keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Als Luise die Briefe ihres ungetreuen Liebhabers verbrannte

Blogger ilmaisee eriävän mielipiteen ja sensuroi osan tekstistä roskakoriin.
Tälle päivälle on omat tehtävänsä. Asianhoitaja on opintomatkalla. Antaa minulle hengähdystauon. Apuhoitaja palaa aikaan, jolloin hän ehdotteli erokirjaa saadakseen meidät pois jaettavasta pesästä. En suostunut silloin hänen ehdotukseen enkä suostu nytkään epätoivoisen esseen ehtoihin. Hämmentely ja syyllistäminen saa loppua, jos nyt millään lailla §§§§§§§-viidakossa on väliä.
Harharetkiä harharetkien perään kuin kuuluisaalla Odysseialla. Siitä on kauan, kun omat harharetket alkoivat lakipykäläviidakossa.

Presidenttiparin valtiovierailusta kertoo seurapiiritoimittaja omalla tyylillään. Suomi-neidon edustajat suoriutuvat kunnialla tehtävästään. Liekö vierailu oikea paikka tentata presidentin toimenkuvaa lähentymisineen ja loitontumisineen. 

- Minä tulen nyt!
- Ethän sinä voi yöllä tulla!
- Mikä sinä luulet olevasi?

Hän tuli kuitenkin. Ystävyytemme sai loppusijoituspaikan parvekkeella. Ajattelin perunalaatikkoon laittamaani kukkapenkkiä eroottisena hautausmaana Pariisissa olevan mallin mukaan. Alan jo uskoa ajatuksen voimaan, jota Woodooksi sanotaan. Näin voi käydä kuliisien romahdettua. Itsesuojeluvaisto on kehoittanut kiertämään kuliisit kaukaa. Neljän seinän sisällä on ongelmat, joita ei pystytä ratkaisemaan kasvoja menettämättä. Olen pistänyt kaikki peliin itsepuolustukseksi. Bräiviik saa puolustaa itseään. Suomi-neidolta tivataan.
- Mitä sinä täällää teet, olethan kohta eläkkeellä?
Luulin vielä silloin, että saisin tulla ja mennä vapaasti. Mutta Suomi-neitoa edustava päämies sairastui dementiaan. Tamminiemessä hänet hoidettiin turvamiesten valvonnan alla. Komukki lähti kierrokselleen maailmanrauhaa hieromaan palkallisena. S-ryhmä teki minusta rauhan välikappaleen.
- Sitä juuri en ole vielä vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä varannut. En ole tullut enkä mennyt.
- Olen aina ollut.

Ei kommentteja: