keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Antti joulun alottaa, Tuomas tupaan taluttaa.

Liisan liukkaat, Kaisan kaljamat tulivat ja menivät. Porsaskuljetus koki haverin ja siat metsiytyivät. Pelastuslaitoksen porsaspelastajille tuli jouluun liittyvä harjoitus ohjastaa porsaita teurastamolle vievään autoon. Kaikki on kuultava ennen ylösnousua Antin päivän aamuna.
- Perkele, ei nyt tarvitse päälle ajaa, kirosin ääneen. Olin jo onneksi jalkakäytävällä, kun auto kirskuen sammuu suojatien eteen, jota pitkin olin ylittänyt ajoradan. Kotoa lähtiessä ajattelin testamentin kirjoittamista tähän tilanteeseen.
- Jos minut kerätään mustaan muovisäkkiin palasina liikenneonnettomuudesta, minua ei pidä kursia kokoon hopealangalla.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Olen joutunut kokemaan kaikki vastoinkäymiset, mutta saanut jatkaa matkaa mutkamäkiä ylös, alas. Tieni on kuitenkin suora kuin kaamos Kaamasessa matkalla pohjoiseen.

Pieni seurakuntaryhmä laulaa Hoosiannaa omalla kielellään. Kahvinkeittovelvollisuutta ei minulla enää ole enkä ole niin uupunut, että se olisi vielä minun tehtäväni. Olen helpottunut, menen. Ehdin vielä mukaan, mihin on tarkoitus osallistua.

Vitas -Birdie ja mummot

- Voihan juma. Kone sammuu, aloitan alusta, loppu teksti on poissa. Teeveestä puuttuu tekstitys eikä mikään auta. Palaan asiaan paremmalla ajalla, jos paha ei ole sikalaumassa. Saastunut lauma ajetaan alas rotkon reunalta. Kirosanoilla höystetty kirjoitus on kaunoa, jos lehtimieheen ainekirjoituksen opettajana on uskomista. 

Ei kommentteja: