Ensimmäinen joulu
Hoosianna -hymni aloittaa lauantain toivotut. Huomenna on 1. adventtisunnuntai. Uusi kirkkovuosi ja uudet kujeet. Olen usein yrittänyt elää vuoden kerrallaan noudattaen kirkollisia tapahtumia.
Mansikkapaikka on aina ollut. Kuinka lie Isovanhemmilleni langennut arpa kauniista rannasta. Vesi oli kulkuyhteys, mutta veneettömälle myös este mantereelta. Joku jäi rannalle ruikuttamaan, kun pyysi päästä maihin ja huomasi olevansa saaressa. Ei auttanut muu kuin huutaa hakijaa.
- Olepa ukko vaikka Kivennavalta, niin tulen sinut hakemaan, mesoo kalastaja saaressaan ja kolistelee airoja, meloja ja tuhtoja. Ääni oli meille pyrkijän pelastus.
Elämä oli kiireetöntä tehdä päivällä tarpeelliset työt, illalla puhdetyöt ja nukkua riittävästi talvella kuin karhu pesässään. 12. ikävuoden jälkeen kävin kotona vain lomilla. Siitä lähtien muistan nuo joulut odotettuina. Nyt voin sanoa: Näin unta kesästä kerran. Aina siellä oli Mansikkapaikka.
Tänään laulan venäjäksi mahtavan adventtilaulun. Sillä ei ole merkitystä, mistä laulu kertoo. Se antaa minulle muuta ajateltavaa turhan monimutkaisesta käytännöstä tulla osakkaaksi lapsuuskotiin vanhempien kuoleman jälkeen.
Olen puolustanut Mansikkapaikkaa omistajan oikeudella palautettavaksi siihen tarkoitukseen, mikä sillä on ollut 1900 -luvulta lähtien. Sanoisin taistelua sodaksi räikkö räähkien viekkaudella ja vehkeilyllä varastaa konsulttien opeilla alkuperäisten asukkaiden rannat. Kukkaronvartijat ovat siitä kuuluisia. Siitä seurasi vuosia kestänyt valituskierre ja lopputuloksena on muukalaisille hautausmaa.
Venäjän aakkoset opin vielä laulamaan, mutta tätä nykyistä kaaosta en ymmärrä omalla äidinkielellä. Tilasinko itselleni ryhmäraiskauksen kuuden ukon lahjottua tuomarin puolelleen minua vastaan? Laki kieltää henkisen kiusaamisen ja tekosyillä maksujen perimisen. Vasta nyt puhutaan vihasta, isien sodasta ja sotalapsista. Tappaakin voi sanoo lojjauttamalla päin näkimiä. Siinä pojat ovat aina poikia. Tytöistä tuli pahoja akkoja, mutta tänään maailman ihanimpia, kun Miina sen oivalsi. Eikä päivääkään liian aikaisin.
Taulu vuodelta 1965 heräsi eloon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti