sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Yhteistyö, avunanto, kiristys

YYA -kirjainyhdistelmän tarkoittaman sopimuksen merkitys alkaa selvitä eri asiayhteyksistä.  Avunantoa velvoitetaan, mutta vastalahjaksi vaaditaan henkilökohtaisen ehdon täyttämistä. Sen kuulin historiallisesta käsikirjoituksesta Itävallan keisarin ja Bismarckin  välillä. Avunannon ja kiristyksen ero on pieni. Punaisesta heinäkuusta jäi soimaan sanat: Mä päätin elää, se muutti kaiken.

Yli 60 vuotta olin elänyt vuodesta vuoteen  pakållista, jumalaista isänmaiden heinäkuuta. Se on ollut elämää, josta en muista avunantajia. On ollut vain vaatimuksia vaatimusten perään. Nyt tämä hölmöläisen hevosen osa saa loppua. Olemme liikaalastattuja, vaikka kehoitus kuuluu.
- Kantakaa toistenne kuormia. Sosiaalinen pääoma on kupattu kuiviin.

 Anna Netrebko in Lullaby

Berliinistä: Netrebko, Kaufmann, Schrott.
Loistelias oopperatähtien ilta Waldbühnessä. Marco Armiliato johtaa Prahan Filharmonikkoja.

Yhteiskunnan ulkopuolelle eristyksen vastapainoksi YLE Teema tarjoa täyden korvauksen. Yritän jäsentää yhteiskuntana Suomi-neitoa maineensa veroiseksi. Vanhempieni koulunkäynti jäi vähiin, vaikka halukkuutta olisi ollut. Oma syntymä sodan aikana oli isätön. Onneksi liikuntakyvytön Isoisä oli uhmannut henkensä antaessaan vastauskysymyksen poikansa ennenaikaiselle kuolemalle. Isäntä luki sanomalehteä viiveellä tapahtumien kulusta. Otsikot samoja kuin tänä päivänä. Kauhisteli tapahtunutta ryöstöä. 
- Eivätkö kaikki rosvot ja ryöstäjät tulleet tapetuksi 1918?
- Olisi pitänyt tappaa ukko eikä poika, murahtelee isäntä lehdenlukua lopetellessaan.

Lakkasin tilaamasta päivän lehteä, luenhan samat otsikot netissä. Rikosepäilyt ovat vain lisääntyneet ja muuttaneet luonnettaan raaemmiksi. Jossakin pitää julmuus näkyä rauhan aikana. Oi, jospa ihmisellä, ois sota ainainen. Media syrjäytti Joulun ja antoi tilaa rauhanruhtinaan kiireille. Hyvä kun joulurauhanjulistukselle oli aikansa. Minua nyppäsee jostakin syvältä tämän asian esilleottaminen. Se on menneen talven lumia.

Palaan Berliiniin katsoessani uusintaa konsertista, josta juuri tulee youtubesta löytämäni video. 

Gerschwin: Borgy and Bess live in der Waldbühne Berlin
Tekijänoikeudet vei äänen, kuva jäi.

Lähtöä edeltävänä päivänä kutsuin vieraita jotakin tehdäkseni. Lähtöpäivänä vieraat tulivat kutsumatta. Oli siinä minuuttiaikataulu, leipoa yötä myöten mansikkatorttua, keittää lohisoppaa, syödä, keittää kahvit, hyvästellä vieraat. Laukku pakattuna matkaa varten. Sitten äiti vuodeosastolle. Sitä en muista, miten isän hoito oli järjestetty, kun lähdin viettämään 50. syntymäpäivää välttääkseni liputtamisen puolitangossa. 
10 vuotta myöhemmin syntymäpäivänäni Sisar ilmoitti miehensä kuolemasta ja vielä viime kesänä 70. syntymäpäivänäni muistutti siitä. Breivik järjesti norjalaisille joukkoteurastuksen. Päätin elää. Se muutti kaiken. Tunnen syvää kiitollisutta elämästäni, jonka toiset haluaisivat muistaa suruliputuksella. Kun minä kuolen. Kesä jatkuu. Kesä. Kaufmann on samaa mieltä: Elämä on elämisen arvoista.

1 kommentti:

isopeikko kirjoitti...

Peikkokaan ei tahdo olla hölmöläisten hevonen. Ei edes yhden hölmöläisen, vaikka se ei tarkoitakaan ketään erityistä. Mutta on hyvä huomata, että voi päättää elää. Ja tehdä niin. Elää :)