torstai 19. tammikuuta 2012

Kahdet kasvot

Aamun ajatus

Jokaisen sanan tulisi kulkea kolmen portin
läpi ennen kuin se lausutaan.
Ensimmäinen portinvartija kysyy: onko se totta?
Seuraavalla portilla kysytään: onko se tarpeellista?
ja kolmannella: onko se ystävällistä?

Kolmen summerin takana kaupungin katolla olen joutunut kysymään oman oveni vartijana Positiivareiden kysymykset. 
Summeri soi: kuka siellä? Luurista kuuluu kadun melu. Toistan kysymyksen useaan kertaan. Soittaja ei vastaa, on vain ohikulkiessaan painellut nappuloita.

Summeri soi: kuka siellä? Uusi Lahti -lehdenjakaja. Hän on ulkolainen. Hän pahoitteli oven sulkeutumista jälkeeni. Hänen huonosti palkatun työnsä esteenä on vielä, ettei hänelle avata ovea. Hänen työnsä estetään ulkomaalaisena. Avaan avaimella oven ja lupaan aina avata summerilla, kun tiedän hänen olevan tulossa.

Summeri soi: kuka siellä? - Poliisi. Niinhän ne kaikki sanoo enkä avaa ovea. Mitä opin tästä, soittaja oli poliisi. Soittaa ylintä summeria päästäkseen alimpaan kerrokseen tutkimaan parvekkelta pudonneen miehen tapausta. Luin lehdestä myöhemmin tapauksesta. Totuus ja tarpeellisuus on tutkittu ja ovi aukeaa. 

Puhelin soi yöllä. Soittajalla on tärkeätä asiaa. Ehdottelee tulemista kuin Ellin boksiin katsomatta kelloa, milloin tarve yllättää. Ethän sinä yöllä voi tulla. Sitä paitsi olen väsynyt näihin soittoihin enkä enää vastaa yöllisiin soittoihin.
- Mikä sinä luulet olevasi? Kysymys yllätti. Kymmeniä vuosia jatkunut tunteminen naapurina ja samojen asioiden ympärillä pyörimisenä ei ollutkaan enää ystävällistä. Hän oli edennyt ylennyksestä ylennykseen ja sitä hän halusi tulla juhlimaan yöllä kanssani. Puhelin soi melkein koko yön. Annoin soida. En edes ottanut johtoa irti seinästä. Jälkeenpäin luin lehdestä kuolinilmoituksen. Olin haudannut hänet elävältä soittoineen eroottiseen hautausmaahan.

Omatunto alkoi soimata ja kirjoitin tuntemalleni papille. Hän vastasi viisaasti.
- Ihmisten ymmärtämisessä on vaaransa, että ymmärtäjät ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Nythän se asia on kukkapenkissä. Ei selitellyt sen enempää totuudesta, tarpeellisuudesta eikä ystävällisyydestä. Hautausmaateema jatkuu elämässäni muukalaisten hautausmaana. Sen syntyhistorialla on pidemmät perinteet; kavaltaja sai 30 hopearahaa etsityn Jeesuksen kavaltamisesta. Katui tekoaan, viskasi rahat temppelin lattialle ja hirttäytyi. Rahoilla ostettiin Veripelto muukalaisten hautausmaaksi.

Mikä hautausmaa ja missä saadaan aikaan euron pelastamiseksi velkarahalla. Kreikastako hautausmaa löytyy vuosituhanten jälkeen, kun muu antiikki on unohtunut. Sen korvaa rahalla aikaansaatu uusantiikki, kun kulttuuri on kuollut ja kuopattu. Totuus, tarpeellisuus ja ystävällisyys tunnussanoina ovat menettäneet merkityksensä. Ne on vaihdettu uusiin salasanoihin, jotka eivät aukene minulle. Kansakoulumuisto palautettuna takaisin.
- Sinä olit pentuna kova suuttumaan. Olen sitä vieläkin, kun kohtaan niin paljon  valhetta, tarpeetonta ja epäystävällistä turhan jauhamista asiasta kuin asiasta.

Valitaan presidentti suoralla kansanvaalilla. Sauli antoi viimeksi neuvon, ettei valintaan ollut mitään lisättävää. Annetaan presidentin hoitaa hänelle uskottua tehtävää. Ei me niin tyhmiä olla kuin Airisto arveli kysymyksessään, mitä tyhmän kansan sivistämiseksi pitäisi tehdä. Toivon ettei eduskunta olisi sairaiden iivareiden ja ministerien kuolin- eikä loppusijoituspaikka hautausmaana.

Vitas - You Suffer

Ei kommentteja: