiin maalaus 1700-luvun lopulta. 1500-luvun maalauksia ei kuitenkaan näkynyt. Seiniä raaputettiin ja raaputettiin, mutta tuloksetta. Asiakirjat olivat siis antaneet väärää tietoa.

Pitkän työskentelyn jälkeen tutkijat luovuttivat ja keräsivät tavaransa. Läksiäisiksi eräs turhautunut tutkimusapulainen pamautti täysin voimin vasaralla seinään – ja silloin paksu rappaus lohkesi ja vanha maalauspinta paljastui. Ainutlaatuiset kuvasarjat löytyivät.

Kun Isonkyrön kirkossa käydessäni kuulin tämän tarinan, tuli tuttu tunne, että näinhän se menee ihmisenkin elämässä. Vedämme julkisivun ylle maalia ja pakkelia, jotta kaikki näyttäisi siistiltä. Eikä se ole ihmekään. Kyllä sitä mielellään näyttäisi paremmalta kuin on.

Ja kun pintaan sitten tulee tahroja, vedetään päälle uusia ja uusia maalikerroksia niin kuin Isonkyrön kirkossa oli tehty. Lopulta emme edes muista, mitä siellä pohjimmaisena olikaan.

Peittämisen syitä on monia.

Milloin se on haavoittuvuus, milloin häpeä, milloin kyvyttömyys hyväksyä itseään, milloin kilpailun paine tai mukautuminen ympäristön usein ohimeneviin arvostuksiin, milloin rikkomus ja syyllisyys.

Peittelyn seuraus on kuitenkin sama: ihmisen alkuperäinen kuva hämärtyy. Hämärtyy taju siitä, kuka ja millainen pohjimmiltaan on. Ihminen katoaa itseltään.

Pienellä rapsutuksella se aito ja todellinen kuva ei paljastu. Näyttää siltä, että joskus vain kova kumautus saa paksun peitekerroksen rakoilemaan. Sellainen kumaus on kriisi. Kriisissähän vanhat selviämiskeinot eivät enää päde, vaan asioita on katsottava perin pohjin uudella tavalla.

Kriisi tuo lähinnä mieleen raskaan koettelemuksen. Mutta kriisi voi puhjeta toisellakin tavalla. Rakkauden löytäminen on kriisi, jossa tutut suojatoimet eivät päde. Ansiottoman rakkauden yllättämäksi tuleminen riisuu vanhoista suojavarusteista. Pakkelit rapisevat alas. Turvallisen rakkauden edessä voi näyttää: tällainen minä olen.

Rakkaus on Jumalan perimmäinen tapa poistaa ihmistä peittävät kalkkimaalit ja pakkelit. ”Tule esiin”, hän sanoo. ”Älä pelkää. Vaikka vuoret järkkyisivät, minun rakkauteni sinuun ei järky.”

Sieltä peitekerrosten alta ilmestyy ihminen, Jumalan kuva. Luoja loi ihmisen omaksi kuvakseen. Se on meidän alkuperämme.

Mutta kuva on särkynyt. Siksi pelottaa seistä paljaana pyhän Jumalan edessä. Peitekerrosten alta paljastuu hauras ihminen, ainutlaatuinen, mutta monin tavoin viallinen, kaikkea muuta kuin täydellinen. Siksi tekee mieli verhoutua kuten tekivät aikoinaan esi-isä ja -äiti paratiisissa.

Mutta yllätys, yllätys. Kaikkivaltias ei punnitsekaan meitä sen perusteella, mitä me olemme, vaan Kristuksen perusteella.

Aivan kuin meidän yllemme, meidän sielumme seinille, olisi maalattu kuvasarja Jeesuksesta. Aivan kuin Jumala nyt katselisi näitä kuvia ja niiden läpi meitä. Hän näkee Kristuksen, joka tuli epätäydellisen ihmisen rinnalle. Hän näkee Kristuksen, joka otti vastaan ne lyönnit, jotka kuuluivat ihmiselle. Kristus, jolla ei ollut mitään peiteltävää, peittää rikkinäiset ja syylliset armollaan ja rakkaudellaan.

Virsi: 194:6

torstai 10. toukokuuta 2012

Kulta-aika


Aamuhartaus 10.5. 10.05.2012
Viestintäpäällikkö Simo Repo, Espoo. Virsi 572:1-2. Virsi alkaa sanoin "Taas kukkasilla kukkulat". Tapiolan nuorisokuoro, joht. Kari Ala-Pöllänen, urut Kaisa-Leena Harjunmaa.
Kuuntele aikaa 7 päivää

Lue http://kirjeristeily.blogspot.com

Yritän selvittää elämäni kulta-aikaa. Siihen kuuluvat varhaisimmat muistot lapsuudesta ja kultaisesta nuoruudesta. Tämän aamun aamuhartauspuhuja pohtii viimeistä kulta-aikaa. Kultakaivos saa päästää jätevetensä luontoon. Odotan päivitystä aamuhartaudesta kuunneltavana lähetyksenä.

Venäjällä vangittiin joku jätevedestä näytteenottaja. Hän ei pysynyt luvallisella alueella. Samaa katsoin saamenkielisistä uutisista, kun intiaani kantaa huolta öljyn pilaamasta asuinalueestaan. Kukaan ei halua ymmärtää, minkä puolesta puhumme.

Huoli on yhteinen. Minkälaisen maapallon jätämme tulevalle sukupolvelle. En käytä tuleville lapsille, vaan nyt syntyvälle ikäluokalle. Terveen lapsen syntyminen on isompi IHME, kuin sairaan. Onhan perimään jo vaikutettu, että lapset ovat syöpäsairaita jo syntyessään.

Tässä odotellessa siivoan laatikoita. Parasta olisi hankkia siirtolava ja heittää kaikki pois. Kukaan ei tutki jäämistöäni, mitä olen viimeiset vuodet puuhaillut. Ne vähäiset omistamista osoittavat asiakirjat eivät tarvitse pankin tallelokeroa. Mahtuvat sinisen kansion muovitaskuun. Asianajotoimisto käyttää arvovaltaansa ostatellessaan lankapuhelimesta muistuttavaa osakekirjaa. Kaikkea omistamistani käsitellään pienen ihmisen suursijoituksena. Miljonääri-isän miljoonaperintöä ei voi puhua miljoonissa, kun euro jakoi sen kuudella. Siitä on jäljellä enää lapsuuskodin uimarannassa muukalaisten havittelema hautausmaa. Omaishoitajaa korvaamaan tarvitaan sentää 5,4 työaikalakia noudattavaa hoitajaa. Omaishoitajan 10 vuotta kerryttää 54 lakia noudattavan hoitajan miestyövuotta. Vanhuspalvelulain kuuma peruna, jonka rauhanruhtinas vahvisti; ehdoton ikä, ei työhistoriaa.

Palaan alkuun ja käräjäkiville. Seteleihin käärittyjä rosvopaisteja paahdan hitaasti joka puolelta kuumilla kivillä. Työhuoneeni pankki myi vuokralaiselleen välimiesoikeudella uhaten. Hallinto-oikeus harkitsee pitkään omistuksesta maksettavaa jätevesimaksua käytöstä ja omistuksesta. Käräjä-oikeus on hyytynyt selvittelemään testamentin ja rintaperillisen oikeutta kuolinpesässä, josta olen odottanut päätöstä lähes kaksi vuotta. Onneksi sain sisaren tuhkauurnan pelastettua äidin arkun päälle. En tarvitse lähteä etsimään kuin sodassa joukkohautaan haudattujen seasta.

Nuoruusmuistoja Mikonniemestä (17.11.13)

Tonavan aallot

Vilho Vartiainen olkihatussaan ja Erkki Junkkarinen palauttavat tähän päivään nuoruusmuistoja. Maire Ojonen laulaa Tonavan aalloista. Lumoprinssi saa käsinkirjoitetun tekstin. Blogini Tuliukko, Munkkiklubi 2, Munkkiklubi 3 ja Satusinfonia saavat kopioituna toisten tekstejä. Kirjablogeja enemmän minua kiinnostavat aamuhartauspuheet ja puhujat. Eduskunnan kyselytunnin käytän katsomalla ja kuuntelemalla Latvian satakieltä. 

Pienestä pojasta maailmankuuluksi 
äänellään ja karismallaan

Mitä poliitikot tekevät meidän äänestäjien äänillä, sitä sopii kysyä näin veteraanijuhlien jälkeen äitienpäivän edellä 2012?

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Pienen tytön pieni pyyntö

Oranssiin viittaan pukeutunut munkki puhuttelee Lahden kadulla keväällä ja toppatakissa ennen joulua.
- Missä vietät joulusi?
En vaihtanut joulunviettopaikkaa, vaikka tarjous oli houkutteleva. Kerroin siitä pienille tytöille. Tyttö tarttuu käteeni, katsoa napittaa silmiin ja pyytää.
- Kun menet sinne Munkkiklubille, älä kerro että olet minun mummo.
En muista kuinka monta kertaa olen lupaukseni rikkonut kirjoittamalla Munkkiklubilla, mutta munkeille en ole tyttöäni testamentannut. Voimautumaan tyttö lähetti voimauttavan valokuvan -kurssille. Minusta oli tullut moraalinvartija. Viimeksi käydessään soitin hänelle "Miehen tietä" ja keskusteltiin kappaleesta "Tuli kirkkoon mies ja lapsi". Tyttö muisti sen riparileiriltä. Juhla sai vaikuttavan nimen "Pyhä jysäys". Minussa on vanhaa lapsi ja uutta mummo tässä ajassa.

Oma taistelu on ollut käynnissä tuliukkojen ja lumiukkojen välillä. Käskyt uusiksi kuunnellaan Tuliukko-blogissa. http://tuliukko.blogspot.com
Sitten myöhemmin tekstinä, jos ne löytyvät aamuhartausarkistosta. Jos kerran viikossa edetään käsky käskyltä, 10. käsky on vienyt kohti syksyä, lähemmäksi joulua. 
Tapahtuuko mitään muutosta millään rintamalla? Käräjä- ja hallinto-oikeuden valituskäsittelyihin pitää saada jatkoaika ja uudet päättäjät. Piru pistää parastaan lukiessaan raamattuaan. Ainakin sensuroi, mitä kirjoitin. Ei tallenna, mitä henki puhuttavaksi antaa. 
Nyt sen keksin. Kirjoitin tämänkin tekstin käsin muistiin, suljin koneen, käynnistin uudelleen. Ja niinhän virustorjunta ilmoittaa jättäneensä minut virusten armoille. Näin toimii markkinatalous ja demokratia etsii uusia muotoja. Finanssivalvonta ei petä, onhan Intrum Justitialla ulosotto-oikeus aiheettomiin laskuihin. Sen sai aikaan valkopää ministerinä. Puolue tuijotti pituutta ja ulkonäköä antaessaan kassavahdin pestin ministerille. Verkkosukilla sai julkisuutta nykyinen vakauttaja kassavahtina vakautta toistaessaan. Näkis vaan!

tiistai 8. toukokuuta 2012

Superkuu kesto, nouseva vai laskeva

Minä näytin teille taivaanmerkit, millä noustaan lamasta. Näitä puheita kuultiin aamusta iltaan ja illasta aamuun. Tuli Nokia-buumi. Se ei pelastanut kaikkia velallisia eikä isä meikä kuullut rukoustamme. "Anna meille meidän velkamme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme."

Pääjohtaja pisti parastaan uhkailemalla pääkonttorin siirrolla ulkomaille, jos veroja ei alenneta. Nyt on uusi näytönpaikka. Kyselin jo monta vuotta sitten, olisiko Nokia voinut tehdä toisin. Tänään Ollila kelaa taakse päin ja on toista mieltä tänään kuin silloin. Mutta hän ei nähnyt vauhtisokeudelta korkealta putomista. Voinen kuitenkin lohduttaa.
- mitä kovemmalla vauhilla tiput, sitä korkeemmalle pomppooot.

Kyllä palkkiot riittävät loppuelämäksi käytettäväksi. Toinen palkittu piti julkituomisen arvoiseksi tiedon ranskalaisesta rakastajattaresta. Hetken kesti elämä, sekin synkkä ja ikävä. Perin onneton kohtalo elää fitness- ja fatfreeaikaa. Piti olla ruoka-aikana kotona. Ottaa vahingon takaisin kiertäessään maailmaa, jos joku tarjoaisi ruokaa. Perintöprinssi muotoilee Nokialle. Idästä kysellään kissojen kuulumisia, lännessä puhutaan familjesaken. Näin piiri pieni pyörii.

Puheenaiheet ovat vaihtuneet, millaisissa vaatteissa rouva varustautuu matkalle tai tulee lätkämatsiin. Onneksi tulee vaatteet päällä, ettei nyt kuitenkaan nakuna.  Sitten minäkin höristän korviani, jos näin pääsee käymään. EVVK vanhan kertaus. Kuuntelen venäjäksi kuningasta, joka tekee, mitä tahtoo.

Kuninkaan oikeus, eikä siihen ole nokankoputtamista.