keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kiitos, Jertta!

Kuulin viimeisen kolumnisi vielä sängyssä loikoen. Jos olisin avannut jo tietokoneen, ajatukset harhailisivat maailmalla enkä olisi kuullut hyvästijättöäsi. Onhan keskiviikko itsenäisyyspäivän jälkeen. Tiistai on ollut kolumnin vuoro joka toinen viikko. Aamussa on haikeutta, kaikki loppuu aikanaan.

Veteraanin iltahuutoon olen osallistunut vaikertamalla tunnekuohussa, silmät kyynelissä ja sydän pakahtuen. Aamutoimet saavat musiikkinsa. Ahdistus on poissa sisälläni soi. 
On aamus alkanut synnyinmaa.

Veteraanin iltahuuto


Rannalle hiljaisen lahden aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin askel jo uupunut on.
Lapset ja lastemme lapset teidän nyt vuoronne on.

Hoivatkaa kohta poissa on veljet, muistakaa heille kallis on maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muisto koskaan saa.

Hymni soi holvissa hiljaa tummana kaipuuta soi.
Aika on korjannut viljaa sarka jo kynnetty on.
Ammoin me marssimme kahden tulta soi taivas ja maa.
Rannalla Äänisen lahden kelle nyt kertoa saa.

Hoivatkaa kohta poissa on veljet, muistakaa heille kallis on maa.
Kertokaa lapsen lapsille lauluin, himmetä ei muisto koskaan saa.

Laineissa Laatokan mahti kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti konsa on koittava koi.
Ylväänä Karjalan heimo tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee vartija poissa jo on.

Hoivatkaa kohta poissa on veljet, muistakaa heille kallis on maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muisto koskaan saa.

Taiteilija Outi Heiskanen haastattelun lopuksi halusi kertoa molo -jutun. Aika rientää, on kiirehdittävä eteenpäin. Joutukaa sielut on aikanne kallis. Katson, mitä Outi Heiskanen ei saanut kertoa.
- Molo tarkoittaa laituria. Siitä on tullut mulle sellainen laituri, josta lähtien voin kartoittaa mieltä ja yhteistä tajuntaa. Sieltä nousee elämyksiä. Yhteinen tajunta on yhteistä omaisuutta.
- Ei minulla ole mitään hinkua päästä sitä kertomaan, lisää taiteilija.


Minulla on kirjoittamisen ilo kertoa kohtaamisiani muiden samoin tuntevien ja elämää kokeneiden  kanssa. Aina on minut vaiennettu, milloin tappelijana korvasta taluttaen. Milloin juopon opettaja-collegan raahaamana lampeen.  50 -vuotiaaksi vaikenin. 
Nyt en enää kivien kukkiessa ja valokuvassa The Bookin sivulla. Sielunveljet palasivat soittamaan ja se toi Ismo Alangolle kutsun linnaan. Onhan näitä elämää kannattavia ja kaivoon painavia muistoja. Minut on myyty kiertäville kauppiaille. Olen nähnyt puutteen ja köyhyyden vuodet. Ne ovat vaihtuneet raharikkaiden veroparatiiseihin ja järjenköyhyydeksi.

Minua liikutti nähdä Outi Heiskasen kohtaaminen tiibetiläisen köyhän ihmisen kanssa. Laiturini on lapsuuskodin rannassa. Estin juopuneen lähdön vesille tarttumalla kiinni veneen kokkaan. Siitä syntyi huuto, jonka isä kuuli pihamaalle. Hän korotti ääntänsä metelin yläpuolelle.
- Mikä perinnönjako siellä on?
Isä ennakoi, että harjoittelimme perinnönjako vanhempien eläessä. Yritin ennalta ehkäistä perintöriidan hoitamalla vanhempani 1/8 mandaatilla. Tänään tiedän toimineeni oikein, mutta se ei tehnyt perimystä helpoksi. On luotu sellaiset pelisäännöt. Luojat viettivät illalla juhlia Suomi-neidon  itsenäisyyden varjolla. Nyt on se perinnönjaon päivä.


Kuin aamun kiuru kirkkaudessa soittaa, soi ääneni värisemättä korkealta ja kovaa:
- Hoivatkaa poissa kohta on veljet! 
- Muistakaa heille kallis on maa! 
- Kertokaa lapsen lapsille lauluin!
- Himmetä ei muisto koskaan saa!


Olemme unohtaneet sydämen sivistyksen. Isäni muistan viimeisenä etiketin noudattajana kaikissa tilanteissa. Hänen kunnioitustaan jouduin viimeisinä aikoina puolustamaan vastaamalla halveksuville suoraan palkkioista kuoltua, kohteliaisuuksista lääkärin vastaanotolla ja kaikkille isättömille kunnan ottopojille. He vaativat isältäni lapsenruokkoja omien isiensä unohtaessa velvollisuudet poikiaan kohtaa. Minulle riittää. 
Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Muista myös, että meillä on muitakin piäsnuatikoita kuin vanhemmat. Niitä piäsnuatikoita on elämässäni riittänyt haudattavaksi eroottiseen ja muukalaisten hautausmaahan. Itsenäisyyden alussa setäni tuli haudatuksi joukkohautaan ja syntyperän tähden mestatut siunaamattomaan maahan. Kummisetäni saivat sankarin kohtelun ja tulivat haudatuksi sankarihautaan. Sitä Indonesian  ystävät ihmettelivät. Länsimaiset viljelevät maata, johon on kylvetty rautaa. Arlingtonin hautausmaan ristit lisääntyvät.

Sijoittajat noudattavat poltetun maan taktikkaa. Jos heille ei anneta suosiolla, he ottavat tekaistuilla laskuilla ulosoton uhalla. Sitä varten on annettu perintä Intrum Justitialle koko maassa. Se on julman jumalan pakkoperintätoimisto. Kuka joutuu siihen koukuun, siitä ei pääse irti edes pakkopaidassa. Kaikk' mänj' eikä piisannutkaan.

Ei kommentteja: