Sain tänään sähköpostia "Maailman ihanin tyttö" -kirjan ystävänä. Kuuntelen välikysymystelevisokeskustelua "kotihoidontuen leikkauksista". Kukaan kansanedustajista ei edusta sydämeni perhettä. Maailman ihanin tyttö -kirja voisi olla käsikirjana asioistamme päättäjille ja lainlaatijoille. Mikä on huostaanotetun lapsen tie selvitä lastenkotilapsuudesta. Se ei ole lapsen syy, jos turvallinen koti puuttuu. Näenkin että avoin yhteiskunta on laatinut sellaiset pelisäännöt, joita on aina noudatettu suljetussa yhteiskunnassa.
Lähettäisin kaikki edustajat kuuntelemaan Miina Savolaisen luentoa sosiaali-pedagogisesta työstä. Suurella osalla perheistä on mahdollisuus huolehtia lapsistaan. Ne 17 000 huostaanotettua lasta ovat poliitikkojen pompoteltavina.
Sain tilaisuuden osallistua Voimauttavan valokuvan perusteet -kurssille. Ennen kurssia valokuvien järjestäminen oli voimauttavaa. Kaikki löysivät paikkansa ydinperheessä. Sitten alkaa tapahtua, sisaren kuolema, sisarenpojan kuolema ovat puhutelleet minua. On järjestettävä kuvat uudella tavalla. Kuollut sisar saa meistä kahdeksasta ensimmäisenä "Maailman ihanin tyttö ja sisko" -statuksen. Se ei ollut siskon syy, kuinka vanha leski menetteli perimänsä omaisuuden kanssa. On ollut pesäntyhjentäjät, että tapahtuu onnin tahto.
Sydämeni perhe ei sido ketään väkisin. Sydämeeni joulun teen ja poliitikot menevät omia teitään. Uutiset on peruttu välikysymyskeskustelun aikana. Voin ne tekstitettynä lukea ruudun yläreunasta. Naisen puhuva pää kertoo omista lapsenhoitojärjestelyistä. Korvissa särähtää malliesimerkit puhujanpaikalta.
On pakko palata alkutekijöihin. 5-vuotias jää kotiin avaimenvahdiksi, että ekaluokkalainen pääsee sisälle koulupäivän loputtua. Illalla on talonmies ovenpielessä odottamassa työstäpalaamistani.
- Tytöt ovat tehneet sitä ja tätä pahaa päivän aikana, hän nuivana sössöttää.
- Pitää viedä pennut putkaan päiväksi, että herra talonmies saa juopotella rauhassa isännän kanssa. Sen jälkeen ei tullut lapsista valituksia. Isännästä oli enemmän huolta, kun oli sammunut eikä ollut kotiin tulijaksi. Geenipankilla oli omat lapsuudentraumansa enkä ryhtynyt hänen terapeutikseen. Joku sen salli lainaamalla rahaa juomiseen. Meidän yhteiselo oli tuhoontuomittu. Kävin töissä enkä ollut tietoinen kaikista vaiheista. Tytöt rikkoivat kuliisit.
- Jos tuosta ukosta et pääse eroon, me lähdemme lastenkotiin. Silloin oli tehtävä päätös ja haettava asuntoa meille kolmelle. Minusta tuli eronnut nainen, uhka perheellisille naisille, jotka vahtivat miehiään. Tässä on koko perhehelvetin alku ja loppu.
Toinen toistaan kovaäänisempiä huutaa asiantuntijoina lasten kotihoidosta, rahasta, naisten työssäkäymisestä. Syntyvyys pitäisi saada nousuun, mutta yksilöllinen urakiito on esteenä hankkia lapsia. Poliittisten perheiden kautta ei Suomen väkiluku lisäänny. Niissä perheissä on paljon lapsia, joissa annetaan lapselle oma arvonsa. Ei vaadita toteuttamaan omia keskenjääneitä suuria suunnitelmia. Näiden vanhempien parissa teen vapaaehtoistyötäni iloisin mielin. Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää. Sydämeni perheenjäsenet ovat lisääntyneet suvuttomasti. Ilman sulhasia, ilman sukulaisia. Siitä pikku-Heikki oli huolissaan, kun kaikki kylän kollit kertoivat käyvänsä luonani Syntisenlaulunmaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti