sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Totta vai tarua

Palmusunnuntain uutiset eivät ole naapurista vaan jostakin kaukaa Mianmarista. Avaan radion viideltä, mutta suljen sen saman tien. Vanha palvelija soittimineen pimeni eikä uuden volyymi sovi kerrostalon hiljaisuuteen.
"Näistä levyistä en luovu" seitsemältä mahtuu jo maailmaan. On kuunneltavissa areenassa 30 päivän ajan. Elvistellään latinaksi ja muistellaan Kallavettä. Eilen vierailin Sinikka Nopolan kanssa kuningatar Kritiinan luona valtiopäivillä kutsuttuna edustajan välityksellä. Asia-asia oli suolan hinta. Riittääkö rahaa hankkia riittävästi suolaa säilöä lihat ja kalat talven varalle?
Tämän päivän suola on käynyt mauttomaksi. Siitä apteekkariystäväni keitti sotaräjähteitä apteekin takapihalla. Apteekkari ansaitsisi oman tarinansa menetelmistään, mutta ei tänään. Hänellä oli vanhat pajunkissat kuivattuna maljakossa. Omat pääsiäiskoristeet: keltainen liina pöydällä, pyöreä puukuppi ja siinä sorvatut puumunat muotoilijoiden munadesignia. Tuhkauurnaksi varaamani japanilaisen signeeraama nelikulmainen puulaatikko on desingtuote muotoiluinstituutista. Pitäisi viedä tallelokeroon turvaan, kun kohta pankit polttavat velkakirjoja.  Onhan aprillipilaksi naamioitu koko palomuurin vahvistaminen. 
Siitä tietokoneeni on mennyt sekaisin. Vaihdan Syyssinfonian puolelle. Siellä annetaan palautetta väärän koivun kautta. Koivu kuulee toisin.
- Sinua on kehuttu. Palautteesta olen kiitollinen eihän kaikki voi huutaa yhteen ääneen kuin palaneesta pässinpäästä. Nyt ei ole kysymys uusseelantilaisista lampaista vaan PHNetin häirinnästä verkkosivuilla.

Ei kommentteja: