sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Liputuspäivä 22.1.2012

Sinitiainen, aamun luontoääni ilahduttaa ennen auringonnousua. Sävelmä on uusi - ti-ti-ty tai - ti-ty. Talitintti laulaa maaliskuussa titi-tyy lapsena kuulemallani versiolla. Maassa on silloin uusi presdentti tänään käytävän presidentinvaalin tuloksena.
Seitsemältä ei vielä uutisissa muistella, milloinka 1. presidentti valittiin suoralla kansanvaalilla. Valitsijamiehet jäivät virattomiksi 1994, tilalle tulivat presidentintekijät. 
Silloinkin kiipesin lumivallille pyyhkimään lunta ehdokkaiden parrasta. Nyt presidentit tukkivat kansalaisten suut viisailla puheillaan. Yhden ilmaisen äänen arvon on sivuuttanut vaalirahan suuruus, kuka on antanut kenellekin ja kuinka paljon. Punaisen viivan vetäminen tuotti perin onnettoman ajan. Tulihan lama kansan vitsaukseksi. Sijoittajien sijoitusten arvon lisäämiseksi ammuttiin lähtölaukaus. Kukaan ei välittänyt voimassa olevista lakisääteisistä tehtävistä. Laitospaikkoja ryhdyttiin purkamaan. Avopalveluita ei ollut vielä ajateltukaan.

Pihassa liehuva lippu ei näy ikkunaan, olen lipputangon yläpuolella. Katutasossa näen suruliputuksen 11.9. WTC -tornien tuhon muistoksi. Se on minunkin suruliputus omille menetyksille. Kerrostalon katolla on minulle tämän päivän liputus. Kuvahakuna saan liputusohjeet, kun meillä on vieraita. Eipä ole tarvinnut toteuttaa, olemmehan aina vieraissa, maksullisissa tai maksuttomissa. Ihan sama. Niistä vieraissakäymisista en halua kuulla vanhan kertausta tuutin täydeltä.

Isäni hallitsi etiketin joka tilanteessa. Vei sen mennessään jättämättä siitä perintöä meille kahdeksalle lapselleen. Maailmanmenoa hän ihmetteli.
- Kyllä ne ovat viisaita. Viisaudella hän tarkoitti läpinäkyvää omaneduntavoittelua. Suomi tarvitsee presidentin. 
- Hyvää presidentinvaalipäivää hän toivottaa meille toista kertaa kuolemansa jälkeen.

Ei kommentteja: